Juuh elikkäs, oli yhdeksäs Tracon.
Perjantai
Kaikista edeltävistä Traconeista poiketen lähdimme Tampereelle jo perjantaina, emmekä vasta lauantai-aamuna. Tällä kertaa kyydit hoiti Desuconiakin pääjärjestänyt Antti ”Ana” Myyrä, jolle kiitos tästä. Perillä kävimme hakemassa badgemme Tampere-talolta. Tämänkertainen kombomme oli minä mediana ja Bubu ohjelmanpitäjänä. Perjantai-noudossa oli se hyvä puoli, ettei badgenhakujono ollut tunnin pituinen, kuten joskus edeltävinä vuosina lauantai-aamun ruuhkassa ”:D”
Matkalla Traconiin, kuvassa Suomen kuuluisin nigerialaiskirjehuijaus
Noh, badgenoudon jälkeen ei Tampere-talo enää hirveästi tarjonnut, joten siirryimme syömään (Pork & More) ja sen jälkeen juomaan Tampereelle vasta-avattuun Nomu-izakayaan. Nomusta huomasi, että paikka oli ollut auki vasta pari tuntia, sillä henkilökunnan toiminta tuntui olevan vielä pientä hakemista, mutta diggasin kyllä miljööstä ja juomatkin olivat oikein hyviä.
Lauantai
Lauantaina olimme paikalla joskus kymmeneltä, joten ei kun sisään. Coni korkattiin käyntiin Mikko ”Lmmz” Lammin Mecha on ratsuni, katana peitseni -luennolla, joka oli taattua Lammi-laatua. Lmmzin esiintyminen on jo selvästi vakiintunutta ja miehen pitkä historian animepiireissä tulee positiivisesti esiin, kun esimerkkejä tulee myös muinaiselta 90-luvulta. Toisaalta Lammin ohjelmissa tulee usein fiilis, että itse aihetta kierretään kuin kissa kuumaa puuroa, mutta siihen ei käydä kunnolla kiinni.
Käsittääkseni tällä kertaa tarkoituksena oli ollut puhua enemmän mechataistelijoista ritareiden korvikkeena, mutta jälkeenpäin olikin tullut tieto toisesta mechataisteluihin keskittyävästä ohjelmasta, joten Lammi oli väistänyt tätä toista ohjelmanpitäjää, kuten conin sisäpiiriläisen kuuluukin – tässä mielessä siis Lmmziltä täysin oikea veto. Eipä silti, Lammin esiintyminen on aina hyvää tasoa ja jättää hyvän mielen.
Lmmz ja Sengoku Basaraa luennolla
Lmmzin jälkeen oli aika tutustua yhteen tapahtuman uudistukseen. Tracon oli nimittäin saanut paikalliset yrittäjät kiinnostumaan tuhansista massikeisarinuorista ja Sorsapuistosta löytyi myös kaikenlaisia ruokakojuja kuin festareilta ikään. Kävimme koeajamassa lettukahvit ja kyllähän se toimi hyvin! Ruoan tuominen kävijöiden ulottuville oli varmasti muutenkin hyvä idea, sillä huhujen mukaan jotkut pösilöt unohtavat kuulemma syödä coneissa ja kärsivät sitten päänsärystä ja muusta mukavasta. Luonnonlait kuitenkin sanovat, että mitä helpommin ruokaa on saatavilla, sitä todennäköisemmin sitä syödään. Loistoveto, 5/5 siis.
Paikalle oli myös saatu houkuteltua Ihka Aito Japanilainen Mangaka (TL Note: mangaka on japania ja tarkoittaa sarjakuva-artistia), Maagisesta suklaapuodistakin tuttu Rino Mizuho. Vaikka Mizuho ei suosikkeihini kuulu, enkä rehellisesti sanottuna ole Maagista suklaapuotia edes lukenut, oli kunniavierasta toki pakko mennä kuuntelemaan. Haastattelun hoiti Desuconissakin kunniavierashommissa ollut Nita Lohi ja kääntäjänä toimi myös Desuconista tuttu Pyry Kontio.
Kysymykset olivat ehkä hieman ennalta-arvattavia, kuten ”Suklaa on teoksissasi keskeisessä osassa, merkitseekö se sinulle jotain suurempaa” ja tietysti ”Oletko jo maistanut suomalaista suklaata”, mutta toisaalta haastattelu oli asiallinen ja eteni hyvin. Huhu tosin kertoi, että kääntäjälle oli ilmoitettu käännöksen tapahtuvan japanista suomen sijaan englanniksi vasta muutama päivä ennen tapahtumaa, mikä näytti valitettavasti tuottavan hieman haparointia. Kokonaisuutena kuitenkin kiva setti ja toisaalta on jännä huomata, että jopa vähän keskinkertaisemmat mangakat ovat usein ihan fiiliksissä hommistaan.
Rino Mizuho haastateltavana
Mizuhon jälkeen oli hyvä väli käydä raidaamassa myyntipöytiä (en ostanut mitään, lol) ja syömässä Tullintorin intialaisessa. Kana-vindaloo oli hyvää ja tarpeeksi tulista.
Kun maha oli täynnä, oli aika suunnata Kill la Kill -luennolle. Luennon kuvaus lupasi tällaista:
”’Kill La Kill’ -Tulitusta täydeltä laidalta: Onko Kill la Kill vain Gurren Lagannin manttelinperijä? Voiko tätä sarjaa edes verrata mihinkään muuhun animeen? Ja miksi nudistit, miksi niin paljon paljasta pintaa? Kysymyksiä on enemmän kuin mitä esitteeseen mahtuu, mutta niihin kaikkiin saadaan (toivottavasti) vastaukset luennon aikana.”
Luvassa oli siis jotakuinkin galaksin kovinta settiä: Kill la Kill ja Gurren Lagann? Voiko näiden vertailulla mennä pieleen? Katkerasti huomasin että kyllä voi. En ole varma, oliko esiintyjä ensikertalainen vai ei, mutta luotan kavereihin, jotka kertoivat, ettei ole. Tämä on siis tärkeää siksi, että ensikertalaiset arvioin vähän lempeämmin kuin ei-ensikertalaiset… joten, voi nyt saatanan vittu.
Vuonna 2014 tarvittaisiin ehkä vähän syvällisempää analyysiä kuin ”höhö, täs Kill la Killissä näilt lähtee vaatteita pois :D ja sit täs puristellaan tissejä :D”… saatanan saatana. Muutenkin luennon rakenne tuntui hyppivän ympäriinsä eikä punaista lankaa tuntunut löytyvän, joten 17 tuskallisen minuutin jälkeen poistuin heittoistuimella luennolta. En tiedä, johtuiko luennoitsijan oululaisuudesta vai mistä, mutta kerrottakoon, että Gurren Lagann ääntyy Gurren Lagann eikä Gyrren Lägänn. Jos japanin ääntäminen tuottaa ongelmia, arvaa suomen ääntämyksen puoleen.
Kill la Killistä pelastauduttuamme suuntasimme hotellille ja sieltä Haraldiin syömään Desuytimellisellä porukalla. Haraldin Voimaolut oli hyvää, samoin ruoka. Kiitos pöytäseurueelle, muulle seurueelle sekä Haraldin henkilökunnalle. Vanhuus ei tule yksin, joten lauantai-iltani päättyi oikeastaan siihen. Jäljellä oli siis KariKari Z -anime waifun kanssa hotellisängyssä.
Sunnuntai
Kahdesta oluesta huolimatta sunnuntai valkeni päänsärkyisenä niska jumissa, mutta ei auta: aamupalat naamaan, kamat kantoon ja kohti Tampere-taloa.
Sunnuntain starttasi Heidi ”Hoothoot” Päivisen Are you ready? I’m lady! -ojousamaluento. Luennolla käytiin kattavasti läpi niin ojousama-hahmojen kehitys kuin tyypitkin ja… no. Luento oli tiukkaa laatua alusta loppuun, eteni loogisesti ja otti hyvin esiin erilaisten mahdollisten uusien hahmotyyppien nousun (esimerkiksi ojousama-hahmoista mahdollisesti erottuva ”hime-sama”-hahmo, joka on kyllä muuten ojousamamainen, mutta käytökseltään hillitympi. Ks. Princess Lover! -animen ihanat tytyt). Hienoa on myös nähdä Hootin kehittyneen ohjelmanpitäjänä hurjasti, ensimmäisten esiintymisten ylinopeudella puhuva ja hermoileva Hootti on korvattu itsevarmalla ja rauhallisesti puhuvalla ojousamalla. Bravo.
Joku ojousama puhuu ojousama-hahmoista :D
Muuten sunnuntai oli vähän herp derp haahuilen ympäriinsä -päivä – seuraava ohjelma, jota menin katsomaan, oli oman waifuni Johanna ”huilailee” Karin Love Live! -luento, jolla oli aika kivasti yleisöä ja ilmeisesti aika moni tykkäsikin! Itselleni luennon pointit olivat tuttuja automatkoilta, saunasta, ruokapöydästä ja makuuhuoneesta, mutta olihan ne toki kiva kuulla myös tällaisena koherenttina pakettina. Mitäpä tuohon sanomaan, puolueettomasti waifuni on paras ja silleen ”:D”
Love Liven jälkeen vuorossa oli derppausta ja Streetpass-hittien keräämistä. Kävimme myös waifun kanssa Pancho Villassa syömässä ja sitten… derppailimme, kunnes oli aika lähteä pois. Se siitä Traconista!
Titaani-Johanna :—D
Kokonaisuutena voisi todeta, että vähän hassut fiilikset jäivät. Järjestelyllisesti Tracon tuntuu kehittyvän vuosi vuodelta ja yleiset conijärjestelyt tuntuivat tällä kertaa toimivan niin hyvin, etten ainakaan itse keksi mitään valitettavaa. Toisaalta coni tuntui jotenkin väljähtyneeltä, mikä saattaa johtua vääristä ohjelmavalinnoista. Tuttujen pitämät ohjelmat olivat jees ja kunniavieraskin ihan hyvä, mutta Kill la Kill -luento todella iso pettymys, joka veti tasoa todella paljon alas. Toisaalta taas Attack on Titan -luento olisi ilmeisesti ollut varsin kovaa kamaa, mutta se jäi Mizuhon vuoksi väliin. Ehkä omalta osaltani Traconissa alkaa nyt tulla vastaan se, että se todellakin on roolipeli- ja animetapahtuma ja siitä sataprosenttisesti nauttiakseen tulisi olla molempien harrastaja tasaisesti, mitä minä taas en ole. Noh, ei kai siinä, kyllähän se tapahtumana toimii.
Lopulta ihan jees 4/5, varsinkin jos ei muistele Kill la Killiä. Hauskana juttuna mainittakoon, että vaikka myyntipöytäsaliin ei mennytkään rahaa, ruokaan meni ties kuinka paljon. Tätäkö on se vanhuus :D T. Tuleva conijäärä -84
Kiitos conista, kuutti kuittaa!
Oli myös kaljaa. Kuvasta kiitos Tanjalle :—D
Näin sattumalta samat luennot, ja Kill La Kill -luento oli tosiaan aika uskomatonta kamaa, ainakin sen viimeiset 20 minuuttia. Tunnareita soiteltiin ja hyräiltiin mukana monta minuuttiakin putkeen. Huvittavaa kamaa, muttei tarpeeksi hauskaa trollaukseksi. Ojousamaluento vaikutti asiantuntevalta, joskin olisin karsinut luettelointia ja arkkityyppitaksonomiaa analyysin tieltä.
Traconin roolipelipuoli tuntui kärsivän väen vähyydestä, vaikka demohuone rekrysikin väkeä nopanheittoon parhaansa mukaan. Ensisijaisesti roolipelaajana paikalle tulleena tunsin olevani animetapahtumassa, joka hiukan epätoivoisesti yritti pitää roolipelijuuristaan kiinni.
Oulu pilaa aina kaiken :D
Eero Laine: Kiitokset kommentista! Valitettavasti myöskään alku luennolla ei tosiaan vakuuttanut. Kertomasi perusteella ei harmita, etten jäänyt paikalle. Jonkinlaista huumorintäyteistä luentoa vissiin yritettiin, mutta hommaa ei viety loppuun asti niin, että siitä olisi tullut oikeasti hauskaa (ja jos vietiin, niin sitten vietiin liikaa). Harmi, KLK-GL-akselilta olisi todennäköisesti saanut melko helpostikin hyvän setin.
Traconin roolipelipuolelle on vissiin käymässä kuten Animecon-Finnconille – tuhannet animelapset ajavat sen toisen puolen niin ahtaalle, ettei tämä toinen puoli tunne oloaan kotoisaksi.
Tuttu vinkkas mulle, että olit yksi niistä harvoista olennoista, jotka myös arvostelevat luentoja conikokemuksista kirjottaessaan. Olin itse pitämässä kyseistä ’Kill la kill’ -luentoa ja voin kertoa sen verran, että yritän kyl vetää jonkinlaista roolia luentoja pitäessäni. Ylittevedetty puhetyyli, ääntämiset ja kaikki muukin menevät siis itse asiassa sen piikkiin. Oletan, että kukaan ei ota sitä todesta, toki vitsi itsessään ei uppoa kaikkiin. En edes mieti mistä moinen tapa tulee, mut ehkä se tekee esiintymisen helpommaksi, jos sisäistää myös itse, että tekee sitä esiintymistä vain vitsillä. Mitä itse havaitsin, niin suurin osa yleisöstä oli paikalla vielä lopussakin, (havaitsin 2 lähtijää, ei tilastollisen tarkka arvio.) ja jotkin dioistani aiheuttivat myös naurua kohdissa, joissa odotinkin naurua. Olkoonkin, että kiitos hauskuudesta menee myös sarjojen itsensä piikkiin… Noh, mitään ei kannata ottaa turhan vakavasti, eikä kaikkia voi miellyttää.
Tunnen tarvetta huomauttaa, että myös titaaniluennon pitäjät tulivat Oulusta. Hieno kaupunki.