Ostin Bayonettan.
Jos joku ei tiedä, niin kyseessä on Hideki Kamiyan ohjaama, Platinum Gamesin (Devil May Cry, Viewtiful Joe) uusin toimintaseikkailuräimiskely, jonka pääosassa on ~530-vuotias kuunoita Bayonetta. Bayonetta on hyvin hahmokeskeinen: juoni on sen verran ohut, että se ei yksinkertaisesti pidä teosta kasassa vaan on tasoa ”heräsin koomasta öö mitäköhän mun pitäis tehdä tapan jotain enkeleitä lolz OH GAWD MINUN PITÄÄ PELASTAA UNIVERSUMI PS LUKE OLEN ISÄSI” – siinä kaikki. Pelaajaa motivoikin lähinnä se, että seuraavaan paikkaan siirryttäessä vastaan tulee lisää enkeleitä joita pistää pataan. Bayonetta on tiukkaa tavaraa kaikin mahdollisin puolin: enkelinteurastusfestivaali toimii kuin märkä uni. Niistä puheenollen Bayonetta onnistuu tyydyttämään lähes jokaista ”kiinnostuksenkohdettani”, mutta ei siitä enempää (Bayonettan kiihottavuus on huomattu myös Pencilmindin puolella). Pelillisiä puutteita löytyy parista quicktime eventistä, joissa ainakin itse onnistuin kuolemaan useaan otteeseen ihan vain siksi, että tilanteesta ei käynyt ilmi mitä tulisi tehdä. Onneksi Bayo onkin tarkoitettu pelattavaksi useaan otteeseen ja seuraavilla pelikerroilla epäonnistumisesta ei voi syyttää kuin itseään.
Bayonetta onkin hardcore-pelaajan peli, jossa armoa ei anneta eikä tunneta. Pelaaminen vaatii sekunnin murto-osien hyödyntämistä – itseasiassa pelin bullet ti- anteeksi, witch time aktivoituu vain, jos väistää vihollisten iskut vasta viime hetkellä. Toisaalta, vaikka iskukomboja pelistä löytyy useita kymmeniä ja toiset ovat hyödyllisempiä kuin toiset, lähes mikä tahansa nappien hakkaaminen muuttuu näyttäväksi teurastusbaletiksi. Enkeleitä pistetetään pataan niin pistooleilla, haulikoilla, katanalla, ruoskalla kuin singoillakin. Tähän mennessä toimivin ase on kuitenkin ollut Durga – jonkinlainen raavintakäpälähärpäke. Useimmat aseista voi myös asentaa jalkoihin – korkokenkäfetissi nyt on aika peruskamaa, mutta entäs pistoolikorkkarit? Tai sinkokorkkarit? ;O~~ Mutta kuten sanottu, kontrollit toimivat: nuo pari INSTANT DEATH LOL -kohtaa lukuunottamatta peli on siinä mielessä reilu, että epäonnistumisista voi syyttää vain itseään.
Mutta se siitä; peliarvosteluja voi lukea muualtakin. Huomattavasti kiinnostavampi on itse Bayonetta hahmona – äärinaisellinen ja ääriseksuaalinen. Kamiya on parissakin haastattelussa ja blogikirjoituksessa todennut, että siinä missä Devil May Cryssa teemana oli väkivalta, Bayonettassa teema on seksikkyys: päähenkilön kävelyssä lantio keinuu puolelta toiselle noin puoli metriä per askel, tikkareita syödään ei-niin-viattomasti ja väännettäviä vipuja käytetään tankotanssilla. Sanomattakin on selvää, että aihe on kirvoittanut hyvinkin värikkäitä keskusteluja ja kirjoituksia (Esimerkiksi tämä Leigh Alexanderin artikkeli) siitä, onko Bayonetta aivan suoraan sortavan seksistinen ja paluu aikaan, jolloin naisten ainoa tehtävä peleissä oli olla tissejä ja perseitä. Niitä Bayonettassa kieltämättä esitellään; Bayonettan vaatteet muodostuvat nimittäin tämän hiuksista, joita tämä käyttää myös demonien esiinmanaamiseen – ja tällöin hiukset eivät tietystikään ole käytettävissä vaatetustarkoitukseen… alasti toki Bayonetta ei ole; Kamiya onkin todennut, että kahta asiaa Bayonetta ei riisu: silmälaseja ja alusvaatteitaan (hygienia-aspektia ei välttämättä kannata ajatella). Ei että ne alusvaatteet kauheasti peittäisivät, ne ovat lähinnä kaksi kultalankaa. Sanotaanko näin, että useimmat stringit peittävät alushousuina enemmän ”:-D”. Vieressä oleva kuva antaa osviittaa, joskin se on epävirallinen ja loppupeleissä vaatteita irtoaa… enemmän.
Vankkumattomana tasa-arvon kannattajana en kuitenkaan voi nähdä Bayonettaa kuin pelkästään positiivisena asiana. On totta, että Ioscus Muinaicilla Aioilla naisilla oli peleissä tasan kaksi merkitystä: tissit ja perse; roolina ehkä jopa damsell in distress. Lähivuosina peleissä on kuitenkin näkynyt yhä enemmän ja enemmän naishahmoja, jotka ovat olleet muutakin kuin pelkkiä statisteja tai seksiobjekteja – Half-Lifen Alyx Vance on varmaan yleisin esimerkki. Bayonetta on tästä taas yhden ”kehitystason” ylempänä: Bayonetta näyttää, että nainen pystyy varmasti ihan samaan kuin mihin miehetkin, ellei jopa enempään, ja tekee sen ollessaan äärimmäisen naisellinen. Tietystikään kaikki eivät tätä ymmärrä – useille feministeille nimittäin näyttää olevan aivan mahdoton ajatus, että nainen voisi olla uskottava ja tehokas mutta samaan aikaan seksikäs ja naisellinen. Pahempaa seksismiä saa hakea: tasa-arvo ei nimittäin ole sitä, että ollaan samanlaisia ja siksi samanarvoisia, vaan sitä, että erilaisuudesta huolimatta ollaan silti samanarvoisia.
Hämmentävää muuten, että useissa lähteissä on todettu että Bayonettan soundtrackina soiva ”J-poppi” hajottaa pään. Jännä sinänsä, sillä minä en löytänyt soundtrackilta yhtään J-pop-biisiä – musiikki on enemmänkin jazzahtavaa; taivaas- anteeksi, Paradisossa taas laulaa enkelikuoro. Toki mukana on myös kevyttä musiikkia, esimerkiksi useissa taisteluissa taustalla soiva Fly me to the moon -remiksaus, mutta tuosta on pitkä matka J-poppiin. Vähän tuntuu, että taustalla on lähinnä arvostelijan henk. koht. viha kaikkea japanilaista kohtaan. ;O
Ha ha ha nyt mun ei enää tulevassa bayonetta-avautumisessa tarvitse SUKU_PUOLI_NÄKÖ_KULMAA edes mainita, voin vaan linkata tänne.
”Bayonetta näyttää, että nainen pystyy varmasti ihan samaan kuin mihin miehetkin, ellei jopa enempään, ja tekee sen ollessaan äärimmäisen naisellinen.”
Ja tässäkö on sitten olevinaan jotain uutta? Onhan näitä chain mail bikini -typyköitä ennenkin nähty örkkejä teurastamassa. Tosielämässäkin menestyviltä(kin) naisilta vaaditaan meikkaamista ja muuta ulkonäköön panostamista aika eri mittakaavassa kuin miehiltä, vaikka samoja töitä olisivat tekemässä. Koska viimeksi näit liikemiehen minihameessa?
Minusta olisi oikeastaan paljon jännempää ja uraaurtavampaa nähdä vaikkapa äärimmäisen naisellinen ja seksikäs mieshahmo niissä örkin- tai enkelinteurastuspuuhissa. (Valitettavasti siinä vaiheessa todennäköisesti nousisi itku ja poru halventavista neitihomostereotypioista, mutta minkäs teet.)
Joku Muu ei selvästi ole kauheasti pelannut japanilaisia pelejä. :B
Bayonetta on helpompi hyväksyä kuin muut videopelibeibet koska se hahmo selvästi tiedostaa oman seksikkyytensä ja keikistelee omasta aloitteestaan. Muissa peleissä vitutusta aiheuttaa se ristiriita, että naishahmo ei ole luonteeltaan lainkaan perverssi vaikka asusteet ja kamerakulmat sanovat jotain aivan muuta. Ks. FF12:n ”prinsessa” Ashe ja hädintuskin pakarat peittävä minihame :-D
Joku muu:
Väitteesi että naisten pitäisi menestyäkseen meikata ja panostaa ulkonäköönsä ei täysin pidä paikkaansa. Esimerkiksi politiikassa ja liikemaailmassa nuoria, kauniita, meikkaavia tai muuten vaan ulkonäköönsä paljon panostavia naisia ei oteta vakavasti. Ihmiset kuvittelevat että jos nainen pukeutuu minihameeseen hänen täytyy olla vähän yksinkertainen heitukka jonka tarkoitus on lähinnä kerjätä huomiota.
Jos nainen haluaa luoda vakavastiotettavan uran poliitikkona tai liikenaisena hän ei voi korostaa naiseuttaan vaan hänen tulee oikeastaan pyrkiä tiettyyn rajaan asti maskuliinisuuteen niin ulkonäössä kuin käytöksessä saadakseen kunnioitusta ja tasa-arvoista kohtelua. Nainen ei voi olla samanaikaisesti seksikäs ja kunnioitusta herättävä, sillä maskuliinisuutta pidetään edelleen yhteiskunnassamme jonkinlaisena normina josta poikkeaminen johtaa erityiskohteluun.
Tuttuni on törmännyt tähän ilmiöön niin arjessa kuin työelämässä, hän on pienikokoinen sekä ulkonäöltään sievä ja tyttömäinen. Hän kiinnittää paljon huomiota ulkonäköönsä ja on monesti erittäin turhautunut koska häntä jatkuvasti aliarvioidaan ja eikä huomioida samalla tavalla kuin miehiä. Hän ei kuitenkaan halua jättää meikkaamista tai muuttaa pukeutumistaan koska nauttii laittautumisesta. Lisäksi hän kokee itsensä ulkoisesta naisellisuudestaan huolimatta enemmän maskuliiniseksi kuin feminiiniseksi ja häntä ahdistaa tulla kohdelluksi alentuvasti pelkästään ulkonäkönsä takia.
Niin ja liikemiehiähän ei näe minihameissa koska naisten vaatteisiin pukeutumisen katsottaisiin alentavan miehen naisen tasolle. Arvostus olisi tiessään. Samasta syystä liikenaisetkaan eivät tietääkseni sen kummemmin minihameissa viihdy.
”Minusta olisi oikeastaan paljon jännempää ja uraaurtavampaa nähdä vaikkapa äärimmäisen naisellinen ja seksikäs mieshahmo niissä örkin- tai enkelinteurastuspuuhissa.”
Kts. Devil May Cry -sarja ja oikeastaan melkein kaikki Japanista tulleet videopelimiehet joiden nimi ei ole Snake eikä Mario.
”Bayonetta on helpompi hyväksyä kuin muut videopelibeibet koska se hahmo selvästi tiedostaa oman seksikkyytensä ja keikistelee omasta aloitteestaan.”
Hmm? Mielenkiintoinen logiikka. Siis sillä mitä tekee, ei ole hirveästi väliä, kunhan ei vain tee sitä miellyttääkseen miehiä? Vai niinkö että tahallaan saa miellyttää miehiä muttei vahingossa? Miten tämän on tarkoitus toimia?
En tiedä peleistä mitään ja seksismikin on aiheena jo vähän boring, mutta arvostan noita silmälaseja!
Mikä yllätys että kyseinen peli oli niidelin mieleen.
Mikä yllätys myös että niidelin mielestä on tasa-arvon kanssa yhteensopivaa kohdella ihmisiä eri tavoin sukupuolen perusteella – uskottavuus, valta, maine ja raha kun ovat ainoita millä on väliä…
Tasa-arvoinen kohtelu ei ole sama asia kuin identtinen kohtelu. Jälkimmäistä on turha odottaa niin kauan kuin ihmisiä ei kasvateta kloonisammioissa hermafrodiitteina; jo pelkästään ihmisen seksuaaliset vaistot aiheuttavat sen, että eri sukupuolta oleviin ihmisiin pakostakin suhtaudutaan hieman eri tavalla.