Viime päivien kuumin puheenaihe animeskenessä on ollut Anime-lehden uutta linjaa (ks. postaukseni Uudistunut Anime-lehti – ex-tyttöystävän uudet vaatteet) vastaan suunnattu VIHAMANIFESTI, jonka Kray blogissaan otti ansiokkaasti esille. Itse taas osittain viittasin manifestiin postauksessani Vihapostaus vihapuheesta, mutta varsinaisesti homma räjähti käsiin Urumin Helena Lipposen kommentoidessa Anime-lehden uusinta numeroa 8/2011 Anikissa tässä viestiketjussa. Itse manifestista keskustelu taas siirrettiin tähän ketjuun.
Itse olen asiaan jonkin verran panostani iskenyt esimerkiksi Twitterissä, mistä minut löytää tunnuksella @niidelj. Jotkut ovatkin jo kyselleet, mitenkäs tuo asia minuun vaikuttaa, kun tunnun olevan siitä niin kiinnostunut – eihän minulla mitään sidonnaisuuksia pitäisi olla. Kun manifestiin liittyen kuitenkin kommentoidaan asioita, jotka tapahtuivat toimiessani Desuconin pääjehuna, katson olevani hyvinkin velvoitettu osallistumaan keskusteluun. Yksi manifestin allekirjoittajien aihe kun tuntuu olevan viime Desuconin piraattivalvonnan kämmit, kun yksi myyjä ottikin piraattikamat uudestaan esille sen jälkeen, kun ne oli jo käsketty poistamaan. Silloisena pääjärjestäjänä olen luonnollisesti tästä mokasta vastuussa, koska en valvonut myyntisalivastaavan (joka siis oli nykyinen Anime-lehden päätoimittaja Petteri Uusitalo) toimintaa tarkemmin.
Kommentointiin on kuitenkin toinenkin syy, nimittäjien allekirjoittajien kaksinaamaisuus. Lähes koko Desuconin ajan tuli kakkaa niskaan siitä, miten olemme itseämme täynnä ja miten meillä on ”ikävä asenne”, varsinkin muilta coninjärjestäjiltä. Ei siinä mitään, kyllähän tuota mieltä saa olla, varsinkin kun Desuconin blogissa tuli otettua kantaa yhteen sun toiseenkin asiaan animeskenessä, välillä varsin tiukastikin. Mutta jos asiaa tarkastellaan, siihen se taitaa jäädä: en muista että kukaan olisi koskaan väittänytkään, että Desucon olisi yrittänyt kiristää muita tahoja, uhkaillut muita coneja, organisoinut kauppasaartoja tai boikotteja muita coneja vastaan tai edes ollut lainaamatta välineitä muille coneille. Eikä siinä mitään, koska Desuconin toiminta on puheista huolimatta ollut varsin rehtiä. Tästä asiasta kuitenkin enemmän tuossa ”Vihapostaus vihapuheesta”-postauksessa.
Ja nyt sitten tällaiset ihmiset, jotka ovat kipanneet kakkaa niskaan, yrittävät itse vaikuttaa Anime-lehteen ja suurin syy tuntuu olevan se, että näillä henkilöillä on jotain henkilökohtaista päätoimittajaa vastaan. Tämä asenne taas tuntuu johtuvan henkilökohtaisista kaunoista, jotka taas johtuvat suurimmaksi osaksi siitä, mitä nykyinen päätoimittaja on Desuconin tekijänä ollessaan tehnyt tai sanonut.
Mutta oletetaan nyt, että näin ei ole, vaan että henkilöt ovat vilpittömästi ja oikeasti huolissaan siitä, että Petteri on Anime-lehden päätoimittajana tekemässä jotain nollalla jakamiseen rinnasteista Äärimmäistä Virhettä!! joka voi koitua meidän kaikkien kohtaloksemme ja joka tuhoaa koko animeskenen, koska Anime-lehti uutisoi tapahtumista ilkeästi ja nostaa ikäviä asioita kuten OMAKEn upskirt-kuvaamisia puheenaiheeksi! Yksi pääargumentti adressissa tuntuukin olevan, että ”kohderyhmään nähden Anime-lehden linja on väärä”.
Paitsi että manifestin linja on väärä.
Katsotaanpa mitä kaiken tiedon tyyssija Wikipedia sanoo päätoimittajasta: ”Päätoimittaja johtaa koko tiedotusvälinettä eikä juurikaan puutu käytännön editointityöhön saati määritä sisältöä päivittäin edes yleislinjoiltaan vaan asettaa yleiset suuntalinjat ja määrää tiedotusvälineen linjan.”
HUOM: PÄÄTOIMITTAJA MÄÄRÄÄ TIEDOTUSVÄLINEEN LINJAN.
Tällä on syynsä, jotka liittyvät myös sellaisiin asioihin kuin lehdistönvapaus ja vallanpitäjien kontrolli – lehdistön yhtenä tehtävänähän on valvoa vallanpitäjiä. Animeskene ei toki ole mikään valtio, mutta vallanpitäjiä on animeskenessäkin. Näitä ovat esimerkiksi yhdistysten hallitusten henkilöt sekä coninjärjestäjät ja varsinkin molempien puheenjohtajat. Näiden lisäksi arvostelua voidaan luonnollisesti kohdistaa myös skenen kaupallisiin toimijoihin (itseasiassa nimenomaan kaupalliset toimijat ovat sellaisia, joita aivan varmasti voidaan arvostella, tästä lähtee jo laki). Näiden lisäksi vallanpitäjiksi voidaan tilanteesta riippuen lukea esimerkiksi blogaajat tai tavallista merkittävämmät cossaajat tai muut mielipidevaikuttajat. Yleensäkin, jos henkilöllä on valtaa tai tämä tuo itseään muuten esille, tämän toimia voidaan arvostella. Ja mitä isommassa roolissa tämä toimii, sitä kovempaa kritiikki voi olla. Tavallisten ”riviharrastajien” arvostelemisessa sen sijaan tulee olla huomattavasti varovaisempi. Toisaalta näitä ei useinkaan ole edes tarve kritisoida, nämä kun harvoin käyttävät sellaista valtaa, joka vaikuttaisi muihin!
Tältä kannalta Anime-lehden tehtävänä on nimenomaan valvoa animeskenen toimijoita, varsinkin vallanpitäjiä ja kaupallisia toimijoita ja raportoida erityisesti niiden perseilyistä. Esimerkiksi, jos animeseuran puheenjohtaja kieltää salakuvauksen kohteeksi joutuneita uhreja puhumasta kokemuksistaan, ollaan jo niin lähellä sarjapedofiiliraiskaajapappi-ilmiötä (kuten Desuconin nykyinen pääjärjestäjä Anikissa totesi), että tästä tulee ehdottomasti uutisoida. Tai jos kaupallinen toimija järjestää kaupallisen tapahtuman, tätä sietääkin arvostella, koska silloin kyseessä ei ole enää harrastajatoiminta (mitä esimerkiksi ovat Animecon, Tracon, Desucon ja oikeastaan kaikki muut Suomen animeaiheiset conit) vaan liiketoiminta ja harrastajilla on oikeus tietää mitä heille myydään, ihan samoin kuin lehdessä arvostellaan manga- ja animejulkaisuja.
Samalla asiaan liittyy tietysti se, minkä itse kukin kokee Anime-lehden tehtäväksi. Adressi tuntuu lähtevän siitä, että Anime-lehden tehtävänä on ensinnäkin olla 1) jonkinlainen lifestyle-lehti, ja toisaalta 2) edistää kaikessa toiminnassaan skenen etua. Ja tässä on tietysti kaksi virhettä:
Ensinnäkään Animen ei tarvitse olla lifestyle-lehti, joka palvelisi epäharrastajia (ks. alempi kappale). Se on ehkä ollut sitä, mutta ei enää. Nykyään Anime on päivänselvästi harrastelehti ja kertoo nimenomaisesti animesta ja mangasta. Välillä toki myös muista harrastajakulttuurin asioista, mutta etupäässä nimenomaan animesta ja mangasta. Nyt joku tietysti jo vääntää suutaan mutruun, että ”no mutta minä olen animeharrastaja enkä tykkää lehdestä enää! Joten lehden linja on väärä kun se ei palvele harrastajia!”
VÄÄRIN. Jos et tykkää Anime-lehdestä sellaisena kuin se nykyään on, olen 95% varma siitä, ettet ole animeharrastaja lainkaan. Jos sinua ei kiinnosta manga ja anime, niin sinä et ole manga- tai animeharrastaja, vaan luultavasti epäharrastaja ja vain luulet itseäsi animeharrastajaksi (aiheesta enemmän ks. kirjoitukseni Fanit: olette perseestä). Jos olet lifestyle-harrastaja (eli animen ja mangan epäharrastaja), suosittelen Japan Pop -lehteä, joka kirjoittaa kaikenlaisesta Japaniin liittyvästä oheisjutusta (katumuoti, J-rock, Japanin kulttuuri, Korealaiset bändit, Korean kulttuuri yms.) huomattavasti kattavammin kuin Anime.
Toiseksi Anime-lehden ei myöskään täydy eikä pidä olla mikään ”skenen palvelija”. Anime-lehti on täysivaltainen journalistinen julkaisu, jonka päätoimittaja määrää sen linjasta. Toki lehdelle voi antaa palautetta ja toivomuksia siitä, mitä tahtoisi lehden käsittelevän tai mistä ei lehdessä pidä, mutta se ei tapahdu kirjoittelemalla adressimanifestejä ja vaatimalla päätoimittajalle ”kurinpalautusta”. Kumma kyllä, tällainen ”päätoimittajalle kurinpalautus!!”-retoriikka on hyvin lähellä sitä, mitä diktatuureissa harrastetaan, jos lehdistön linja ei miellytä vallanpitäjiä… joten totta helvetissä animeharrastajien pitäisi saada tietää, jos olisin vaikkapa Desuconin pääjärjestäjänä toimiessani raiskannut jonkun Desuconin kävijän. Tällä luulisi olevan hyvin paljon yleistä mielenkiintoa.
Tältä näyttää, kun vallanpitäjät tahtovat kontrolloida tiedotusvälineitä
Allekirjoittajien ”Lehti on skenen palvelija”-mentaliteetti näkyy myös esimerkiksi siinä, että manifestissa ollaan hyvin huolestuneita mangakurssien tai conien kävijämäärien putoamisesta, kun Anime kertoi animeskenen mystisestä raiskaushuhusta ja OMAKEn upskirt-tapauksesta. Turun Sanomat taas kirjoitti viime kesän (Turun) Animeconin jälkeen sensaationhakuisen ”uliuu animeharrastus seksiasuja ja raiskauksia”-artikkelin, minkä johdosta taas väitetysti ensi kesän Kuopion Animeconin saamat avustukset tippuivat. Luonnollisesti Animen upskirt-kuvaamisesta kertovaa artikkelia syytettiin TS:n artikkelista.
Manifestin allekirjoittajat, oletteko oikeasti sitä mieltä, että esimerkiksi uhrien ihmisoikeudet ovat toissijaisia verrattuna siihen, 1) tuleeko skeneen yksi harrastaja enemmän tai vähemmän (tai edes muutama harrastaja enemmän tai vähemmän!) tai 2) saako teidän tapahtumanne yhtä paljon avustuksia kuin viimevuotinen tapahtuma? Nyt vittu oikeesti. Jos olette oikeasti tuota mieltä, teidän ei pitäisi saada avustuksia lainkaan. Lainaan jälleen Desuconin nykyisen pääjärjestäjän yllä linkattua Aniki-postausta:
Jos näistä asioista puhuminen merkitsee animeharrastuksen hankaloitumista Suomessa, on niin syytä käydä. Ihmisoikeudet menevät aina harrastuksen edelle, poikkeuksetta.
Miettikääpä tuota hetki.
Hauskintahan tietysti on, että Turun Sanomien toimittaja olisi voinut kirjoittaa vastaavanlaisen artikkelin Animeconista ilman Anime-lehden artikkeliakin ja se, että ensi kesän Animecon ei saanut yhtä paljoa avustuksia kuin Turun Animecon, saattaa johtua esimerkiksi siitä, että Turussa oli kulttuuripääkaupunkivuosi, joten kaupungin kulttuuritapahtumiin suhtauduttiin avokätisemmin kuin muuten (vaikka varsinaisen kulttuurisäätiön rahaa ei käsittääkseni saatukaan); toisaalta avustusten vähenemiseen saattoi hyvinkin vaikuttaa myös perinteikkään Finnconin jääminen pois Animeconin rinnalta. Tai yksinkertaisesti avustushakemus saattoi olla huono tai avustusta käsittelevä virkamies nuiva animevihaaja! On siis turha osoitella nimenomaan Anime-lehteä asiasta, ellei tätä ole nimenomaan ilmoitettu syyksi. Ja silloinkin con yksin on vastuussa omasta taloudestaan, ei ”skene” yleisesti tai mikään lehti.
Ja vaikka harrastajamäärät tippuisivat – entä sitten? Me emme voi olla huolissamme siitä, saako jokainen 12-vuotias aloittaa animeharrastuksen tai mennä coniin ja uhrata sille alttarille koko muuta animeskeneä (ks. Petterin Otakunvirka-aikana kirjoittama postaus ”Kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan ernuja”). Animeharrastuskin on lähtökohtaisesti itsestään ja omasta rahankulutuksestaan päättämään kykenevien harrastus, ei äiskän ja iskän määräysvaltaan kuuluvien 12-vuotiaiden harrastus. Tämän ”uudet harrastajat ovat vaarassa!!”-argumentin voisi muotoilla toisinkin: ”AJATELKAA LAPSIA!!”. Itse en saanut 13-vuotiaana aloittaa larppausta koska äiti kielsi (koska se oli äidin mielestä lapsellista :D), mutta mitä larppaamiselle tapahtui? No näköjään elää ja voi hyvin!
Tässä animeskenen aloittelijaystävällisyydessä on se ongelma, että jos oikeasti ajattelemme vain niitä 12-vuotiaita, joiden äiti saattaa kieltää näitä menemästä coniin, tapahtumat ja koko harrastus muotoutuu sellaiseksi, että se ei kiinnosta enää pidemmälle ehtineitä harrastajia ja nämä ”kasvavat harrastuksesta yli” (TM). Mikä on tietysti vain kiertoilmaus sille, että harrastus ei enää tarjoa näille ihmisille sellaista, mikä kiinnostaisi heitä. Vinkkinä voin kertoa, että 18-20 -vuotiaita harrastajia kiinnostavat asiat harvoin kiinnostavat 12-vuotiaita (tai niiden tekeminen 12-vuotiaan kanssa olisi lainvastaista…).
Mikä onkaan päivän opetus? Se, että jotkut animeskenen vallanpitäjät väittävät edustavansa koko skeneä ja yrittävät manifestilla vaientaa heihin mahdollisesti kohdistuvan kiusallisen arvostelun. Tai se, että nämä luulevat Anime-lehden olevan jokin skenen asiamies, jonka tulisi jokaisessa toimessaan ajatella vain ja ainoastaan mystistä ”skenen etua” tai skenevastuuta ja ovat valmiita uhraamaan sille alttarille jopa toisten harrastajien kärsimykset ja ihmisoikeudet. Ja ovat tässä auttamatta väärässä.
Lopuksi pienenä sivumainintana voisi huomauttaa, että on hivenen huvittavaa, että adressin allekirjoittaneet haluavat salata identiteettinsä ja ampua puskista. Yleensä adressin allekirjoittaminen tarkoittaa sitä, että on julkisesti omalla nimellään valmis puolustamaan mielipidettään. Minun puolellani on 5000 anonyymisoturia ja edustan 99%:ia animeskenestä. Kuka uskoo? Niinpä.
Puhukaa joko nimellänne tai äänestäkää lompakollanne. Mutta älkää naamioiko henkilökohtaisia kaunojanne ”huolestuneisuudeksi Anime-lehden puolesta”.
Yhdyn kantaasi, adressissa on omat epäkohtansa. En itsekkään allekirjoita kaikkea, jota siinä sanotaan. Lähinnä minua ihmetyttää, kuinka onnistut sivuamaan kokonaan sen tosiseikan, että kirjoituksissa on huomattavissa selkeää epäloogisuutta. Muista tapahtumista on yleensä kirjoitettu negatiiviseen sävyyn ja harvemmin kuin yhdestä. Tämä välttämättä herättää kysymyksiä. Jos esim rumba alkaisi uutisoida kaikista muista festareista paskaa kuin yhdestä, heräisi tästä varmasti haloo festarijärjestäjien kesken.
Samoin adressi koski myös päätoimittajan henkilökohtaisia hyökkäyksiä yksityisiä ihmisiä kohtaan, kuten yksityiset blogaajat ja tapahtumajärjestäjät ja toimijat. Myös asiavirheet ja yhteistyökumppanien mustamaalaaminen, kuten Bakacon raportissa, on mielestäni amatöörinäistä ja anteeksi antamatonta ammattimediassa, jos näitä ei julkisesti lehdessä korjata. Tähän ei tosiaan riitä random facebook tai foorumikommentit. Kurinpalautus pyyntö kohdistui lähinnä ymmärtääkseni näihin tapauksiin ja uskon että asia on kustantajan puolesta hoidettu.
Rage on rage: tervetuloa blogiin ja kiitoksia kommentista!
Olet ihan oikeassa siinä, että adressissa on kuin onkin pointtia. Petterin toiminta ei läheskään aina ole ollut sitä, mitä voisi pitää asiallisena ja tiedän, että tällä on kuin onkin taipumusta Seiska-tyyppiseen journalismiin, jossa jonkun puolihuolimattomasti mainitsema asia laitetaan heti julki, vaikka keskusteluyhteydestä kävisi ilmi, että näin ei ole tarkoitus tehdä. Ei siinä toki mitään laitonta ole, mutta ymmärrettävästi tällainen asia voi aiheuttaa ärtymystä.
Mitä taas Desuconin ja muiden conien uutisointiin tulee, tämä on nähdäkseni melko suoraa seurausta siitä, että Anime on nykyään nimenomaisesti anime- ja mangalehti. Ja Desucon taas on edelleenkin Suomen ainoa nimenomaisesti anime- ja manga-aiheinen tapahtuma. On siis luonnollista, että siitä uutisoidaan enemmän kuin muista.
Uutisointiin vaikuttanee myös se, kuinka paljon eri tapahtumat ovat tiedotteita lähettäneet; Desuconilta lähtee tiedote lähes kaikesta yleisön kannalta merkittävästä. Esimerkiksi kunniavierasjulkistukset ja lipunmyynnin avaaminen ovat tällaisia asioita ja tästä syystä niistä myös uutisoidaan. Sen sijaan tapahtuma, joka ei myy lippuja tai jossa ei ole kunniavierasta, ei pääse luonnollisestikaan tällaisesta julkisuudesta osalliseksi. Esimerkiksi Traconista on ollut aika hyvin uutisia, mutta nämä ovatkin puoliksi animetapahtuma, näillä oli viime kesän suosituin kunniavieras ja nämä myyvät lippuja. Sen sijaan esimerkiksi Animeconista ei lipunmyynnin avaamisuutista voi olla, koska lippuja ei ollut.
Mitä yksityishenkilöiden mustamaalaamiseen tulee, lehden sivuilla tätä toki kannattaa välttää, varsinkin, jos ei ole tiukkoja faktoja asian tueksi.
Asiavirheitä Bakacon-artikkelissa kyllä näyttää olevan, joskin jotkin ”asiavirheistä” ovat selvästi ”mielipidevirheitä”. Esimerkiksi arvio siitä, onko tapahtuma hintansa arvoinen on toimittajan arvosteluun kuuluva näkemys, eikä se ole asiavirhe, vaikka joku olisikin eri mieltä. Samoin Tekniikan Maailman toimittaja voi arvioida, että automalli X ei ole ”hintansa arvoinen”, vaikka sille ostajia löytyisikin.
Summa summarum: kyllä, adressissa on ihan hyviä ja oikeita pointteja ja Petterin lienee syytä katsoa peiliin. Nämä oikeat ongelmakohdat kuitenkin hautautuvat adressin lukuisten ongelmien (=merkityksettömistä pikkuasioista nillittäminen ja mielipiteiden tuomitseminen ”asiavirheinä”) alle, joka saa adressin tuntumaan lähinnä ajojahdilta ja henkilökohtaiselta kaunalta. Se on tietysti ikävää, koska parantamisen varaa joissain asioissa kieltämättä olisi.
Adressi olisi myös saavuttanut tarkoituksensa paremmin, jos sitä ei olisi lähetetty nimettömänä salakirjeena H-Townille, vaan esimerkiksi lähettämisen lisäksi julkaistu avoimena kirjeenä, jossa ihmiset esiintyisivät omilla mielipiteillään ja nimillään.
Kommentoinpa tänne taas tauon jälkeen. Yllätyksekseni kommentoin jälleen aiheeseen joka tavalla tai toisella koskee uudistunutta Anime-lehteä. [ihan näin sivuhuomautuksena, olen twitterissä tätä aihetta kommentoinut niin vakavasti kuin ei niinkään vakavasti nimellä eve_19931001]
Minusta teet hyviä pointteja kirjoituksessasi ja myös vastauksissasi muille kommentoijille niin täällä kuin Anikin keskusteluvyyhtissäkin. Oikeastaan en edes oikein tiedä mitä tähän lisäisin. Tuntuu että muut ovat jo sanoneet sen, mitä olen omassa pikku päässäni pyöritellyt.
Tässä on nyt kumminkin ihan sikana kaikkea päällekäistä shaissea yhtä aikaa [vähintäänkin addressin tekijöiden näkökulmasta] Eikä tästä oikein ota selvää missä on se pahin kipupiste: Itse päätoimittajassa, lehdessä, liaassa ”negatiivisuudessa” [joka tässä kontekstissa on minusta enemmänkin omaa mielipiteen ilmaisua kuin mitään muuta – joskin, kuten itsekin sanoit, jotkut addun huomiot ovat ihan oikeutettuja ja varmasti myös oikaistavissa. Uskonen että Uusitalo fiksuna ihmisenä pystyy tähän]
Desuconin mollaamista en ymmärrä nyt, enkä aiemminkaan. Siihen en kumminkaan pahemmin puutu, sillä en tunne tarpeeksi jutun taustoja – Minusta Desu ei ole kumminkaan tehnyt mitään väärää. Sanon nyt lapsekkaasti vain, että ”musta desu on kiva ja te ootte kivoja, ettekä oo ilkeitä niinku ne väittää” Desuconin korostaminen saattaa olla oikea huomio, mutta tässä pitää ottaa huomioon se seikka, kuten monet ovat jo todenneet, että Desu on Animen linjaa ajatellen juuri oikeanlainen tapahtuma – siispä sitä huomioidaan eniten.
Lehden sisällöstä haluans sanoa itse sen verran [ja varsinkin nyt kun olen uudistunutta versiota jo lukenut nyt yhden vuosikerran – minunhan piti kommentoida tätä sinulle jo aikoja sitten jo ensimmäisen lehden ilmestymisen aikoihin, mutta teen sen sitten nyt]
Olin aluksi kieltämättä hieman hmm..peloissani? Onko se oikea sana? Ehkä vähän hämmentynyt? Animen uudesta linjasta. Tuntui ikään kuin samalta, kun kouluun tulee uuden rennon ja kivan opettajan tilalle sellainen pelottava ja tiukka kurinpitäjä sijaiseksi [ja jos Tsubasa sattuu lukemaan tätä, niin älä loukkaannu – en nyt tarkoita että olet mikään pelottava setä, vaikutat oikein kivalta : D En vain osaa rinnastaa sitä alun tunnetilaani kovin hyvin, pahoittelut siitä], ja koska tapahtui tällainen ”kovaksi keitetty muutos” niin se vaati myös jonkin aikaa totuttelua. Mutta nyt kun siihen uudistukseen on tottunut [anteeksi jälleen opettajavertaus, mutta minkä lukiolainen arkielämän keskeiselle piirilleen voi], niin suhteeni lehteen on ehkä enemmänkin lähempänä suhtautumistani tämän hetkiseen enkun opettajaani [XD] – eli ehkä vielä vähän takajaloillaan, koska tietää kurin olevan kova, mutta osaa suhtautua asiaan rennommin ja myös lähestyä opettajaa kuin ihmistä, eikä kuin pelottavaa diktaattoria [hiukan yliampuvaa, mutta..] sillä tuntee jo hänen rennompankin puolensa. Olen siis oppinut tämän vuoden aikana tuntemaan Anime-lehden tyylin, oppinut suhtautumaan siihen asianmukaisesti, ja myös pitämään siitä sellaisena kuin se nyt on.
Koska koen olevani kumminkin Japanin suhteen jonkinlainen fuusioharrastaja [vau, keksin uuden [?] termin, saa vapaasti käyttää jos haluaa : D], siis harrastan animen ja mangan lisäksi myös mm. j-popin kuuntelua [hyvin täyspäiväisesti] ja japanin kielen opiskelua, ja tykkään toki Japanista maana muutenkin, ymmärrän myös toisaalta toispuolen ”harmistusta” Animen uutta linjaa kohtaan [tämähän on varmaan tässä draamassa se pienin piikki lihassa, mutta sanon nyt kumminkin, kun voin ihan oikeasti sanoa tästä jotain omalta kohdaltani enkä vaan seurata vaikutusvailtaisempien ja tietävämpien perässä ja myötäillä kuin suomettumisen aikaan konsanaan, anteeksi historiaviittaus, mulla oli juuri tänään esseekysymys aiheesta~], mutta, koska koen harrastuneisuudellani kuuluvani myös hyvin vahvasti tähän tässä tapauksessa keskipisteenä olevan animanga-faniuden piiriin, niin minua ei taas niin paljon Animen uudistus haitannut loppupeleissä. Minusta tällainen ratkaisu, että toinen alan julkaisu käsittelee kulttuuria laajemmin on oikein hyvä ja oikeastaan parempikin ratkaisu, kuin se edellinen, että molemmat alan julkaisut käsittelesivät kulttuuria yhtä laajasti. Sekä julkaisijat että lukijat voittavat – sillä kun on kaksi huomattavasti eri suuntaan painottavaa julkaisua, joita sitoo kumminkin sama teema, niin aiheita voidaan käsitellä monipuolisemmin – ainakin siis teoriassa.
Ja ainakin minulle tämä ratkaisu sopii paremmin kuin hyvin – musta on paljon mielekkäämpää lukea animangaa toisesta, ja vähän kaikkea toisesta. Lisäksi saadaan se häiritsevä tekijä, mikä vaivasi molempia lehtiä ainakin minusta melko kovastikin niiden yhtenäisempänä aikana, että ne käsittelivät usein tismalleen samoja sarjoja ja aiheita, vain eri toimittajien näkökulmasta. Siinä sitten luet viidettä kertaa sen Hopeanuolen DVD-boxin arvostelua. Ihan mielenkiintoista eri näkökulmien kannalta, muutoin ei.
Sitten vielä addressiin takaisin, koska unohdin jo mitä minun piti vielä tuosta aiheesta sanoa, ja tästä on taas tulossa kamala kilometriposti. Kuten jo yllä Lumic sanoi, niin kyllä, nimet olisi olleet hyvä olla jo ihan alusta saakka – tuo heti lisää tarttumapintaa. Ja sitten, miksi tämä piti tehdä niin suurieleisesti? Okei, se ei ole aloittajien näkökulmasta suuri juttu, vain ”palaute” mutta kun se ei ole. Sen näkee jo niin monesta seikasta ja niin selvästi, että minäkin neljällä lukion äidinkielenkurssin taidoillani osaisin eritellä ne erot ja tyylitykset, jos vaikka kokeessa kysyttäisiin.
Ja koska mulla ei ole enää mitään järkevää sanottavaa [ainakaan tänään] niin nöyrästi vetäydyn näyttämöltä [toistaiseksi] – näkemisiin~