Sengoku Basara on yksi parhai asenteellisimm parhaista animeista mitä löytyy. Vaikka sen historiallinen korrektius on niin ja näin, kaikki tämä hyvitetään silmiä hivelevällä animaatiolla, loistavalla musiikilla, tiukalla mutta johdonmukaisella ohjauksella, elämää suuremmilla hahmoilla ja erityisesti sillä asenteella: PUT YA GUNS ON JA MUNA TULESSA!!! VIHOLLISTA PÄIN.
Huomasin pari päivää sitten, että Sengoku Basaran kolmas kausi, Judge End, oli alkanut jo pari kuukautta sitten – mitäs hittoa! Noh, ei muuta kuin katsomaan nopeasti ne kaikki 8 jaksoa, jotka ovat jo tulleet. (Ykkös- ja kakkoskaudesta kirjoittelin jo täällä: Miehen sielu palaa aurinkoa kuumempana!!1)
Ei saatana.
Ei olisi pitänyt.
Tiivistää koko vitun kauden.
Siinä, missä ykköskausi kertoo taisteluista Oda Nobunagaa vastaan, kakkoskausi kertoo Toyotomi Hideyoshin höykyttämisestä.
Kolmannella kaudella fokus siirtyy tapahtumiin, jotka johtavat Sekigaharan taisteluun. Siis siihen taisteluun, johon viitataan noin joka toisessa animessa ja joka ratkaisi Japanin kohtalon ja sinetöi Tokugawa Ieyasun aseman Japanin johtajana. Kolmannella kaudella myös päähenkilöt muuttuvat: siinä, missä ykkös- ja kakkoskauden päähenkilöt ovat olleet Date Masamune ja Sanada Yukimura, kolmoskaudella tuodaan esiin enemmän Tokugawaa ja kakkoskaudella esiteltyä Ishida Mitsunaria.
Fokuksen siirto ei sinällään ole ongelma, sillä diggaan erityisesti Tokugawasta. Varsinkin, kun Tokugawan päivitetty hahmodesign näyttää hyvinkin paljon minulta.
Näinä hetkinä Judge End on parhaimmillaan
Ongelma on siinä, että kaikki, mikä on tehnyt Sengoku Basarasta hienoa, tuntuu olevan poissa.
Animaatio on tipahtanut jonnekin keskitasoisen tienoille. Ennen animaatiopornoa muistuttaneet taistelut ovat nyt lähinnä huitomista ja vauhtiviivoja; hahmojen liikkeitä ei juurikaan ole ja liike ylipäätään tuntuu olevan hukassa. Musiikeista edellisillä kausilla vastannut Hiroyuki Sawano on heivattu jonnekin helvettiin; nyt musiikit ovat mitäänsanomatonta tilutusta, joka ei liikuta mihinkään suuntaan. Musiikista vastaavan henkilön nimeä en ole onnistunut löytämään mistään. Näillä krediiteillä en kyllä itsekään kehtaisi myöntää että ”Juu juu, minä vastaan tuon sarjan musiikeista”.
Ja ohjaus? Sarja on ohjattu päin vittua.
Christianity~
Itse asiassa Judge Endin ohjaus vaikuttaa samalta kuin minä naisia pokaamassa: liity johonkin seurueeseen, heitä pari mukahauskaa repliikkiä ja vaihda seuraa. Minkäänlaista pitkäjänteisyyttä ei ole.
Nyt sarja tuntuu enemmän ADHD-liiton mainokselta, jossa poukkoillaan ympäri Japania sotalordista toiseen. Ja ne sotalordit sitten: ”Liitytkö meidän liittoumaan” ”En” ”Siinä tapauksessa minun täytyy tappaa sinut” ”No hmm, odotas, mietinpäs vielä hetken, no okei, liityn sitten” ”Siitä huolimatta tahdon testata voimiasi” ”Okei, taistellaan”. Sitten huidotaan 20 sekuntia ympäriinsä ja ”Ok, olet maineesi veroinen mies”.
Ei vitun vitun vittu.
Välillä tää on hei TOSI grimdark
Toki tässä kohtaa voisi sanoa, että eivät ne alkuperäisetkään Sekigaharan taisteluun johtaneet tapahtumat kovin johdonmukaisia olleet näin jälkeenpäin katsottuna, mikä toisaalta lienee totuus koko sengoku-kaudesta.
Mutta nimenomaan ohjaajan ja käsikirjoittajan tehtävinä olisi tehdä epäselvistä tapahtumista selviä ja saada ne näyttämään johdonmukaisilta TV-esitystä varten. Ohjaajana hääri kuitenkin ohjaushommissa lähes keltanokka Takashi Sano (joka ainakin Anime News Networkin mukaan on mm. Iketeru Futari -mangan piirtäjä o__O), jolla on ohjaajakokemusta lähinnä parista jakso-ohjaajan pestistä, tämän muiden kokemusten animaation tuottamisesta ollessa lähinnä avainanimaattorin hommista.
Käsikirjoittajana taas toimii Natsuko Takahashi, jolla käsikirjoittamisesta on jonkin verran enemmän kokemusta, mutta sieltä löytyykin sitten sellaisia mestariteoksia kuin 07-Ghost, Koutetsu Sangokushi (jonka Bubu arvosteli täällä) ja todellisena sokerina pohjalla togainu no chi. Toisaalta Takahashi on toiminut käsikirjoittana myös Moyashimonissa, josta Bubu diggaili, mutta jaa-a. Nyt ei tunnu toimivan.
~doki doki paradise~
Oli miten oli, jotain mätää Sengoku Basara: Judge Endissä on. Siinä ei ole oikeastaan mitään, mikä teki Sengoku Basaran kahdesta ensimmäisestä kaudesta lähestulkoon elämää suurempia kokemuksia. Siinä, missä ykkös- ja kakkoskaudella viimeistään Blaze ~ Crimson Lotus ~ sai housut lähtemään jalasta, nyt tekee koko ajan mieli vetää pitkikset ja nallepuku päälle. Tämä sarja on turhauttavaa säätöä, jossa ei tapahdu yhtään mitään.
Tokugawa Ieyasu, Nanoha Takamachin tuleva poikaystävä? ~Befriending since 1543~
Toki sarjaa on vielä 4 jaksoa jäljellä, mutta en oikein usko, että sarja yhtäkkiä paranee kuin taikaiskusta.
Olen pettymys.
Tältä Sekigaharassa muuten näytti oikeasti. :D
Kiitos selostuksesta! Oli hiukan kiinnostanut sarjan katsominen, kun 1. ja 2. kausi oli varsin menevää settiä, mutta nyt voi huoletta keskittyä parempiin sarjoihin.
isokana: Juu, ei kyllä oikein voi suositella. Fiilis on täysin hukassa – SB:JE:ssä ei yksinkertaisesti ole mitään niistä asioista, jotka kahdesta ensimmäisestä kaudesta tekivät nautinnollisia kokemuksia.