Viime viikkoina on niin perinteisissä medioissa kuin netissäkin kohistu Wikileaksista ja sen johtajan Julian Assangen edesottamuksista. Jopa lehdistö, joka perinteisesti on puolustanut sananvapautta ja ilmaisunvapautta vallanpitäjien yksityisyyden kustannuksella, on ottanut joissain kohden takapakkia: ”ei näin saa tehdä, tämä on vastuutonta, tällaisia asioita ei saa tuoda julkisuuteen, tämä on vaarallista, joku saattaa suuttua”. Munatonta lehdistöä hallitsee vastuullisuuden viittaan naamioitu pelko.
Suomen animelehdissä tilanne on pitkään ollut samanlainen. Asioita hyssytellään ja puhutaan etupäässä ympäripyöreyksiä. Missään tapauksessa ei oteta kantaa – jokuhan saattaisi vaikka suuttua! Pelko on lähes käsinkosketeltavaa.
Hyvä esimerkki animelehdistön munattomuudesta on esimerkiksi viime vuoden Tsukicon-reportaasi, jossa Anime-lehdessä käytetyistä ilmaisuista voimakkaampaa päätä edustivat mm. ”ei aivan onnistunut” ja ”etsii vielä itseään”. Vertailun vuoksi hyvinkin siistikielinen Bubu analysoi saman Tsukiconin tässä blogissa näin: ”En edes tiedä, miten kirjoittaisin koko tapahtumasta, sillä massiviista MULTIFAILIA on vaikea kuvailla tarpeeksi eeppisesti.” (Lue kirjoitus: NYT HEI VITTU OIKEESTI). Bubukuuti-talouteen tulee minun tilaaminani sekä Japan Popin että Anime-lehti, mutta ne jäävät usein lukematta, sillä esimerkiksi animearvostelut ovat useimmiten ala-arvoisia (tarvitaanko Mononoke Himen arvostelua vuonna 2010 oikeasti?) ja muissa asioissa taas lehdet ovat… no, mielenkiinnottomia, yhdentekeviä ja ylipäätään munattomia.
Tekisi mieli vihjata, että munattomuuden takana on animeskenen verkostoituminen, mistä olen kirjoittanut jo aiemmin (Lue kirjoitus: Sisäpiiriongelmia). Verkostoituminen on sinällään hyvä asia, mutta lehdistön kohdalla ei – kun kaverit tai vähintään tutut ovat tekemässä tapahtumaa, on hankalaa ja ikävää lähteä kaatamaan sangollista paskaa näiden niskaan, vaikka tapahtuma olisikin ollut… no, paska. Tai vaikka nämä eivät olisikaan kavereita, ei kriittistä kantaa silti tuoda esiin, koska nämä ovat kuitenkin kaverin kavereita tai muuten mutkan kautta tuttuja, eikä suhteita haluta huonontaa. Lehdistö pitäisi olla riippumatonta, mutta se ei ole sitä. Ja kun lehdistö ei ole riippumatonta, se ei voi tehdä tehtäväänsä.
Nyt tietysti voitaisiin väittää, että on yhdentekevää, onko Suomen animelehdistö kantaaottavaa vai ei. Kyseessähän ovat ihan eri tason asiat kuin esimerkiksi Wikileaksissa. Vaikka Suomen animelehdistö olisikin munatonta, sillä ei ole mitään väliä: kyseessä on joka tapauksessa nappikauppatason harrastustoiminta. Tuskin kenenkään ihmisoikeudet tulevat loukatuksi, vaikka jätettäisiinkin kertomatta, että X-con oli paska? Niinkin voi toki ajatella, mutta minä väitän, että jos Suomen animelehdistö ei uskalla sanoa paskaa paskaksi, se aiheuttaa keisarin uudet vaatteet -ilmiön, missä ihmiset oikeasti tyytyvät paskaan, koska eivät osaa vaatia parempaa. Suomen animeskene jää vellomaan keskinkertaisuudessa, kun kukaan ei osaa vaatia muutoksia. Ja sitäpaitsi – ketä oikeasti kiinnostaa lukea täysin yhdentekevää hymistelymussutusta? Kuten sanoin, ainakin täällä lehdet jäävät lukematta.
Tästä syystä otan erittäin optimistisesti vastaan uutiset siitä, että Petteri ”Tsubasa” Uusitalo aloittaa Anime-lehden päätoimittajana vuoden 2011 alusta. Huolimatta siitä, että Petterillä on myös Vääriä Mielipiteitä (mikä siis tarkoittaa eri mielipidettä kuin minulla), tällä ylipäätään on mielipiteitä, mikä on yksinomaan hyvä asia. Jos jumalat ovat suosiolliset, saatamme saada Suomeen ensimmäisen, määrätietoisesti kantaaottavan animeaiheisen lehden. Mikä olisi ihan vitun jepa.
Lukematta jäävät nopeaa selailua lukuunottamatta täälläkin.
Tämä blogi (:FF) toikin taas mieleen, että pitänee irtisanoa Japan Popin tilaukseni. Palataan asiaan heti, kun lehdestä löytyy edes yksi mielipide. Animea en ole edes tilannut, kun sitä tauti on tuntunut vaivaavan vielä pahemmin. Aivan mahtavia esimerkkejä mitäänsanomattomasta raportoinnista ovat viime kesän Desuconista ja Traconista kertoneet jutut. En muista kummastakaan lehdestä löytyneen minkäänlaista kritiikkiä, eikä toisaalta ihmeemmin parantuneidenkaan asioiden listausta. Erityisesti Animelehden juttu Desuconista oli melko.. veikeä.
Näkyyköhän lehtien perustajien insinööri-it-ala-tausta siinä, että lehdet muistuttavatkin eniten Mikrobittiä? Esitellään tuotteita ja mielipiteet loistavat lähinnä poissaolollaan.
Toisaalta voi asian nähdä myös toisinpäin. Millainen skene, sellainen lehdistö. Animeharrastajien piirissä on pitkät perinteet hymistelystä ja omien mokien siloittelusta. Kumpi lehti on riittävän rohkea penkomaan sen hyssytellyn takavuosien eräässä animeseurassa tapahtuneen raiskausjutun läpi? Kriittinenhän kun saa olla vain ulkomaisia piraattikauppiaita kohtaan. (Kotimaisista pidetään toki sivistyneesti turvat tukossa)
Kumman täytyy muuttua ensin?
Voisiko kärkien puuttuminen johtua siitä, etteivät kaikki skenelehtien toimittajat ole ammattimaisia kirjoittajia? Enkä tarkoita, etteivätkö he olisi napsineet hyviä arvosanoja äikänkirjoituksista tai etteikö heillä olisi välimerkit ja synonyymit hallussa, vaan onko kukaan koskaan oikeasti kertonut heille, millaista touhua lehtikirjoitus on? Tietävätkö kaikki, mitä eroa on artikkelilla, arvostelulla, reportaasilla, kolumnilla, leipä- ja kainaloteksteillä? Tietävätkö he, että mainituista juttulajeista ainoastaan artikkelissa vaaditaan oikeasti objektiivisuutta? (Eikä sekään tarkoita, etteikö kirjoituksesta joka tapauksesta kuuluisi kirjoittajan ääni jollain tapaa koska MÖH, ainahan se kuuluu.) Etenkin reportaasit ovat kirjoittajalähtöisiä ja niissä saisi ja pitäisi ottaa kantaa.
Jospa verkostoitumisesta johtuva pelko voisi ilmetä niinkin, ettei uskalleta julkisesti jaella kärkeviä mielipiteitä siinä pelossa, että kaverit ovatkin ihan eri mieltä ja maine menee ja byyh.
Njoo, olen samaa mieltä siinä, että suomalainen animejournalismi on varsin haparoivaa monessakin suhteessa. Suomalaisesta blogosfääristä löytyy yleensä parempia ja kattavampia sarja-arvosteluja ja jos oikeasti haluaa tietää, mitä Suomen animuskenessä on meneillään, on vain stalkattava blogeja ja keskustelupalstoja ja/tai kuuluttava hyväotaku-verkostoon. :B
Animuleaks.org pystyyn! Luottamukselliset irkkikeskustelut julkisiksi! Sittenpähän nähdään, mistä kana pissii, kuka kukin on ja missä skene makaa! Awyes!
niidel:
Tästä syystä otan erittäin optimistisesti vastaan uutiset siitä, että Petteri ”Tsubasa” Uusitalo aloittaa Anime-lehden päätoimittajana vuoden 2011 alusta.
Tätyy ehkä hieman pikkupiruilevasti todeta että Ahmedi sitten pääsi kuin pääsikin kalifiksi kalifin paikalle. — noh, leikki sikseen…
Se on nyt kuitenkin Petterillä se näytön paikka, saako lehden piiskattua mieleisekseen, millä aikataululla, ja mitenkä yleisö ja mainostajat suhtautuvat linjauksiin mikäli radikaalisiakin muutoksia tulee (Petterin nimi kun tuppasi olemaan kryptoniittia ainakin joskus muinoin eräissä piireissä — kuulemma).
Kritoisoidahan saa vapaasti itse julkaisua suuntaan ja toiseen, mutta on tietenkin pidettävä mielessä, että kyseessä on kuitenkin alunperinkin kaupallinen tekele joka on riippuvainen myös mainostuloista, eikä pelkästään tilausmääristä (joskin nykypäivänä ehkä vähemmän kuin alkuaikoina). Joten en sinänsä ollut/ole kauhean ihmeissäni jos materiaalijulkaisuja, tai (jopa julkaisussa mainostaneita) tapahtumia kohtaan ollaan ”diplomaattisia”.
Animelehti on kyllä historiansa aikana ollut aika kummallinen paatti markkinoilla, kun se oli rehellisesti puhuen amatöörien perustama, se on nähnyt kaksi täysin erilaista päätoimittajaa, se on jopa kerran hylätty ja torpedoitu, mutta silti matka jatkuu kohti seitsemättä vuotta.
Petelle nyt kuitenkin onnea ja menestystä valitsemallaan tiellä. Ei se virka kuitenkaan kauhean hääppöinen ole, vaikka joku voisi muuta luullakkin — Tai sitten olen vain väärin informoitu.
Ettei suurin vika olisi Suomen animescenen pienuus? Pienet ympyrät aiheuttavat heti selkääntaputtelua. Tuntemattomia on helppo haukkua, mutta jos haukuttavan conin perustajat ovat jonkun tuttuja tai tutun tuttuja ei siitä haukkumisesta tulekaan mitään.
Tai no, hyvä rakentava palaute ei ole haukkumista, mutta olen ollut huomaavinani pienoista yleistä kyvyttömyyttä ottaa vastaan palautetta silloin kun kyse ei ole suitsutuksesta. Jengi ylipäänsä arastelee sanoa mitään kun ei tiedä tuleeko vastapuoli silmille vai ei. Olisiko osasyynä dA:n tapaiset ympyrät, joissa kasvetaan siihen että parannusehdotuksetkin ovat heti ”fleimaamista” ja se sitten heijastuu koko sceneen?
Lehdille taas saa ja kannattaa lähettää palautetta jos jokin asia nyppii. Palaute on aina tervetullutta koska tekijät eivät yleensä näe omaa työtään ulkopuolisten silmin. Ja nimenomaan virheistään oppii, ainakin jos joku tuo ne esiin jos tekijät itse eivät ole niitä huomanneet.
Ihanaa huomata, etten ole vain kuvitellut lehtien ”no onhan tässä muutama kliseetä ja hahmot ovat himpun verran persoonattomia, mutta tämä on kuitenkin tosi hyvin suomennettu, joten tämä ansaitsee 4/5 pistettä” -hyssyttelyä tai ”loistavaa perusyaoita-/shoujoa perusjuonella ja perushahmoilla niille, jotka eivät ole koskaan ennen lukeneet mangaa tai eivät kaipaa mitään uutta, 5/5” -hymistelyä.
Milloinpa tapahtumat olisivat lehdissä mainostamisesta mitään maksaneet. Enemmänkin lehdet saavat alennusta ständipaikoistaan tapahtumissa julkaisemalla niiden mainoksia…
Ana, oletko nyt varma ettet puhu Japan Popista – Anime-lehden Desucon-artikkelithan ovat olleet poikkeuksetta lähes ainoita asioita, missä Anime-lehdessä on kanta näkynyt kunnolla (=Desucon on ihan vitun jepa ;))
Myy, en oikein usko. Mielipiteet tulevat useimmille lähes luonnostaan ja tokihan lehdessä on päätoimittaja, joka voi vaikuttaa lehden linjaan ja siihen, miten asioista kirjoitetaan. Enkä oikein jaksa uskoa tuota, että ei uskalleta sanoa mielipidettä koska kaverit voisivat olla eri mieltä – lehti on kuitenkin sen verran erkaantunut ”normaalista” sosiaalisesta kanssakäymisestä, että sen suhteen voi kirjoittaa vapaasti…
Ja finnleo – just as planned! Meinasin kirjoittaa postaukseen, että ”Olen ollut aina välillä huomaavani senkaltaisia asenteita, että jos Tsubasa pääsee puikkoihin, niin koko lehti on tuomion oma, koska Tsubasa on jo suututtanut niin monia tahoja” – toki niinkin; Tsubasahan on nimenomaan mielipiteistään tunnettu. Mutu Researchin tutkimus kuitenkin kertoo, että sellaisia ihmisiä, jotka katsovat Tsubasan valintaa negatiivisesti, on tässä maassa enintään 500. Näistä sellaisia, jotka lopettavat Anime-lehden tilaamisen Tsubasan vuoksi, on enintään 20 – jos sitäkään. Kyllä useimpia kuitenkin kiinnostaa se, että lehti on hyvä, kuin se, kuka sitä tekee.
Aura, joo. Pienuus on varmasti yksi asia mikä tähän vaikuttaa. Vaikka maa on suhteellisen harvaan asuttu, useimmat aktiiviset toimijat kuitenkin tuntevat toisensa ainakin naamalta ja nimeltä – ja sitten ollaankin tässä. Ja sitten tietysti tämä yleispointti: suurin osa animejuttujen kanssa touhuavista on kuitenkin loppujen lopuksi nörttejä, ja nörteille taas on ominaista joko liian iso tai liian pieni ego – joko kritiikki kaikuu kuuroille korville tai sitten lukkiudutaan pimeään huoneeseen viiltelemään ja kuuntelemaan HIMiä.
Ne on varmaan ne samat 20 ihmistä, jotka on jättäneet tulematta Desuconiin kun pääjärjestäjä on ihme riidankylväjä. ;)
Nykyään harvakseltaan kirjoittava freelancer vastaa.
Olen tästä paljon puhutusta animeskenestä jokseenkin pihalla, mutta esille otettujen lehtien lukijakuntia koskevista asioista osaan toivottavasti puhua hiukan enemmän.
On muistettava, että Japan Pop ja Anime-lehti ovat pääasiassa lasten ja nuorten lehtiä. Ehkä toinen näistä eli Anime-lehti ei ollut sitä vielä ensimmäisenä ilmestymisvuotenaan – erityisesti varhaisnuoriin kolahtanut Japani-buumi kun iski hiukan vuotta 2005 myöhemmin – eikä Japan Popista varmaankaan toivottu sellaista (tämä ei ole lehden virallinen kanta, arvailuni perustuvat harrastajien internet-kirjoituksiin), mutta henkilökohtaisten havaintojeni mukaan valtaosa lukijoista ovat ala- ja yläaste-ikäisiä tai juuri seuraavan koulutusasteen aloittaneita. En tiedä kuinka kanssakollegat (jotka ovat jääneet minulle melko etäisiksi elleivät peräti täysin tuntemattomiksi, varsinaista työtoveruutta kun ei tämän luontoisessa työssä pääse ymmärrettävästi syntymään) ovat reagoineet asiaan, mutta omaan kirjoitustapaani se on vaikuttanut viimeistään viimeisen vuoden sisällä – jolloin en oikeastaan ole juurikaan mitään kirjoittanut :p Johtuuko se sitten aikuistumisesta vai jostakin muusta, siihen en osaa vastata.
Kirjoittamissani anime-, manga- ja missä lie arvosteluissa on aina vilissyt tarpeettomasti vaikeita sivistyssanoja (eikä pelkästään lehden pääasiallista lukijakuntaa ajatellen) ja hankalia viittauksia, ja kirjoittamani sisältö on jälkeenpäin ajateltuna ollut liki poikkeuksetta liian hankalaa ajatellen lehden pääasiallisia lukijoita. Vaikeat lauseet, rivien välit ja kirjoittajien mielestä aina niin hienojen ja salamyhkäisten viittausten määrä ei kuitenkaan tee hyvää juttua; kirjoittaisin varmaan nykyään paremmin Ergo Proxystä ilman ainuttakaan sivistyssanaa ja viittausta (tai toisinaan ts. lukeneisuudella prassailua) kuin joskus muinoin…
Olisikin hienoa, jos Suomen animelehdet voisivat saada Veli Holopaisen (nimim. Futoi yatsu) kaltaisia kirjoittajia remmiinsä. Jos minulta kysytään, suomalaiset animelehdet kaipaavat tällä hetkellä eniten asiansa osaavia isä- ja äitihahmoja. Veli Holopainen on blogissaan kirjoittanut vanhemillekin lukijoille tarkoitetuista teoksista, mutta aina selkeästi olematta kuitenkaan mielenkiinnoton. Heittäydyn runolliseksi ja sanon, että niissä on hyvä ja viipyilevä maku. Särmikkäimmillekin jutuille ja puhtaalle gonzollekin löytyy mielestäni tilaa, mutta ne, jotka osaisivat sellaisia hyvin kirjoittaa, ovat aivan yhtä harvassa kuin selkeästi aikuisen ihmisen pohjalatauksella kirjoittava Futoi yatsu.
Mitä arvosanoihin ja sen semmoisiin tulee, antakaa kirjoittajille palautetta. Jos epäilette, että kirjoittaja ei uskalla tuoda pilkottavaa mielipidettään tekstissään julki, kertokaa asiasta rakentavasti. Aktiivisimpina Japan Pop -vuosinani (eli ts. kun kirjoitin myös niistä teoksista, joita en ollut itse ehdottanut tai jotka eivät olleet ennestään omia suosikkejani) läiskin arvosteluille lähinnä ykköstä ja kakkosta, kolmosiakin taisi joskus tulla. Hauskana kuriositeettina kerrottakoon, että ainoat valitukset (jotka muistan!) ovat tulleet Zelda: Phantom of Hourglass -pelin ”liian alhaisesta arvosanasta” (3 tähteäkö sille taisin antaa) ja Kimi ga nozomu eienin ”liian korkeasta arvosanasta”, joka oli neljä ja puoli tähteä. Ensimmäinen puhukoon puolestaan ja jälkimmäiseen sanon, että mielestäni täytyy olla munaa antaa KGNE:lle neljä ja puoli tähteä :D Se, jos jokin, kertoo siitä, että kirjoittajalla on oma mielipide, kun otetaan huomioon miten skene yleensä reagoi kyseiseen sarjaan. Peace. 8)
niidel:
Näistä sellaisia, jotka lopettavat Anime-lehden tilaamisen Tsubasan vuoksi, on enintään 20 – jos sitäkään. Kyllä useimpia kuitenkin kiinnostaa se, että lehti on hyvä, kuin se, kuka sitä tekee.
Nyt ei ollut kyse pelkästään lukijoista, vaan suomalaisen julkaisijapuolen edustajien kiusaantumisista Tsubasaa kohtaan Otakulehden ajoilta. Tosin on näistä asioista kuulemisista kulunut jo vuosia — joten tilanne voi olla jo ihan täysin toinenkin. Näistä kun ei tunnetusti paljoa melua pidetä, taikka luultavimmin itse en ole jaksanut huomioida muutoksia.
Kuten joskus spekuloitiin lehden kohtaloa kun alkuperäiskomppi sen jätti, totesin sen hiljaisen tilaajaenemmistön päättävän lehden kohtalon, ja tilauskanta on tainnut jopa kasvaa sitten tuon tapahtuman — Joten olettaa voi että tuota massaa ei kiinnosta pätkääkään mitä venettä kukin on keikutellut skenekulissien takana aikoinaan.
Kuten olin vihjaavinani, Anime-lehti on jo brändinä niin vahva, että ei Petteri sitä pelkästään
takapirustaavustajasta kippariksi siirtymisellä upota. Suurin osa tilaajistahan tuskin edes tietävät kuka Petteri Uusitalo lopulta on.Mutta pointti oli että lehti on tullut siksi brändiksi kulkemalla sitä tylsää keskilinjaa, jota osin kritisoidaan ehkä jopa syystäkin. Jos nyt tästä vaikka räikeän esimerkin esittääkseni lähdetään tekemään vaikka animeskenen seiskalehteä, niin ei se välttämättä ihan huomaamatta mene tilaajiltakaan.
Lehden skenepoliittinen (onko tuo edes sana?) tilanne on nyt jokatapauksessa tyystin eri mitä se on ollut Wakosen aikakaudella. Tuo voi olla aika pieni merkitys kokonaiskuvassa mutta merkityksensä sillä kuitenkin on. Hukkuuko esimerkiksi kärkkäämpi kritiikki tapahtumia kohtaan siihen kun päätoimittaja on olennaisena vaikuttajana tietyssä tapahtumassa itsekkin, mutta tätä keskustelua taitaa riittää ihan muutenkin.
Itse otan suurella tyytyväisyydellä vastaan Tsubasan nimityksen, vaikka lehteä tulenkin lukemaan vain kirjastossa. En ole mikään skeneaktiivi, joten näkökulmani on lähinnä netin puolelta.
Ehdin juuri sanoa kaverilleni, kuinka Tsubasa on mangaa/animea eniten tajuava tyyppi Suomessa. Voi olla hyperbolea, mutta tähän tulokseen päädyin lukemalla kaikki tyypin blogitekstit. Tätä taas en olisi millään jaksanut tehdä, jollei Tsubasa kirjoittaisi hyvin. Hyvään kirjoittamiseen kuuluu vahva subjektiivisuus ja oma ääni: siksi jaksan tätäkin blogia lukea, kaikesta Kuutin trollauksesta huolimatta (tai ehkä juuri siksi =). Kun viimeksi luin Animea, se vältti kaikkea syvällistä analyysia sekä persoonallisia, vahvoja ja hyvin kirjoitettuja mielipiteitä. Jos on juuri kiinnostunut animesta, se on varmaan ihan jees, mutta reilusti päälle parikymppiselle ANN:n herkkuihin tottuneelle mokoma riepu ei paljoa antanut.
Pointtini ei ole, että Kuuti ja Tsubasa olisivat automaattisesti aina oikeassa, varsinkin Tsubasan muinaiset Kyuu-rantit tuntuivat sivullisesta menevän aika yli, Kuutin paikkoittaisesta sukupuolituksesta puhumattakaan. Mutta kun keskustellaan asioista, jotka koskettavat laajempaa yhteisöä, keskustelun ja etenkin kritiikin täytyy olla ainakin osittain julkista. Silläkin uhalla, että maineita menee ja välejä tulehtuu. Helppohan minun on tietysti sivustakatsojana sanoa, kun ei ole conia, lehteä tai blogeja, ei kukaan voi niitä kritisoidakaan.
Mitä Assangeen tulee, en pidä tyyppiä minään sankarina. Diplomaattipostin vuotaminen tulee johtamaan suurempaan epäluottamukseen Yhdysvaltoja kohtaan, mikä ei ainakaan maailmanrauhaa edistä. Toisaalta kulissien taakse on syytä kansalaistenkin välillä saada kurkistaa, joten kysymys ei ole aivan yksioikoinen.