Pieni paluu ajassa taaksepäin. Kesällä media eli varsinaista Kiina-huumaa olympialaisten takia ja minäkin lensin vipuun viettäen kesäni katsoen Romance of the Three Kingdomsiin perustuvia animesarjoja. Kyseessähän on melkoisen eeppinen kertomus eräästä Kiinan historian mielenkiintoisemmista ajanjaksoista. Jos jonkun mielestä Legend of Galactic Heroesissa on paljon nimiä, kannattaa lukea RoTK ja kertoa mielipiteensä sen henkilömäärästä!
Koska Romance of the Three Kingdoms on hyväksi koettu klassinen tarina, jonka pääjuonet suurin osa itäaasian väestöstä tuntee, siitä on tehty myös useita animeadaptaatioita. Olemassa on sen suurinpiirtein tekstille uskollisen version (nimi myös Romance of the Three Kingdoms, sarja 90-luvun alusta) lisäksi mm. pantsumättöfest Ikkitousen ja chibiversio Yawaraka Sangokushi Tsukisase!! Ryofuko-chan. Minä iskin kuitenkin näppini sellaisiin Romance of the Three Kingdomsista ammentaviin sarjoihin kuin Koutetsu Sangokushi ja Koihime Musou, joita joskus mainostetaan kertomuksen yaoi- ja yuriversioiksi.
Power Rangers in Ancient China, how cool
Koutetsu Sangokushi on löyhä adaptaatio, se on periaatteessa shounensarja värikoodattune sentaitiimeineen ja reippaasti liioitellun kokoisine aseineen. Oikea kohderyhmä on kuitenkin tytöt, sillä sarja on silattu uskomattomalla määrällä yaoifanipalvelua. Koutetsu Sangokushissa ei koko sarjan aikana edes näytetä yhtään naista. Lopputulos on lähinnä surkuhupaisa. Jostain syystä tekijät ovat yrittäneet historiallista tarkkuutta joissain seikoissa ja toisissa jättäneet sen romukoppaan. Kaikki hahmot puhuvat jäykistelevää, vanhan kuuloista japania ja kun se yhdistetään fanipalvelukohtauksiin, tulos on jokseenkin huvittava.
Y – A – O – I
Koutetsu Sangokushin juoni on melko tylsänlainen eikä lähdeteoksen eeppisyydestä ole jäljellä paljoakaan. Animaatio on jaksosta jaksoon melko olematonta ja taistelukohtauksissa sen huonous vain korostuu, joten suurimman osan aikaa hahmot viettävät heittäen toisilleen kaksimielisyyksiä. Sarjaa katsoessani kehittelin juomapeliä. Joka kerta, kun Lu Xun sanoo ”mestarini on minulle kaikki kaikessa”, yrittää mestarinsa syliin tai lääppii tätä, pitää ottaa huikka. Kaikki tämä laskelmoitu fujoshien baittaus on tietenkin vielä koomisempaa, kun ottaa lähdeteoksen huomioon – Lu Xunin ja Zhuge Liangin suhde on hiukan kuin Lemminkäinen ja Väinämöinen harrastaisivat homoseksiä.
Myös Liu Bei ja Sun Quan ovat miehiä. Pata kattilaa soimaa?
Koutetsu Sangokushissa on tasan kaksi asiaa, jotka on tehty edes keskinkertaisesti (saati sitten hyvin): Hahmosuunnittelu ja seiyuiden valinta. Hahmot ovat kirkasvärisiä, helposti toisistaan erottuvia ja mielenkiintoisen näköisiä. Toisaalta historia on heitetty mäkeen ja monien hahmojen vaatteet näyttävä pehmohomopornofetissivermeiltä tai muuten vain huvittavilta: aurinkolasit 200-luvun Kiinassa? Seiyuukaarti on nimekäs ja mukana ovat käytännössä kaikki kuumat nimet, päähahmona Lu Xunina Mamoru Miyano (Light, Tamaki muutamia manitakseni) ja hänen mestarinaan Zhuge Liangina Koyasu Takehito ja jopa pieniin, muutaman repliikin rooleihin on saatu nimiä kuten Yamaguchi Kappei tai Noriyaki Sugiyama. Harmillisesti vain harva tekee hyvän roolin: käsikirjoituksen puiseva historiallinen puhe kaikottaa suurimman revittelyn ja hauskanpidon.
Koutetsu Sangokushista olisi voinut olla johonkin, jos se olisi yrittänyt ottaa yaoifanipalvelunsa edes hiukan ironisesti. Näin ryppyotsaisesti toteutettuna se saa kunnian olla huonoin animesarja, jonka ikinä olen katsonut kokonaan.
Koihime Musou on vakava taisteluanime!
Koihime Musou on vain 12 jaksoa pitkä ja toisin kuin Koutetsu Sangokushi, se ei edes yritä kertoa mitään jatkuvaa tarinaa tai olla erityisen vakava. Koihime Musou perustuu löyhästi samannimiseen h-peliin, jossa kaikki Romance of the Three Kingdomsin sankarit on genderbendattu söpöiksi punasteleviksi tytöiksi, joilla on isot tissit. Koko ajatus sinänsä on jo täysin älytön, käytän taas vertailukohteena Kalevalaa: Seppo Ilmarinen onkin nyt tsundere, jolla on iso leka ja Kullervo angstaava emotytsy, jonka aseena on iso leipä. Sarjassa lähinnä esitellään iso liuta RoTKin hahmoja, kävellään ympäriinsä ja selvitellään pieniä ongelmia ilman varsinaista juonta.
Tai sitten ei.
Koihime Musoun kunniaksi on todettava, että se toimii. Tämä perinjuurin hölmö komedia ja siihen liittyvä fanipalvelu satunnaisine lesboviitteineen (tästä puolesta vastaavat lähinnä Zhao Yun ja Cao Cao) ei ikinä ota itseään liian vakavasti ja juttu pelaa. Mikään mestariteos Koihime Musou ei ole, mutta se on sopivan pähkähullu rakastava parodia aiheesta eikä ikinä sorry jäykistelyn ja ”eeppisyyden” tielle kuten homoveljensä Koutetsu Sangokushi. Hahmosuunnittelu on nättiä ja sai ainakin kaltaiseni cosplayhörhön sormet syyhyämään, animaatio on suunnilleen mukiinmenevää, vaikka taistelukohtauksissa onkin säästöä näkyvissä enemmän kuin tarpeeksi. Taisteluiden takia Koihime Musouta ei kannata katsoa, sen myyntivaltti on söpöjen tyttöjen hölmöily pitkin Kiinaa. En tiedä, aukeaako huumori sellaiselle, joka ei ole tutustunut alkuperäiseen Romance of the Three Kingdomsiin, mutta minä ainakin hekottelin oikein tyytyväisenä.
Kolmen kuningaskunnan aikakausi on minulle tuttu lähinnä Koein Dynasty Warriors -videopelisarjan kautta eli mitenkään tarkoiksi en voi tietojani väittää, mutta eikös Lu Xun ollut Wu’n miehiä, mestareinaan lähinnä Lu Meng ja Zhou Yu, Zhuge Liangin toimiessa puolestaan Shu’n joukoissa Jian Wei oppipoikanaan?
Itsellä onkin tuo Koihime Musou odottamassa katselua, tarvitseekin katsoa se kun kerran noin hyvät arvostelut tulee :P
Koihime Musou, voin suositella, ainakin itse nautin siitä^^
Ja, jollei ’Ryofuko-chan’-hulluttelua lasketa, myös ensimmäinen ’Romance of the Three Kingdoms’-aihetta käsittelevä anime jonka olen katsonut
…tosin en uskalla lähteä arvailemaan mahdollista R1-levitystä, alkuperäinen nimikaimakin ”Romance of the Three Kingdoms” on vielä kaukaisilla idän rannoilla >.>…