Desutalks ja saanko mennä äiti jo kotiin

Desutalks tuli kolmannen kerran ja pitihän sitä paikan päälle mennä. Päivä oli pyydetty hyvissä ajoin töistä vapaaksi ja olin itse asiassa liikkeellä melko kovin ennakko-odotuksin odottaen kivaa lauantaita animupölinän ja harvemmin nähtyjen ihmisten merkeissä. Oikeastaan kivuus alkoi jo perjantaina, kun itselleni aika harvinaiseen tapaan päädyin sosialisoimaan useamman porukan kanssa saman illan aikana. Kaikkea sitä, kun vanhaksi elää!

Ohjelma oli tänä vuonna teemoitettu. Olin ratkaisusta alkuun vähän skeptinen. En yleensä jaksa kuunnella kovin monta ohjelmaa samasta aiheesta putkeen ja muutenkin harrastaja-aihe vaikutti vähän metahölinältä – tykkään enemmän itse animeen ja mangaan keskittyvästä jutusta kuin harrastusskeneä pohtivasta. Lopulta oli kuitenkin kiva, että ohjelmassa oli selkeä teema. Puhujat viittasivat toisiinsa ja setistä jäi sellainen maku, että nyt oltiin ihan oikeassa seminaarissa.

Esityksistä mielenkiintoisimmat ja parhaat olivat Ilonan esitys cosplayharrastajista ja Chinorin opiskeluselitys. Ilona tarttui ehkä vähän tabuun aiheeseen ja sai oltua jotain mieltä kuitenkaan rölläämättä tai loukkaamatta, mikä on melkoinen saavutus. Chinor ensikertalaisena puhujana veti erittäin sujuvan ja positiivisen selvityksen, jonka perusteella saattaisin harkita uudelleen humanistiksi ryhtymistä. Ai että saisin opiskella mangajuttuja vapaasti kursseja valiten, tämä kaikki on vain unelmaa kärvistelevälle luonnontieteilijälle (no okei, oon mä kyllä lukenu opiskelulabrassa Narutoa, lasketaanks se?).

Madu-Tounis-Lmmz-setti jäi minulle kaikki vähän yhdeksi puuroksi, mistä oleellisena asiana mukaan tarttuivat palkit. MAL ei ole minulle ollut mikään juttu, koska kannatan animen laadullista katsomista määrällisen sijaan! Toisaalta en muista enää yhtään, mitä sarjoja olen mahtanut katsoa joskus vuosina 2004-2007 saatuani laajakaistan ja katsottuani suunnilleen kaikkea, mihin netissä törmäsin Rizelminen ja Girls Bravon kaltaisista mestariteoksista lähtien. Kerran yksi uneton yö lisäsin MALiin melkein systemaattisesti sarjoja, kunnes pääsin maagisen ja kinastellun 100 päivän yli ja jätin homman siihen. Pippelinvenytys sarjojen määrällä ei ole minulle se juttu, tärkeämpää on olla sarjoista jotain mieltä ja sanoa niistä fiksuja juttuja.

Myyn kertomus kunniavieraista oli samalla ihanan fanityttöilevä mutta silti asiallinen, vähän kuin Lohen siskot muutenkin. Pitäkää vaan muutakin puheohjelmaa kuin kunniavieras- ja seiyuujuttuja! Joskus pääsen vielä katsomaankin livenä conissa, eikä ole aina jotain muuta tiellä, toivottavasti.

Ruokatauko oli mitoitettu tunnin pituiseksi, ja ensimmäistä kertaa Talksissa jouduimme syömään muualla kuin paikan päällä. Marssimme lähistön Nepalilaiseen ravintolaan, missä ehti juuri ja juuri syödä sen tunnin aikana niin, että ehti takaisin ennen seuraavaa esitystä. Mieluummin olisin kyllä syönyt kaikessa rauhassa. Onkin ehkä pohdinnan paikka, riittääkö tunnin tauko silloin, kun ihmiset käyvät oikeasti ravintolassa eivätkä siinä kulman lähimäkkärissä syömässä. Olisi ollut ikävä missata Petterin pölinät siksi, että oli kiire mättää suuhunsa lisää raitaa ja naan-leipää.

Lopuksi kuultiin vielä ihkaoikeasta animetapahtuma-aiheisesta gradusta, joskin minulle jäi hyvin hämäräksi, mistä tutkimus oikestaan tehdään. Gradussa pitäisi kai olla joku ongelma tai kysymys, johon ns. ”vastataan”. En minä kyllä ihan näistä humanistihommista tiedä, mutta näin ovat sanoneet.

Annasta en aio sanoo muuta kuin että kivat sääret ja kengät, kyl täs kai asiaakin oli mut kaunis täti lavalla niin unohdin sen asian t: feministejä rölläävä bun

Mutta sitten siihen itse pihviin. Talksissa eniten odotin sitä, että pääsen ihan livenä juttelemaan animesta. Tämä on minulle oikeasti ihan tosi tärkeää, irkki ja Twitter ja tämä blogi ovat kivoja korvikkeita juu, mutta kyllä piirrettyjä pitää päästä analysoimaan livenä. On vain niin kaunista keskustella jonkun animen ohjausteknisistä ratkaisuista ja leikkauksista ja  animaatiosäästöstä ja muusta ihanasta asiantuntevassa seurassa. Tätä varten kai ne skifistit pitää niitä mafioita sitten.

MUTTA. Joka ikisessä Desutapahtumassa missä olen ollut, jatkot tai edes conin työntekijöille ainoastaan tarkoitetut kaatajaisbileet eivät ole mahdollistaneet tätä. Tiloissa raikaa aina musiikki alusta asti tuskaisen kovaa (en halua huutaa vierastoverilleni koko iltaa!) ja tämänkertainen paikka oli täydellinen rimanalitus, kun mihinkään ei päässyt edes istumaan. Olen itseasiassa enemmän tai vähemmän suljettujen ovien takana valittanut tästä koko sen ajan kun olen desutapahtumia ollut tekemässä. Miksi tälle nörtimmälle kansanosalle ei millään voida järjestää paikkaa, jossa voisi a) istua b) puhua ilman MÖKÄÄ MUSAA DUB STEP BLÖÖ BLÖÖ c) juoda limsaa.

Olen valittanut hiljaisen burger cornerin puutteesta niin kauan, että olen jo kyllästynyt. Valitukseni ei ole vaikuttanut mihinkään, vaan tilanne tuntuu muuttuvan tapahtuma tapahtumalta huonommaksi. Kritiikilläni olen onnistunut ainoastaan järjestämään itseni ikävän ihmisen maineeseen – lasken jo molempien käsien sormilla ne tilanteet, kun joku sanoo ”Ai mä luulin että sä oot pelottava/tosikko/tylsä kun kirjoitat aina sellasia juttuja ja bileissä istut jossain kaukaisessa nurkassa yksin, mut ethän sä ookaan yhtään sellanen ankee oikeesti”. Minua myös nolottaa tuoda Desujatkoille muita biletysbileitä karttelevia ihmisiä seuraksi, kun näillä onkin sitten tylsää ja kamalaa kun luvattua hiljaista limuburgeria ei olekaan – ja se on minun syyni ja vastuuni, tavallaan.

Ennen kuin Desuconia oli olemassa, tulevien desujärjestäjien kritiikki silloisia Suomen animetapahtumia kohtaan kaikui kuuroille korville. Vaihtoehtoja annettiin kaksi: tee itse parempi tai älä tuu meidän tapahtumiin ollenkaan jos ei kelpaa. Kilpailevia animetapahtumia, joissa iltabileissä tai jatkoilla voisi jopa puhua, en tässä elämäntilanteessa kykene järkkäämään. Siispä minulle jää vain vaihtoehto kaksi, eli äänestää jaloilla. Kiitti mulleriitti Talks ja Desujatkot ylipäätään, en tule enää hakemaan turhaan pahaa mieltä, bilettäkää bilettäjät rauhassa samalla kuin minä katson kotona piirretty’s.

Poikkeuksellisesti ei kuvia koska v-käyrä kaakossa. >:(