Convuosi 2010 käynnistyi historiallisissa merkeissä, kun Cosplaygaala myi ensimmäisenä suomalaisena animetapahtumana ikinä ovelta eioota lippujen myydessä ennakkoon loppuun. Gaalan lippumäärä on tietysti paljon pienempi kuin isompien tapahtumien, mutta Gaalan esimerkistä on hyötyä muillekin maksullisille tapahtumille: se, että tapahtumista voi ihan oikeasti liput loppua saa kenties ihmiset muuttamaan ostokäytöstään ja ostamaan liput ennakkoon eikä vasta ovelta. Ja ennakkotuloilla voidaan tietysti etukäteen hankkia kaikkea jännää ja hauskaa conkävijöiden iloksi, toisin kuin vasta conipäivänä tulevilla rahoilla. Silti tuskin on kovin suurta hätää siitä, että vaikka Traconista tai Desuconista liput loppuisivat kesken vielä tänä vuonna – mutta ehkä 2011…
Juontajat, arvovaltainen tuomaristo ja kaksikko jaksuniksu, jolle suosittelen miessääntöihin tutustumista, niin läheistä järjestäjäkaksikon meno on
Itse Gaala oli paperilla hyvin samankaltainen kuin edellinenkin. Ensin FFFightia, sitten kisoja ja hiukan väliohjelmaa ennen palkintojenjakoa. Viimeksi suhtauduin Gaalaan vähän nihkeästi jonkinlaisena jämätapahtumana, eivätkä ennakko-odotukseni olleet millään kovin kosmisella tasolla herätessäni tänä aamuna klo 5:30 ja suunnatessani Helsingin junaan. Jotain oli kuitenkin selvästi muuttunut viime elokuusta. Järjestäjät Jaksu ja Niksu olivat tainneet ihan oikeasti kuunnella palautetta niin ikuiselta jäärältä (= minulta) kuin Ankaltakin (joka esitti palautteensa Toisaalla, videopeliblogiin kun se ei oikein tainnut sopia). Viimeksi minua ärsyttänyt epämääräinen sohellus ja epätietoisuus oli poissa tai ainakaan ei näkynyt kävijöille ja juontajien osuutta oli vähennetty antaen kisaajien loistaa. Jes! Lisäksi Ankan toiveiden mukaisesti conpaikkaa oli koristeltu sydämin, jotka sopivat lähestyvään ystävänpäivään. Jes x2!
Gaalaa auttoi tälla kertaa myös sen ajankohta talven ainoana conina ja convuoden aloittajana. Viimeksi elokuussa kaikki vuoden isoimmat conit olivat jo menneet eikä kukaan tuntunut panostavan ihan täysillä; nyt oli uusi vuosi ja uudet kujeet ja ihmisillä oli ollut monta kuukautta aikaa väsätä pukuja vain Gaalaa varten, ja se myös näkyi. Keskimääräinen taso kisoissa oli parhaita, mitä Suomessa on tähän mennessä nähty. Varsinkin ryhmäkisa oli erinomainen, parempi kuin yhdessäkään Animeconissa näkemäni – suurin osa esityksistä oli oikeasti hauskoja, koskettavia tai muuten hyviä. Ja kerrankin ryhmäskabassa oli myös asujen taso kohdallaan; usein ryhmäkisoissa asut ovat vähän jotain sinne päin ihmisten painottaessa esiintymistä ja hyvää fiilistä, mutta ei nyt. Yksilökisassakin oli monta hienoa pikku esitystä, minusta on todella hienoa katsoa, miten luontevasti kisoissa esiintyminen nykyään lähes kaikilta sujuu. Kaukana ovat ne ajat, kun peloissaan juostiin rastin päälle, posetettiin ehkä kolme sekuntia ja juostiin hädissään pois.
Yksilökisan voittoisa kolmikko (vasemmalta: kakkonen, ykkönen ja kolmonen)
Ei niin, että mikään olisi ikinä täydellistä. Gloriasta alkoi iltapäivästä happi loppua ja sisällä oli aika tukalaa. Eron huomasi erittäin hyvin, jos kävi hengittelemässä ulkona tai vaikka backstagen tupakkapaikan kohdilla. Toinen ”ongelmakohta” on täysin subjektiivinen. Iris Rönkön ja Arttu Sepin luennontapainen WCS:stä oli mielenkiintoinen eikä minua haittaisi yhtään nähdä Gaalassa jotain cosplaykeskeistä puheohjelmaakin, vaikka väliajoilla jotain 20-25 min juttuja, ei mitään hurjan raskasta. Tällainen wanha pieru kuin minä kun aina kaipaa jotain analyyttistä ja ajattelemisen arvoista puheohjelmaa. Tiedän kyllä, että Gaala erityisesti mainostaa itseään tapahtumana, jossa EI ole mitään puheohjelmaa, vain cosplayhommia, ja että olen mielipiteeni kanssa aika yksin. Muille gaalakävijöille nykyinen ohjelma varmasti riitti erittäin hyvin ja kenties cosplaypuheohjelmalla on sitten paikkansa muissa tapahtumissa.
Kaiken kaikkiaan Gaala oli hauska piristysruiske keskitalveen ja nyt jaksaa taas arkea Tampere Kupliita odotellessa. Gaalan kova taso asuissa ja kisoissa voisi antaa aihetta olettaa, että Suomen cosplayskene on menossa tällä hetkellä harppauksin eteenpäin ja jännityksellä odotan, miten kesän suuremmissa tapahtumissa voi cosplayn saralla vetää vielä paremmin ja kovemmin ja lävistää taivaat vielä isommalla poralla. Nyt on nimittäin asetettu aikamoinen taso Suomen kisoihin, ei enää mitään loimusamettia ja lakanakangasta ja vappuperuukkeja, luojan kiitos.
Tuollaiset yllämainitut heterormatiiviset rajoitteet ovat ihan omiaan luomaan kuilua meidän muutenkin niin varautuneiden suomalaismiesten välille. Otetaan ilo irti lievästi homoeroottisesta läheisyydestä eikä anneta keinotekoisten ”bro-sääntöjen” häiritä lähempää kanssakäymistä!
Ei mutta oikeasti, pyrittiin vähentämään sitä sähläystä ja säätöä ja keskityttiin pysymään poissa parrasvaloista. Mutta onhan se vaikeaa kun on kaksi näin kuumaa kollia hommia hoitamassa.
Cosplaygaala 2011: Niksu & Jaksu ovat ainoat sallitut cossit.
Loimusametti on saatanan sikiö. :D CosplayGaala oli kiva alotus conivuodelle, tosin mua häikkäs se, että kuvauspalvelu oli lähes ainoa mahdollisuus kuvaamiseen, koska kaikkialla oli niin täyttä ettei niistä hienoista asuista voinu oikein ottaa kuvia. Muutenkaan Gaalassa ei kauheasti pyydetty kuvia, oiskohan sen tungoksen takia… Harmi sinänsä, sillä musta se, että joku haluaa ottaa kuvan sun asusta on tosi hyvä kehu :D Joku vapaa kuvausalue ois tosi nice ens Gaalassa :D
Suvi: Glorian suurin ongelma cosplaytapahtumien kannalta on tosiaan hämäryys enkä minä ainakaan viitsi siellä pyytää kenenkään kuvaa, koska valo ei riitä eikä taustakaan ole mitenkään erityinen. Kuvien pyytämisestä yleensä en sitten tiedä, minusta koko ilmiö on ollut vähenemään päin – joskus vuonna 2006 nevöhööd-asuistanikin otettiin kuvia, nykyisin olen iloinen, jos yksikin tyyppi conissa pyytää kuvaani :D Mutta kyllä se kuvan pyytäminen on edelleen ehkä se suurin kehu, jonka cossari voi saada. Ehkä pitäisi itsekin taas vain rohkaistua pyytämään ihmisiä kuviin!