Ilmaista parempi

安い – yasui – on japania ja tarkoittaa halpaa. Jos kanji hajotetaan osiin, saadaan 女 ja 宀, nainen ja katto. Tästä voidaankin johtaa, että mikäli nainen on katon alla ts. kotona, voi tältä saada tiettyjä palveluksia, jotka muuten olisivat maksullisia; elämä tulee siis halvemmaksi. Mitä ilmeisimmin monet ovat sisäistäneet tämän ajatuksen, sillä ainakin minun tietääkseni monet miehet (ja mikseivät toki naisetkin) asuvat naisen kanssa ja hyödyntävät näitä kyseisiä palveluksia varsin mielellään. Harvassa parisuhteessa tätä osiota on ainakaan kovin menestyksekkäästi ulkoistettu. Eli halvempi = parempi.

Liiketoiminnalle tämmöinen tosin aiheuttaa ongelmia. Jos markkinoilla on sama tuote, mutta toinen on halvempi, valitsee rationaalinen ihminen halvemman tuotteen. Ja jos toinen tuotteista on ilmainen ja toinen on maksullinen, ei varmaan tarvitse miettiä kahta kertaa, kumman näistä ihminen valitsee. ”Miksi ostaa, kun ilmaiseksikin saa?” Peliteorian erään sovelluksen mukaan ihminen – tässä tapauksessa kuluttaja – valitsee aina itselleen edullisimman vaihtoehdon. Ja mikäpä sen parempi kuin ilmainen? Totta puhuen sillä, maksaako tuote 0 vai 1 euroa, on huomattavasti suurempi merkitys kuin sillä, maksaako tuote 9 vai 10 euroa tai 10 vai 20 euroa, sillä askel maksuttomuudesta maksullisuuteen on aina isompi kuin yksikään askel maksullisuuden eri asteiden välillä. Jos joku myy markkinoilla tuotetta, mutta toinen jakaa niitä ilmaiseksi netissä, on selvää, että kukaan ei osta tuotetta.

Toisaalta täydellisen rationaalisesti ja taloudellisesti toimivaa kuluttajaa ei ole vielä tiettävästi tavattu, eikä hinta ole ainoa tekijä, joka markkinoilla ratkaisee, vaikka se epäilemättä onkin yksi tärkeimmistä. Toinen tekijä on huomattavasti vaikeammin mitattava laatu, mutta itse asiassa lista näistä tekijöistä ei pääty tähän. Tekijänoikeuksiin tietoverkkoympäristöissä keskittyvä Virtually Blind kommentoi äskettäin The Techniumin artikkelia ”Better than Free” (joka oli tämän kirjoituksen innoittaja), jossa käsitellään asioita, jotka tekevät tuotteesta paremman kuin ilmaisuus.

Onko sillä väliä, että kaikenlaiset anttivalkamat, egmontyookait ja punajätit ovat rantautuneet Anikiin ja heittävät läppää siellä sekä coneissa ihmisten kanssa? No on sillä. Kun ihmiset tuntevat, että tuotteet on tehty nimenomaan heitä varten ja tekijätkin (tai oikeastaan kustantajat) ovat ”samaa jengiä” eikä kyseessä ole pelkkä rahanahne ylikansallinen megakorporaatio, on ostopäätös huomattavasti helpompi tehdä. Ja ainakin vaikuttaisi siltä, että nämä mainitut henkilöt ovat ihan oikeastikin kiinnostuneita mangasta. Manga on siis henkilökohtaista (tai ”henkilökohtaista” – miten asian haluaakaan ymmärtää); tätä tunnetta tukevat myös myös kaikenlaiset ”Moi olen Pertsa-Sanelma ja käännän tätä mangaa”-tyyliset kirjoitukset suomi-käännösten loppusivuilla. Animepuolella tätä ei olla juuri nähty.

Vaikka kannettavat tietokoneet ja DVD-soittimet ovatkin yleistyneet, mangan paperista olomuotoa on silti vaikea voittaa: se kun sujahtaa nopeasti laukkuun tai taskuun ja yhtä nopeasti sen lukemista voi myös jatkaa. Toisaalta vaikka DVD:t ovat fyysisiä, ei tämä kuitenkaan vielä riitä, sillä DVD:n sisältö on aina kopioitavissa – sen sijaan yksi asia, missä fansubit ja Ihan Oikeat Piraatit (siis ne, mitä myydään jossain Mustamäen torilla) eivät yleensä pysty kilpailemaan, on oheissälä. Tätähän on todella harvoin ainakin suomijulkaisuissa – ainakin jenkeissä Deluxe/Collector’s Editionit, joissa mukana tulee sarjan päähenkilön nallekuvioiset alkkarit pitsireunuksin ovat haluttua tavaraa. Myös hieno ja laadukas boksi DVD-julkaisussa voi myös olla ihan relevantti juttu – tai yleensäkin se, että sitä boksia voi sitten illalla katsella sängyssä ja silitellä sen kiiltävää pintaa ja että voi nukkua se kainalossa. Ohessa Simounin 1. DVD:n kansikuva, miksiköhän siihen on valittu juuri tuollainen kuva eikä jotain todella yleisluonteista kuvaa vaikka sarjan lentävistä taistelulaivoista, sopii miettiä.

Jostain mystisestä syystä bisnes-maailmassa liikekumppaniksi valitaan hyvin usein se luotettavaksi osoittautunut firma, vaikka sen tarjous olisikin kalliimpi kuin jonkin toisen. Ylläripylläri: luottamuksella on arvoa. Siinä on tietysti se ongelma, että sitä on hyvin hankala tuottaa välittömästi. Tätäkin tietysti tapahtuu tai ainakin siihen pyritään, esimerkiksi kertomalla, että ”ennen meille siirtymistään toimitusjohtaja Virtanen on toiminut Blaablaa Oy:ssä hallintojohtajana ja Hohhoijakkaa Oy:ssä varatoimitusjohtajana”. Brändääminen on kova juttu. Tsubasan sanoja lainatakseni ”muuan nimeltämainitsematon pienempi kustantamo” on onnistunut tässä varsin hyvin jo painojälkensäkin ansiosta. Joka tapauksessa sen laatuun luotetaan.

Toki on myönnettävä, että kilpailu manga- ja animemarkkinoilla on erilaista kuin vaikkapa kodinkonemarkkinoilla tai elintarvikemarkkinoilla, koska mangamarkkinoilla on harvoin suoraan kilpailevia tuotteita. Kahvinkeitin keittää samanlaista kahvia, riippumatta siitä onko kyseessä suomalaisuuden ikoni Moccamaster vai jokin aivan muu (espressokeittimet poislukien, tietysti). Tällöin kilpaillaan tietysti hinnalla, mutta myös muilla ominaisuuksilla – takuulla, keittoajalla, sillä kuinka hyvin kahvi pysyy lämpimänä, jne. Sen sijaan mangamarkkinoilla tuotteet ovat sen verran erilaisia, että on aika pitkälti mahdotonta sanoa, milloin sarja on objektiivisesti toista sarjaa parempi. Tietysti voidaan tutkia, kuinka tietty manga on menestynyt muualla, mutta tällöin mitataan suosiota.

Tästä pääsemme kätevästi takaisin siihen, mistä aloitettiin, eli miten maksullinen voi kilpailla ilmaisen kanssa? Väliin villi veikkaus: Naruto myy ihan saatanasti, Death Note samaten! Siinä ei pari puhekielen raiskaamisesta itkevää teiniä tunnu. Molemmat ovat megasuosittuja sarjoja, joista cosplayta on nähty aika helvetisti. Miten tämä on mahdollista? Eihän kumpaakaan ole vielä Suomessa julkaistu! Aijoo, Fantasiapelit myy kyllä. Silti vähän veikkaisin, että netistä ladattavilla fanikäännöksillä (niin mangapuolen skanlaatioilla kuin animepuolen fansubeillakin) on tähän melkoinen vaikutus.

Useimmat länsimaissa suositut sarjat ovat pyörineet pitkään fansubeina tai skanlaatioina netissä ennen niiden lisensointia. Nämä sarjat myyvät käsittämättömiä määriä – Death Note ja Naruto (ja tietenkin Bleach) ovat jatkuvasti olleet Fantasiapelien myyntilistojen kärjessä. Sen sijaan on monia laadukkaita sarjoja, joista täällä ei olla kuultu ja joita kukaan ei katso tai osta, koska ne on lisensoitu melkein heti sen jälkeen kun ne ovat ilmestyneet Japanissa. Onko kukaan koskaan kuullut Kurausta (Kurau: Phantom memory)? Ai ei? No eipä ihmekään, koska siitä taidettiin ehtiä fansubbaamaan kokonaista yksi jakso ennen kuin se lisensoitiin. Eka jakso vaikutti kyllä ihan hyvältä kun sen ehdin katsoa :E

Narutoa ja Death Notea sen sijaan ostetaan. Käännös on ainakin englanniksi ollut laadukas ja niin päin pois – laatu on ollut hyvä. Tähän varmasti pyrkivät myös Egmont ja Sangatsu Death Noten ja Naruton kanssa, mistä ainakin Naruton 1. osa antaa ihan positiivisia viitteitä. Yleensä mangapuolella nämä lisäarvoa luovat tekijät eli henkilökohtaisuus, fyysisyys ja luottamus ovat hyvin hallussa.

Toisin on animepuolella. Kun toinen tuote on maksullinen ja toinen ilmainen, sopii kysyä, miksi jotkut tahot tietoisesti tekevät tuotteistaan ala-arvoisia paskoja? Suomen julkaisuissa DVD-valikot toimivat miten sattuu ja käännökset on ilmeisesti tehty kännissä, puhumattakaan välillä vilahtelevista School Rumble- ja neekeriräppi (TM) -kuvista. Minkäänlaista fyysistä oheissälää ei ole,eikä levyjen ekstroissakaan oikein ole kehumista. Sokerina pohjalla sarjojen julkaisu jätetään vielä kesken niin, ettei viimeistä levyä julkaista ilmeisesti koskaan. Full Metal Panic on hyvä anime, mutta lievästi sanottuna ottaa hieman päähän, ettei sitä viimeistä DVD:tä ole julkaistu. Meininki Suomen animemarkkinoilla on kuin juutalaisleiriltä – kaikkia vituttaa ja paskaa tulee niskaan. Ei tarvitse ihmetellä, miksi ostan animeni mielummin ulkomaisista nettikaupoista.

Kilpailusta muuten tuli mieleeni, että olisi mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuisi, jos monta piirtäjää piirtäisi itsenäisesti mangan saman käsikirjoituksen pohjalta. Sitten voitaisiin vertailla, mistä näistä tulee suosituin!