Katsoin Sengoku Basaran sekä sen kakkoskauden, Sengoku Basara Twon. Sengoku Basarahan on feodaaliajan Japaniin sijoittuva pelisarja ja anime perustuu tälle löyhästi. Jokainen koulunsa käynyt sivistynyt ihminen tietää, että historiantuntien mielenkiintoisinta antia ovat sodat, taistelut ja niihin liittyvät taktiset selkäänpuukotukset – se muu ei sitten niinkään. Sengoku Basarassa tämä ajatus on sisäistetty erittäin hyvin. Vaikka ensimmäinen kausi teoriassa kertoo Oda Nobunagan Japanin-valloitussuunnitelman torppaamisesta ja toinen kausi Toyotomi Hideyoshille kampoihin pistämisestä, ne ovat lähinnä kulisseja tai tekosyitä turpakekkereille. Ja kun turpakekkerit alkavat normijärki lentää ulos ikkunasta. Vaikka ei normijärki sarjan menoa muutenkaan haittaa: jos se kuulostaa siistiltä, se on toteuttamisen arvoista! Fysiikan laeilla tai historiallisella korrektiudella ei ole juurikaan väliä; Sengoku Basarassa matsia ottavat sotaloordit, jotka eivät historiallisesti olisi voineet kohdata taistelukentillä esimerkiksi siitä syystä, että toinen oli vasta sylilapsi kun toinen komensi jo monituhatpäisiä armeijoita.
Nyt on kuitenkin turha luulla, että Sengoku Basara olisi mikään kadettikoulun strategialuento mallia ”näin teet onnistuneen koukkausmanööverin”. Ei todellakaan. Armeijoilla ja niiden käytöllä ei ole paskankaan vertaa väliä. Ainoa mikä taistelukentällä merkitsee, on sotaloordien keskinäiset mittelöt, jossa nämä ottavat toisistaan mittaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Superhyökkäykset ja ”äitis on”-tyyliset loukkaukset lentävät puolin ja toisin ja kovin jätkä voittaa, niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Hahmoihin on käytetty samaa suunnitteluperiaatetta kuin Sengoku Basarassa kaikessa muussakin: vedetään yli ja ympäri nupit kaakossa ja talla pohjassa. Jokainen hahmoista on elämää suurempi persoona ja jonkinlaisessa pääosassa olevat Yukimura Sanada ja Masamune Date ovat molemmat mieleenpainuvia hahmoja, Yukimura pomonsa kanssa käytävän ”OYAKATA-SAMAAAA” ”YUKIMURAAAA” ”OYAKATA-SAMAAA” -karjunnan takia ja Masamune… no, Masamunen hevosella on moottoripyörän kahvat ja pakoputket. Niin ja Masamunella on kuusi miekkaa ja hänen lempilausahduksiinsa kuuluu todella huonolla engrishillä huudettu ”PUT YOUR GUNS ON”. Muutkaan hahmot eivät jää huonommaksi.
Mitä helvettiä, oikeasti.
Olen todella huono katsomaan animesarjoja loppuun. En droppaa niitä kuten Nova tekee – ne vain jäävät katsomatta. Sengoku Basaran jaksoin kuitenkin katsoa loppuun mielenkiinnolla. Itse asiassa se on lähestulkoon ainoita animesarjoja, jotka olen jaksanut oikeasti katsoa loppuun tässä viimeisimmän puolen vuoden aikana, siinä on sitä Jotain.
Mitään taideanimea Sengoku Basara ei todellakaan ole, vaan oikeastaan niin kaukana siitä kuin vain voi olla. Kuten sanoin, mihinkään syvällisiin kähmintöihin siinä ei mennä, poislukien tätä tasoa olevat politikoinnit:
”Hurr hurr ois kiva jos saatais tosta tyypistä liittolainen ;) ;) ;)”
”ok meen sinne kysyy silt :DDDDD”
”HURR VEDÄN SINUA TURPAAN TESTATAKSENI OLETKO KELVOLLINEN >:OOO”
”SPURDE SPÖRDE ES :DDDD”
Tuotantoarvot ovat kuitenkin korkeat. Sengoku Basara on isolla rahalla tehty sarja, jossa on panostettu animointiin ja piirrosjälkeen. Stillkuvia ei juuri ole ja animaation laatu pysyy korkeana kautta linjan. Mitään hay naruto you look kinda cool -vammanaamoja en nähnyt. 
Musiikeista vastaa suhteellisen uusi tulokas Hiroyuki Sawano, jonka CV ei ole erityisen pitkä: tämän tunnetuimpia musiikkiprojekteja taitaa olla Basaran lisäksi Gundam Unicorn. Sawanon sävellystyyli tuo kuitenkin mieleen Taku Iwasakin (mm. Read or Die, Kenshin Seisouhen, Witch Hunter Robin) ja Toshihiko Sahashin (Full Metal Panic!, Simoun, Gundam Seed Destiny) risteytyksen, mikä on yhdistelmä, joka uppoaa minuun kuin karkkitanko suklaadonitsiin ruotsalaisilla makeismarkkinoilla ja uskon, että Sawano saa lähitulevaisuudessa paljon uusia toimeksiantoja.
Tietyllä tavalla Sengoku Basaraa voisi verrata lekalliseen Russki Standartia. Eihän se ole muuta kuin vodkaa, mutta onpahan ainakin helvetin hyvälaatuista vodkaa. Sen funktio tietysti on sama kuin millä tahansa vodkalla: saada pää täyteen. Samoin toimii Sengoku Basara.
Johanna antaa ilmaisen idean suomalaisille mangopiirtäjille: miten olisi Talvisota-manga, jossa korsettiin puettu Mannerheim lentää hevosella ja ampuu kymmenmetristä mecha-Stalinia Suomi-konepistoolilla? Tai jossa shotapoika Simo Häyhä ampuu divisioonan verran Puna-armeijan sotilaita yhdellä laukauksella? Mukaan voi tietysti heittää myös Kekkosen, Lallin ja Jaakko Ilkan – kannattaa muistaa, että kun tehdään Hyvää Kamaa, historiallisella korrektiudella ei ole paskaakaan väliä!
IT’S SHOWTIME!!1
Sama idea tuli silloin kesällä 2009 kun tämän sarjan ekan kauden katsoin. :D
Kuumaveristä toimintaa loppuun asti, ei huonompi sarja. Pitäis varmaan se kakkoskausi katsoa.
Enpä voi sanoa tämän sarjan aikaisemmin kiinnostaneen mainittavasti, mutta tuo pakoputkellinen hevonen kyllä muuttaa tilannetta.