Tähän päivään mennessä olen pukuillut vain japanilaisia anime-, manga- ja pelihahmoja. Se on enemmän sattumaa kuin täysin tarkkaan harkittu päätös, joskin sillä, että käyn oikeastaan vain animeconeissa ja muissa j-tapahtumissa, on ollut vaikutuksensa pukuvalintoihin. Haluan, että on edes teoreettinen mahdollisuus, että asuni tunnistetaan ja mielellään asun pitäisi jotenkin liittyä siihen tapahtumaan, jossa sitä pidän.
On kuitenkin kasapäin hahmoja, jotka ovat sydäntäni lähellä, eivätkä näistä kaikki tietenkään ole peräisin animesta. Osa on ”ehkä joskus vielä kun inspis tulee” –cosplaylistalla ja osa on ihan vain mahdottomia tapauksia. En tiedä olenko ainut tyyppi missään, joka vakavasti on harkinnut täysin cosplaysopimattomien hahmojen pukuilemista. Enkä tarkoita nyt sopimattomalla mitään superpaljastavia asuja, vaan kerta kaikkiaan cosplayn mahdottomuutta, vaikka kuinka tekisi mieli. Ohessa omia mahdottomia haaveitani.
Pähkinä, Ruohometsän kansa
Ruohometsän kansa on kirja, joka kertoo kanien eeppisistä … kaniseikkailuista. Kirja on hiukan kuin LotR meets Kaukametsän pakolaiset. Pähkinä on kirjan (ja siitä tehdyn leffan) päähenkilö, alle vuoden ikäinen poikakani, joka johtaa epämääräisen joukkion kaneja tuhoon tuomitusta yhdyskunnasta perustamaan uutta yhdyskuntaa muualle. Kirja on yhä erikoinen tapaus eläinkirjojen genressä, sillä kanit on kuvattu niin realistisesti kuin mahdollista. Ne osaavat laskea korkeintaan neljään eivätkä ymmärrä veneen tai lautan käsitettä, mutta siitä huolimatta Ruohometsän kansa on yksi sankarillisimmista ja eeppisimmistä kirjoista ikinä. Ja jos Kirk ja Spock ovat galaksin eeppisin bromance, Isopää ja Pähkinä ovat sitten nummien ja niittyjen eeppisin bromance!
Pähkinä on siis minusta hieno hahmo ja hyvän johtajan arkkityyppi, mutta miten pukeudutaan täysin tavalliseksi englantilaiseksi villikaniiniksi, jolla ei ole mitään erityisiä määrittäviä piirteitä, paitsi silmistä ja eleistä säteilevä äly ja itsevarmuus?
Fursuit eivät käy, koska en ole mikään turri. Teoksen realismiin ei oikein sovi mikään mukailtu gijinka/kigurumiratkaisu – kanit hermostuvat usein, ja hermostuessaan järsivät ruohoa, pomppivat ympäriinsä ja päästävät kak hrakaa. En halua pistää päähäni pupunkorvia ja pukeutua ruskeaan toppiin ja minishortseihin ja väittää olevani ”Pähkinä siitä Kanikirjasta”. Jjoo. Kansioon mahdottomat haaveet…
Ling, Ally McBeal
Ahah, salattu menneisyyteni paljastuu. Ally McBeal on ehkä lemppari töllösarjani sen pahamaiseisen MacGyverin ohella (en aio cossata MacGyveriä, sori, ette näe minua takatukassa). Tykkäsin Lingistä aikoinaan tosi, tosi paljon ja tykkään vieläkin. Alun perin Ling oli tarkoitettu jonkinlaiseksi vitsisivuhahmoksi, mutta minuun sekä suosiosta päätellen moneen muuhunkin iski tämän täysin peittelemätön suorapuheisuus.
Valitettavasti en näytä Lucy Liulta, en edes mustassa peruukissa ja ysärijakkupuvussa. Cossaaminen on yhtä tyhjän kanssa, koska asu ei olisi tunnistettava, olisin vain satunnainen ilkeä täti jakkupuvussa ja peruukissa. Nyyh.
Simba, Leijonakuningas
Leijonakuningas on suosikkini Disneyn kaanonista. Tein kauan sitten kaverini hulluiksi jauhamalla elokuvasta kyllästymiseen asti ja kulutin PC-tasohyppelyä useita tunteja päivässä, osaisin varmaan pelata kakkoskentän silmät sidottuina. Pidän edelleen Jellonakinkusta, mutta hieman eri syistä kuin aiemmin; pentuna pidin eniten Zazusta (koska se oli hassu) ja kivoista lauluista, nykyisin Simban tarina ~koskettaa~. Tosin tykkään edelleen myös niistä lauluista ja Zazusta.
Simban cossaaminen menee taas sinne turriosastolle, jonne en halua tunkeutua pimeästä Neopets + Furcadia -menneisyydestäni huolimatta. Sitä paitsi Leijonakuninkaan eläimet ovat realistisia, eikä minulla valitettavasti ole leijonan ruumista käytettävissäni, ei edes leijonamorfia. Musikaaliasut voisivat mennä, mutta piirretty-Simba on kuumempi.
Apua, kuvailinko juuri piirrettyä leijonaa kuumaksi? Aika siirtyä eteenpäin ja rivakasti.
Se päähenkilöjannu Kai/Sintai, Jadesoturi
Pidän Jadesoturia parhaana Suomessa tehtynä elokuvana ikinä. Olen tämän mielipiteeni kanssa yhtä vakavissani kuin koko leffakin on eli puoliksi kieli poskessa, mutta wuxia ja kökönkuuloinen suomenkielinen dialogi yhdessä ovat jotain aika täydellistä kamaa. Sitä paitsi ollessaan vakava elokuva toimii jopa yllättävän näppärästi. Ruma CG tosin häiritsee minua vuosi vuodelta enemmän.
Tässä on vähän sama ongelma kuin Lingin kohdalla. En näytä Tommi Eroselta enkä osaa sanoa ”Rakastatsä mua vielä?” yhtä lakonisen suomalaisen pateettisesti. Sävelkorvani on kyllä heikohko, eli kiinan lausuminen huonosti varmaan sujuisi siinä missä herra Eroseltakin. Crossaaminen on pelleä ja vielä pellempää olisi crossata jotain suomalaisen leffan päähenkilöä. Tämän asun valtavan suuret nolouskertoimet eivät edes mahdu logaritmiselle nolousasteikolle.
Olen sitä paitsi vähän nihkeä tekemään asuja, jotka ovat jo olemassa oikeassa maailmassa, kuten elokuvapuvustusta tai rokkarien esiintymisasuja, ja tätä pukua ei kyllä tunnistaisi yhtään kukaan, jos joskus kännissä ja läpällä ostaisin siihen kankaat. Voisin silti melkein harkita tämän ja jonkun Sampo-propin vääntämistä ihan vain, koska Jadesoturi ansaitsee jonkun pellen nörtin pukuilemaan sitä, on se sen verran kunnianhimoinen teos.
Holly Short, Artemis Fowl
Artemis Fowl –kirjat tuntuvat toistavan itseään kirja kirjalta enemmän eikä Opal Koboista tunnuta pääsevän eroon sitten millään. Silti kirjoilla on paikkansa hyllyssäni kunniapaikalla enkä ikinä ole voinut vastustaa fiksuja älykköpahispoikia – siitä syystä katsoin Kuroshitsujiakin, kunnes minun oli pakko tuomita se aika huonoksi ja populistiseksi animesarjaksi. Artemiksen hovimestari Butler on sitä paitsi siistimpi kuin mikään homppeli-Sebastian, nih!
Lapsuudesta asti olen ollut kiinnostunut keijumytologiasta, ja vaikka Artemis Fowlin teknokeijuilla on keijuudesta jäljellä lähinnä nimet ja viitekehys, Die Hard –tyylinen keijuäksöntykitys korvaa kyllä erittäin hyvin. Tulee ihan lapsuus mieleen kun äidin kanssa katsottiin Die Hardeja ja Tappavia Aseita ja Bondeja, nyyhsniffs.
Asiaan. HALin keijukonstaapeli Holly Short on huomattavasti enemmän mahdollisuuksien rajoissa toteuttaa kuin listan edelliset hahmot. Kirja-Hollyä ei tietenkään kuvailla kovin erityisesti: hän on sievä ja jäntevä, hiukan yli metrin mittainen, pähkinänruskea iho ja polkkatukka. Vaikka Artemis Fowl –leffa on näköjään jossain ikuisessa kehityslimbossa, on kuitenkin olemassa Artemis Fowl –sarjis, jonka kuvallisten reffien perusteella Hollyn voisi tehdä aika helpostikin. Sarjiksen Holly on kuitenkin vaaleaihoinen. Jos tekisin Hollyn, haluaisin olla kirjoille uskollinen, enkä pidä sarjiksen ottamista vapauksista yhtään. Kirjat kuitenkin jättävät Hollyn ulkomuodon turhan epämääräiseksi (kansikuvataidettakaan ei ole), ja näyttäisin varmaan aika kamalalta naamassa lasti itseruskettavaa voidetta sitä pähkinänruskeaa ihoa varten. Joo-o, takaisin mietintämyssyyn tämäkin.
Tuli vahva mielikuva siitä, miten coniyleisön ja cosplayaajien joukossa liikuskelee ihmisen kokoinen kani, joka pomppii ympäriinsä ja välillä puputtaa paikoillaan korvat sihdaten mahdollisia vaaroja… Rooliin kunnolla eläytyessään ei sitten mitään muuta ehtisi tehdäkään.
Pähkinä <3 Aivan loistava kirja tuo Ruohometsän kansa, pitää joskus lukea uudestaan. Itseänikin kiinnostaisi joku Leijonakuningas-cossi tai sit jotain Artemis Fowleista :) Tietenkin pitäis nuo Fowlit lukea uudestaan, on niin pitkä aika siitäkin! Löysin vasta eilen tämän teidän bloginne ja ai että ootte molemmat loistavia kirjoittajia :]
Ruohometsän kansa, Ally McBeal JA Artemis Fowl? Oi Bubu, olet idolini.
Ahaah, myöhäinen vastaus on myöhäinen mutta kiitos kommenteista, vaikken ihan heti olekaan sonnustautumassa ihmisenkokoiseen kaniasuun :Ddd
Pieniä korjauksia: Holly on metrin mittainen, mikä on 1cm keskimääräistä keijupituutta lyhyempi. :D
Mie olin ihan siinä uskossa että tossa kuvassa on Opal eikä Holly:D Oon samaa mieltä siitä, että Butler on Sebastiania parempi hahmo ja Artemiksestakin pidän Cieliä enemmän:)