Bubu valehtelee, en ole kuluttanut aikaani Empire: Total Waria pelaten. Okei, olen, mutta kävin myös Puolustusvoimien tarjoamalla vajaan viikon viihdematkalla, toisin sanoen kertausharjoituksissa, joissa tuli tehtyä kaikkea kivaa, kuten ammuttua rynnäkkökiväärillä ja käveltyä metsässä. Ja juotua aika paljon kahvia sotilaskodissa.

Mutta asiaan. Tapahtui viime jaksossa: Crunchyroll streamaa Naruto Shippuudenia luvan kanssa. TV Tokyo streamaa Naruto Shippuudenia japanilaisilla äänillä englanniksi tekstitettynä tunti Japanin-lähetyksen jälkeen maksaville asiakkaille, viikon päästä ilmaiseksi. Viz streamaa Naruto Shippuudenia sivuillaan. Ja Crunchyrollhan streamaa aika paljon muutakin. Uusimpana pelaajana kentälle on ilmaantunut KadoTV, Kadokawan ~kokeellinen~ sivusto, josta on nähtävillä Full Metal Panicia, Girls Bravoa, Goshuushou-sama Ninomiya-kunia ja vaikka mitä muuta.

Kuten bisnesmallikirjoituksestani varmaan on pääteltävissä, olen sataprosenttisesti tällaisten kokeilujen puolella. Tekisi jopa mieleni väittää, että viihdeteollisuuden – varsinkin subbausongelmasta kärsivän sellaisen – tulevaisuus on streamauksessa. Muutenkin olen sitä mieltä, että viihde tulisi julkaista ympäri maailmaa samanaikaisesti. Vaikka tämä saa minut varmasti kuulostamaan vasemmistohipiltä, voisin väittää, että globalisoituneessa maailmassa esimerkiksi elokuvien ja pelien julkaisu eri aikaan eri puolilla maailmaa on lähestulkoon ihmisten syrjintää. Useimmitenhan tämänkaltainen syrjintä kohdistuu nimenomaan eurooppalaisiin, kuten esimerkiksi Chrono Triggerin tapaus osoittaa: alkuperäinen peli julkaistiin Japanissa ja USA:ssa Super Nintendolle, mutta Euroopassa peliä ei julkaistu lainkaan. Nyt Chrono Trigger käännettiin Nintendo DS:lle ja sen virallinen Euroopan-julkaisu oli helmikuussa – noin 14 vuotta alkuperäisen pelin ilmestymisen jälkeen. Niin, ja japsit ja jenkithän pääsivät DS-versiota pelaamaan jo viime vuoden puolella. Oli kyseessä sitten virallisesti määriteltävä syrjintä tai ei, tämänkaltainen erilainen kohtelu joka tapauksessa ärsyttää ihmisiä ja osaltaan aiheuttaa warettamista. Warettamista, joka voitaisiin ehkäistä, jos nämä viihdetuotteet vain julkaistaisiin samaan aikaan joka puolella maailmaa. Samaa mieltä on muuten myös Valve Softwaren liiketoimintojen kehityspäällikkö / lakimies Jason Holtman, kuten tästä Law of the Gamen kirjoituksesta käy ilmi.

Streamaus on omalta osaltaan siis ainakin yksi tapa ehkäistä warettamisen aiheuttamia ongelmia. Toimiiko se? Ainakin osaltaan näyttäisi toimivan: Dattebayo lopettaa Naruto Shippuudenin subbaamisen. Tieto tuskin on ainakaan Naruto-faneille uusi, mutta joka tapauksessa erittäin merkittävä. Ennen fansubbaus oikeutettiin sillä, että subbaamalla tarjottiin ihmisille sarjoja, joita ei ”koskaan” tuotaisi länsimaisen yleisön saataville. Sen jälkeen se oikeutettiin sillä, että tarjottiin ihmisille sarjoja, joita ei vielä sillä hetkellä ollut länsimaisen yleisön saatavilla; sarjaa ei ollut lisensoitu alueelle. Viime aikoina fansubbaus on oikeutettu sillä, että virallisessa julkaisussa kestää ainakin vuosi.

Siitä huolimatta, että nämä syyt ja varsinkin tämä ”syyevoluutio” kuulostaa lähinnä lainvastaisen toiminnan apologeettiseltä puolustelulta, on siinä totuuden siemen: vaikka olisi sataprosenttisen varmaa, että sarja tulee länsimaihin, vuosi on loppujen lopuksi viihdealalla kohtuullisen pitkä aika. Jos tahtoisin vaikuttaa kunnon naavaparralta, toteaisin tässä nyt varmaan jotain itsekeskeisestä ”kaikki mulle heti nyt”-nuorisosta, jolle ei riitä edes kolme kalapuikkoa. Ja totta on, että internetissä ”kaikki mulle heti nyt”-asenne on vallitseva – mutta se asenne on tosiasia, johon markkinoiden tulee sopeutua. Internet on heittänyt vanhat roolit päälaelleen: nyt julkaisija on yleisön palvelija ja yleisö on yksinvaltias kuningas: jos yleisölle ei anna mitä se tahtoo, yleisö ottaa sen mitä se tahtoo – olkoot se sitten vaikka Naruto-jakso kaksi tuntia sen Japanin-lähetysajan jälkeen.

Streamaukseen voi tietysti suhtautua kahdella tavalla. Jotkut ovat kyselleet minulta, että eikö se, että virallinen julkaisija lähettää virallista matskua ilmaiseksi, ole avoin valtakirja sille, että sarjaa saa subata vapaasti. Voidaanko siis tästä teosta johtaa oikeutus toiselle teolle? Ei se mahdotonta ole: sopimushan voi syntyä pelkillä teoilla ilman minkäänlaisia allekirjoituksia (ns. konkludenttinen sopimus). Yksinkertaisin esimerkki tästä on ruokakauppa: maitopurkin kassan liukuhihnalle asettamalla ostajaehdokas ilmaisee halunsa ostaa ko. tuotteen. Myyjä sanoo hinnan, asiakas iskee rahat tiskiin. Kauppa on syntynyt. Tekijänoikeuden alalla tätä lähiten vastaava on käsite ”implied license”, joka välillä nousee pinnalle internetin tekijänoikeusongelmista puhuttaessa. Sinällään kyse on lisenssistä, joka voidaan ”johtaa” toisen teoista. Onko virallisen julkaisijan streamaus siis lupa subata? Tämä kanta on sinällään perusteltu: jos virallinen julkaisija (=taho, joka keräisi myynnistä voitot) levittää varsinaista myytävää artikkeliaan vapaasti, miksi muut eivät saisi sitä levittää?

Kieltävä kanta on kuitenkin paremmin perusteltu. Ensinnäkin implied license ei tarkoita, että yksittäisestä teosta voitaisiin johtaa yleinen sääntö, vaan implied license on lähinnä puolustusperuste: sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa oikeudenhaltija on ollut pitkään tietoinen jostain oikeudenloukkauksesta, mutta ei ole puuttunut asiaan millään tavalla. Tällöin joissain tapauksissa voidaan mahdollisesti katsoa, että oikeudenhaltija on hiljaisesti nämä teot hyväksymällä antanut tähän lisenssin. Nyt jos oikeudenhaltija yhtäkkiä tahtookin kieltää jotain tahoa tekemästä samaa kuin muut, voi tämä taho vedota siihen, että oikeudenhaltija on hyväksynyt heidän toimensa ”implied licensellä”.  Implied license on kuitenkin – useimmissa tapauksissa – varsin heikko puolustusperuste: siitä huolimatta, että esimerkiksi tavaramerkin voi ainakin joissain valtioissa menettää ellei sitä valvo ja tarvittaessa puolusta oikeusteitse, ei tekijänoikeuteen lähtökohtaisesti sisälly tämänkaltaisia ”menetysmahdollisuuksia” – tekijänoikeus on voimassa, kunnes se lakkaa (pääsääntöisesti) 70 vuoden kuluttua viimeisen tekijän kuolemasta. Oikeudenhaltijalla voi hyvinkin olla myös syy tämän ”syypään” erilaiseen kohteluun.

Toinen syy on, että tekijänoikeuden yksi ydintarkoituksista on antaa oikeudenhaltijalle oikeus päättää teoksen kappaleiden leviämisestä, piste. Oikeudenhaltijan ei siis ainakaan periaatteessa tarvitse mitenkään perustella sitä, miksi hän ei halua teoksensa leviävän tietyllä tavalla. Merkityksetöntä on myös, olisiko tästä leviämisestä jotain haittaa tekijälle: tekijä voi ihan hyvin kieltää myös hänelle hyödyllisen teoksen levittämisen, jos tätä sattuu huvittamaan. Luonnollisista syistä tätä ei varmaankaan hirveän usein tapahdu, mutta tämä oikeus oikeudenhaltijalla joka tapauksessa on.

Kolmas ja ehkä tärkein syy on kuitenkin on Tyhmä Yleisö, joka on oikeustieteellinen käsite, jonka olen kehittänyt itse päässäni. Käytännössä Tyhmä Yleisö tarkoittaa yleisön näkökulman yksinkertaisuutta; sitä, että yleisö on bisneskuviosta ulkopuolinen, tarkkailee sitä ”ulkopuolelta”. Tästä johtuen yleisön näkökanta on aina rajoittunut ja vaillinnainen. Janten lakia mukaillakseni Tyhmän Yleisön käsitteen perusajatus on tämä:

”Sinä et tiedä, miten meidän bisneksemme toimii.”

Koska yleisöön kuuluva on aina bisneskuvion ulkopuolinen, häneltä puuttuu tieto siitä, mihin firma päätöksillään pyrkii. Streamaus tietysti voi olla firman avoin valtakirja subbaajille, mutta aivan yhtä hyvin se voi myös olla subbauskielto – ”me laitetaan nää viralliset matskut jakoon niin nyt teidän ei tartte subata – ja itse asiassa me halutaan että te ette subbaa”. Yllä mainittua Dattebayon tiedotetta lainatakseni:

”I’ve often asked people I know in the anime industry why they think Viz never asked us to stop, and they say, ”Well, Viz isn’t really into the whole C&D thing, they just don’t do that.” That may be true to some extent, but I’ve always liked to think it was because we had a silent symbiotic relationship. We only did things that helped the popularity of their shows, and they turned a blind eye to us.” -Interactii, Dattebayon (ex-)karaokevastaava

Toisin sanoen se, että teollisuuden edustajilta ei ole tullut Cease & Desistiä ei ole merkki siitä, että toiminta olisi hyväksytty ajasta ikuisuuteen. Se saattoi olla merkki siitä, että Viziä ei kiinnostanut lähettää Dattebayolle ko. kieltokirjettä, se saattoi olla merkki siitä, että Viz katsoi oikeuksiensa peräämisen huonoksi PR:ksi, se saattoi olla merkki siitä, että Viz ei yksinkertaisesti tiennyt koko Dattebayon olemassaolosta! Okei, myönnettäköön että viimeisin tuskin on totta, mutta se voisi periaatteessa olla mahdollista. Tärkeintä on kuitenkin se, että Viz ei ole fansubbaajille toimistaan tili- tai perusteluvelvollinen. Sama koskee luonnollisesti muita oikeudenhaltijoita.

Streamauskuvion taustalla saattaa olla myös järjestelyitä, jotka eivät näy katsojalle. Suora maksu katsojalta ei nimittäin ole ainoa tapa siirtää rahaa. Virallisen, streamatun jakson seassa saattaa esimerkiksi olla mainoksia, jotka tuovat oikeudenhaltijalle rahaa. Ne saattavat olla etukäteen könttäsummalla maksettuja arvioidun katsojamäärän mukaan, maksu saattaa tulla jälkikäteen varmistetun katsojamäärän perusteella, ne saattavat määräytyä osittain kiinteästi ja osittain katsojamääräperusteisesti. Crunchyroll saattaa maksaa jotain Vizille, mahdollisesti katsojamäärien perusteella – tai Viz Crunchyrollille! Tai Viz saa osuuden Crunchyrollin mainostuloista. Streamaus voi hyvinkin olla pelkkä mainos viralliselle DVD-julkaisulle. Tai ihan mitä vain – pointti on se, että Tyhmä Yleisö on tästä kuviosta ulkopuolinen eikä tiedä siitä mitään. Se taas aiheuttaa sen, että omaa fansubin katsomista ei voi oikeuttaa sillä, että ”Viz ei menetä mitään jos katon fansubin kun ne ite striimaa Narutoo ilmaseks”, koska rahaliikenne saattaa toimia aivan toisella tavalla kuin katsojien maksamilla maksuilla.

Oma lähtökohtani on siis se, että streamaus ei yksinkertaisesti ole oikeutus fansubeille, vaan enemmänkin kannanotto fansubeja vastaan; ratkaisu fansubbauksen aiheuttamaan ongelmaan. Eri asia on taas se, että jos virallisten streamausjaksojen laatu on huono, voi tämä synnyttää backslashia faneilta. Näinhän on osittain nimenomaan Naruton kanssa käynyt; Dattebayon subeja katsoneet ovat lähettäneet Dattebayolle mailia siitä, että ”jatkakaa subbaamista plz, nää streamatut jaksot ovat huonolaatuisia”. Ja koska Dattebayo ei subbausta jatka, syntyi uusi subbausryhmä Naruto Shippuudenin subbaamiseen…

Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että streamaus, on se sitten tullut jäädäkseen tai pelkkä ohimenevä buumi, on hyvä yritys kerrankin kokeilla muita ratkaisuja ”piratismiin” kuin pelkkä ”ETHÄN VARASTAISI AUTOA”-tyylinen mustamaalaus tai 13-vuotiaiden haastaminen oikeuteen. Kuten olen todennut, juristi voi sanoa että ”tuo on lainvastaista”, mutta bisnesmies ei, sillä bisnesmiehen tehtävänä on saada tuote myytyä. Asiakas kun on nimittäin aina oikeassa.