Näyttää siltä, että Suomeen on kehittymässä kotimaista pseudomangateollisuutta (tai millä nimellä sitä sitten tahtookaan kutsua, vaikka pseudosutkuksi): Sangatsu on julkaissut Heikki Valkaman käsikirjoittaman ja Elli Puukankaan piirtämän Vartijat-sarjakuvan ja yhä useampi harrastelija julkaisee töitään omakustanteina, kuten Tsubasa äskettäin kertoi. En liene väärässä, jos arvaan, että useampaakin näistä kiinnostaisi kustannussopimus jonkin firman kanssa – kunhan vaan firmat saisivat tietää näistä kaikista lahjakkaista piirtäjistä, joita Suomessa on. Sarjakuvien levittämiseen liittyy kuitenkin eräitä lakikysymyksiä – näihin kuuluvat myös tekijänoikeuskysymykset.
Perinteisesti tekijänoikeus on nähty tekijänsä omistusoikeuteen liittyvänä ja siitä kumpuavana voimana; tämän ajatuksen juuret ovat valistusajan ajattelussa ja John Locken ajatuksissa. Locken mielestä omistusoikeus syntyi työllä: puupalikan ottamalla ja tästä airon veistämällä ihminen oli käyttänyt puuhun työtä ja näin hänelle syntyi airoon omistusoikeus. Sen jälkeen hän saattoi vaikka mennä myymään airon markkinoille. Ja nykyään: jos ihminen on luonut esimerkiksi taidetta, hänelle syntyy siihen tietty omistusoikeutta muistuttava suhde – tekijänoikeus.
Tekijänoikeuslain 2 §:n 1 momentin mukaan:
”Tekijänoikeus tuottaa, jäljempänä säädetyin rajoituksin, yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen.”
Tässä tekijänoikeuden ydinajatus. Mikäli tekijä ei erityisesti anna siihen suostumustaan, kenelläkään muulla ei ole oikeutta luoda tästä teoksesta kappaleita eli kopioita. Teoksen muokkaaminen on kielletty, samoin esimerkiksi teoskappaleen valmistaminen ”toista tekotapaa käyttäen” – esimerkiksi kuvan tulostamisessa teoksesta syntyy kappale; tulostaminen on myös ”toinen tekotapa”. Tekijänoikeuslain 12 § kyllä antaa oikeuden valmistaa teoksesta kappaleita ”yksityistä käyttöä varten”, eli mikäli joku tahtoo printata fanittamansa piirtäjän taideteoksia netistä, tämä on sallittua.
Sen sijaan kukaan ei saa laittaa tällaisia teoksia esimerkiksi internet-sivuilleen, sillä tämä ei ole yksityistä käyttöä, vaan lähtökohtaisesti kiellettyä teoksen levittämistä yleisölle. Asiaa ei myöskään auta se, että useat tekijät pistävät sivuilleen ilmoituksia tyyliin ARRRRRR ET SAA VARASTAA TÖITÄNI KREEGAH TARZAN BUNDOLO, vaikka itse asiassa heille olisi luultavasti hyödyllisempää levittää teoksiaan mahdollisimman laajasti ja myös rohkaista muita levittämään heidän teoksiaan.
Ai miksikö? Vitsi piilee siinä, että lähes kenelläkään piirtäjäuransa alkuvaiheessa olevalla ei ole niin paljoa nimeä, että tämän teokset olisivat lähtökohtaisesti minkään arvoisia. Sen sijaan tällaisten henkilöiden olisi tärkeä saada mahdollisimman nopeasti mahdollisimman paljon nimeä ja julkisuutta – ja näitä saa helpoimmin silloin, kun teos leviää vapaasti.
Eri asia tietysti on, jos joku väittää toisen luomaa teosta omakseen tai jopa myy toisen tekemiä teoksia – tällöin kyseessä on luonnollisesti tekijänoikeuden loukkaus.
Valitettavasti TTVK ja muu tekijänoikeusmafia on tehnyt parhaansa, jotta ihmiset suojelisivat teoksiaan mustasukkaisesti ja jotta he kieltäisivät muita levittämästä teoksiaan – ja näin ihmiset myös tekevät, silloinkin kun se ei ole heille edullista. TTVK on tämän kevään kuluessa lähettänyt alakouluille ”tekijänoikeuden tietopaketin”, joka sisältää varmasti Todella Neutraalia Tietoa tekijänoikeudesta. Harmi, että meille kasvaa ihmisiä, jotka haluavat käyttää tekijänoikeuden nojalla heille kuuluvaa oikeutta kieltää muita levittämästä teoksia, vaikka siitä olisikin teoksen luojalle hyötyä.
Kannattaa myös muistaa, että vaikka teosten antaa netissä levitä vapaasti, tämä ei tarkoita sitä, etteikö niistä voisi saada taloudellista hyötyä – monet ovat ostaneet esimerkiksi Tubbsin Nuuskismuumia conien taidekujalta, vaikka teoksen sinällään voisi printata netistä. Yllättäen alkuperäisyydellä – ja tekijän tapaamisella sekä nimikirjoituksella – on kuitenkin aika paljon väliä.
Itse kunkin aloittelevan piirtäjän kannattaa siis vähän miettiä, miten teoksiensa nettilevitykseen suhtautuu. Joskus ilmaiseksi antaminen voi tuottaa suuria tuloja, joskus teoksiensa mustasukkainen varjeleminen voi aiheuttaa sen, ettei saa mitään. Ja muistakaa; ”frendiltä on kivempi ostaa”, kuten blogissa aiemmin sanoin. Kannattaa siis suhtautua avomielisesti muihin.
Hupaisana loppukaneettina voisin mainita, että välillä pistää kyllä miettimään, että uskookohan tekijänoikeusmafia itsekään omaan asiaansa. Kävin alkuvuodesta silloisen työnantajani toimesta pari kertaa Tekijänoikeuden tietokeskuksessa (Joka siis ei ole sama kuin TTVK, mutta toimii Tekijänoikeusyhdistyksen alaisuudessa, joka tiettävästi saa rahoitusta TTVK:lta ja muilta tekijänoikeusjärjestöiltä ja toimii samassa rakennuksessa kuin Teosto) hankkimassa työnantajan muille juristeille tekijänoikeusaiheisia julkaisuja. Tekijänoikeuden tietokeskuksen kirjastossa on kopiokone. Kopiokone, jota saa käyttää vapaasti. Ilmaiseksi. Kuulostaa aikamoiselta kaksinaismoralismilta.
Vähän kuin vaatisi kaikkien juutalaisten tappamista, vaikka olisi itse osittain juutalainen.
”Tubbsin Nuuskismuumia conien taidekujalta, vaikka teoksen sinällään voisi printata netistä” – ei mun mielestä ihan näinkään, kuvan resoluutiolla on paljon merkitystä. Ei tuollaisesta pikkuruisesta .jpg:stä kauhean vakuuttavaa printtiä saa millään, ja monet haluaa mieluummin sen supertarkan ja -ison vedoksen laadukkaalla paperilla (vaikka ihan julistekoossa seinää varten), jonka voi sitten taidekujalta ostaa suoraan artistilta.
Aika moni varmasti kuitenkin on printannut tuon kuvan seinälleen, koska vaikka taitelijat resoluutioita ajattelevatkin ei kovin moni mundaani kuvanseinälleprinttailija niin kuitenkaan tee. Vähän sama periaate kuin Wikipedian käytössä; se ei ole virheetön ja joukossa on mielipiteiden kyllästämiä faktoja, mutta koska se on ilmainen on enin osa sen käyttäjistä kuitenkin tyytyväinen sen riittävään tarkkuuteen.
Parempi kuvalaatu ja kiiltävä printtipaperi ovat tässä tapauksessa sitä samaa ekstraa kuin taiteilijan tapaaminen ja nimikirjoituskin. Mutta jos sata ihmistä printtaa huonolaatuisen kuvan netistä ja kymmenen ostaa laadukkaan printin on tuotto silti enemmän kuin se ei mitään, jota olisi saatu jos taiteilija olisi täysin tuntematon. Radiohead-tyyliin, vaikka tässä tapauksessa sillä erolla että kyseessä on myös saadun tuotteen laatuero.
Sehän se tekijänoikeuden sääntelyn iso idea on: *Tekijän luvalla* teokselle saa tehdä melkein mitä tahansa — mutta tekijällä itsellään on valta päättää, mitä oikeuksia hän antaa (joitakin poikkeuksia lukuunottamatta) ja millä hinnalla.
Siitä kopioinnistakin muuten maksetaan tekijöille; tosin se on organisoitu epäsuorasti…
Piti sanoa Amphille, mutta Tsubasa ehtikin. Fanit ovat jänniä epeleitä. Kannattaa myös miettiä, kuinka monella on jotain hyvinkin huonolla laadulla printtailtuja J-rokkareiden kuvia seinillään (tai laukuissaan :E).
Samoin myös esimerkiksi animun Interweb-lataaminen – kyllä esimerkiksi AnimeJunkiesin – ja Nyoro~ninkin subeja ladataan, vaikka niiden laatu… niin. Ja ihan teknisemmästä, video- ja äänimateriaalin laadustakin ollaan valmiita tinkimään, jos ilmaiseksi saa (esim. tämä ihmeellinen nykypolvi, joka katsoo animea Youtubesta).
Futoi yatsu: aivan. Ongelma onkin siinä, että tekijät usein jäävät jankkaamaan että hehän eivät teoksesta luovu ellei tule fyffeä ja luulevat – usein virheellisesti – että se on paras tapa maksimoida tuotto, vaikka näin ei ole. Ja mitä siihen kopiointiin tulee – meinasin ensin mainita tuossa kirjoituksessa sen, että siitä kopionnista varmasti maksetaan kopiostomaksut, mutta poistin sen ja jätin sen KOMPAKSI. Pointti on nimittäin siinä, että käyttäjän kannalta on 99,9%:ssa tapauksia aivan sama, saako kirjoittaja rahansa vai ei – kunhan hän ei joudu siitä ITSE maksamaan.