Mitä saadaan, kun yhdistetään Highschool of the Deadin ohjaaja Tetsuro Araki, Mai-Himen luoja Hiroyuki Yoshino ja Code Geassin käsikirjoittaja Ichiro Okouchi? Lisätään vielä redjuicen hahmodesignit ja Supercellin Ryon tunnarit + Hiroyuki Sawanon taustamusiikit. Tällaisilla aineksilla tulos ei voi olla muuta kuin mestariteos, eikö niin? Tällaisilla tekijöillä ei yksinkertaisesti voi mennä mikään pieleen!
Viime kaudella noitaminA-ohjelmapaikalla alkanut Guilty Crown on paljossa velkaa Code Geassille. Mitä ilmeisimmin Okouchilla ja Yoshinolla, joka tunnetaan myös Code Geassin apulaiskäsikirjoittajana, on ollut ideana tehdä jonkinlainen paranneltu Geassista. Sellainen, missä kaikki voidaan tehdä paremmin ilman R2:n junaonnettomuuden aiheuttanutta johtoportaan kähmintää.
Guilty Crownin alkuasetelma kuulostaakin varsin tutulta: Japani on miehitetty ja eristetty muusta maailmasta, tosin tällä kertaa syynä ei syynä ole Britannian imperiumi vaan kansainvälinen, hyvinkin sotilaallinen terveysjärjestö GHQ, joka on ottanut Japanin kontrolliinsa MAAILMANLOPPUVIRUKSEN vuoksi.
Maailmanloppuvirus aiheuttaa uhreissaan hitaasti leviäviä ja kivuliaita kristallikasvaimia, kunnes henkilö kristallisoituu ja kuolee kokonaan. GHQ on siis miehittänyt Japanin sen itsenäisyyden kustannuksella, nimellisesti parantaakseen japanilaiset. Kaikki eivät kuitenkaan ole valmiita hyväksymään GHQ:n ylivaltaa, vaan Haudankaivajat-niminen terroristijärjestö taistelee sitä vastaan. Mukana on myös Endlaveja, jotka ovat jonkinlaisen neurolinkin avulla kauko-ohjattuja mechoja.
Tuloksena on siis tiukkaa sissisotaa urbaanissa ympäristössä mechoilla käytynä, ylikansallista miehittäjää vastaan. Kuulostaako tutulta?
Päähenkilö Shuu on 17-vuotias lukiolaispoika (ihan kuten Lelouch :>), joka saa sattumalta Kuninkaan Voiman (ihan kuten Lelouch :>) mystiseltä tytöltä (ihan kuten C.C. :>) – tosin Guilty Crownissa mystinen tyttö on supersuositun Egoist-bändin laulajamisu Inori. Kuninkaan Voimakaan ei ole geassin kaltainen kyky komentaa toisia tekemään mitä vain, mutta Guilty Crownin versio Void Genome ei jää kovin kauaksi. Void Genome nimittäin antaa kyvyn vetää henkilön rinnasta Voidin, henkilön sielun konkreettisessa muodossa. Ne voivat olla mitä tahansa massiivisista säteitä ampuvista miekoista tai painovoimaa kontrolloivista pyssyistä jääkaappeihin. Sanomattakin on selvää, että tämä kyky kiinnittää niin Haudankaivajien kuin GHQ:nkin mielenkiinnon.
Lelouch ja Shuu ovat kuitenkin hieman eri puusta veistettyjä. Siinä missä Lelouch oli erittäin halukas toimimaan Britannian kukistamiseksi, Shuu on lähempänä perusmunatonta NGE:n Shinjiä. Tämä on pelokas, vastentahtoinen ja masenteluun taipuvainen ja kaikkea muuta kuin innokas toimimaan, varsinkin kun Kuninkaan Voimakin tuli vähän vahingossa. Shuuta ei siis todellakaan kiinnosta kuulua terroristiryhmään. Ketään tuskin kuitenkaan yllättää, jos kerron, että loppujen lopuksi Shuu liittyy kuin liittyykin Haudankaivajiin ja alkaa jopa kasvattaa kassejaankin.
Sarjan visuaalinen ilme on lyhyesti ilmaistuna loistelias. Guilty Crown on ehdottomasti yksi viime vuosien tyylikkäimmistä animeista. Vaikka se ei ole samanlaista graafista iloittelua kuin esimerkiksi Bake- tai Nisemonogatari, sen cyber-/biopunk-Tokio on kuitenkin äärimmäisen tyylikäs. Avaraikkunaiset, arkkitehtuuriltaan sisustuslehdistä pöllityn näköiset asuinalueet ovat kliinisen loisteliaita ja luovat oivaa kontrastia raunioituneille alueille, joissa on todellinen maailmanlopun tunnelma. Rauniot suorastaan kutsuvat urbaaniin tutkimusmatkailuun ja seikkailuihin. Nyt tulee spermaa!
Redjuicen hahmodesignit ovat toimivat. Haudankaivajien musta-punainen univormu on tyylikkään futuristinen, mutta silti käytännöllisen oloinen eikä mikään Nomura-tyylinen remmihelvetti. GHQ:lla taas on pitkiä, valkoisia takkeja, mitkä ovat aina hyvästä. Haudankaivajien mechapilottitähti Ayase on selvästi sukua NGE:n Asukalle ja Geassin Kallenille punaisine plugsuitteineen, paitsi että Ayase liikkuu rullatuolilla. Vaikka Ayase onkin vähän tsuntsun, asenne on hyvin perusteltu – tämä ei todellakaan kaipaa sääliä ainakaan rullatuolinsa suhteen.
Komentokeskuksessa toimiva Tsugumi taas käyttää vakiona mustanharmaata plugsuittia, minkä lisäksi tällä on kissankorvien muotoiset (kyllä, luit oikein), öö, vastaanottimet päässään. Ja ohjaa komentokeskusjärjestelmää myös perseellään. Hienoista fanservicenpoikasta voi ehkä olla havaittavissa, mutta designit ovat kokonaisuudessaan hauskat ja toimivat.
Hahmodesignit jäävät kuitenkin kakkoseksi Guilty Crownin erikoisefekteille, jotka ovat upeita. Varsinkin kohtaukset, joissa voideja vedetään ihmisten rinnasta ulos, ovat sellaista graafista iloittelua että huhhuh. Universumin rakenne muuttuu, kun siniset energiavirtanauhat halkovat näkymää ja massiiviset miekat materialisoituvat käteen, räjähtäen murentuvien kristallien alta. Käsittämättömän hienoa.
Jotkut ovat vihanneet Guilty Crownin alkutunnaria ja täytyy myöntää, ettei se todellakaan ole ryon parasta tuotantoa, mutta itse tykkäsin. Hiroyuki Sawanon luomat taustamusiikit sen sijaan ovat aivan mahtavat, enkä ollenkaan häpeile myöntää, että nimenomaan Sawano on parin viime vuoden aikana noussut animesarjojen musiikkien suosikkisäveltäjäkseni. Mm. Sengoku Basaraan ja Gundam Unicorniin musiikit säveltäneen Sawanon erityispiirteinä ovat tiukat kielisoitinkuviot ja varsinkin Hans Zimmeristä muistuttava tapa tykittää rummuilla äärimmäisen mahtipontisia kuvioita, jotka tuntuvat kiveksissä asti. Loistavaa.
Sawano myös hyödyntää biiseissään ilmeisen ei-japanilaisia vokalisteja (!) ja lauletut biisit tuovatkin ihan omaa fiilistään, vaikka Guilty Crownin soundtrackille onkin eksynyt pari Evanescenceä muistuttavaa, tahattoman huvittavaa kappaletta. Useimmat ovat kuitenkin kauniita ja/tai tyylikkäitä vetäisyjä.
Guilty Crowniin onkin kaadettu rahaa sangoittain ja se näkyy. Liikettä on runsaasti, mutta grafikka on silti tarkkaa. Design-puoli ja musiikki ovat siis kunnossa ja sarjan alkuasetelmakin on jo kertaalleen hyväksi todettu.
Guilty Crown kuitenkin pettää ohjauksen ja oikeastaan kaiken juonenkuljetuksen suhteen – hirveästi asioita tapahtuu, mutta juuri mitään ei selitetä. Eikä kyse ole sellaisesta ”me ei kerrota, koska tämä on mysteeri”-tyylisestä kertomattomuudesta, kuten esimerkiksi Star Driverissa tai Mawaru Penguindrumissa, vaan siitä pahemmasta: siitä, ettei niitä asioita ole yksinkertaisesti jaksettu miettiä.
Juoni on niin täynnä aukkoja, että reikäjuusto jää helposti toiseksi. Voisiko kyse olla siitä, että johtokolmikolla on jo jonkin verran nimeä toimintasarjojen tekijänä, ja tästä syystä näille olisi annettu lähes vapaat kädet tehdä mitä tahtovat? En tiedä, mutta nyt sarja ei tunnu pysyvän täysin kasassa. GC:ssä tapahtuu koko ajan ihan helvetisti hienonnäköisiä asioita, mutta se, miten nämä liittyvät toisiinsa, ei käy katsojalle mitenkään selväksi. Konfliktin osapuolilla ei kummillakaan tunnu olevan mitään suunnitelmaa, vaan ympäriinsä ryntäillään ilman mitään pointtia ja sotilasoperaatioita nykäistään satunnaisiin kohteisiin hihasta. Pahimmillaan kohtaukset eivät tunnu liittyvän toisiinsa lainkaan, ihan kuin sarja olisi 14-vuotiaan Arina Tanemuran ohjaama…
Toinen ongelma Guilty Crownilla tuntuu olevan, että se yrittää olla vakava ja dystooppinen toimintascifisarja, jossa sotilaalliset nerot ottavat yhteen ja taistelut ratkaistaan uskomattomilla taktisilla vedoilla sekä endlavejen, voidien ja superaseiden oikea-aikaisella käytöllä. Guilty Crown ei kuitenkaan yllä tähän, vaan jää käänteiseksi Code Geassiksi.
Geassia kritisoitiin siitä, että Lelouchin pahin vastustaja ei suinkaan ollut Britannia tai Suzaku, vaan Murphyn laki. Aina, kun Lelouch oli onnistumassa jossain, sattuma tarttui peliin ja veti homman päin ruskeaa reikää. Niin kävi Euphynatorin tapauksen kanssa ja niin kävi kun Lelouch oli hieromassa sovintoa Suzakun kanssa – Britannian joukot vain sattuivat saapumaan paikalle sopivasti. Guilty Crownissa asiat taas ratkeavat hyvän tuurin ansiosta: juuri, kun sankarimme ovat saamassa turpaansa, joku tulee endlavella seinän läpi aseet räiskyen tai joku Haudankaivajien tyyppi sattuu tulemaan nurkan takaa ja ampuu pahikset. Hommasta tulee sellainen kuva, että suunnitelmat menevät ihan päin persettä ja onnistuminen onkin lähinnä tuurista kiinni. Tämä nakertaa hahmoja ontoiksi, koska se herättää kysymyksen, miten Haudankaivajat ovat kykeneet toimimaan tähän saakka tuhoutumatta? Kuvaus Haudankaivajista siis ontuu.
Kolmanneksi Guilty Crown sortuu usein pahoihin Deus Ex Machinoihin – jos jotkut meinaavat jäädä sortuvaan pilvenpiirtäjään, sieltähän voi lentää pois taikakuplassa! Tai erikoisvoimat voivat muuttua juuri sopivaan aikaan ilman mitään selitystä, niin että voidien toiminta muuttuu, mikä ratkaisee taistelun! Tai jos jotakuta ollaan pelastamassa, paikalle teleporttaakin (!) jäbä, joka nappaa pelastettavan ulottuvuusporttiin viime sekunnilla ja prinsessa on taas toisessa linnassa. Nyt hei oikeasti.
Onneksi viimeisimmissä jaksoissa Guilty Crown vaikuttaa muuttuneen edes hieman järkevämmäksi ja varsinkin Shuun pallienkasvatus on ollut hahmonkehityksenä nautinnollista seurattavaa. Toivoa sopii, että sarja muuttuu nyt myös vähän koherentimmaksi – Crown on nimittäin siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, että muista noitaminA-sarjoista poiketen se sai käytettäväkseen 22 jaksoa, siis tuplamäärän tavalliseen noitaminA-sarjaan verrattuna. Sarjan ahtaminen 11 jaksoon ei ole ihan helppoa ja useat noitaminA-sarjat ovatkin kärsineet siitä, että ne ovat yrittäneet mahduttaa 11 jaksoon liian pitkää tarinaa. 22 jaksoon pitäisi kuitenkin kyetä rakentamaan oikeasti kasassa pysyvä sarja. Pidän peukkuja.
Ymmärsin, että Japanin hallitus kaatui kun virus iski ja siellä oli täysi kaaos päällä. Valloittajien motiivi on viruksen leviämisen estäminen, mikä on ihan hieno ja hyväksyttävä asia. He olisivat voineet pommittaa koko Japanin maan tasalle, mikä olisi ollut loogisempi vaihtoehto kuin itsensä riskeeraminen virus altistukselle. On vaikea olla päähenkilöiden puolella.Toinen ongelma on tuo, että ihminen saa mitä antaitsee. Lelouch suunnittelee juttunsa hyvin ja hän oikeasti ansaitsisi voiton. Haudankaivajille toivoo vaan tappiota ja hidasta kuolemaa ja sitten pettyy kun joko onni tai epäloogisuus pelastaa heidät. Sarjaa on pirun vaikea katsoa nauttien, jos päähenkilöitä vihaa.
Vahvin: joo, tai se se kaadettiin ;>.
Valloittajien ensisijainen motiivi on ehkä ollut nimellisesti viruksen leviämisen estäminen, mutta GC tuhlaa tässä paukkujaan turhaan. Asetelma ”estetään tappavan viruksen leviäminen vaikka väkisin” versus ”itsenäisyystaistelijat jotka tahtovat itsenäisen valtion hoitavan homman” olisi ollut varsin herkullinen, koska siitä olisi saatu ties minkälaisia moraalikeskusteluja ja ”onko tämä oikeutettua”-debattia molemmin puolin.
Onkin ollut ikävä huomata, että GC on varsinkin viime aikoina kuvannut GHQ:n enemmänkin IHIHIHI TAPETAAN NE KAIKKI XDDDD -tasoisena Natsi-Saksana. Ehkä tämä on seurausta siitä, että Haudankaivajille on pitänyt saada jokin moraalinen oikeutus toimilleen vaikka väkisin.
Tuo kristallointivirus oli muuten myos ”Eden, its an endless world” -mangassa, jota kai yleensä pidetään laadukkaana dystopiascifinä vaikka se musta olikin ”mopo karkasi käsistä ja kaahasi kaurapeltoon”osastoa. Mutta on saattanut toimia inspiraationa?
Suosittelisitteko tuota mulle? Muuten kuulosti hyvältä mutta olen ”hiukan” kyllästynyt nykyspefin tapaan uhrata juoni näyttävyydelle…
%D No jos juonen uhraus näyttävyydelle ahdistaa NIIN ÄLÄ KATSO TÄTÄ ellet halua aivosyöpää, ruttoa tai muita tauteja.