karikari.fi

Shin Bubukuuti Kai Z GT X Destiny.

Conitaivaan uusi tähti on syntynyt – Gencon tulee!

Olen pitkään miettinyt, miten voisin parantaa Suomen coniskeneä.

Desucon oli yksi elämäni parhaita päätöksiä, enkä ole sitä katunut, vaikka välillä (lähinnä parina ensimmäisenä vuonna) olikin välillä rankkaa. Kuitenkin se ilo, mitä Desucon on tuottanut ensin Suomen hc-animeharrastajille ja sen jälkeen täysi-ikäisille animeharrastajille, on selvästi ollut kaiken työn arvoista.

Useat ihmiset ovat minulta kysyneet, enkö vielä alkaisi Desuconin pääjärjestäjäksi. Tähän on ollut helppo vastata. En ala. Siihen on muutamakin syy.

Jatka lukemista

Cosplaypuolue ei vieläkään edustettuna

Yukicon oli ja liian paljastavasta pukeutumisesta tuli noottia, kuten viimeksi blogasin. Yukicon kommentoi tapausta blogauksessaan, mutta kommentti oli lievästi sanottuna hämmentävä. Yhteisymmärryksestä tuskin voidaan puhua, tuskinpa cossaaja muuten olisi kirjoittanut asiasta tilitystä Facebook-sivulleen. Yukiconin mukaan seksikkäitä tai paljastavia asuja ei ole kielletty, mutta niin vaan kiellettiin. Järjestyksenvalvoja olisi kuulemma toiminut samoin missä tahansa vastaavassa tilanteessa, koska laki. Paitsi että tuskin. Vastaus herätti enemmän kysymyksiä kuin tarjosi vastauksia.

Ilmeisesti Yukiconin näkökanta siis oli ”Hoidettiin homma päin persettä ja JV:t saavat toimia mielivaltaisesti, kunhan keksivät jonkin selityksen teoilleen. Ei olla kielletty mitään, paitsi jos JV:stä siltä tuntuu. Tehtiin mitä piti.”

Reilut seitsemän vuotta sitten kirjoitin tähän blogiin tekstin ”Cosplaypuolue ei ole edustettuna”. Asiat ovat toki sen jälkeen menneet huomattavasti parempaan suuntaan, mutta kuten Yukicon näytti, petrattavaa on edelleen. Mutta ei tässä pelkästä Yukiconista ole kyse, vaikka se onkin viimeisin sensoriksi ryhtynyt coni. Vuosien varrella cosplay-sensurointia ovat harjoittaneet oikeastaan kaikki isot conit – niin Animecon, Tracon kuin surullisesti Desuconkin. Desucon tosin taitaa olla näistä ainoa, mistä ei tullut minkäänlaista kohua jälkeenpäin, mistä kiitos Ilonan jälkihoidolle (ks. kommentit). Mutta jälkihoitoa ei tulisi tarvita lainkaan.

Muistin virkistykseksi luin oman postaukseni uusiksi. Vaikka ilmaisutapani olisi nykyään ehkä vähän erilainen, pointit ovat edelleen jotakuinkin samoja.

Jatka lukemista

Yuuh eliccäs Yukicon 2016 (tissit mainittu)

Viime vuoden Yukicon jäi Johannalta ja minulta väliin, kun Johannan serkun häät olivat Yukiconin kanssa päällekäin ja vieläpä Turussa. Nyt meinasi käydä samoin, kun kaverin häät olivat Yuki-lauantaina. Onneksi kuitenkin vasta illasta ja Helsingissä, eli tämä ei aiheuttanut ollenkaan samanlaista ongelmaa. Yukiconiin siis!

Yukiconille ladattiin paljon odotuksia, sillä se oli karistanut Tapiolan kulttuurikeskuksen pölyt jaloistaan ja siirtynyt Messukeskuksen Kokoustamoon Pasilaan, selvästi prameampiin ja isompiin tiloihin. Isommat tilat olivat tarpeen, sillä Yukicon on tullut tunnetuksi Desuconiakin nopeammasta loppuunmyynnistään (derppaavasta ja jumittuvasta lipunmyyntijärjestelmästään huolimatta, nyt se kuntoon :D). Tämäkään kerta ei ollut poikkeus, vaikka lippuja ilmeisesti oli aikaisempaan verrattuna lähes tuplamäärä.

Conia ennen Yukista kantautui huolestuttavia viestejä. Pääjärjestäjää ei ollut, eli kenelläkään ei ollut tapahtumasta kokonaisvastuuta, cosplay-kisaajat eivät saaneet tietoa, onko heitä hyväksytty NCC-karsintoihin ja yleistä derppausta oli selvästi havaittavissa.

Mutta miten lopulta meni? Ei muuta kuin paikan päälle katsomaan.

Jatka lukemista

Taikovien tytyjen taistelu turneet

Kaikki MyAnimeListin käyttäjät tietävät käsitteen ”MAL-suositus”. Tässä taiteenlajissa vedetään yhtäsuuruusmerkit kahden täysin erilaisen sarjan välille pinnallisten yhteneväisyyksien perusteella: ”Jos tykkäsit Sword Art Onlinesta, tykkäät varmasti myös .hack//Signistä. Molemmat sijoittuvat virtuaalimaailmaan johon pelaajat jäävät jumiin.” Vitsissä pitää tietää, että sarjoilla ei pinnallisen teemansa lisäksi ole oikeastaan mitään yhteyttä. SAO on voimafantasia ja .hack//Sign soveltuu lähinnä angstaamiseen ja itseinhoon.

Ja sitten on sellaisia sarjoja kuin Rakudai kishi no cavalry (Chivalry of a Failed Knight) ja Gakusen toshi Asterisk (The Asterisk War), jotka ovat käytännössä täysin sama sarja. Lainaan Jani Kajasrinteen arvostelua Anime-lehdestä 7/2015:

”Nuori mies tapaa oppilaitoksessa vieraan maan prinsessan, jolla on vaaleanpunainen tukka ja säälittävän teennäinen tsundereluonne. Ensitapaamisesta lähtien poika pääsee näkemään paljasta pintaa ja väistelemään slapstick-hyökkäyksiä. Koulussa tehdään muutakin kuin opiskellaan, nimittäin taistellaan miekoin ja taikavoimin.

Edessä siintää turnausmuotoinen koitos, ja miespäähenkilön täytyy tuntemattomasta syystä voittaa se. Prinsessa on jo todettu tulisieluiseksi taistelijaksi, mutta luuserin tuntuisella pojalla on paljon todistettavaa kyvyistään. Hyvin pian nämä kaksi joutuvat napit vastakkain, ja miehiset piilovoimat yllättävät ylimielisen aatelisneidon täysin.”

Tämä on siis kuvaus molempien sarjojen alkuasetelmasta ja keskeisestä juonesta.

Jatka lukemista

Gundam-orpoja

Juuh elikkäs Gundam Tekketsu eli Gundam: Iron-Blooded Orphans.

Tekketsu on Gundam-tuoteperheen uusin tulokas. Ennen sarjan alkamista se herätti mielenkiintoa sillä, että sen käsikirjoittajaksi oli buukattu Mari Okada. Jos Okada ei ole tuttu, katso vaikka Heidi ”Hoothoot” Päivisen luento Okadasta. Odotukset Gundam + Okada -kombolle olivat kovat. Tuleeko nyt kovatasoista hahmodraamaa vai meneekö kaikki vain päin helvettiä?

Jatka lukemista

« Vanhemmat artikkelit

© 2016 karikari.fi

Theme by Anders NorenYlös ↑