Olin Vili Lehdonvirran väitöstilaisuudessa kuukausi sitten. Vili väitteli kauppatieteen tohtoriksi, väitöskirjan nimi oli ”Virtual consumption”; aiheena oli siis virtuaalinen omaisuus (btw – sen lisäksi, että Vili väitteli alle 30-vuotiaana tohtoriksi, Vili on onnistunut myös siinä, missä moni satunnainen japaniharrastaja ei: Vilillä on japanilainen vaimo. Käyx kateex?). Yksi kantava teema tällaisessa aiheessa on, että materian omistaminen ei ole välttämätöntä, vaan esineen hyöty määräytyy sen käyttöhyödyn mukaan. Vaikka anime ja manga eivät olekaan ”virtuaaliomaisuutta” samassa mielessä kuin taikamiekat World of Warcraftissa tai valtaistuimet ja klubisohvat Habbo Hotelissa, voidaan väittää, että viihteenkin arvo on nimenomaan sen käytössä: mangaa luetaan ja animea katsotaan. Streamauspalvelut vähentävät tarvetta animen torrentoimiseen, sillä miksi kuluttaa omaa kovalevytilaa, kun saman jakson voi katsoa suoraan netistäkin? Tälle ajatuksellehan perustuu esimerkiksi Spotify: musiikki ei missään vaiheessa tallennu käyttäjän tietokoneelle, vaan soitetaan ”suoraan” internetistä streamaamalla (ks. myös kirjoitukseni ”Onko Spotifystä iloa otakulle?”).
On selvää, että ainakaan ihan kaikki eivät ole valmiita siirtymään käyttöhyötypohjaiseen ajatteluun ihan heti – omistaminen kun on käytännössä ollut vuosien saatossa lähes ainoa tapa nauttia, no, omaisuudestaan. Lainaaminen tai vuokraaminen eivät varsinkaan anime- ja mangaharrastajalle ole kovinkaan vakavastiotettavia vaihtoehtoja kirjastojen jne. varsin suppeiden valikoimien vuoksi. Varsinkin Weeaboon Niksu on korostanut omistamisen riemuja.
Omistamiseen vaan liittyy pienoisia ongelmia. Ensimmäinen ongelma liittyy omistamisen fyysisyyteen – siihen vaaditaan lähes poikkeuksetta jokin fyysinen kappale: DVD- tai BluRay-kiekko tai mangapokkari. Tähän fyysiseen materiaan liittyy aina valmistuskustannuksia; onkin sanottu, että ennen digitaalista jakelua kirjakustantajat myivät paperia, eivät sisältöä. Kirjojen hinnasta suuri osa muodostuu paperikustannuksista. DVD- ja BluRay-kiekot jne. ovat suhteessa halvempia valmistaa, mutta kyllä siihenkin rahaa kuluu. Ja materia ei myöskään siirry tänne peräpohjolaan ilmaiseksi, vaan hintaan leivotaan tietysti rahti- ja postikuluja ja niin päin pois. Toisin sanoen hinnassa on käytännön pakosta aika paljon muutakin kuin pelkkää sisällön hintaa. Toinen ongelma liittyy taas materian varastointiin: varastointi vie tilaa, ja merkitsee lähes poikkeuksetta tulonsiirtoa Lundialle tai muulle vastaavalle firmalle. Ja hyllyt sun muut taas vievät tietysti tilaa, jonka voisi muutoin käyttää johonkin muuhun, ja tunnettu tosiseikka on, että mitä isompi talo, sitä isompi vuokra / hinta. Ei ole sattumaa, että teollisuus pyörii nykyään ”Just In Time”-periaatteella, jossa tehdas pärähtää käyntiin sillä hetkellä kun tilauksia tulee eikä mitään säilytetä varastossa homehtumassa.
Toisaalta ei streamaus ja muu käyttöpohjainen ajattelukaan ongelmatonta ole: jos teoksista ei saa kopioita kiintolevylleen, sitten pyöritelläänkin peukaloita kun nettiyhteys katkeaa, tai jos palvelu lopettaa toimintansa. Tietysti oikeudenomistaja voi luvata, että tässä tapauksessa animut ja mangot voi ladata konelleen suoraan ilman DRM:ää – tälle lupauksellehan perustuu esim. Valve Softwaren Steam-pelialusta – mutta ongelmana on se, että esimerkiksi konkurssin yllättäessä oikeushenkilön velvollisuudet lakkaavat. Toisin sanoen oikeudenomistajalla ei ole enää mitään velvollisuutta toteuttaa lupaustaan, ja sinne menivät animut. Ja tietysti pitää ottaa huomioon, että ihmiset tahtovat yleensä ostaa ”ikuisen käyttöoikeuden” jonkin 3 katselukertaa sisältävän DRM-paskeen sijaan, vaikka ihmiset eivät katsoisikaan samaa animejaksoa kuin ehkä pari kertaa.
Mitä taas mangaan tulee, voi esittää vanhan argumentin siitä, että fyysinen pokkariformaatti on ylivertainen näytöltä lukemiseen verrattuna, vaikka nykyään on toki kilpaileviakin vaihtoehtoja – esimerkiksi Amazonin Kindle-lukulaite, jota Gurumarkkinointi-blogin Jari Parantainen ylistää kirjoituksessaan: ”Painetun paperin ylivoimaisuudesta paasaavat eivät ilmeisesti paremmasta tiedä. Luulen, että takinkääntäjät yleistyvät lähiaikoina rajusti.” Tosin ainakaan itselläni ei ole mitään hajua, onko mangaa ylipäätään saatavissa Kindlelle, ja ottaen huomioon, että Kindle maksaa parisataa euroa, ainakin alkukustannukset voivat olla perusharrastajalle melko suolaiset. Mutta Kindle ei tietenkään ole ainoa tie – Japanissa esimerkiksi kännykällä luettava manga on kova juttu. Eli ei nykyinen kiekko ja pokkari -formaatti ole mikään kiveen hakattu asia. Toisaalta, jos ei omista fyysistä kappaletta, on vähän paha mennä pyytämään idoliltaan siihen nimmaria ;<
Mutta mitä mieltä itse olet – onko omistaminen tarpeellista? Pitääkö kaikki animut ja mangot löytyä hyllystä, vai oletko jo luopunut omistamisesta ja siirtynyt käyttömaailman ihmiseksi?
Lukaise myös Otakunviran Tsubasan kirjoitus Hitaasti jauhavat pyörät, joka liittyy osittain samaan aiheeseen.
Kindle ei (ainakaan nykymallissaan) osaa kuvien näyttämistä kovin hyvin, eli siltä suunnalta mangahelpotusta ei ole vielä odotettavissa.
Itse olen tykästynyt kovasti nykyisellään laittomasti toimiviin mangan suoralukunettisivustoihin. Sopivan kokoisella läppärillä on ihan riittävän helppo lukea mangaa, jopa helpompaa kuin paperista pokkaria selaten. Harvassa ovat myös mangat, joita aivan välttämättä haluaisin omistaa. Jos voisin tukea tekijöitä rahallisesti ilman että joutuisin tunkemaan kirjahyllyni täyteen tavaraa, mangakokoelmani koko tippuisi varmaan noin kymmeneen poikkeuksellisen hienoon pokkariin.
Harmi että julkaisijat ovat jälleen niin pahasti jäljessä että ainoat kilpailevat lailliset ratkaisut ovat kömpelöitä fläsh-kikkareita tai jopa vaativat toimiakseen ainoastaan Windowsille saatavissa olevan sarjakuvanlukupluginin.
Esimerkiksi Digital Manga Publishing ja Juné Manga toitottavat sivuillaan Kindlen ilosanomaa, eli mangan lukemisen pitäisi laitteella myös onnistua. Lukulaitteiden näytöt ovat kuitenkin melko pieniä joten rohkenen hieman epäillä lukumukavuutta… Muuten olen kyllä noista laitteista todella innoissani, tosin Kindleä enemmän minua kiinnostaa Barnes & Noblen Nook. Lukulaitteet ovat kyllä matkustaessa ja yhdellä kädellä lukiessa ihan huippuja, enkä näkisi mitenkään mahdottomana skenaariota jossa sekä lataisin kirjoja lukulaitteeseen luettavaksi että ostaisin omat suosikkini fyysisinä kappaleina hyllyyn. Materian kerääminen ei tietenkään ole kovin ekologista, mutta tietokoneella olevien kansioiden tuijottelusta ei saa ollenkaan samanlaista tyydytystä kuin oman kirjahyllyn järjestelystä ja kirjaostosten tekemisestä kivoimpien kansien perusteella. Tietysti omalta kantiltani paras diili tulevaisuutta ajatellen olisi, että paperikirjan tai -sarjakuvan itselleen ostava saisi samalla käyttöoikeuden sähköiseen versioon jota sitten voisi jollain lukulaitteella tai tietokoneella tarvittaessa lueskella. Musiikin kanssahan tämä on jo helppo toteuttaa, sen kun kopioi biisit levyltä koneelle (ellei ole jo ladannut ko. levyä koneelleen ja ostanut levyä vasta sitten).
Tuohon Vehin kommenttiin liittyen: Netcomics muuten tarjoaa myös mahdollisuuden lukea kaikista sarjoistaan ensimmäisen luvun ilmaiseksi netissä (lukeminen onnistuu macbookillanikin ihan selaimella, eikä tarvitse mitään erityisiä ohjelmia). Myöhemmät luvut on mahdollista ostaa 25 sentillä kappale, ja lukuoikeuden saa 48:ksi tunniksi. Hinta ei päätä huimaa, vaikka kopioita ei itsellään saa pitääkään.
Kiitokset kommenteista!
Veh, manganlukusivut ovat tuttuja täälläkin. Vaikka laatu on joskus vähän huonompi kuin ladatessa mangot koneelle, ne ovat vain niin paljon helppokäyttöisempiä – kun ei tarvitse edes ladata kamaa omalle koneelleen. Laiskuuden voima on yllättävän suuri. Laiska kuluttaja jne.
stargay, no selvisi ainakin se mitä mangon lukemiseen tulee. Tosin, Kindlestä on kuulemma lähitulevaisuudessa tulossa myös hiplausnäytöllinen malli – ja kuulemma Apple on lanseeraamassa omaa lukijaansa lähitulevaisuudessa…
Mitä tulee siihen mitä diilejä tarjotaan, tuo olisi toki kuluttajan kannalta paras ratkaisu. Samalla tavallahan toimivat jo jotkut pelifirmat, esim. Blizzard – jos ostaa Warcraftin kaupasta, CD-keyn Blizzardin sivuille syöttämällä saa ko. peliin ikuisen latausoikeuden mille tahansa koneelle. Mikä on ihan jees.
Okei, Kindle DX:n näyttö hyvinkin tankobonin kokoinen ja resoluutio noin 150 DPI. Kyllähän sillä sanomalehteä lukee, mutta ei mitään Genshikeniä; yksityiskohdat ja välillä käytetty pieni fontti menevät tuhnuksi. Vertailun vuoksi mustavalkomanga painetaan yleensä 600 DPI:llä. Kallis lelu sarjiskäyttöön. Ehkä sitten, jos DPI-tarkkuus tuplaantuu ja ruudulle saa kaksi sivua aukeamana, mutta on se sarjiksenlukulaite silti vähän sellaista rikkaiden teknomaiden kansalaisten kallista viihde-elektroniikkaa. ;) Tai no, oletettavasti, kun vertaa lukulaitteen ja N:n tankobonin materiaali- ja energiakustannuksia tuotannossa, siirrossa ja käytössä, niin lukulaitteella luetun N tankobonin em. kustannukset ovat pienemmät, kun N ylittää tietyn rajan, vaikkapa 300 tai 1000. (Eri asia on, onko elämä mielekästä siinä vaiheessa, kun N:n arvo on huomattavan korkea, aka hikikomori-otaku-ilmiö.) Elektroniikan valmistuksen ympäristövaikutukset ja uusiutumattomien, huonosti kierrätettävien luonnonvarojen on myös ahdistava asia, vaikka muuten kokonaisuus olisikin sähköisellä ratkaisulla ympäristöystävällisempi sillä tarpeeksi suurella määrällä sarjakuvasivuja.
Streamina jaettavan animen teknisiä kysymyksiä: DRM-suojattua streamia vastaanottava, suljetun lähdekoodin katseluohjelma voidaan suojata niin, että sitä on ainakin hyvin hankalaa kräkätä tai reverse-engineerata, jotta streamin voisi joku kopioida digitaalisesti ja pistää sitä kautta jakoon ilmaiseksi. Suljetussa lähdekoodissa on tietysti aina se, että 1. ohjelman valmistaja ei ehkä viitsi tehdä muuta versiota kuin uusimmassa Windowsissa toimivan, ja 2. käyttäjän täytyy vain luottaa, että ohjelma ei ole salainen haitta- tai vakoiluohjelma. Ynnä sitten mahdolliset DRM-ohjelmistopatentit ja lisenssimaksut, jotka ovat lähinnä kieroa kiristystä firmojen pyrkiessä monopoliasemaan.
Tietysti minkä tahansa striimin voi kopioida videokameralla tai sopivalla videokortilla, mutta laatu on yleensä vähän mitä on, ja harva tuskin jaksaa, jos laillinen hankintakeino on kohtuuhintainen ja vaivattomin.
Tosiaan, ADSL-pohjaisissa nettiyhteyksissäkin data siirtyy nopeammin itselle kuin itseltä muille, joten riittävän suorituskykyiset palvelimet toisessa päässä hakkaavat torrentit. Tulevaisuudessa ADSL:n korvaavat luultavasti valokuitu ja gigabitin ethernet kuluttajalle asti, jossa dataa voi siirtää yhtä suurella nopeudella molempiin suuntiin, jolloin [laittomat] vertaisverkkosiirrot siirtyvät melkein yhtä nopeasti kuin viralliset palvelinlataukset.
Se mahdollisuus, että suljetun lähdekoodin striimausohjelma pääsisi salaa nuuskimaan käyttäjän tiedostoja, voidaan tietysti vesittää rajoittamalla kyseisen tietyn ohjelman luku- ja kirjoitusoikeuksia levylle käyttöjärjestelmätasolla. Tällaista ominaisuutta ei nykykäyttöjärjestelmissä (Windows, Unix, Max OS X?) kuitenkaan ole, ei ainakaan vielä.
Sitten kun edellämainittu on mahdollista, niin en näe striimauksessa suoranaisia teknisiä ongelmia. Suurin uhka taitaa olla se, että striimausfirma menee konkurssiin eikä ketään kiinnosta ostaa sen teostenjakolisenssejä, tai että firma päättää lopettaa jonkin teoksen striimaamisen siksi, että teos on vanha tai sillä on vähän kysyntää. (Vieväthän striimattavat teokset tilaa palvelinten kiintolevyillä puhumattakaan siitä, että joku ahne neropatti keksisi periä striimausfirmalta kuukausittaista lisenssimaksua vastikkeeksi striimausoikeuksista.)
Icarus Publishingin Simon Jones testasi miten uusi nook-lukulaite soveltuu mangalukuun. Ei toistaiseksi näemmä oikein mitenkään…
Vaikka joitakin mangoja olenkin lukenut jopa kokonaan netissä (esim Shotaro Ishinomorin Zeldan ja Go Nagain Devilmanin) niin näyttöjen pitäisi kehittyä todella paljon, että suostuisin maksamaan mitään näytöltä lukemisesta. Silmät rasittuvat näytön katselusta, mikä taas häiritsee keskittymistä. Muistan kerran yrittäneeni lukea gutenberg.orgista Jack Londonin Call of the Wildia ja pitihän se kuitenkin lainata kirjastosta ja lukea paperilta. Sitä paitsi edes takaisin selaaminen toimii huonommin koneella kuin kirjoissa tai lehdissä ja parhaimmillaankin hitaammin.
mul on enemän mangaa