Syvällisempien tarinoiden vastapainoksi katson iloisia, kirkasvärisiä, hyväntuulisia sarjoja, joista jää aina hyvälle mielelle jakson jälkeen (vrt. aiempi Kaleido Star-arvosteluni). Eräs mennävuosien suosikkini tällä saralla oli (ja on) Gainaxin Princess Maker-pelien pohjalta löyhästi kehittelemä prinsessasarja Petite Princess Yucie.

Sarjan päähenkilö Yucie on 17-vuotias nuori neito, joka näyttää 11-vuotiaalta. Purkaakseen inhottavan kirouksen, joka estää häntä kasvamasta aikuiseksi, Yucie haluaa tavoitella legendaarista Eternal Tiaraa, joka toteuttaa kantajalleen yhden toiveen. Tiarasta ja sen mukana tulevasta Platina Princessin asemasta on kova kilpailu maailmojen välillä, ja ihmisten maailmasta kotoisin oleva Yucie löytää pian itsensä kilpailemasta niin Taivaan, Helvetin, henkien maailman kuin keijujen maailman prinsessojen kanssa – kaikkia vaivaa oudosti täsmälleen sama (loli)kirous. Platina Princess -kandidaatin pitää osoittaa olevansa tiaran arvoinen, ja toisaalta tiaraa varten pitää etsiä pitkin maita ja mantuja erityisiä Crystal Flowereita. Seikkailua siis seuraa.

Tämä on tyttöjen prinsessa-anime, siitä ole epäilystäkään. Viisi päähenkilöä ovat arkkityyppejä, jotta jokaisella sarjaa katsovalla tytöllä olisi joku, johon samaistua. Yucie on se perinteinen taikatyttösarjan päähenkilö: puhuu, ennen kuin ajattelee, suuri sydän, mutta ei aina älliä kompensoimaan sitä. Hänen vastapelurinsa, Helvetin prinsessa Glenda, on ulospäin itsetietoinen ja itserakas, mutta herkempi kuin antaa ymmärtää (koska pitäähän Helvetin prinsessan olla lähtöarvoisesti edes vähän paha, tsun-tsun, dere-dere). Liimana Glendan ja Yucien välissä toimii hiljainen henkien maailmasta kotoisin oleva Cocoloo, joka usein on näistä kolmesta fiksuin, mutta ei oikein saa ääntään kuuluviin. Lisäksi mukana ovat Taivaan prinsessa, aina parhaaseen suoritukseen pyrkivä hienostunut Elmina (sarjan oujousama) ja keijujen maailmasta kotoisin oleva poikatyttö Beth.

Sarja on aluksi kaavamainen ja ennalta-arvattavakin, kun tytöt toimittavat erilaisia tehtäviä, joista jokaiseen sisältyy opetus ja uusi vaatekerta. Mukana sekoittamassa soppaa on Yucien ihastus Arc, sarjan kiintiöbishi, sekä Yucien isän salaperäinen menneisyys, mutta muuten jaksot rullaavat tasaiseen tahtiin olematta sen kummemmin huonoja kuin hyviäkään. Lopussa kiitos seisoo: Bethin mukaantulo ja keijujen maailmassa tapahtuva konflikti nostavat sarjan tasoa ylemmäs, kunnes varsinainen loppu onnistuu räjäyttämään pajatson. Hyvilläkin animesarjoilla on liian usein tapana loppua surkeasti. Petite Princess Yucie on ääriesimerkki toiselta laidalta: melko keskinkertainen sarja, joka loppuu isoilla paukulla. Kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää, ja prinsessasarjat voivat päättyä yllättävän tummin sävyin…

Sarjan animaatio on kirkasvärinen, soljuva ja kautta linjan tasokas. Varsinaisia taistelukohtauksia ei ole kuin muutama sarjan loppua kohti, ja niissä liikkeen sujuvuuteen on selvästi panostettu. Seiyuutyöskentely on hyvää – parempiakin suorituksia on nähty, mutta mitään suoranaisia rimanalituksia ei ole. Sarjan taustamusiikki on etupäässä mieleenpainumatonta pilipalipimputusta, joka toi etäisesti mieleeni vanhat konsolipelit.

Maininnan ansaitsee vielä japanilaisten mainio tapa kierrättää kristinuskon symboliikkaa aivan oman mankelinsa läpi ja ympätä sitä kaikkeen lasten sarjoista lähtien. Petite Princess Yuciessa tutustumme niin Saatanaan (aika mukava kaveri, itse asiassa) kuin Jumalaankin (ei niin kovin mukava kaveri).