Joskus teini-ikäisenä tuli puhuttua isän kanssa elämän tarkoituksesta ja sen sellaisesta. Isäni antoi elämänohjeen: ”Elä sillä tavalla, ettei tarvitse katua sitä, mitä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä”. Se on ihan hyvä elämänohje. Joskus tulee kuitenkin tehtyä asioita, joita jälkeenpäin sitten kuitenkin katuu.
Yksi näistä mokista on nimeltään Samurai Deeper Kyo.
Olen ostanut tätä Akimine Kamijyon ”samurai-mangaa” jostain lukioikäisestä asti, ja nyt, noin 8 vuotta lukion päättymisen jälkeen, sain viimeiset osat ostettua! Tokyopopiltahan lähti lisenssi alta 4 osaa ennen sarjan loppuun saamista, mutta Del Rey sai SDK:n lisenssin ja julkaisi 4 viimeistä osaa kahtena tuplapokkarina. Ja paskaahan se oli.
Samurai Deeper Kyo alkaa sinällään mielenkiintoisesti: palkkionmetsästäjä Yuya etsii legendaarista Demonisilmä-Kyoa, josta on luvattu huikaiseva palkkio. Matkallaan Yuya kuitenkin törmää Kyoshiro Mibu -nimiseen lääkekauppiaaseen, jonka kanssa hän lyöttäytyy yhteen. Kyoshiro ei kuitenkaan ole ihan tavallinen kaveri, sillä hänen kehossaan majailee myös murhanhimoisen Demonisilmä-Kyon sielu, joka välillä pukkaa pintaan ja pistää paikkoja matalaksi. Piristävästi Yuya vaikuttaa olevan ihan oikeasti itsenäiseen toimintaan kykenevä action girl, joka ei jää kakkoseksi poikien mittaillessa pippeleidensä pituuksia, vaan on suorastaan joukon johtaja. Hienoa! Alkuasetelma on siis kunnossa ja piirrosjälkikin on kaunista, vaikkei omaperäisyydellään ehkä loistakaan.
Ja sitten meneekin ihan vituiksi.
Miten näin hyvän alkuasetelman saa vedettyä vessanpöntöstä alas? Voi vitun vitun vittu saatana. Mistäköhän aloittaisi? No, lähdetään vaikka siitä, että Yuyaan iskee kirous, minkä vuoksi tämä siirtyy Shounen-mangan Standardoituun Naisten Paikkaan eli poikien selän taakse vinkumaan. Tämän jälkeen mukaan lyödään parikymmentä hahmoa, joihin ei yhteenkään ehditä tutustua kunnolla. Sitten harhaillaan ympäriinsä ja vedetään porukkaa pataan. Joo, kai siellä välillä opittiin jotain uusia hyökkäyksiä tai jotain, mutta ne ovat niin tylsiä, että kiviäkin kiinnostaa. SDK on myös korni. Se juoksuttaa sankariemme eteen toinen toistaan pahempia pahiksia, jotka tietysti kuuluvat aina johonkin tiettyyn pahisryhmään jolla on tosi pahismainen nimi. Tämä ei tietenkään ole mitenkään poikkeuksellista shounenissa, mutta ei helvetti. Siinä vaiheessa, kun 12 shogunia (tai mitä lie) heräävät kuolleista uusintakierrosta varten, tekee mieli vetää ranteet auki.
Hyvät taistelut voivat pelastaa toimintashounenissa paljon, mutta Samurai Deeper Kyo epäonnistuu siinäkin. Vaikka Kamijyo osaa piirtää niin nättejä poikia kuin tyttöjäkin, liikkeen ja taisteluiden kuvaaminen ei ole tämän vahvinta alaa. Kamijyolla on nimittäin tapana täyttää ruudut vauhtiviivoilla ja muilla graafisilla efekteillä, sillä tuloksella, että taisteluista ei saa selvää. Ehkä tämän takia hahmot huutelevat tuon tuosta ”HE LIIKKUVAT NIIN NOPEASTI ETTEN EDES NÄE HEITÄ”. No se on kyllä totta, en minäkään näe mitä he tekevät tai ainakaan ymmärrä, mitä kuvissa pitäisi nähdä. Vieressä oleva kuva antaa vähän osviittaa.
Ehkä paras on kuitenkin osassa 25, kun mangaka itse toteaa, että ”oho, tää juoni ei oo edistynyt oikeastaan ollenkaan :OOOO”. No älä vitussa, kenenköhän syytä se voisi olla, häh?? Voi vittujen kevät!
Alla mangakan itsensä sanomana:
Kamijyo avautuu. Klikkaa suuremmaksi.
Kerrottakoon, että SDK:ssa oli 38 osaa (36 kirjassa) ja kokonaishinnaksi tuli 424 euroa. Vertailun vuoksi sillä saisi esim. vähän paremmantasoisen Radeon 5870:n tai Geforce GTX 470:n kunnon pelikoneeseen tai 24 kappaletta Desucon-lippuja. ”Hän liikkuu niin nopeasti etten näe häntä”-tyyppisten huudahdusten määrää en jaksanut edes laskea.
Jos Hitler olisi kohdannut Samurai Deeper Kyo -mangan, juutalaisten polttaminen olisi keskeytetty siksi ajaksi että SDK saadaan poltettua.
Kirjoitin Samurai Deeper Kyosta Anikiin joskus vuonna 2007 ja se, mitä silloin sanoin, pitää yhä paikkansa:
”Mitä Samurai Deeper Kyosta jää sitten käteen? Se ei loista millään tasolla, ei samurai- kuin toimintamanganakaan. Realistisesta samurai-kuvauksesta ei voi puhua, niin paljon siinä lentelee loitsuja ja zombisotureita. SDK:ssa ei myöskään ole elämää suurempia tunteita tai teemoja kuten kostonhimoa, synninpäästöä tai puhdasta soturihenkistä taistelun loppuunsaattamista, kuten esimerkiksi Kenshinissä. One Piecen tai Rave Masterin psykedeelisestä huumorista ollaan kaukana. Oikeasti vakavaa ja kypsää pohdintaa Kyossa ei ole. Henkilöhahmoista ei saada rakennettua persoonia, joista välittäisi tai jotka voisivat herättää edes jonkinlaisia tunteita, toisin kuin vaikkapa Fullmetal Alchemistissa. Samurai Deeper Kyo tarjoilee kaikki mahdolliset pojille suunnattujen toimintasarjojen kliseet väljähteenä sekoituksena. Sitä tekisi mieli sanoa kierrätystuotteeksi, mutta se antaisi kierrättämisestä huonon kuvan. Kaiken kaikkiaan Samurai Deeper Kyo on läpeensä tylsä, itseääntoistava samuraihenkinen toimintamanga, joka ei tarjoa mitään uutta.
En suosittele tätä mangaa kenellekään, ellei välttämättä kokoelmiin täydy saada kaikkia mahdollisia samurai-aiheisia mangoja. Itse olen kestänyt tätä 23 osaa vain siksi, että opiskelen oikeustiedettä, minkä johdosta kykenen lukemaan esimerkiksi useita satoja sivuja Euroopan Unionin ympäristödirektiivejä saamatta aivohalvausta.”
VITTU MITÄ PASKAA.
Mietin yhä, miksi ihmeessä sinusta oli fiksu idea töllöttää Samurai Deeper Kyon animeversiota ensitreffeillämme. :D
Oh, lapsuuteni! Tai siis, varhaisteini-ikäni. Eli lapsuuteni.
Se on mielenkiintoista, miten jokin niin paska voi näyttää niin nätiltä. Jaksoin pelkällä nättiydellä jotain parikymmentä alppaa, mutten rehellisesti sanottuna muista yhtään, mitä niissä tapahtui. Nättejä poikia hyppi pusikoista, Kyo mätti ja Yuya vinkui tissit paljaina.
Myös animeadaptaatio on melko järkyttävä. Se ei ole edes nätti.
=D Itsellä ei ole koskaan tullut luettua SDK-mangaa ollenkaan, ja animestakin olen nähnyt vain sen kohtauksen, jossa Ogata Megumin esittämä Yukimura ehdottelee naisille kännissä. Vain siksi, koska katson Ogatan vuoksi ihan mitä vain.
Bubu: Suurempi kysymys on, että miten helkkarissa päätit sellaisen animun jälkeen ruveta seukkailemaan ton jannun kanssa. :D
Tuon ensimmäisen kuvan pistooli näytti thumbnailissa valtavalta strap-onilta.
Mitä hittoa ei oikiksessa opiskelu ole tehnyt huonon mangan lukemista yhtään helpommaksi minulle. D:
Rahat takasin!
Bubu & Ana – sama idea kuin teinikauhuelokuvissa. Niiden toimintaperiaatehan on olla niin pelottavia, että tytön täytyy ehdottomasti hakea turvaa siitä pojasta. ;>
Wolf: joo. Jotakuinkin noin :D. ”Ooh onpas nättiä” ”Mitä paskaa” ”Mut nättiä se on silti” ”Ps. Tissit”
Arana: lue paremmin! :-D
Ymmärsinko oikein, että päähenkilonä esitelty tytto muuttuukin yhtäkkiä sivuhahmoksi?
Paljon ärsyttävämpää kuin lähtokohtaisesti huono tarina on lähtokohdiltaan kiinnostava tarina, jonka artisti itse onnistuu tuhoamaan. Kirjallisuuspuolen esimerkkinä Hodgsonin ”Nightland” alias ”näin tuhoat mestariteoksesi paskalla kirjoitustyylillä”
Meillä oli treffianimena ”Paradise Kiss”. Ensimmäinen yhteinen elokuvailta asuntolassa (ennen seurustelua) vietettiin kuitenkin Riefenstalin ”Tahdon Riemuvoiton” parissa, näin Kuutia mahd. kiinnostavana yksityiskohtana mainittakoon…
Oijoi, nyt se on sitten todistettu että mulla on aivan totaalipaska mangamaku :DD sain hirveet naurut koska toi teksti on niin totta, mutta mä silti tykkään tosta sarjasta. Tai olen jo niin turta etten osaa enää erottaa mikä on paskaa ja mikä ei. Jaa-a.
Lucilla: about näin. Tosin tyttö päähenkilönä ei suinkaan ole ”lähtökohtaisesti huono tarina”, vaan freesi ja kiinnostava aloitus. Ja sitten… ei.
Mou: no eihän SDK:ssa mitään vikaa sinällään ole – onhan se nätin näköinen ja saabisussa löytyy. Se on vähän niinkuin jostain sedulasta mukaan napattu pantavan näköinen siideripissis – helppoa ja vähä-älyistä huvia hetkeksi, mutta ei mitään, minkä varaan kannattaisi pidempää suhdetta rakentaa.
… ja kyrpien takatalvi.
Mene ja tiedä jos Yuya on edes alussa kovis. Ensin hän houkottelee päähenkilöä ansaan teeskentemällä sairasta ja sitten ekassa taistelussa hän hädin tuskin pitää puoltaan umpitavallisia kyläläisiä vastaan. Seuravaassa taistelussa hän häviää pahasti pahiksia vastaan. Ensinäkemältä hän on pikemmin se shounen mangojen hauskan ovela mutta heikko hahmo.