Moi kaikki, kuulin että täällä on joku tämmönen animeblogi mitä ei oo hetkeen päivitetty :) Syytän Bubua, nythän olisi Bubun vuoro kirjoittaa. Tämä vaan sattui kuluttamaan koko loppukesän kääntäen jotain Avaruushomo-audiocrack-pätkiä kavereilleen, mikä kuulemma tappoi tämän kirjoitushalut. Periaatteen miehenä minun on kuitenkin pitänyt koettaa saada Bubua kirjoittamaan, mutta ei – ja sitten iski itsellenikin päälle vähän muut kiireet. No, täällä taas, koetetaan nyt pitää vauhtia yllä.
Kuten aiemmin tuli kerrottua, Code Geass oli mielestäni aika Kovaa Kamaa. Vaikka se ei nyt ehkä vuoden 2006 Paras, Innovatiivisin ja Taiteellisin Anime ollutkaan, siinä oli menevää meininkiä ja juonitteluineen onnistui olemaan varsin hyvää viihdettä, joka tarjoili toimintaa ja juonittelua hyvässä suhteessa. Ja tissejä ja perseitä.
Tissejä ja perseitä ei puutu myöskään R2:sta. Huomatkaa myös oikealla olevan mafiamiehen loistelias ilme.
Ensimmäisen kauden cliffhanger-lopun jälkeen odotinkin toista kautta ns. muna pystyssä. Ja kun se vihdoin tämän vuoden huhtikuussa alkoi, olo oli kuin olisi vanhan ystävän tavannut. Valitettavasti tästä ystävästä hyvin nopeasti selvisi, ettei tämä ollut todellakaan entisensä. Sen sijaan, että Code Geass R2 olisi jatkanut siitä, mihin ykköskausi jäi, se veti kaiken uusiksi. Jostain sarjaan oli vieläpä revitty Lelouchille pikkuveli – joka ei siis tietenkään oikeasti ole tämän pikkuveli – jonka tehtävänä oli vakoilla Lelouchia ja kertoa tämän toimista Britannian keisarille. Käytännössä Rolon ainoana tehtävä oli kuitenkin vain tarjoilla fujosheille jotain virikettä minkä tahtiin sormettaa itseään; Rolon kommunikointi kun koostui lähinnä ”onii-san, please fuck me in the ass nao plox” -tyylisistä vinkumisista ja muutenkin hieman homoseksuaalisista lähestymisyrityksistä. Tai katsokaa itse alta.
”I will never leave you” – lue ”Pane minua perseeseen, onii-san”
Noh, vaikka ensimmäinen jakso olikin hieman heikko, eihän se mitään todista, tietenkään – yli parinkymmenen jakson sarja voi hyvinkin parantua hyvin nopeasti! Valitettavasti Code Geass R2 vaan EI parannu. Kauden alkupuoli käytetään kymmenien uusien sivuhahmojen ja muuttuneen tilanteen esittelemiseen ja – voi saatana – karkkivärjättyjen mechojen esittelyyn, jotka tietysti lentävät ja kaikki ampuvat tuhosäteitä. Teki mieli vääntää KIVEKSET RUSETILLE kuten eräässä Puolustusvoimien toimintaa hyvin kuvaavassa vaha-animaatiossa.
Heikon alun jälkeen sarja alkaa saada vanhaa hohtoaan takaisin jossain 12. jakson tienoilla. Valitettavasti siinä alkaa näkyä Geass R2:n toinen huono puoli: hahmot. Ehkä pitkitetystä alusta tai paskasta ohjauksesta johtuen hahmojen motiiveja ei saada oikeastaan missään vaiheessa selvitettyä, ja kun saadaan, nämä tekevät vaikka minkälaisia Face-Heel (tai Heel-Face-) -turneja kuin mitkäkin. Face-Heel-turn ja sen vastine voivat olla dramaattisia ja vaikuttavia kohtauksia, mutta R2 jättää ne puolivillaisiksi; asenteen muutos tulee toisaalta liian yllättäen, toisaalta aivan liian laimeasti. Ja siinä vaiheessa, kun äärilojaalit sotilaat saa vaihtamaan puolta vain sanomalla heille ”johtajanne valehtelee teille!!”, alkaa päässä napsua. ”Suomen pojat, tulkaa hakemaan leipää!” ”Okei me tullaan :))” Eiku mitäs vittua. Positiivisena seikkana voi kuitenkin mainita, että Lelouchin hahmo pysyy vahvasti mukana (yllättäen) ja tämä kyllä kehittyy. Harmillisesti se tapahtuu kaikkien muiden hahmojen kustannuksella.
Kannon (kuvassa) sanoo sarjan aikana ehkä jopa 10 repliikkiä – ja se on paljon. Onneksi Kannonilla on sentään kiva hattu.
Kaiken kaikkiaan Code Geass R2 on melkoinen antikliimaksi. Alkaa heikosti, näyttää vähän paranevan mutta vetääkin maton alta – sillä huonolla tavalla. Uusia mechoja on liikaa ja useimmat niistä ovat rumia, hahmot eivät pysy rooleissaan vaan tekevät aivan ihmeellisiä roolikeikauksia, yhteenkään hahmoon Lelouchin lisäksi ei paneuduta kunnolla. R2:ssa myös tapahtumien rytmiys jaksoihin tökkii: kun asioita on sössitty hitaasti eteenpäin koko alkukausi, menee R2 loppua kohden hektiseksi: asiat niputetaan yhteen parissa viimeisessä jaksossa ja aivan liian kovalla kiireellä. Positiivisena yllätyksenä kauden lopetusjakso ei ole niin huono kuin se voisi olla, vaan jopa säädyllinen repäisy, ottaen huomioon kuinka paljon huonommin se olisi voitu tehdä. Se ei kuitenkaan riitä pelastamaan Code Geass R2:ta väljähtyneisyydeltä ja alemman keskikastin animen tuomiolta.
Shinkiroun panostus nettimeemeihin.
Code Geassin kakkoskauden heikko keskinkertaisuus on harmi, sillä R2:lla olisi voinut olla potentiaalia vaikka mihin. El Grande Failandoon on tosin syynsäkin, sillä Geassin esityspaikkaa vaihdettiin, mikä ainakin Japanissa tuntuu vaihtavan koko perusteen jolla sarjaa tehdään. Kuuleman mukaan ohjaajana toiminut Taniguchi Goroo oli ollut aika paskana tämän uutisen kuultuaan, mutta kun kyseessä on Japani, ei edes sarjan ohjaaja voi todeta että ”pitäkää tunkkinne”, vaan homma täytyy hoitaa kotiin. Lisää täällä.
Itse toivon, että Code Geass R2:sta tulee joskus Director’s Cut, että pääsemme näkemään, miten homman PITI mennä, vaikka toivo onkin luultavasti turha.
EI HITLERIÄ