Pakkasenpuremia Lahdessa 1/2

Frostbite tuli taas ja katkaisi ankean talvisen conipuutteen kauden, vihdoin viimein! En ainakaan tällä hetkellä tee Desutapahtumien eteen mitään erityisen vastuullista, mutta pieniin juttuihin sitä aina jotenkin onnistuu lupautumaan. Niinpä käväisin jo perjantaina paikan päällä hoitelemassa ilmapalloja ja muita teemakoristushommeleita. Parin tunnin intensiivisen askartelusession jälkeen huristelin kotiin Sibeliustalolta ja varsinainen lähtö coniin suoritettiin lauantai-aamuna ihan älyttömän aikaisin. Taisin Mr. Kalju-Kuutin kanssa olla paikalla Lahdessa vähän yli kahdeksan.

Jouluvalojen virittelyn jälkeen conikin saatiin auki ja hankkiuduin eroon matkustamiseen tarkoitetusta truu sossupummi-lookistani. Tosin Adidaksen tuulihousuni ovat aidot eivätkä mitään virolaisia kopioita. Olin äärimmäisen fiksusti varannut jokaiselle päivälle kaksi asua, joista viimeinen eli talviteemainen kimono jäi sitten kokonaan pitämättä. Asujen vaihtelu vaati jonkinmoisen määrän ennakkosuunnittelua ja säätöä.

Aina välillä kuulee esitettävän väitteen, että omia hiuksia cossaamiseen käyttävät ovat laiskoja. Kehtaan olla eri mieltä ihan oman esimerkkini valossa. Lauantai-aamun cossini vaati peruukkia ja ko. pukua piti pitää juuri silloin, koska se liittyi pitämäni ohjelman teemaan. Lauantai-illan puku oli omatukkapuku ja vaati 1) ylikasvaneen otsatukan (olen kasvatellut sitä marraskuun alusta) 2) hiukset laineilla. Niinpä olin jo kotona aamulla vähän vaille kuusi kastellut hiukset, tunkenut niihin kasan muotoilutuotteita ja letittänyt tiukoille leteille. Nämä laitoin sitten mahdollisimman siististi peruukin alle. Jännäsin lopputulosta, koska hiukseni suoristuvat mielellään. Hyvin toimi silti, ja seuraavana aamuna koko vaiva meni vessanpönttöön otsatukan leikkaamisen muodossa – sunnuntain cossiin tarvitsin nimittäin lyhyen otsatukan! Peruukeilla olisi päässyt helpommalla, mutta pidän oikean hiuksen ulkonäöstä enemmän kuin muovin.

Kolme cossia tuli värkättyä, mutta en minä kuitenkaan mene desutapahtumiin kävelemään ympäri Metsähallia puku päällä ja hengailemaan. Ohjelman takiahan coneissa käydään! Tällä conireissulla lähes ensimmäisenä vuorossa olinkin kuitenkin minä itse. Kävin Kuusessa puhumassa hulluista alkuasetelmista, ja erinäisestä tietotekniikkasäädöstä huolimatta (luulin unohtaneeni muistitikkuni, en muistanut Dropboxini salasanaa ja oma tietokoneeni keksi ruveta jumittamaan ohjelman loppuvaiheissa… :D) se meni vissiin ihan oo koo. Puhuin ensimmäistä kertaa yksin ihan täydelle salille, ja ei jännittänyt _yhtään_. Mikälie kovanaama ja mistään hermostumaton viileä tyyppi minusta on tullut, olen hämmennys.

Frostbite on burgeriveljeensä Desuconiin verrattuna vähän sellainen ernupikkusisko. Tapahtuman yleisessä ilmeessä se näkyy mielestäni aina vähän pelleaivoisena käytöksenä. Pöydillä, portaissa, lattialla ja keskellä käytäviä istutaan ja hengaillaan. Talvella ei pääse ulos joo, mikä aiheuttaa myös sisätilahengailua. Roskia löytyy mistä satuu enkä aina tiedä, osataanko vessoissakaan olla ihmisiksi. Välillä kopeissa tunnutaan tekevän jotain ihan muuta kuin sitä, mihin ne on tarkoitettu. Tukka kiharretaan ja bindit kiristetään pukuhuoneessa eikä vessassa eikösjuu.

Oman ohjelmani jälkeen jäin samaan saliin kuuntelemaan Henna-Riina Panda-Kakkolan esitystä shoujolehdistä (ja neulomaan hansikasta). Esitys oli perin perusteellinen ja ainakin tuhmurishoujolehtien syvin olemus jäi itselleni hyvin mieleen. Olen joskus itsekin kyllä ihmetellyt, miksi se Ciao myy paljon nykyään enemmän kuin kuuluisammat Ribon ja Nakayoshi. Selkeää vastausta en ole löytänyt mistään – ehkä Ciaossa on sitten vain paremmat krääsät mukana? Definitiivistä vastausta ei tämäkään luento antanut, mutta pohdintaa kyllä.

Seuraavat kolme ohjelmaslottia käytinkin sitten kylmänviileästi ruokataukoon, hengailuun ja muuhun ”oleelliseen”. En ole edes ihan varma, mihin iltapäivän aika katosi. Asujenvaihtoon ja yleiseen säätämiseen sain uppoamaan vähintään pari tuntia. Loppujen lopuksi kävi niin, että seuraava kokonaisuudessaan näkemäni ohjelma oli hahmosuunnittelun ihmettely -annos madun ja Touniksen tarjoamana. Vähän kyllä näkyi valmistelun hataruus, kun ensin puoli luentoa mentiin hitaamalla tahdilla ja sitten ajan alkaessa loppua loput esityksen diat käytiinkin pikavauhtia läpi. Se, mitä käsiteltiin, käsiteltiin kuitenkin hyvin ja mieluusti tätä kuunteli, vaikka molempien herrojen erikseen pitämät viime Traconin setit olivat mielestäni timanttisemmat.

Kumipukujen jälkeen piti pitää taas tunnin tauko, koska aviomieheni oli äärimmäisen ahdistunut erinäisistä asianhaaroista ja kaipasi lohdutusta. Lopulta en kuitenkaan seurannut miestäni baariin alkoholin turmiollisille teille, vaan jäin seuraamaan loppuyön ohjelmat. Valinta Hootin Chuunibyoon ja rikkinäisten sarjojen välillä oli vaikea, ja lopulta valitsin ohjelman aika pöljällä perusteella – en halunnut kävellä Metsähallin iltabilemökän läpi Kuuseen vaan jäin Puusepän verstaaseen.

Kongressisiiven ilmastoinnissa oli muutenkin jotain omituista koko viikonlopun ajan. Jo perjantaina paikka oli mielestäni tunkkainen ja muuta Sibeliustaloa kuumempi. Conissa efekti tietenkin moninkertaistui ja lopulta siipi oli hapeton sauna.

Rikkinäisiä sarjoja käsiteltiin porukalla, mutta ohjelma ei kai sitten kumminkaan ollut paneeli. Itseäni kiinnostivat eniten Guilty Crown ja No.6, Fate-hommien aikana nukuin silmät kiinni. Toisaalla onkin esitetty ehdotus, että ohjelmalehteen aikataulutettaisiin milloin ohjelma käsittelee mitäkin sarjaa. Mitään uraauurtavia korjausehdotuksia kumpikaan sarja ei tainnut saada, mutta viihdyin kyllä täälläkin – edelleen neuloen hansikkaita.

Alun perin ajatukseni oli mennä tässä vaiheessa nukkumaan. Kaksipäiväiset conit ovat kuitenkin hirveän lyhyitä ja halusin ottaa lauantaista kaiken irti. Jäin vielä katsomaan hahmovisan, joka sitten venyi… ja venyi…. loppuillasta en olisi varmaan itse tunnistanut edes Hatsune Mikua, jos joku olisi eteeni kuvan laittanut. Alkoi pikkuisen tuntua, että oli herännyt kukonlaulun aikaan ja valvonut 30+ h viiden tunnin yöunilla. Hansikkaat sain tässä vaiheessa valmiiksi. Olen myös pettymys, ettei kukaan tunnistanut Chobitsin Freyan röyhelöitä. Mielestäni ne olivat ko. tehtävän suunnilleen ikonisimmat röyhelöt Suigintoun jälkeen.

Sunnuntai siirtyy postaukseen 2. o_o