…on oikea, ja on väärä! Paitsi että ei. Väitän kuitenkin, että tämä on vallitseva näkökanta Suomen cosplay-skenessä – ”se tapa, millä minä cossaan, on Ainut Oikea Tapa ja ehdottomasti kaikkien pitää käyttää clip-on-ponnareita lyhyiden peruukkien kanssa eikä tehdä omia” tai ”missään tapauksessa ei kannata suoristaa peruukkia kuumalla vedellä vaan suoristusraudalla ja hiuslakalla” tai ”kaikkien cossaajien pitää ehdottomasti käyttää meikkiä!”
Paitsi että se ei ole näin, koska ihmiset eivät edes pyri cossaamisessa samaan lopputulokseen. Kaikki cossaajat tietysti lähes poikkeuksetta toteavat pyrkivänsä näyttämään hahmolta mahdollisimman paljon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että näiden näkemys ihannecosplaysta olisi sama, sillä on useita tapoja näyttää hahmoltaan. Toinen panostaa pukuun, toinen meikkeihin, toinen hahmon yleiseen luonteeseen ja niin edespäin.
Ongelma on siinä, että se, miltä hahmo oikeasti näyttää reaalimaailmassa on hyvinkin monitulkintainen asia. Toisessa ääripäässä on se, että pyrkii näyttämään reaalimaailmaan siirretyltä animehahmolta (animehahmopää), toisessa se, että pyrkii näyttämään siltä miltä animehahmo näyttäisi, jos se olisi oikea (realismipää). Ja kyllä, ne ovat eri asioita. Eri päihin kuuluvat ihmiset ymmärtävät toisiaan varsin huonosti, koska animehahmolta näyttäminen merkitsee näille aivan eri asioita.
Äärimmäisenä animehahmopäässä on animegao-kigurumit. Näitä puoltaa se, että animehahmoilla on usein suorastaan valtavat silmät, jollaisia yhdelläkään ihmisellä ei ole ja jollaisia ei saa aikaan edes meikkaamalla. Jos tarkoituksensa on näyttää suurisilmäiseltä animehahmolta, ei juuri ole muita vaihtoehtoja! Tarkoituksena animehahmopään ihmisillä on siis luoda hahmosta mahdollisimman tarkka kopio; siirtää piirroshahmo reaalimaailmaan. Jos animegao-kigurumia ei käytetä, on vahva meikki ehdoton: silmien tulee olla vahvasti rajatut, koska animehahmojenkin silmien ympärillä on mustat ääriviivat. Peruukit ovat valtavia ja animehahmolla oleva keltainen tukka tarkoittaa keltaista peruukkia.
Äärimmäisenä realismipäässä taas on peruukkien käyttämättömyys ja pukujen melko vapaa soveltaminen; tässä ollaan jo lähempänä teatteripuvustusta tai jonkinlaista ”real world”-tulkintaa. Tämän pään ihmisillä on kantavana ajatuksena ”miltä hahmo näyttäisi, jos se olisi oikea ihminen”. Pukuihin saatetaan tehdä realistisena pidettäviä muutoksia, esimerkiksi sotilashahmolla oleva maastopuku vaihdetaan sarjan ympäristöön paremmin soveltuvaan maastokuvioon; kylmässä säässä kulkeva naishahmo vaihtaa korkosandaalit nahkasaappaisiin ja niin edelleen. Keltainen tukka muuttuu enintään tavalliseksi blondiperuukiksi.
On sanomattakin selvää, että näiden ääripäiden väliin mahtuu paljon. Esimerkiksi Suomen suosituin träppi Krautti tuntuu olevan melko pitkällä animehahmopäässä todetessaan, että jopa Kuragehimen Tsukimia cossatessa pitää ehdottomasti olla meikkiä naamassa. Siitä huolimatta, että sarjassa tehdään hyvin selväksi, että Tsukimi nimenomaan EI meikkaa tai ei panosta ulkonäköönsä. Sinällään meikkaamiskanta on perusteltu, koska animesarjassa tämän iho on kuitenkin virheettömän tasainen kuten animehahmolla yleensä – tämän posket eivät siis ole aknen peitossa tai kuiva iho lohkeile. Jopa ”rumaa” hahmoa cossatessa pitää olla meikatun ja huolitellun näköinen, koska animehahmot näyttävät aina huolitelluilta ja näillä on täydellinen iho! Realismipään ihminen taas jättäisi tässä tilanteessa kulmakarvansa nyppimättä eikä naamaan todellakaan laitettaisi meikkiä – tai enintään äärimmäisen neutraalit ja huomaamattomat valokuvameikit.
Eri päihin kuuluvien ihmisten on siis vaikea ymmärtää toisiaan – toisen mielestä toinen ottaa liikaa erivapauksia tai on vain laiska laistaessaan meikkaamisesta mikä tällaisen ihmisen mukaan ehdottomasti kuuluu cossaamiseen; toisen mielestä toinen taas ylipakkeloi ja puuteroi naamaansa Tikkurila-tyyliin kuin mikäkin diiva, vaikka hahmo on viidakossa elävä sotilas.
Animehahmot ovat kuitenkin representaatioita – tavallaan tarinankerronallisia symboleja, samoin kuin shakkinappulat ovat jonkinlaisia sotilaiden tai joukko-osastojen symboleita. Tuskin kukaan uskoo, että ”ratsu” on sotatantereella laukkaava hevosen pää ja kaula, tai että sotilas on pelkkä pieni pökkelö jolla on täydellisen pyöreä, musta tai valkoinen pää. Toiselle ratsu voi olla ritari kiiltävässä haarniskassa, toiselle mudassa, veressä ja paskassa ratsastanut, maailmaa nähnyt veteraanisoturi. Ehkä havainnollistava esimerkki on taikatytöt: harva kiltti ja tavallinen 11-vuotias meikkaa, joten tällaista cossatessa ei minun nähdäkseni pitäisi olla hirveästi meikkiä, tekoripsistä puhumattakaan, vaikka tällä normaalisti animessa näkyisikin viiden sentin mittaiset silmäripset. Sen sijaan kun tämä muuttuu taikavoimillaan Oikeuden Puolustajatar Perhostytöksi, tulisi naamasta löytyä tekoripset, puoli putkiloa ripsaria, puoli kiloa muuta meikkiä ja glitteriä päälle. Tämä siitä huolimatta, että luultavasti mangassa tämän tytön normaalinaaman ja taikatyttönaaman välillä ei olisi paljoakaan eroa (ks. Sailor Moon -kuva). Tietysti jos sarjassa käy ilmi, että hahmo panostaa ulkonäköönsä tai on jopa turhamainen, tulee tällä olla meikit naamassa normaalistikin. Mutta minusta on vähän epäuskottavaa, että pikkutytöllä olisi maalit naamassa koko ajan. Tällaisia esimerkkejä löytyy varmasti pilvin pimein. Tai onko uskottavaa, että kovan demoninmetsästäjän nahkatakki kiiltelee uutuuttaan, vai pitäisikö siinä olla naarmuja, kulumia ja muita taistelun jälkiä, kun animessa niitä ei näytä olevan?
En suoraan sanoen tiedä. Mutta onko tällä mitään merkitystä? Onko sillä mitään väliä, jos itseään huomiohuoraavat cossaajat väittelevät riitelevät netissä siitä, mikä on Se Oikea Tapa cossata? Tekisi mieli sanoa, että ei – paitsi, jos kyse on esimerkiksi cosplay-kisasta. Ei välttämättä tunnu hyvältä, jos häviää vain siksi, että ei meikannut kun hahmokaan ei meikkaa, mutta tuomari olisi tätä edellyttänyt, tai jos on laittanut luonnollisen blondin peruukin, mutta tuomari olisikin tahtonut nähdä kirkkaankeltaista. Vähintään tuomareiden pitäisi olla tietoisia siitä, että eri ihmisillä voi olla erilaisia tapoja cossata ja nämä voivat pyrkiä ilmentämään hahmoa tosielämässä eri tavalla.
Ja jos laajempaa kontekstia haluaa, useille cossaajille voisi tehdä hyvää nähdä maailmaa vähän laajemmin eikä pelkästään sitä omaa lokeroa. Minusta on jotenkin hassua, kun cossaajat nauravat lolitoille jotka askartelevat sydämenmuotoisia voileipiä – vaikka molemmat ihmisryhmät kuuluvat normaaleiden ihmisten mielestä kategoriaan ”pukeudunhassusti.com”. :-D
No, itse en ole koskaan harrastanut cosplayta… mutta maalaisjärjellä järkeilisin, että tärkeintä olisi pitää hauskaa suunnitellessa ja toteuttaessa oma pukua. Sille ei voi mitään että käsitykset hahmojen ”oikeasta” ulkonäöstä eroavat, mutta eikö kilpailutilanteessakin olisi tärkeintä arvostella kokonaisuus eikä sitä onko jollakulla meikkiä vai ei?
Animaatio- tai sarjakuvahahmo on vaikea siirtää sellaisenaan todelliseen maailmaan. Jos hahmolla animaatiossa on kirkasvärinen asu, sitä on usein vaikea toteuttaa yhtä kirkasvärisenä ilman että yleisvaikutelmasta tulee halvan näköinen. Muutenkaan piirretyt vaatteet eivät muunnu sellaisinaan livemaailmaan. (Ensimmäisenä tulee mieleen Resident Evilin ihana livenäytelty alkunäyttö… uskottava? Ei.) Noista animepäistä taas tulee mieleen ne maskotit, joita heiluu milloin missäkin kauppakeskuksessa tai huvipuistossa ja joita lapset pelkäävät tai haluavat hakata.
Harva tulee ajatelleeksi sitäkään, ettei kuviin aina piirretä jokaista yksityiskohtaa jotka hahmolta ”oikeasti” löytyvät. Animaatiossa varsinkaan, jokainen näppylä kun tarkoittaa lisätyötä animaattorille, koska se hiton näppy pitää piirtää jokaiseen frameen joka kerta kun hahmo vähän liikahtaa. Näin ollen näpyt jätetään näkyviin vain silloin, kun niillä on erityistä merkitystä. Eihän hahmoille yleensä piirretä kynsiäkään, mutta se ei tarkoita ettei niitä olisi.
Hmm näitä samoja juttuja olen miettinyt tässä viime päivät, mutta varsinkin pari kesää sitten uniformucosplayn kanssa. Kyseessä oli ensimmäinen pukuni, ja ajattelin jo silloin, että joku periaate tähän pitäisi keksiä. Uniformut kun ovat sellaisia että vaikka ne animessa loistavatkin sinikeltaisina (krhmFMAkrhm), niin oikeastaan kirkkaankeltaiset napit olisivat aika kumma juttu armeijan takeissa. Lopulta päädyin ostamaan (lähes) uskottavaa uniformukangasta, mutta päällystämään ne napit keltaisella. Kuten Aura sanoi, kaikkea ei piirretä, ja tähän laskisin myös jotkin värit (kuten sen kultaisen ja hopean).
Oikeastaan tässä on kai kyse siitä, minkä kokee hahmon ulkonäössä tärkeäksi. Sellaiset asiat, jotka animessa korostuvat ja jäävät hahmosta mieleen, kannattaa varmaan toteuttaa tarkasti, ja muut sitten budjetin/aikataulun/jaksamisen mukaan. Samaan tapaan niitä animeenkin (kai) piirretään. Toisaalta nämä asiat vahtelevat paitsi hahmojen, myös cosplayjaajien välillä – mistä pääsemmekin takaisin cosplayjaajien tarpeeseen laajentaa näkökantojaan. Samaa friikkiporukkaahan sitä tässä ollaan, mutta kukapa ei.
Joskus näkee sitäkin, että joku ei ole ikään kuin tajunnut että ne keltaiset läiskät puvun etumuksessa ovat nappeja – ja tehnyt ne asuunsa keltaisesta kankaasta.
Toisaalta kisatessa voi tulla miinusta meikittömyydestä vaikkei tuomarilla itsellään olisi asiasta mielipidettä suuntaan tai toiseen, ihan vain sen takia että varsinkin lavalla kasvonpiirteet ”katoavat” helposti kovissa valoissa. Tuomarit tosin yleensä pääsevät näkemään puvut kokonaisuuksina lähempääkin, mutta jos haluaa panostaa esiintymiseen kannattaisi kovimmankin flikan/kundin ainakin merkata silmänpaikat, ihan vain että yleisölle käy selväksi (varsinkin ison peruukin alta) kumpi puoli esiintyjästä on milloinkin näytillä. No joo, tuossa saatoin hieman kärjistää en tiedä huomasiko kukaan.
Valokuvauksessa meikki kannattaa vähän samasta syystä: ilmeet korostuvat. Tosin siinä on oltava tarkkana, että meikin määrä on jossakin suhteessa cossattavaan hahmoon, eli kannattaa välttää sekä ylilyöntejä tyyliin APH Suomi + tuuheat irtoripset(!) että liian hentoja meikkejä hahmoilla, jotka oikeasti vetävät pakkelia naamaan talikoittain. Mutta ei meikki aina mikään maatakaatava asia ole, kunhan on työkalu siinä missä muutkin. Ei siis oikein voi sanoa, että sitä olisi pakko käyttää, mutta voi argumentoida että sillä saa aikaan tuloksen A, B tai C.
Ja juu, MINUN tapani on sitten se oikea, end discussion.
Tuo kainolieron pointti meikeistä ja ilmeiden näkyvyydestä on kyllä hyvä. Teatterimeikithän vedetään naamaan juuri siksi että silmät näkyisivät lavalla paremmin, ja samasta syystä vanhoissa filmeissä on näyttelijöillä silmämeikit. Nykyleffoissa meikataan niissäkin käsittääkseni myös sellaiset hahmot joilla meikkiä ei ole, osasyynä se etteivät kasvot kiillä? Televisioon myös…
Tunnustan että joskus ärsyttää kun cossaaja pyrkii olemaan mahdollisimman uskollinen animeversiolle. Pitäisi olla ilmiselvää että animeversiot ovat pelkistettyjä koska ne on siten helpompi piirtää. Lopputuloksena voi muuten olla asu joka on samanlainen kuin animessa mutta se ei vaan näytä uskottavalta. Jos asu on esimerkiksi rikkaan hahmon paraatipuku niin ei näytä hyvältä jos se näyttää halvalta. Yleisvaikutelma on tärkeä.
Mun mielestä näyttää aina jotenkin hassulta, jos törmään conissa hahmoon, joka on yhtä räikeän värinen kuin sarjassakin – cossi näyttää vääjäämättä joltain halvalta naamiaisvaatteelta.
Itse kun cossaan ja hankin esim. kankaita niin mietin aina oikean värin ja oikealta _näyttävän_ materiaalin lisäksi sitä, miltä se kangas oikeasti _tuntuu_. Tällöin tulee pienellä vaivalla paljon luonnollisemman (minun silmissäni aidomman/oikeamman) näköistä jälkeä ja silloin ei haittaa vaikka sävy poikkeaisikin häviävän vähän alkuperäisestä kuvasta. Sanotaan vaikka näin, että peruukeissa toimii samat säännöt: voi olla vaikka kuinka shokki-väri, mutta ei sekään pomppaa luonnottoman näköisenä silmille jos on löytänyt sopivasta materiaalista tehdyn peruukin. Ja joitakin hahmoja cossattaessa ne omat hiukset ovat oikeasti paras mahdollinen vaihtoehto.
Meikki on hyvä asia ja sitä on välillä pakko käyttää, ihan vain vaikkapa kasvon muotojen feikkaamiseen. Itse kuitenkin näen asian niin, että mieluummin ilman mitään meikkiä kuin esim. pelkkä meikkivoide + puuteri. Jos on pelkkä pohjustus niin naama näyttää hirveän lattealta ja ilmeettömältä. Itse aina kauhistelen peilikuvaani puuteroinnin jälkeen, mutta onneksi poskipuna, silmä- ja suumeikki tulevat seuraavaksi pelastamaan.
Ja ei se iho kiiltele, jos on puhdas iho ja jos pitää shootin, jossa ei tule hikoilemisen tarvetta. Ja salaman poisjättämisellä se iho näyttää kummasti mattapintaiselta, oli sitten meikkiä tai ei (ellei sitten joku tosissaan ryntää photoshoottiin suoraan jalkapallotreeneistä ilman välisuihkua). Coneissa ihon kiilteleminen on ihan anteeksiannettavaa etenkin jos ei kisaile. Conissa pääpointtina on kuitenkin ohjelma ja tuttujen näkeminen. Ja se, ottaako joku cossistasi kamalan kuvan punaisten silmien kera niin on ihan sen kuvaajan vika, ei cossaajan c:
Meikkaamisessakin mietin että miten hahmo oikeasti meikkaisi jos meikkiä näyttäisi olevan. Taidan siis kuulua tähän realismipää-ryhmään :>
On se vaan kurjaa kun tästä(kin) mukavasta harrastuksesta on tullut kauheaa draamailua ja ollaan muka tehty jotkut ohjeet miten cossaus tehdään oikein ja kaikki siitä poikkeava onkin sitten väärää. Imo ihmisten ei pitäisi juurtua siihen omaan tapaansa ja tuomita kokeilematta itse vaihtoehtoratkaisuja.
Tulipa pitkä vastaus, mutta jonkunhan nämäkin totuudet piti ihmisten ilmoille kirjoittaa ! 8>>