Aina, kun minulle kasaantuu iso kasa silittämistä vaativaa pyykkiä, katson animea samalla. En silitä lakanoita, niin kodinhengetär en ole, mutta kauluspaidat, lolitahameet ja ihan vain t-paidatkin vaativat tarkkaa raudanheilutusta. Silittäminen on kuitenkin tylsää, joten tapanani on katsella jotain tarpeeksi kevyttä animea samalla. Silitysanimen pitää olla sen verran hömppää, että se ei vaadi kokoaikaista 100% tarkkaavaisuutta.

Tällä kertaa päädyin katselemaan yksiosaisia OVA-sarjoja ja pari muuta lyhäripätkää. Yksiosaiset OVAt ovat enemmänkin mangasarjansa mainoksia kuin mitään kokonaisia teoksia, ja ne tulevat yleensä mangan kylkiäisenä. Sarjaa lukeneille ne ovat kiva bonus, ja lukemattomille ne käyvät pienimuotoisesta mainoksesta.

Hiyokoi

Hiyokoi on shoujomanga, joka kertoo tuskaisen ujosta Hiyorista. Hiyori on ollut onnettomuudessa, ja palaa kouluun pitkän sairaalajakson jälkeen entistäkin ujompana ja hermostuneena. Luokassa viereisessä pulpetissa istuu pojankomistus, joka on ensin aika kamala ja rääväsuinen. Lopulta poitsu paljastuu tietenkin unelmien prinssiksi, jolla on vain Hiyorin paras mielessä. Hiyori oppii 24-minuuttisen OVApätkän aikana vähän avautumaan muillekin ja ehkä vähän ihastuu! Lopun voinee varmaan sitten lukea sarjakuvasta.

Mitään uraauurtavaa shoujoa tämä ei ollut ja animaatiokin oli paikoittain jopa rumaa. Juoni oli yksinkertainen, mutta lyhyessä pätkässä oli aika hyvä ohjaus varsinkin tapahtumien ajoituksen puolesta. Kiireen tuntua ei ollut ja tarina loppui loogiseen kohtaan, joten tällaisenaankin ilman mangan lukemista OVA toimi. Suosittelen tätä vaikka Kimi ni Todoken nysväykseen hetkellisesti ahdistuneille sopivaksi välipalaksi.

Ame to shoujo to watashi no tegami

Yhden ihmisen tietokoneella väsäämäksi originaaliproggikseksi tämä kuusiminuuttinen oli yllättävän laadukas. Ei tämä nyt mitään Makoto Shinkaita ole ja hahmoanimaatio on ihan tosi rumaa, mutta taustat ja steampunkmainen miljöö riittävät jo syyksi kuluttaa elämästä muutama minuutti tämän pätkän katsomiseen.

Yksinkertaisen rakkaudentunnustuksen ympärillä pyörivä juoni saa lopussa vähän mielenkiintoisempia ja monimutkaisempia tasoja. Kunnianhimoisuudesta plussaa, ettei tarina sortunut pelkkään ”tyttö tykkää pojasta ja poika tytöstä”-latteuksiin.

Amatööriääninäyttely oli myös yksi pätkän hyvistä puolista, sillä monesti animenäyttelyn maneereja ei edes huomaa ja tunnista ennen kuin kuulee normaalisti ilman liioittelua ja mesoamista puhuttua japania animessa. Hienovaraisempi ilmaisu olisi kiva lisä ihan ammattimaiseenkin animeen.

Fumiko no kokuhaku

Lisää parin minuutin pätkiä, ja tämäkin pyörii rakkaudentunnustuksen ympärillä! Yhden vitsin varaan rakennettuna tämä on enemmänkin sketsi kuin oikeaa tarinallista ilmaisua yrittävä (toisin kuten vaikka tuo edellä mainittu). Animaatioteknisenä taidonnäytteenä ihan pätevä kaksiminuuttinen, joskin tässä on kumminta juoksuanimaatiota hetkeen.

Nagareboshi Lens

Tämäkin on shoujomangan kylkiäisenä tullut yksiosainen OVApätkä, jolla on pituutta vain vaivaiset 18 minuuttia. Animaatio on myöskin melkoisen rajoittunutta. Paljon pannauksia, takaa kuvattuja ihmisiä ja muuta kuvakirjamaisuutta riittää. Pätkässä on tosin hyvin kaunis piirrostyyli, joka voittaa vaikka Hiyokoin vastaavan noin 100-0. Erityisesti pidin OVAn törkeästi ylikäytettämästä kipinäsparkle-kirakira -efektistä, jota on noin joka toisessa kohtauksessa. Mutta koska shoujomanga noin yleensäkin on täynnä kirakiraa ja sparklerasteria, tehokeino sopi OVAankin kuin nenä päähän. A+ tästä.

Juoni tässä lyhärissä on todella yksinkertainen, jonka voi summata siihen, että tyttö ja poika alkavat seurustella. :D Jotenkin sekä tyttö että poika onnistuvat olemaan kuitenkin hurjan symppiksiä. Kumpikaan ei ole derppis eikä poikakaan ole millään tasolla rasittava, pelle tai mulkero pikkupahis (kuten shoujomangassa valitettavan usein!), vaan oikeasti kiva. Tämäkin OVA päättyy hyvin loogiseen kohtaan ja toimii yksinäänkin kertoen selkeän tarinankaaren. Olisin katsonut mielellään enemmänkin ;__;

Otome nadeshiko koi techou

Tämä kymmenminuuttinen pätkä oli ihan selkeästi oikeastaan vain ja ainoastaan samannimisen ranobesarjan mainos. Taisho-kaudelle sijoittuvaa romanssianimea pitäisi kyllä olla olemassa maailmassa enemmän. Erityisesti pidän sen aikaisista tyttöjen koulupuvuista kimono + hakama + saappaat -yhdistelmällä. Pitäisi kai katsoa joskus Taisho Yakyuu Musume!

Tarinassa tässä päästiin oikeastaan vain prologi. Kuka tahansa arvaa, miten tarina kirjoissa jatkuu, joten sikäli en jäänyt kaipaamaan lisää tai ei tullut fiiliksiä siitä, että APUA MITEN TÄÄ JATKUU???? koska se oli aika ilmiselvää. Yksittäisenä teoksena tämä oli kyllä heikoin esitys näistä silitysanimeista – tuskin kannattaa vaivautua, tein sen jo puolestanne. Animaationkin taso oli vähän herpderp.