Pari päivää sitten kirjoittelin ainoasta oikeasta tavasta olla hahmouskollinen. Pointtinahan oli, miten hahmouskollisuuskin voidaan ymmärtää monella tavalla. Tästä joku jo ehtikin huudella, että eikös tämä nyt ole ristiriitaista kun ensin sanotaan, miten sotilaan saappaat ovat nahkaa ja sen jälkeen sanotaan, että hahmon voi toteuttaa ihan miten tahtoo.

No joo ja ei.

Vaikka tapoja kohdehahmolta näyttämiseen onkin useita, kaiken cosplayn tarkoituksena kuitenkin on näyttää kohdehahmoltaan. Tietääkseni kukaan ei kiellä tätä näkemystä. Jos henkilö alkaa lisäilee asuun jotain ylimääräistä tai muuttelee asua hahmodesignistä poikkeavaksi vain siksi, että diggaa muutellusta asusta enemmän, pudotaan cosplayn ulkopuolelle. Eihän tällöin ole enää kyse hahmolta näyttämisestä.

Mutta jos hahmoa voi tulkita ihan miten vain, onko sillä mitään eroa, ”tulkitseeko hahmodesigniä” vai vain muuttaa sitä oman maun mukaan?

Kyllä sillä on.

Toinen näistä on määritelmällisesti cosplayta, toinen ei.

Joissain tapauksissa on tietysti mahdollista, että tulkitsemalla hahmodesignia tietyn taustaideologian mukaan voidaan päätyä täysin samaan lopputulokseen kuin muuttamalla hahmodesignia oman maun mukaiseksi. Esimerkiksi henkilö, joka muuttaa hahmon kenkiä, koska ei diggaa hahmodesignin mukaisista kengistä, ei enää cossaa hahmoa. Mutta jos sama tyyppi väittää, että hahmo oikeasti käyttäisi erilaisia kenkiä, henkilö pysyy vielä cosplayn puolella… teoriassa.

Tulkinnalla on nimittäin rajansa. Jos joku cossaa FF VII:n Cloudia, mutta muuttaa miekan konepistooliksi (”koska sellanen tyyppi oikeasti käyttäis todennäköisemmin konepistoolia”), sheivaa pään kaljuksi (”koska kalju on taistelijoille käytännöllisempi tukkamalli”) ja vaihtaa Cloudin sinisen vaateparren metrocamoon (”sopii paremmin kaupunkiympäristössä taistelemiseen”), niin mitä hahmosta jää jäljelle? Eipä juuri mitään.

Jos hahmoa lähtee tulkitsemaan, tulkinnan tulisi saada jonkinlaista perustetta sarjan maailmasta tai niistä jutuista, mitä hahmosta kerrotaan. Edellisessä kirjoituksessa käytin esimerkkinä pinkin tukan muuttamista mustaksi – pinkki tukka nyt kun ei ole Japanin kouluissa hyväksyttävä ja piste. Edelleen, jos hahmosta kerrotaan että tällä on ”huono iho”, se voi näkyä, vaikka animehahmon iho näyttääkin tietysti täydelliseltä. Toisaalta jos hahmon kerrotaan olevan aina äärimmilleen laittautunut, meikin sietäisi olla kohdallaan ja hiukset laitettu hiussuortuvan tarkkuudella.

Esimerkki 1: Rurouni Kenshinin TV-animessa Kenshinin kimono on tasaisen purppuran värinen. Eräässä jaksossa kuitenkin kerrotaan, että se on kauttaaltaan korjailtu ja paikkailtu, mikä onkin köyhän kiertolaissoturin kohdalla loogista. Jos Kenshiniä cossaa, pitääkö kimonon olla a) tasainen vai b) sieltä täältä fiksailtu ja kauttaaltaan tahrojen peitossa? Kumpienkin tapojen voidaan väittää olevan hahmouskollisia. Toisessa vain käytetään hyväksi myös informaatiota, joka katsojille kerrotaan näyttämisen sijaan (koska sen kokoaikainen näyttäminen olisi vaatinut enemmän rahaa :D).

Esimerkki 2: Chihayafurun Chihayan sisko on malli ja Chihayastakin sanotaan, että tämä on todella kaunis. Tai siis olisi, jos tämä jaksaisi olla kiinnostunut jostain muustakin kuin karutasta. Chihaya ei välitä lainkaan siitä, miten pukeutuu tai miltä näyttää, kunhan karutan pelaaminen onnistuu. Missään ei kuitenkaan eksplisiittisesti sanota, että Chihaya ei meikkaisi. Jos Chihayaa cossaa meikittä (tai meikaten itsensä meikittömän näköiseksi), onko tämä väärin, kun animehahmon hiukset ovat kuitenkin aina täydellisesti ja silmäripsienkin kohdalla näyttää olevan metriset megatuuheat jättiräpsyttimet? Meikittömyydelle cossatessa on siis perusteita, mutta toisaalta meikki on naisten valtaosalle sellainen asia, mitä ilman ei ihmisten ilmoille yksinkertaisesti mennä ja joka toisaalta on niin itsestäänselvyys, ettei sen laittamista edes piirretyissä viitsitä näyttää, kuten ei paskallakäymistäkään.

Chihayaa cossannut vaimoni heitti naamaan puuteria ja (ruskeaa) ripsaria, mutta totesi, ettei Chihaya kyllä todennäköisesti meikkaa lainkaan. Vai meikkaako? Vaimo kun meikkaamattomana pitää meikkiä huomattavasti luonnottomampana asiana kuin 99,9% naisista, joille meikki on itsestäänselvyys. Bubuli on siis keskimääräistä taipuvaisempi ajattelemaan, ettei tietty hahmokaan meikkaa, koska hänelle meikittömyys on oletusasetus.

Lähes jokaisella cossaajalla löytyykin sokea piste, joka liittyy hänen omaan persoonaansa.

Sokea piste on henkilön siviiliminästä johtuva tulkintaharha, joka useimmiten liittyy joko sellaiseen arvovalintaan, joka on henkilön siviiliminälle niin integraalinen, että hän pitää sitä itsestäänselvyytenä tai sitten asia, johon henkilö ei ole itsessään tyytyväinen, joten hän kieltää sen vaikutuksen cossaamiseen. Se on siis asia, josta henkilö ajattelee, että se ei kuulu cossaamiseen ja senpä takia sitä ei myöskään saisi ottaa huomioon asua arvosteltaessa.

Yritän havainnollistaa tätä esimerkein.

Yksi ilmentymä sokeasta pisteestä voisi olla esimerkiksi lyhyt tyttö, joka haluaa cossata xxxHolicin Yuukoa. Yuuko on kuitenkin äärimmäisen pitkä ja hoikka nainen. Koska kukaan tuskin tahallaan haluaa tehdä huonoa cosplayta, cossaajatyttömme alkaa ajatella, että ”pituus ei ole cossatessa oleellinen seikka”. Sillä jos hän pitäisi pituutta oleellisena asiana, hän ei voisi cossata haluamaansa hahmoa tai joutuisi vähintäänkin ajattelemaan, että cosplaynsa olisi huomattavasti parempi, jos olisi 30 cm pidempi.

Toinen sokean pisteen ilmentymä on kysymys ”Onko oikein, että parempikroppainen tyyppi saa cosplayllaan enemmän huomiota?” Ei ole salaisuus, että useat nuoret naiset ovat tyytymättömiä painoonsa. Kun animetytyt ovat epärealistisen täydellisen hoikkia, on ristiriita valmis. Kysymyksen taustalla onkin piilo-oletus siitä, ettei henkilön vartalo saisi vaikuttaa arviointiin. Eihän kukaan tahdo joutua ajattelemaan, että ”cosplayni on huonompi, koska minulla on ylimääräinen vatsamakkara”. Sen takia ”cossaajan paino suhteessa cossattavan henkilön painoon” suljetaan pois arvosteltavien asioiden listalta. Muutenhan kysymyksessä ei olisi mitään järkeä.

Sokeita pisteitä voi siis olla monenlaisia ja useimmiten ne liittyvät siihen, mistä henkilö on itse epävarma. Onhan helpompaa ajatella, että ”tuo ei kuulu cossaamiseen ja jos ne tuota arvostelevat, niin ovat pikkumaisia paskiaisia”, samoin kuin töitä hakiessa on helppo ajatella, että ”eihän sillä ole väliä, miten minä siviilielämässäni toimin, vaikka pörräisin joka toinen ilta kännissä kaupungilla – eihän se kuulu työnhakuun ollenkaan!” tai deittaillessa ”en minä aio panostaa ulkonäkööni yhtään sillä haluan, että tämä tyyppi tutustuu luonteeseeni eikä mihinkään kiiltokuvaan”.

Ongelma on siinä, että ihmisiä ei lähtökohtaisesti kiinnosta se, mistä sinä et ole kiinnostunut. Ihmiset arvioivat cosseja perstuntumalta. Tai eivät ehkä perstuntumalta, mutta ”siltä mikä hyvältä tuntuu”. Pidemmälle ehtinyt cossaaja toki katsoo tarkemmin puvun materiaaleja, konstruktiota, istuvuutta jne. mutta mitä todennäköisimmin oman taustaideologiansa pohjalta. Todennäköisesti häntä ei lainkaan kiinnosta selityksesi sille, miksi olet tehnyt kolossaalititaanin asun loimusametista, vaikka sinulla olisi sille kuinka hyvät perusteet. Jos se ei näytä hyvältä, se ei näytä hyvältä.

Mikä onkaan koko ulinan pointti? Pitääkö tässä ruveta arvailemaan, mitä ihmiset arvostavat ja tehdä asu sen mukaan? Pitääkö cossatessa pyrkiä miellyttämään nimenomaan muita ihmisiä? Se lienee melko tyhjä arpa.

On kuitenkin tärkeää tiedostaa omat sokeat pisteensä. Se, mitä sillä tiedolla tekee, on toinen asia. Jonkun hahmon voi jättää cossaamatta, jos toteaakin, ettei vain yksinkertaisesti sovi sellaiseksi hahmoksi. Tai sitten cossata, tiedostaen sen, että ei välttämättä sovi jonkun muun näkemykseen hahmosta. Ja että jos joku tulee ulisemaan, niin siinähän ulisee. Ja jos tulkintasi hahmodesignista on jokin avantgardistinen luomus, niin voi olla, ettei sinua edes tunnisteta hahmoksi tai cosplaytasi ei pidetä hyvänä tai tarkkana. Mutta sellaista elämä on ja se nyt vain pitää kestää. Kliseisesti voisin sanoa, että ensisijaisesti tärkeintä on, että sinulla itselläsi on kivaa. Mutta siitä ei todellakaan voi johtaa, että kaikkien muiden pitäisi ihailla sinua yhtä paljon tai edes ollenkaan. Ihmiset kun arvostavat muiden cosseja lähtökohtaisesti sen mukaan, mikä heidän silmäänsä näyttää hyvältä – ei sen mukaan, mikä cossaajan itsensä mielestä näyttää hyvältä.