Katsottujen ja luettujen teosten pinooni on kertynyt viime aikoina isohko määrä pesunkestävää shoujoa. Tilanne on hassu sikäli, että useimmiten pinooni kertyy seineniä ja shoujoa suunnilleen fifty-fifty, nyt seinen loistaa poissaolollaan. Kenties olen jossain varsin tyttömäisessä vaiheessa… mutta pitemmittä pölinöittä niihin ensimulkaisuihin.
Cherry Juice, luettu osa 1 (suom.) 
Ensimmäisen osan juoni ei herttänyt erityisiä tunteita mihinkään suuntaan. Kuvio, jossa tyttö ja poika ovat sisarpuolet ja ihastuvat toisiinsa, on tuttu jo aikojen takaa – ensimmäinen tätä kuviota hyödyntänyt shoujo on muistaakseni Marmalade Boy. Luin kuitenkin tätä ihan mieluusti ja jos ei nyt mistään tajunnanräjäyttävästä tapauksesta olekaan kysymys, on pokkari kuitenkin hintansa väärti. Mangaka Haruka Fukushima piirtää nätisti, tosin ehkä hieman geneerisesti. Tyyli muistuttaa etäisesti Arina Tanemuran tyyliä, mutta on paljon helppolukuisempi ja tapahtumista pysyy paremmin kärryillä.
Manga ansaitsee erityispisteet fanservicen loistavasta käytöstä. Ensinnäkin tässä on miespuolisia lukijoita houkuttelemaan tissejä, tissejä ja vähän lisää tissejä. Nännejä ei tosin ole piirretty, mutta tissit kuin tissit. Naispuolisia kosiskellaan peittelemättömällä yaoifanipalvelulla: OMG TÄSSÄ MANGASSA ON POIKAPUSUJA PAKKO OLLA HYVÄ
..krhm joo.
Sugar Sugar Rune, luettu osa 1 (suom.) 
Tätä olen odottanut kuin kuuta nousevaa siitä alkaen, kun suomikäännösuutinen julkistettiin. Right turn only!! on harvoin väärässä ja Sugar Sugar Runea on kehuttu siinä maasta taivaisiin – taikatyttöily on lempigenreni ja mangaka on vielä kehuttu Moyoco Anno! Odotukset olivat siis melko suuret. Ensimmäinen pokkari on lähinnä asetelman esittelyä, tulevien tapahtumien petaamista eikä mitään todella mielenkiintoista vielä tapahdu, mutta ainekset ovat kasassa vaikka mihin. Päähenkilö Chocola on hauska tapaus, pidän aina suorapuheisista hahmoista, koska sellainen olen itsekin. Odotan innolla, miten Chocolan ja Vanillan ystävyydelle käy, ja josko kilttikiltin Vanillankin komerosta löytyisi joku luuranko…
Sugar Sugar Runen taide on metkaa ja sopii noitateemaan erittäin hyvin, mutta sivut on aivan täyteen ahdettu puhekuplia ja tapahtumia. Pidän enemmän sellaisesta shoujosta, joka on ilmavaa, sivulla on ehkä muutama puhekupla, sivut on reunustettu kukin ja paneelijako on lähes olematon. Sugar Sugar Rune tuntuu vähän tunkkaiselta verrattuna siihen. Tapahtumista pysyy kuitenkin yllättävän hyvin kärryillä, vaikka joka paikka onkin täynnä tekstiä ja piperrystä.
Itazura na Kiss, katsottu jaksot 1-5
Tästä 90-luvun shoujomangasta on useampikin draama-adaptaatio, mutta animeversio saatiin jostain syystä vasta nyt. Aloitin sarjan katsomisen tietämätä siitä oikeastaan mitään, ja yllätyin, kun minua vastaan läjähti taidokasta tarinankerrontaa ja peruskaavan vanhan koulukunnan sohjojuoni. Sarjan idea on vanhanaikainen, viileä fiksu poika ei halua tunteakaan söpöä, koulussa huonoa tyttöä – kunnes nämä pakotetaan asumaan saman katon alle. Homma toimii, koska tarina etenee niin sujuvasti, hauskojen kohtien kohdalla varsinkin kaikki pelittää erinomaisesti: jotenkin ajoitus on vain kohdallaan ja lepsut, ehkä nykyajan animeyleisölle liian hömelöt vitsit saivat minutkin nauramaan. Itazura na Kissille pitää nostaa hattua, sillä shoujokouluromanssikomedia ei kuulu lempigenreihini, enkä jaksanut esimerkiksi Ourania ollenkaan. Toisaalta tulevissa jaksoissa ympäristö tulee muuttumaan; ehtihän päähenkilöpari mangassa lopulta naimisiin ja oikeisiin töihin.
Olen vanhan shoujon ystävä ja pidän 70- ja 80-lukujen shoujomangasta; 90-luku tuo mieleeni animeharrastuksen alkuajat ja silloin lukemani shoujot Marmalade Boysta Kodochan kautta Marsiin. Itazura na Kiss vei minut suoraan niihin päiviin, piirrostyyliään myöten. Monet ovat jo ehtineet haukkua sarjan piirrostyyliä rumaksi, mutta minä en mitään rumuutta ysäririllieni läpi pysty näkemään. Mielipidekysymyksistä ei voi kiistellä! Sarjan animaatio tosin kaipaisi välillä hieman lisää jenejä budjettiin, joskus sitä varsinaista liikettä tuntuu olevan harmistuttavan vähän.
Kaksi viimeisintä jaksoa sarjan asetelma on pysynyt lähes samana eikä juonenkehitystä ole liiemmilti tapahtunut, mutta pikkulinnut kertoivat, että päähenkilöiden ehtiessä yliopistoon asiat rullaavat taas. Sitä odotellessa! Sarjan loppuratkaisu tulee myös olemaan keskustelun kohteena jo siksi, että Itazura na Kissin mangaka kuoli ennen kuin manga sai päätepisteensä.
Pakko kommentoida sen verran, että Cherry Juice oli ainakin minulle huomattavasti epäselvempi tapaus kuin yksikään suomennetuista Tanemuran sarjoista. CJ:ssa oli oikeasti sellaisia kohtauksia, joiden tapahtumista en vain saanut yhtään mitään selvää, kun taas Tanemurasta selviää lukemalla hitaasti ja ’yrittämällä parhaansa’.
Hassua, luin tuon Cherry Juicen samaan aikaan, kun katsoin televisiota, ja ymmärsin puolittuneella huomiokyvyllänikin, mitä siinä tapahtui. Ei ole salaisuus, etten pidä Arina Tanemurasta ja se johtuu siitä, että arvostan mangassa eniten sitä, että tarina rullaa selkeästi ruudusta ruutuun niin, ettei sitä tarvitse jäädä ihmettelemään tai kaikkein pahinta, selata sivuja taaksepäin. Manga on minulle nopealukuista viihdettä ja ärsyttää, jos yhtä aukeamaa pitää lukea useita kymmeniä sekunteja ja plärätä vielä takaisinpäinkin. Cherry Juicessa en tällaista huomannut.
Sitä vaan että tuli kysymys… Eikö Itazura na kiss mangaa ole saatu loppuun, vai kuinka? Itse katsoin animen ja se oli TOOSII hyvä!<3
Tiedätteko paikkoja tai siis netti ossia jossa voi lukee mangaa suomeksi taikka enkuksi?
Ois kiva jos vastaisitte! :))