Eräs ei-animeharrastaja tiedusteli minulta tänään Twitterissä, voisiko Desucon järjestää jonkinlaista häppeninkiä Lahden keskustassa, kun se elävöittäisi kaupunkia niin kivasti. Ennen kuin ehdin edes vastata, toinen ei-harrastaja peesasi, että ”ehkäpä cosplay-näytös? Huikeita pukuja!” Ja tulos oli kuin ilmestyskirjasta, kun tuohtuneiden animeharrastajien närkästys laskeutui normaalien ihmisten ylle. Pahoitteluni leideille – ette varmaan osanneet arvata, mitä vilpittömät kysymyksenne aiheuttivat.
Mutta mikä meni vikaan? Tässähän suoraan kehuttiin animeharrastajia. Ei kai sellaisesta ole syytä närkästyä?
Mielenkiintoista kyllä, vastaus on kaikille animeharrastajille ilmiselvä, mutta sen aukikirjoittaminen huomattavan hankalaa. Ehkä homma tiivistyy siihen, että ”me ei olla mitään sirkuseläimiä”.
Cosplay on animeharrastuksen kannalta kaksipiippuinen juttu. Toisaalta cosplay on aivan äärimmäisen tärkeä osa animeharrastuksen julkisuuskuvaa. Se, että animeharrastus nykyään tunnistetaan laajalti, on suurelta osin nimenomaan cosplayn ansiota. Valtamediatkin ovat kiinnostuneet coneista, eikä syytä tähän tarvitse arvailla. Eiköhän sille jokin syy ole, että tiedotusvälineiden nettisivut ovat conien jälkeen täynnä kuvia cossaajista. Tunnettuus taas hyödyttää harrastajakenttää kokonaisuudessaan, sillä se kääntyy avustusrahoiksi, myöntäviksi vastauksiksi tilavuokra- ja sponsorointikysymyksissä ja muuksi mukavaksi.
Toisaalta cosplay on muulle animeharrastukselle myös haitta. Cosplay kun ei ole varsinaisesti animen harrastamista. Animeharrastus on animen katsomista, sen analysoimista ja siitä keskustelemista. Samaa voisi sanoa mangaharrastuksesta. Anime- ja mangaharrastus eivät sinällään mitenkään eroa elokuva-/tv-sarjaharrastuksesta tai kirjallisuus-/sarjakuvaharrastuksesta. Lähestulkoon ainoaksi eroksi jääkin anime-/mangaharrastuksen näkyvä puoli, eli cosplay.
Mutta cosplayharrastajia on animeharrastajista vähemmistö (lähde: Jussi Karin perstuntuma, 2014) eli suurin osa animeharrastajista ei harrasta cosplayta ainakaan aktiivisesti. Vaikka osa cossaajista on enenevissä määrin animeharrastajista eriävä ryhmä, suurin osa cossaajista on kuitenkin myös animeharrastajia. Vaikka osa cossaajista onkin siis itsenäisiä toimijoita, cossaajat ovat kuitenkin suureksi osaksi animeharrastajien alaryhmä.
Animeharrastajat punaisella, cosplay-harrastajat sinisellä. Animeharrastajien ulkopuolella oleva cossaajien joukko on pieni.
Joten mikä on siis ongelmana? Se, että tavikset näkevät koko harrastuksen cosplayn läpi. Ikäänkuin cosplay olisi se ydinjuttu ja se muu harrastaminen siellä sen cosplayn alla, vaikka asia on oikeastaan toisin päin. Eikä kyse ole siitä, että ”yhyy, ne varmaan luulee et mää pukeudun hassuihin asuihin”, koska ei minulla mitään cosplay-ongelmaa ole. Ongelma on siinä, että tästä väärinymmärryksestä aiheutuu otsikon kaltaisia, noh, pällistelyongelmia.
Myönnetään, että coninjärjestäjänä vähäsen nakertaa, että kun yrittää tehdä (puhe)ohjelmapainotteista tapahtumaa niin ainoa, mitä lehdet tapahtumasta kertovat, on ”hassusti pukeutuneet nuoret täyttivät kaupungin”. No kiva, eipähän mennyt tapahtuman sisällöstä kuin 85% ohi! Vaikka toki ymmärrän, että tiedotusvälineet haluavat mielenkiintoista sisältöä ja erityisesti ulkopuolisen näkökulmasta Hassusti Pukeutuneet Nuoret ovat se mielenkiintoinen sisältö. Se, että Tounis puhuu ja heittelee paperia lattialle, ei ole ulkopuolisen mielestä mielenkiintoista, vaikka Tounis puhuisi asiaa kuinka hyvin tahansa ja yleisö huutaisi hallelujaa.
Kaikkia harrastajia muutenkin ärsyttää lehtien toistuvasti käyttämä ”täti ei nyt tajua”-diskurssi, jossa harrastusta ikäänkuin pällistellään ulkoapäin ”nämä ovat näitä nuorten hassutuksia, jotka eivät meille oikeasti aikuisille aukene, heh heh”-tyylisesti höystettynä. Usein animeharrastuksesta tehdyissä lehtijutuissa on mukana vielä nk. Rantasila-ilmiö (nimetty ilmiön havaitsijan Anna Rantasilan mukaan), jossa harrastaja pyrkii painottamaan toimittajalle, miten tavallinen ja normaali harrastus on kyseessä, ja toimittaja taas yrittää maalata harrastuksesta mahdollisimman outoa kuvaa: ”Mutta eikös tämä nyt kuitenkin ole todella erikoista, että…” jne. Ja lähes poikkeuksetta ”täti ei nyt tajua”-diskurssi ja Rantasila-ilmiö esiintyvät nimenomaan niissä jutuissa, joissa animeharrastusta lähestytään cosplayn kautta.
Ja lopulta: en ole mitenkään varma, hyötyykö animeharrastus enemmästä julkisuudesta oikeastaan millään tavalla. Harrastus pyörii ja coneissa riittää kävijöitä. Mangan myynti ei ole enää läheskään samanlaista kuin harrastuksen huippuvuosina 2006 – 2008, mutta syynä taitaa enemmänkin olla ihan vain harrastuskuplan puhkeaminen. Trendi tuli ja trendi meni.
Lisäksi animeharrastus on kulttuuristen nyanssiensa vuoksi niin helppo ymmärtää väärin, että siitä saa helposti vihamielisen kauhistelevan artikkelin aikaiseksi. Pidempiaikaiset harrastajat varmaan muistavat Helsingin Sanomien kuukausiliitteen ”Pokemonista pornoon”-artikkelin, eikä se Turun Animeconista tehty juttukaan (1, 2, 3, 4) nyt niin erityisen positiivinen ollut.
Ja kun animeharrastus näyttäytyy taviksille ensisijaisesti cosplayharrastuksen kautta, väärinymmärtämisongelma korostuu entisestään. Erityisesti rohkeimmat asut ovat sellaisia, että ulinaa kuuluu viimeistään jonkun pahastuneen lapsen äidiltä (todennäköisesti siksi, kun isän huomio kiinnittyi cossaajatytyyn vähän liian pitkäksi aikaa). Ja moraalipaniikki on valmis.
Päästäisitkö SINÄ tyttäresi kouluun tällaisessa asussa? Niinpä.
Kuva Tapio Matikainen, Desucon-galleria
Vaikka ”negatiivisen julkisuuden” vaarallisuutta on animepiireissä tavattu huomattavasti liioitella, tuskin se nyt myöskään erityisen hyödyllistä on. Joten kun lisäjulkisuudesta ei ole huomattavaa hyötyä, miksi lähteä erityisesti hakemaan sellaista?
Jos animeharrastuksesta poistetaan cosplay, ei sen tarkastelu ulkopuolelta ole kovinkaan mielenkiintoista. Vai kuinkakohan moni harrastuksen ulkopuolinen olisi lopultakaan kiinnostunut kuuntelemaan ihmisten keskusteluja siitä, onko Kill la Kill vertauskuva kuukautisille vai ei? En oikeastaan usko, että kovinkaan moni. Kuten sanoin, animeharrastus ei ulkoapäin tarkasteltuna ole mitenkään ihmeellinen juttu, cosplayta ehkä lukuunottamatta. Ongelma siis ei ole animeharrastus, ongelma ei ole cosplay, ongelma ei ole julkisuus. Mutta se on ongelma, jos koko animeharrastus ymmärretään vain cosplayn kautta, sillä siinä häviävät niin ei-cossaavat animeharrastajat, cossaavat animeharrastajat kuin cossaavat ei-animeharrastajatkin. Ja sen vuoksi ainakaan minä en aio tehdä elettäkään sen eteen, että Lahden keskustaan saataisiin cosplaynäytös.
(Also Ilona ehti tästä jo kirjoittamaan ennen minua kun olin nostamassa rautaa salilla! Mutta tässä Ilonan iloksi kaksi senttiäni.)
Sinänsä hauskaa, kun tilannetta vertaa Japanin meininkeihin. Viime kesänä Nagoyassa tajusin, miksi WCS on Japanissa niin suosittu tapahtuma. Tietenkin kisoissa on näytillä maailman parasta cosplayta, mutta moni paikalle tuleva ei edes näyttänyt välittävän itse kisoista.
Kisoja seuraavana päivänä kaupungilla järjestetään cosplay-paraati, jossa saa ihan itse kävellä kaupungilla ostoskatuja pitkin cosplay päällä, ja se on yhteiskunnallisesti ihan OK. Muutenkin, kun WCS:ssä jopa Nagoyan pormestari esiintyy julkisesti cossissa, tavallisten kaduntallaajienkin on pakko hyväksyä se, että kaupungissa näkyy parina päivänä vuodessa hassuja pukuja siellä täällä. Pukuja näkyikin kaupungilla pitkään sunnuntai-iltaan, vaikka viralliset (yleisö-)ohjelmat loppuivatkin jo päivällä.
Ero on ihan valtava kun vertaa muihin alan tapahtumiin, joissa järjestävät kieltävät paikalle saapumisen cossissa, ettei sivullisia hämmennetä ja harrastuksen (sekä sille läheisten muiden harrastusten) mainetta pilata.
Ja sitten täällä valitetaan, että cosplayn näkyvyys vie huomion paremmilta harrastuksilta.
Sinänsä, kuinka paljon median vaikeuteen ymmärtää animeharrastusta vaikeuttaa se, että siitä ei tule mitään tulosta? Käsityöharrastuksissa luodaan esineitä mitä voi esitellä, urheiluharrastuksissa harrastaja pyrkii parantamaan tulostaan/peliään, keräilyharrastuksissa kerätään mahdollisimman täydellistä kokoelmaa, jne. Sama ongelma tuntuu olevan muillakin Kangasvuon mainitsemilla harrastuksilla. Niiden käsityöpuoli on helpompi ymmärtää, mutta harrastaminen ihan vain omaksi ilokseen saamatta siitä mitään, mitä esitellä naapurille tuntuu olevan paljon vaikeampi pala purtavaksi.
Jep, erittäin asiallinen pohdinta aiheesta. Muistuu myös osin mieleen Finncon-Animecon -yhteisajalta kun puolet conien yhteisenä pitämistä puoltavat julkiset argumentit scifistien puolelta olivat, että on kiva kun on väriä ja karnevaalitunnelmaa (eli nuoria cossaajia vanhoje jäärien keskellä). Se toinen puoli sitten jankkasi, että suuri osa animesta on scifiä. Finncon-Animeconilla oli sinällään ihan validi intressi saadakin sitä näkyvyyttä mediassa värikkäisiin asuihin pukeutuneella nuorisolla (sekä onneksi myös tapahtuman ydinasialla, kansainvälisillä spefi-kirjailijavierailla), koska näkyvyys auttoi rahoituksen hankkimiseen, joilla sitten järjestettiin yhä suurempia tiloja, mitä tämä joukko tarvitsisi kokoontumisiinsa. Kuten sitten 2010 Jyväskylässä ja 2012 Tampereella huomattiin, ilman Animeconia Finncon pärjää huomattavasti vähemmilläkin tiloilla, muutamia cosplay-asuja tapahtumissa silti vilahteli.
Siitä, että mikä lopulta on animeharrastamista, taisin yrittää puhua DesuTalksissa 2012. Tuo pointti tulosten puuttumisesta ulkopuolisen näkökulmasta on ihan hyvä huomio, etenkin digiaikana ei välttämättä enää ole valtavia manga- ja DVD-kokoelmiakaan hyllyjen täytteenä. Ja sitten toisaalta on niitäkin, jotka keräilevät keräilyn, eivät sisällön, ilosta.
Loppukevennyksenä tämän vuodelta 2011 olevan sinällään ihan asiallisen uutisjutun kuvateksti: http://www.mtv.fi/uutiset/kulttuuri/artikkeli/uusi-animesta-ammentava-musiikkityyli-rantautuu-suomeen/2025244
Jyväskylässä on nyt pari kertaa järjestetty kauppakeskus Foorumissa Katsudocon, joka keskittyy cosplayhin. Tapahtuman puheohjelma ja työpajat ovat maksullisia, mutta muualla alueella saa kulkea vapaasti ja siellä on sitten niitä taviksiakin tekemässä ostoksiaan. HallCosplay-näytöskin oli vapaasti katsottavissa, ja muutenkin aivan Jyväskylän keskusta oli cosplayn täyttämää. Minusta kiva juttu, kun tapahtuma ei eristy jonnekin muualle ja ikäänkuin tyhjästä ilmesty kummallista pukuporukkaa, vaikka tietysti julkisella paikalla härveltäminen voi ärsyttää joitakin.
Ja minusta tuo twitter-ehdotus oli todella hyvä – julkisuushakuiset pukuilijat pääsisivät estradille, moni saattaisi kiinnostua harrastuksesta kun näkisi ja kuulisi siitä itse matalalla kynnyksellä, ja se puheohjelma saisi olla Sibbellä omissa oloissaan edelleen. En vetäisi hernettä nenään hyvästä ideasta.
Corvus: kieltämättä noinkin, mutta toisaalta suomalaisilla ei ole ihan niin virallinen kulttuuri kuin japanilaisilla, ja hassuja asuja näkyy niin penkkareissa kuin tavallisena perjantai-iltanakin (ainakin jos Mystery on kaupungissa).
Mitä näkyviin tuloksiin tulee, vitsihän on siinä, että eipä harrastuksissa läheskään kaikilla ole tarkoitus tulla paremmaksi – useat pelaavat jalkapalloa ihan vain pelaamisen ilosta, eivätkä haluakaan kehittyä pidemmälle. Ja käsitöissä se, että niistä tulee joku ”tulos” on enemmänkin sivutuote ja itse harrastuksen pointti on se nyhertäminen. Jotkut harrastukset ovat vain päässeet hyväksyttyjen harrastusten listalle ja toiset eivät. Edelleen, ei kukaan ihmettele, jos sanoo että ”harrastan elokuvia” tai ”harrastan lukemista”.
Lmmz: näinpä juuri, ja siinä olikin (ainakin itselleni) yksi syy ajaa Animecon – Finncon -eroa :D Mitä cossaamiseen Finnconissa tulee, eihän cosplay missään tapauksessa ole mikään animepuolen oma juttu, vaan kyllähän se nimenomaan tuolta scifipuolelta taitaa tulla. Toki animepuolella cosplayta on aina sitten ollut enemmän ja ainakin Finnconissa se tuntuu aika pitkälti keskittyvän sinne masqueraden puolelle eikä niinkään yleishengailuun.
Tosin nyt saatan puhua paskaakin, koska Finncon-visiittini taitavat rajoittua vain tuohon 2010 Jyväskylään – ja tuolloin kyse saattoi olla ihan vain siitä, että kaikki animekeket eivät vain olleet tajunneet, ettei Animeconia ole samassa paikassa…
Zeggo: toki jos tapahtuman suunnittelee siten, että se lähtökohtaisesti tapahtuu kauppakeskuksessa, homma toimii paremmin ja kaikki tietävät, minne ovat tulossa. Samalla se hyödyttää myös kauppakeskusta, kun ihmiset tulevat sinne pällistelemään.
Mitä tuollaiseen cossikisaan taas tulee, niin tulee ongelmia järjestämisen kanssa – tuo nyt kun olisi selvästi pois Desuconin järjestämisestä. Puhumattakaan siitä, että kaikki eivät todellakaan tuollaista halua, kuten postauksessa todettiinkin ;)
Toki jos Joku Muu Coni tahtoo tuollaisen toteuttaa, siitä vain – uskon, että aika moni kaupunki mielellään ottaisi tuollaisen vastaan.