karikari.fi

Shin Bubukuuti Kai Z GT X Destiny.

Taikovien tytyjen taistelu turneet

Kaikki MyAnimeListin käyttäjät tietävät käsitteen ”MAL-suositus”. Tässä taiteenlajissa vedetään yhtäsuuruusmerkit kahden täysin erilaisen sarjan välille pinnallisten yhteneväisyyksien perusteella: ”Jos tykkäsit Sword Art Onlinesta, tykkäät varmasti myös .hack//Signistä. Molemmat sijoittuvat virtuaalimaailmaan johon pelaajat jäävät jumiin.” Vitsissä pitää tietää, että sarjoilla ei pinnallisen teemansa lisäksi ole oikeastaan mitään yhteyttä. SAO on voimafantasia ja .hack//Sign soveltuu lähinnä angstaamiseen ja itseinhoon.

Ja sitten on sellaisia sarjoja kuin Rakudai kishi no cavalry (Chivalry of a Failed Knight) ja Gakusen toshi Asterisk (The Asterisk War), jotka ovat käytännössä täysin sama sarja. Lainaan Jani Kajasrinteen arvostelua Anime-lehdestä 7/2015:

”Nuori mies tapaa oppilaitoksessa vieraan maan prinsessan, jolla on vaaleanpunainen tukka ja säälittävän teennäinen tsundereluonne. Ensitapaamisesta lähtien poika pääsee näkemään paljasta pintaa ja väistelemään slapstick-hyökkäyksiä. Koulussa tehdään muutakin kuin opiskellaan, nimittäin taistellaan miekoin ja taikavoimin.

Edessä siintää turnausmuotoinen koitos, ja miespäähenkilön täytyy tuntemattomasta syystä voittaa se. Prinsessa on jo todettu tulisieluiseksi taistelijaksi, mutta luuserin tuntuisella pojalla on paljon todistettavaa kyvyistään. Hyvin pian nämä kaksi joutuvat napit vastakkain, ja miehiset piilovoimat yllättävät ylimielisen aatelisneidon täysin.”

Tämä on siis kuvaus molempien sarjojen alkuasetelmasta ja keskeisestä juonesta.

Jatka lukemista

Gundam-orpoja

Juuh elikkäs Gundam Tekketsu eli Gundam: Iron-Blooded Orphans.

Tekketsu on Gundam-tuoteperheen uusin tulokas. Ennen sarjan alkamista se herätti mielenkiintoa sillä, että sen käsikirjoittajaksi oli buukattu Mari Okada. Jos Okada ei ole tuttu, katso vaikka Heidi ”Hoothoot” Päivisen luento Okadasta. Odotukset Gundam + Okada -kombolle olivat kovat. Tuleeko nyt kovatasoista hahmodraamaa vai meneekö kaikki vain päin helvettiä?

Jatka lukemista

Sinitaivaan Fafner – ”Täähän ilmestyi ihan just”

Aloin joitain kuukausia sitten jälleen katsomaan Soukyuu no Fafneria (Tunnettu myös nimellä Fafner in the Azure: Dead Aggressor), joka oli minulla jäänyt kesken ”ihan muutama vuosi sitten”.

Ihmettelinkin kovasti, miksi Fafnerin kuvasuhde ei ollut laajakuva, vaan 4:3. Sarja oli nimittäin jäänyt minulle leimallisesti mieleen ”modernina animena”, jota katsoin yliopistoaikoinani, eli siis kun olin jo aikuinen.

Ei muuta kuin tarkistamaan milloin Fafner tuli. 2004… Joo, kyllähän minä sitä katsoin aikuisena, yliopistoaikoinani, meinaan 20-vuotiaana fuksina soluasunnossani. KIITOS 2004 – 2015.

Jatka lukemista

Kumarra minua, alamainen

Traconin jälkimainingeissa Twitterissä heräsi keskustelua siitä, kuinka järkevää on marssittaa conin päättäjäisissä järjestäjäporukka lavalle aplodeerattavaksi ja kiitettäväksi. Traconin ohjelmatiimin johtajana toiminut Mikko Lammi oli sitä mieltä, että kun järjestäjät ovat tehneet helposti yli vuoden yli 100 tuntia ohjelmaa sisältävän conin, tekijät ovat ansainneet kävijöiltä kiitokset ja aplodit ja sen 2 minuuttia lavalla, jonka kiittäminen vie.

Itse olen aina suhtautunut järjestäjäporukan kiitettäväksi roudaamiseen negatiivisesti, enkä ole yksin. Ei olekaan sattumaa, että Desuconin päättäjäisissä ei ole kiitetty conin tekijöitä, vaan kävijöitä. Tekijöitä on sitten kiitetty tapahtuman jälkeen kaatajaisissa.

Mutta miksi ylipäätään puida jotain conitean julkista kiittämistä lavalla? Eihän kiittäminen kestä kuin sen 2 minuuttia. Ja eikö se nyt ole ihan kohteliasta kiittää, kun järjestäjät ovat tehneet hirveästi työtä conin eteen?

Tämä pieni ele kuitenkin kertoo conin arvoista paljon ja sisältää aimo annoksen symboliikkaa. Väärää symboliikkaa.

Jatka lukemista

Tracon 10 vee

Käytiin Traconissa. Lähdettiin paikalle jo perjantaina töiden jälkeen, koska on kivempaa herätä yhdeksältä, mennä hotelliaamiaiselle ja suunnata sitten coniin, sen sijaan, että joutuisi heräämään seitsemältä ja ajamaan pari tuntia coniin.

Tällä kertaa majoituspaikkana toimi hotelli Mordorin Silmä, alias Torni. Oli muuten melkoinen design-orgasmi, suosittelen.

Heitettiin kamat hotellille ja lähdettiin syömään kavereiden kanssa Nomuun. Nomu on yleisesti ihan jees, mutta satunnaisesti palvelu derpahtaa ja jokin annos jää saapumatta pöytään. Tällä kertaa uhriksi joutui Johannan lohi – avokado -sashimi, jota ei vain kuulunut, joten kävin tiedustelemassa, missä sashimit viipyvät. ”Oho, joo, kyllähän tää tehtiin jo hetki sit mut ei näköjään tuotu” – ei anteeksipyyntöä, ei mitään. :F Suomalainen palvelu, onko sitä?

Mutta asiaan!

Jatka lukemista

« Vanhemmat artikkelit

© 2016 karikari.fi

Theme by Anders NorenYlös ↑