Yksi tämän kauden suosituimmista sarjoista tuntuu olevan Highschool of the Dead. Kuolleiden Lukio on oikea anime pour homme: tissejä, perseitä, aseita, verta ja suolenpätkiä sekä toki eläviä kuolleita. Highschool of the Dead on niin miehekäs, että sen toinen nimi voisi oikeastaan olla Oodi Testosteronille. Erityisen hienostunut anime HoTD ei toki ole – suoraviivaisempia keinoja mieskatsojien miellyttämiseksi tuskin voisi keksiä. Väitän kuitenkin, että Highschool of the Dead on osittain kliseisistä lähtökohdistaan huolimatta parasta, mitä zombiviihdegenrelle on vähään aikaan tapahtunut.
Sinälläänhän kaikki zombiviihde on samanlaista: otetaan sekalainen joukko ihmisiä, jotka ovat selviytyneet zombiepidemian kaoottisesta alusta, laitetaan nämä yhteen ja katsotaan, kuinka nämä selviytyvät. Zombit koettavat syödä nämä ihmiset, jotka taas koettavat panna kampoihin. Viimeisimpiä innovaatioita zombigenressä ovat juoksevat zombit (28 Days Later jne). Tietysti joku lore-autisti nyt itkee miten 28 Days Laterin möllit eivät ole zombeja vaan saastuneita, sillä ne eivät ole kuolleita vaan oikeammin sairaita ihmisiä. No byhyy, aivan sama: ne kuitenkin käyttäytyvät kuten zombit zombielokuvissa – ovat aivottomia, käyvät päälle suurena joukkona ja levittävät zombitartuntaa. Zombin määrittävä tekijä tarinan kontekstissa ei ole zombin “synnyintapa”, vaan sen käytös ja toiminta.
Zombimaisuuden kontekstiriippuvaisuudeasta aiheutuu se ongelma, että zombielokuvat menevät pakostakin samaan, yllä kuvattuun muottiin. Zombien yhtenä määrittävänä tekijänä toimiva aivottomuus tekee niistä nimittäin lopultakin melko passiivisen tarinaelementin: zombit vain ovat ja käyvät päälle, mutta siinä se. Esimerkiksi vampyyrit ovat ihan toista luokkaa: vampyyrit kuvataan lähes poikkeuksetta ovelina juonittelijoina, jotka vetelevät naruista varjoissa ja niin edelleen. Ne ovat aktiivinen tarinaelementti; ne voivat itse vaikuttaa tarinaan ja sen kulkuun punomalla juoniaan, valehtelemalla ihmisille tai pelottelemalla näitä ja niin edelleen. Zombit sen sijaan ovat vain zombeja: niillä ei yksinkertaisesti ole aivokapasiteettia minkäänlaiseen juonitteluun. Eikä toisaalta pitäisikään, sillä juonia punovat zombit olisivat hyvin epäzombimaisia. Osittain samasta syystä zombielokuvissa ei voi oikeastaan koskaan olla ideana zombiepidemian ”voittaminen” tai ”zombitaudin” parantaminen. Vaikka zombien voittamisesta tai zombitaudin parantamisesta saatetaan ehkä elokuvassa puhua, ne ovat kuitenkin asioita, joita elokuvaan ei voida laittaa: zombiepidemiassa ei ole kyse ongelmasta, jonka voi jotenkin ratkaista, vaan siitä, että maailma on käytännössä muuttunut peruuttamattomasti ja ainoa mahdollisuus on pyrkiä sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Zombielokuvat ovat poikkeuksetta olleet elokuvia epätoivoisesta selviytymistaistelusta.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana yhtään pitkää, moniosaista zombitarinaa ei ole (tai ainakaan minä en sellaista tiedä): zombijutut ovat aina yksittäisiä seikkailuja; yksittäisiä elokuvia tai muita pläjäyksiä, joissa on useimmiten tietty seikkaileva hahmojoukko, joka pakenee zombeja aikansa ja sitten tulee pelastetuksi armeijan tms. toimesta (lähimmäksi pitkää zombitarinaa pääsee varmaan Max Brooksin World War Z). Missä ovat moniosaiset eepokset tai TV-sarjat, jotka seuraavat selviytyjäjoukon edesottamuksia zombien valtaamassa rappioituvassa maailmassa? Missä ovat tarinat yksinäisistä sankareista, jotka vaeltavat kävelevien ruumiiden keskellä etsimässä ruokaa tai varusteita, viedäkseen tai kaupatakseen niitä pienille selviytyjien yhdyskunnille? Missä ovat tarinat sotilaista, jotka yrittävät pelastaa henkiinjääneitä? Vaikka zombit siis ovatkin passiivinen elementti, mahdollisuuksia erilaisille zombitarinoille kyllä on.
Tässä mielessä Highschool of the Dead onkin – ainakin toivottavasti – virkistävä poikkeus. Vaikka sen alkuasetelma ei juuri tavallisesta zombiviihteestä poikkeakaan kuin siten, että selviytyjäjoukko koostuu animesarjojen stereotyypeistä (kuten DarkMirage totesi), se on ainakin pitkällinen tarina, jolla ainakin vaikuttaa olevan useampia kortteja pelattavanaan kuin mitä se on vielä paljastanut edes mangassa. Siinä mielessä odotan siltä suhteellisen paljon – en pelkästään tissien, perseiden ja aseiden vuoksi, vaan jo siksi, että sillä on mahdollisuus olla koko zombiviihdegenreä uudistava teos.
”Missä ovat moniosaiset eepokset tai TV-sarjat, jotka seuraavat selviytyjäjoukon edesottamuksia zombien valtaamassa rappioituvassa maailmassa?”
Mitenkäs se olennaisin nipponizombieseikkailu, Bio Hazard eli länsimaisittain Resident Evil? Pelisarjahan on melkoisen moninainen, ja sitten on tietenkin se kyseenalainen elokuva-adaptaatio jonka Paul Anderson teki.
Kaikki leffat konkreettisesti yhdistävä tekijä on tietenkin vain Alice, hieman hilpeinkin kääntein, ja muut yhteydet hieman ontuvia, mutta T-viruksen edistyminen oli sisällytetty kolmen elokuvan teemaan. (karanteeni yritys, karanteenin pettäminen, maailmanlaajuinen efekti)
Olkoon elokuvasarjan meriiteistä mitä mieltä hyvänsä, niin kyllä se silti jatkumo oli, joka nyt kaiketi viimeinkin kuopataan tulevassa neljännessä leffassa, jonka jälkeen uhkailevat kuulemma rebootata tarinan. Voi vain toivoa enemmän Jill Valentinea.
Tietty sitten on se George Romeron ”-Of the dead” saaga, joka ei rajoitu vain yhteen, mutta sen verran sivistymätön olen etten henk. kohtaisesti tutustunut ole.
Tässä meille sitä, mitä ollaan kaivattukin.. odotukset ovat kovat!:
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Walking_Dead_(TV_series)
Zombigenren TV-sarjoja on kyllä… ainakin brittiläinen Dead Set, vaikka sitä onkin vain kuutisen jaksoa muistaakseni. Näppärä kokonaisuus, suosittelen :>
Walking Dead (ilman artikkelia) -sarjakuva on nimenomaan pitkä zombieepos, joka vissiin jatkuu vieläkin. Taisi olla jossain vaiheessa vielä Imagen myyvin lehti, mustavalkoisuudestaan huolimatta. Tuo Tatun mainitsema TV-sarja perustuu siihen. En ole mikään suuri zombifani, mutta Walking Deadissa on kyllä kiinnostavaa draamaa goretuksen ohella.
Ei kun oli se sarjakuvakin artikkelin kanssa.
Vähän aikaa sitten elokuvissa ollut ja nyt DVD:ltä löydettävä Zombielandin piti alun perin olla tv-sarja, mutta tulikin sitten leffana. Ihan kiva oli, mutta olisi siitä tv-sarjaksikin ollut.
Miksei kukaan enää tee leffoja ”oikeista” zombeista? …Ai niin. Ne eivät ole pelottavia, ja meno olisi kuin lobotomiapotilaiden osastolla. :P
Zombie-elokuvien meininkihän on napattu ”I am Legend” vampyyrikirjasta, kummallista kyllä. Sitä enne zombiet liittyivät aina varsinaiseen, alkuperäiseen zombiefolkloreen – voodoopappi muuttaa sakkia zombeiksi joista tulee tottelevaisia käveleviä kuolleita- mutta ei murhanhimoisia sellaisia, vaan tahdottomia. Ei edes erityisemmin rumia lahoavia ruumiita.
Kun ottaa huomioon, että vielä pari vuosikymmentä sitten Haitin diktaattorit väittivät omaavansa taikavoimia, joilla muuttaa tottelemattomat alamaiset zombeiksi, voi vaan ihmetellä, miksi ne ovat viihteessä aina tuota raivohulluna jostain rämpivää (tai vaikka juoksevaa) massaa. Potentiaaliahan tuossakin genressä olisi vaikka mihin.
Zombeista on tullut pelkkää survival horror-materiaalia, ja siihen sähläykseen verrattuna mikä tahansa Haitin folkloresta lähtöisin oleva juttu olisi kai yleisölle jotenkin liian laimeaa. Oli sitten kyseessä väitetty tositarina zombiemyrkystä selviämisestä tai tarina suuresta zombievoimalla toimivasta plantaasista, kirouksista ja kostosta… Meikäläistä säväytti joskus penskana kuva, jonka väitettiin esittävän oikeaa zombieta, mutta kuvan todenperäisyydestä ei kai ollut takeita. Mutta kai niitä myrkytystapauksia sitten oikeasti tapahtui… Aika kamala ajatushan se olisi elää loppuelämänsä tahdottomana puolikasvina. :/