Pahoittelen myöskin täältäpäin kestänyttä hiljaisuutta – Kuuti tosin vääntelee asioita (taas) mieleisekseen, en ole kuluttanut kirjoitusintoani Toward the Terra – audiodraamojen transkriptoimiseen ja kääntämiseen suomeksi, vaan opiskelun alkuun ja muuhun oikeaan elämään. Lisäksi katsoin kesän aikana niin paljon huonoa animea, että kyllähän siitä tuubasta kenen tahansa halut katoaisivat. Huonosta animesta jauhan myöhemmin lisää, sillä tänään aiheena on Tsukicon.
Lähdin tällä kertaa coniin ilman Kuutia, sillä miehenpuoliskoani ei jrock ja ernut kiinnosta – ei kyllä minuakaan, mutta katumuoti on edelleen sydäntä lähellä. Itsekin olin hieman kahden vaiheilla, mutta minua pyydettiin melko viime tipassa puhumaan lolitabrändeistä paneeliin ja ilmainen sisäänpääsy ohjelmanjärjestäjälle on aina kiva juttu, joten tungin kamat pussiin ja häivyin junalla Helsinkiin lauantai-aamuna. Seuraamalla ernuja löysin tieni Gloriaan, ja järkytyin jonkun verran kohdatessani ulkopuolella lähes jiirukeikkoja vastaavan jonon, ja kello oli jo lähes puoli kaksitoista! En tiedä takkusiko lipunmyynti vai mistä ihmeestä oli kysymys, mutta ei ole kovin hieno juttu, jos coniin sisäänpääsyä pitää jonottaa jopa tunteja. Luulin Paasitornin Animeconin olleen viimeinen con, jossa tilasta oli näin tiukkaa, mutta Gloria oli sisään päästessäni (järkkärinä jonon ohi, eh heh) täydempi kuin sillipurkki. Sulka-salin avaaminen hieman myöhemmin auttoi tilannetta aika paljon, mutta tilalla ja hapella ei conissa juhlittu. Ensi vuonna Gloria ei taida enää riittää… tai sitten lippuja pitää myydä rajoitettu määrä, 2000 ihmistä sisään ja muille eioota.
Tsukicon siis failasi tiloissa ja joissain muissa pikkujutuissa, mm. vesipisteitä ei ollut ja pahimpiin pullonkauloihin olisi ehdottomasti tarvinnut lisää järkkäreitä huutamaan tietä ja kulkusuuntia, nyt meininki oli melkoista murjomista, mutta ohjelman puolesta minulla ei ollut kertaakaan tylsää ja jouduin jopa jättäämään mielenkiintoisia juttuja väliin päällekkäisyyden vuoksi. Nykyisellään melko harvinaista! Katumuoti- ja musiikkipuolella on ilmeisesti paljon enemmän innokkaita ohjelmanpitäjiä kuin animepuolella. Tosin – ja tämä on iso, KAHEN KILON TOSIN MIKÄ MÖTKÖ – öh, siis, tosi iso tosin – ohjelman taso oli hieman kyseenalainen.
Ensimmäinen kokonaan kuuntelemani ohjelma oli Lost and Found -forumin porukoiden pitämä paneeli jrock-fanfictionista, ja en ole pitkään aikaan tuntenut halua kuolla pois noloudesta, mutta nyt se oli hyvin lähellä. Ensinnäkin paneeli oli typerä, sen fakta-arvo lähenteli nollaa ja kyseessä oli lähinnä lafin porukoiden yhteinen fappituokio, jossa ei juuri itsekriittisyyttä ollut. En pidä real person slashista, mutta mielipiteelläni ei ole tekemistä sen kanssa, että juttu oli erittäin epäinformatiivinen ja huonolla maulla toteutettu. Suuri osa aikaa meni siihen, että ihkutettiin omia parituksia ja puhuttiin hölmöyksiä:
”Mun äiti on tosi ylpee mun ficeistä”
”Ei tarvii lukea jos ei tykkää, sit kun ollaan niissä piireissä missä muut tykkää samasta jutusta niin se on normaalia” (oma kommenttini: jos joudut vankilaan ja muut osastolla ovat myös raiskaajia/pedosetiä, tekeekö se siitä normaalia?)
”Luin ficin jossa Kyo oli hermafrodiitti ja se tuli raskaaks ja se oli kirjotettu tosi uskottavasti ja se oli yks parhaita ficejä joita oon lukenu!”
”Kirjotin PG-tason ficin ja sit joku tuli itkemään miks ne ei pane tässä, vähän epäkohteliasta oli”
”Kyllä ficit musta on kunnianosoitus niille artisteille”
”Luin yhen kouluficin jossa ne söi siellä pyttipannua, mut oli se silti hyvä fic!”
… niin. Sunnuntaina ollut esitelmä aiheesta oli ihan samanlainen, itse asiassa en ymmärtänyt miksi ensimmäinen oli merkitty paneeliksi ja toinen luennoksi, sillä paikalla olivat samat ihmiset jauhamassa samantasoisia juttuja samalle yleisölle. Lafilaisilla näytti olevan ihan hauskaa, itse olin lähinnä hämmentynyt: esityksillä ei ollut selkeää rakennetta, ne poukkoilivat minne sattuu ja en tiedä, onko kaikille sallitussa tapahtumassa kovin viisasta hokea panee sitä, panee tätä. Vieressäni parvella oli nuori tyttö ilmeisestikin äitinsä seurassa, ja olin uskomattoman nolo harrastukseni ja kaikkien Suomen ernujen ja animistien ja muiden hörhöjen puolesta. Jos itse aloit selata netistä jiirokkareista kertovia pornojuttuja 12-vuotiaana, ihan kiva, mutta täytyykö koko maailman kuulla se? Hieman kuin pitäisin paneelin omista seksifantasioistani.
Palasin syömästä juuri sopivasti, että näin osan *chanipaneelia, ja se oli samantasoista kuraa kuin lafipaneeli. Ikävä sanoa, koska tunsin melkein kaikki kyseistä ohjelmaa tehneet, mutta se osoitti huonoa makua ja tilannetajun puutetta. 4chan/kuvalauta/muumikä-tason huumori voi olla ihan hauskaa, jos kaikki ymmärtävät, mistä on kysymys ja tuntevat tyyliin kuuluvan armottomuuden. Erillisessä salissa pidettynä chaniohjelmat ovat parhammillaan ihan jees, mutta Gloriassa niillä, joita ei kiinnosta tai jotka eivät kyseistä huumorin lajia ymmärrä tai tiedä, ei ollut mitään mahdollisuutta välttää kuulemasta ja näkemästä päälavalla pidettyä ohjelmaa. Palauteketjuissa on jo näkynyt ”pahoitin mieleni” -viestejä, mikä ei ole yllätys. Satunnaisten ihmisten haukkuminen haukkumisen vuoksi ei ole kovin hauskaa eikä fiksua – pojat taisivat hoksata jutun tällä kertaa harmillisesti vasta jälkikäteen.
Puuh. No, ihan kaikki ohjelma ei sentään saanut minua toivomaan nopeaa ja kivutonta kuolemaa. Molemmat lolitamuotinäytökset olivat hyvin järjestettyjä ja kaikki olivat nätteinä, eikä tyylijunaonnettomuuksia ollut päässyt mukaan seulan ansiosta. Iron Ganguro oli todella hauska ja hyväntuulinen ohjelmanumero, ja kerrankin taputin ja kiljuin aidosta innosta enkä kohteliaisuudesta. Huippuällän haku oli sopivan itseironinen kilpailu, joka nauratti. Death Note kun on niitä sarjoja, joiden cossaaminen puolihuolimattoman keskinkertaisesti on luvattoman helppoa – itsekin 2 min päähänpistosta harrastin kerran ghettocosplayta MisaMisana, en tosin julkisesti. L on kenties maailman helpoin cosplay, mutta myös maailman helpoin asu tehdä puolivillaisesti ja huonosti.
Niin, ja näin myös elämäni ensimmäistä kertaa japanilaisen bändin livenä! En keikalla, mutta uteliaisuudesta kävin Sincrean Q&A-tilaisuudessa. Motivaationi oli ensin lähinnä käydä 
kuuntelemassa natiiveja puhumassa japania ja harjoitella kuullunymmärtämistä, mutta fanien häpeämättömät kysymykset ”Minkäs väriset alusvaatteet teillä on?” ja bändin tarkoituksellinen suomalaisen yleisön nuoleskelu ”Haluan muuttaa Suomeen, voiko joku lainata kotiaan?” saivat minut kaikessa absurdiudessaan ja läpinäkyvyydessään hyvälle tuulelle. Bändin pojat vaikuttivat vähän yksinkertaisilta, eikä yleisössäkään mitään älyn jättiläisiä tuntunut olevan, mutta ainakin tilaisuus oli hyvin järjestetty eikä loukannut tai nolannut ketään.
Cosplayta näkyi yleisössä aika vähän. Bongasin valtavan söpöt Sugar Sugar Runen Chocolan ja Vanillan koulupuvuissaan, kaksi paria SuzaLuluja koodi gayassista ja Gurren Lagannia jonkun verran, mutta muuten anti oli hieman mitäänsanomatonta. Järkytyin tosin melko lailla, kun päädyin portaissa kävelemään ehkä 12-vuotiaan He is My Master -cossarin taakse. Kyseistä sarjaa en kuuna päivänä suosittelisi niin nuorelle ja sarjan meidoasut ovat niin paljastavia, kuin telkkarissa saa lain puitteissa näyttää. Huhuhuhuh. A loli is fine too?
Tuosta salijutusta ainoa oikea paikka valittaa on tsukiconin järjestäjät. Alunperin paneeli piti pitää omassa tilassaan, mutta se siirrettiin päälavalle 10 minuuttia ennen ohjelman alkua.
Käytännöllisempi vaihtoehto olisi varmaan kuitenkin nostaa lippujen hintaa. Ennen pitkää joko lisätulot tai väen väheneminen ratkaisevat tilaongelmat…
Mutta Maxxhan taisikin jo itkeä sitä että tuli laitettua hintaa lipuille liian vähän; tuli nollatuloksinen coni…
Hei, olen yksi näissä Lafin esiintymisissä puhuneista ja haluaisin tulla kommentoimaan sitä, mitä sanoit paneelistamme ja pansitelmästämme. Varmaan huokailet ja pyörittelet siellä silmiäsi – nyt ne typerät teinit tulevat itkemään, kun eivät osaa ottaa vastaan kritiikkiä. Mutta ei, kyllä minusta tuntuu, että tässä kohtaa minulla on oikeus sanoa sananen.
Olet onnistunut valitsemaan meiltä sellaisia lainauksia, jotka on mukava irrottaa kontekstista ja saada kuulostamaan täydeltä shitiltä. Joistakin noista voin suoralta kädeltä sanoa, että muistat jopa hieman väärin. Viilaan niitä tässä ensin hiukan.
“Mun äiti on tosi ylpee mun ficeistä” – lainaus minulta. Pointtihan ei ollut se, että äitini on ylpeä ficeistäni, vaan että äitini tietää fanfiction-harrastuksestani toisin kuin monen muun vanhemmat, ja että äiti on kiinnostunut Lafista ja kirjoittamistani ficeistä, ja ylpeä harrastuksestani sen sijaan, että olisi kauhistunut. Jos puheestani sai sen käsityksen, että olen itserakas pissapää, jonka äiti vielä ruokkii tätä, niin olin sitten epäselvä. Itseasiassa äitini on hyvin kriittinen kaikkien kirjoittamieni tekstien suhteen.
“Ei tarvii lukea jos ei tykkää, sit kun ollaan niissä piireissä missä muut tykkää samasta jutusta niin se on normaalia”
En muista yhtään, kuka tämän sanoin, mutta pointti ei ollut, että piirit tekisivät asiasta normaalin, vaan että samanhenkinen kaveripiiri saa asian _tuntumaan_ normaalilta. Kommentti tuntuu olevan myös aivan kahden eri aiheen välistä, minusta kukaan ei yhdistänyt asioita noin. Voi tietysti minullakin muisti tässä pettää, mutta tuntuu vähän omituiselta. Jossain kohtaa joku kyllä sanoi, että jos ei tykkää jostakin, sitä ei tarvitse lukea, ja jossain muussa kohtaa tuli sitten joltakulta tuo kommentti, että harrastuksen ”sairautta” ei huomaa samaa harrastavien keskuudessa. Tämähän pätee ihan yhtälailla vaikkapa larppaukseen – ei-larppaavien silmissä omituista kikkulointia, larppaajien mielestä ihan normaalia toimintaa.
“Luin ficin jossa Kyo oli hermafrodiitti ja se tuli raskaaks ja se oli kirjotettu tosi uskottavasti ja se oli yks parhaita ficejä joita oon lukenu!”
Sait tämän kuulostamaan siltä, kuin puhuja (muistaakseni Narmo) olisi tarkoittanut, että naurettava juoni olisi tehnyt ficistä hyvän, mutta Narmo tarkoitti sitä, että ficci oli loistava älyvapaasta juonesta huolimatta.
“Luin yhen kouluficin jossa ne söi siellä pyttipannua, mut oli se silti hyvä fic!”
Tästä puhuttiin mielestäni kyllä juurikin siinä kohtaa, missä dissasimme typeriä epärealistisuuksia, eli puhuja tuskin kehui ficciä hyväksi.
Valitat siitä, että puhuimme pornosta lasten kuullen, mutta jätät tyylikkäästi mainitsematta sen, että sunnunaina käytimme hyvän tovin siitä puhumiseen, miten huono asia on, miten nuorille fanfiction on saatavilla mös NC-tasoisena. Sait siis meidät kuulostamaan täysin välinpitämättömiltä asian suhteen, vaikka puhuimme vakavasti huolestamme korkeiden ikärajojen fanfictionia lukevista lapsista ja varhaisnuorista.
Otimme aiheen sunnuntaina esiin juuri sen takia, että meitä harmitti puhua sellaista niin nuorten ihmisten kuullen. Se ei siis tuntunut itsestämmekään hyvältä, ja jälkikäteen olemmekin toivoneet, että paneelimme ja pansitelmämme olisivat olleet jossakin rajatussa tilassa päälavan sijaan. Esimerkiksi yaoi-paneeleihinhan on suositusikärajat ja niitä ei järjestetä siinä, missä kaikki oleskelevat – meidän olisi pitänyt ymmärtää sopia jotakin tällaista järjestäjien kanssa etukäteen, mutta se on nyt jäänyt jälkiviisaudeksi.
Lauantain paneeli oli ainakin minun mielestäni oikein hyvin jäsennelty – meillähän oli mukana myös power point -esitys, jossa oli aina yksi aihe kerrallaan ja pääpiirteittäin siinä aiheessa myös pysyttiin. Ehkä se, ettei RPS ole sinulle mieluista eikä tuttua, saa aiheen kuulostamaan puuroiselta, kun et jäsentele aihetta samalla tavalla kuin RPS:ää harrastavat.
Sunnuntai olikin sitten sirpaleisempi ja muutenkin huonommin suunniteltu, sitä ei kukaan meistä lähde kieltämään. Sen oli tarkoitus olla paneelimainen esitelmä eli pansitelmä, mutta se ajautui lopulta lähes täysin paneelin puolelle, mikä ei ollut ihan tarkoitus. Mutta aina ei voi voittaa – minun mielestäni sunnuntaina syntyi loppujen lopuksi oikein hyvääkin keskustelua.
Kuten itse sanoit, lafilaisilla oli hauskaa sekä lavalla että yleisön puolella. Varsinainen kohderyhmämme siis nautti – myös saamamme palautteen perusteella – sekä lauantain että sunnuntain ohjelmasta. Vaikka sanot, ettei RPS-mielipiteesi vaikuta mitenkään mielipiteeseesi ohjelmistamme, uskon sen vaikuttaneen, sillä se on aika luonnollista. Minusta Huippu-L haussa oli tylsä ja turha ohjelma, koska fandom ei ole minulle se omin, kun taas sinä pidit siitä kaikkien muidenkin fandomiin vihkiytyneiden tavoin. Ymmärsit sen itseironisuuden, mikä minulta meni täysin ohi. Mielestäni samaa voi nähdä myös meidän paneelimme ja pansitelmämme kohdalla. Molempina päivinä nauroimme itsellemme lavalla sen minkä ehdimme, mikä ei välttämättä välittynyt kaikille, minkä saimme huomata yhdestä kommentista, jonka saimme eräältä foorumimme käyttäjältä. Tyttö oli ymmärtänyt sanomamme suunnilleen päinvastoin, mitä tarkoitimme, koska ironia ei ollut tullut selväksi.
Arvasin esiintymistemme aiheuttaneen pahennusta, joten odotinkin tällaisten mielipiteiden löytymistä netistä jossain kohtaa. Olen silti edelleen uppiniskaisesti sitä mieltä, että huonompaakin ohjelmaa olisi aiheestamme voinut saada aikaan.
Amber: Olin myös ko. conissa seuraamassa molempia ohjelmanumeroitanne, ja parantamisen varaa niissä olisi minustakin ollut. Olen nimittäin useamman näkemäni paneelin ja esitelmän perusteella vakuuttunut siitä, että vaikka aihepiiri ei katsojalle olisikaan mieluisa tai tuttu, on aiheesta silti mahdollista tehdä mielenkiintoinen ja informatiivinen puheohjelma. Tämä olikin ehkä suurin ongelmakohtanne – paikalle pystymetsästä tulleet, asiaan vihkiytymättömät kuulijat eivät luultavasti ymmärtäneet kovinkaan paljoa sanomastanne, kun taas ihmiset jotka aiheesta jonkin verran jo tiesivät (kuten minä) eivät välttämättä saaneet niistä irti mitään, mitä eivät olisi jo entuudestaan tienneet.
Tiedän että olette rps:ää pitkään harrastaneina konkareita asiassa, mutta jos se ei näy katsojille juuri muuten kuin siinä että osaatte heitellä ilmaan loputtomasti lukemianne parituksia ja stereotypioita eri muusikoista, on jotain pielessä. Yleisölle esiintyessä kannattaa muutenkin muistaa, että se miten asiat oikeasti ovat, ei ole yhtä kuin miltä ne katsojista näyttävät tai kuulostavat jos ette tuo niitä ilmi tarpeeksi selkeästi. Ehkä luotittekin vähän liikaa siihen, että katsomosta löytyy tarpeeksi samanhenkistä porukkaa joka ei välttämättä edes tarvitse mitään lisäinformaatiota aiheesta? Esitelmän olisi tätä olettanut tuovan, sillä tunnin aikana kerkiää kuitenkin luennoimaan ekstensiivisesti vaikka mistä.
Olisitte esimerkiksi voineet paneutua rps-kulttuuriin hieman laajemminkin kuin pelkästään Lafin mittakaavassa – Japanissa piirretään bändeistä ja artisteista doujinsheja (joitain jopa muusikoiden itsensä luvalla!), bändificejä kirjoitetaan paljon myös muista kuin Japanilaisista muusikoista, ja yleensä rps-fandomit pyörivät nimenomaan hieman visuaalisempien bändien ympärillä. Myös ficien ja slashaamisen historiasta ylipäänsä olisi hyvä esittää faktaa, miettiä millä tavalla esimerkiksi BL:n tai slashin harrastaminen eroaa ja yhtenee rps:n harrastamisen kanssa, sekä kertoa yleisimmistä konventioista jiiruficien parissa. Mitkä ovat yleisimpiä parituksia ja miksi, millä perusteella kirjoittajat ylipäätään kirjoittavat muusikoita yhteen, ja jos tavoitteena on kerran muutakin kuin se porno, mikä se tavoite sitten on? Kannattaa myös kertoa jiiruficeihin liittyvistä asioista ja ilmiöistä, sekä selittää hieman erikoisemmat ilmaukset selvällä suomella vaikka ne itsestä tuntuisivatkin ilmeisiltä. Tällä tavoin saisitte luotua aiheelle kontekstia ja jotkut kuulijat saattaisivat ehkä oppiakin jotain. Ko. asioista osa tulikin esille lauantain paneelissa siellä täällä, mutta sunnuntaina olisi olettanut saavansa eteensä kunnolla jäsennellyn tietopaketin esitelmän muodossa. Ehkä sellaisen avulla aiheeseen vihkiytymättömätkin olisivat saaneet asiasta selkeän mielikuvan, sen sijaan että heidän pitäisi itse yrittää muodostaa se tulkitsemalla rönsyilevää paneelia rivien välistä.
Esitelmän pitäjillä tuntui kuitenkin olevan pallo hukassa ja esitelmöimisen aiheet vähissä. Olivatko ficien genret ja ikärajat nyt oikeasti se oleellisin asia, jonka halusitte kuulijoillenne kertoa? Tavallaan lavalle ylimääräisinä tuodut ylläpitolaiset pelastivat sunnuntain esitelmän ”ööh ääh mitä nyt sanois” -suosta, mutta toisaalta saivat koko ohjelman tuntumaan huonolla tavalla yhdeltä isolta inside-vitsiltä.
Lauantaille olitte onneksi miettineet kysymyksiä valmiiksi aika hyvin, vaikka kysymyksenasettelua toki voisi aina hioa kiinnostavammaksikin. Panelistien valintaa olisi myös kannattanut harkita toisen kerran – kiinnostavassa paneelissa tulisi aina olla mukana ihmisiä joilla on erilaiset lähtökohdat ja käsitykset asiasta, jotta saataisiin esille eriäviä mielipiteitä ja tätä kautta oikeasti kiinnostavaa keskustelua. Myös yleisö pääsi sanomaan sanottavansa, mikä on aina hieno asia, mutta silti tuntui välillä siltä että panelistit ja yleisö vain hymistelivät toistensa jutuille ja olivat kaikesta samaa mieltä. Yleisöstä tulleet kiinnostavimmat keskustelunavaukset (”Nää ficit ei oo kauheen loogisia hei”) sivuutettiin toteamalla että ”niin, eivät olekaan”. Tuo ikärajojen kanssa kriittiseksi heittäytyminen vähän vetäisi maton omien jalkojensa alta kun joku lavalla sanoi lukeneensä pornoficejä 11-vuotiaasta lähtien. Jos olette itse lukeneet korkeampien ikärajojen ficejä nuoresta lähtien, miksi nyt kieltäisitte saman muilta sen ikäisiltä?
TL;DR – kannattaa ensi kerralla ohjelmaa suunnitellessa muistaa nämä:
– tarjotkaa katsojille aiheesta mahdollisimman paljon tietoa
– argumentoikaa sanottavanne kunnolla
– ottakaa mukaan myös eriäviä mielipiteitä ja haastakaa omat ajattelumallinne
– jättäkää insidevitsit katsomoon odottamaan, niistä tulee katsojille vain vaivaantunut olo
Maija, kiitos asiallisesta palautteesta. :) Näitä asioita olemme kyllä itsekin huomanneet ja Traconin paneelia on jo suunniteltu paremmaksi. Meille lienee tulossa täysin rps:ää vastaan oleva väittelijä, ja aiheena tulee näiden ikusiten moraalikysymysten lisäksi näillä näkymin olemaan ficcien kirjoittaminen, betaaminen ja jrock-fanfiction osana muuta fanfictionia ja rps:ää, joten kehitymme kyllä koko ajan.
Tsukicon oli vasta toinen con-esiintymisemme, joten opettelemme vielä… Aiemmin minä olen vain vetänyt yksin esitelmän ja se oli huomattavasti helpompi suunnitella, kun sai tehdä töitä me, myself and I -meiningillä.
Kyllä tästä ylöspäin ollaan menossa.
Amber, hienoa, että palautteeni löysi oikean osoitteensa. Vastineesi on pidempi kuin keskiverto tenttivastaukseni! Kiva, että jaksatte paneutua teille esitettyyn kritiikkiin.
Blogin tarkoitus on olla jossain määrin viihteellinen ja vaikka mitään Iltalehti-tason skandaalinkäryistä retostelua en tänne halua laittaa, en kuitenkaan kaihda tehokeinona kärjistystä, jos juttu sitä mielestäni kaipaa. Kuka tahansa jonkin verran mediakasvatusta saanut varmaankin hoksaa, että asiayhteydestään poimitut sitaatit ovat tosiaan juuri sitä, eikä niille kannata laittaa kovin suurta painoarvoa. Loppu kuitenkin pätee. Maija tuossa jo kertoikin pidemmälti esitystenne ongelmakohdat, mutta toistan aiemmin kirjoittamani vielä kerran, kenties hiukan kuivempaan sävyyn.
Se, että en rps:stä erityisesti tykkää, ei tarkoita, etten tietäisi aiheesta mitään. Jos minua aihe ei olisi edes etäisesti kiinnostanut, tuskinpa olisin kuunnellut teitä kahta tuntia, vaan olisin viettänyt aikani jotenkin muuten. Kuitenkin koen tällaisten conesitysten olevan paikka, jossa informoidaan aiheesta myös niitä, jotka eivät tiedä siitä lähtökohtaisesti mitään tai ovat vasta tutustuneet aiheeseen. Kuvasit itsekin, että puhujilla itsellään ja lafilaisilla oli hauskaa, mutta kylmä totuus taitaa olla, ettei kellään muulla ollut. Jos esitys ei kerro tarpeeksi selkeästi aiheesta uusille ja ainoat, jotka siitä nauttivat, on jonkun tietyn forumin oma jengi, herää kysymys, olisiko teidän kannattanut pitää miitti, jossa kaikki olisivat saaneet ihkuttaa lempiparituksiaan aivan rauhassa. Tällaisenaan juttu keskittyi liikaa lafiin ja suomalaiseen skeneen, kuten Maija jo edellä kritisoikin. Toki erillinen sali olisi ratkaissut sen, ettei paikalle eksyisi ketään, joka aiheesta saattaa loukkaantua. Toisaalta teillä oli kyllä varmasti hyvin tiedossa etukäteen, millainen tila Gloria on, ja olisitte voineet rukata esitystä sen mukaan.
Pääpiirteissään vaikutitte melko ylimielisiltäkin. NC-17 (itse sanoisin mieluummin K-18, Suomessa kun ollaan) -ficcejä kirjoittavista ja lukevista alaikäisistä puhuessanne tämä oli erityisen selkeää. Sen sijaan, että oikeasti olisitte alkaneet pohtia asiaa ja yrittäneet ajatella asiaa ulkopuolisen näkökulmasta, vaikka vanhempien tai kenen tahansa ulkopuolisen, sorruitte ”no löl, kaikki lukee ficcejä alaikäisenä” -tyyliseen täydelliseen ei-argumentaatioon, joka vaikutti sekä ylimieliseltä että hölmöltä samaan aikaan. Samanlainen ei-argumentaatio ja hyvien pointtien lyttääminen pikku lulzeilla toistui esityksissä lähes koko ajan, mikä ei minusta ole hyvän esityksen merkki.
Saattaa toki olla, että ajattelen liian akateemisesti ja teidän yleisöänne ei edes kiinnosta kuunnella aiheesta vakavaa, hyvin argumentoitua pohdintaa.