Uniformufetissi

Kuulemma joskus Bubun lukioaikoina tämän kaveri oli tullut tämän luokse välitunnilla, tunkenut naamansa noin kahden sentin päähän tämän naamasta ja kysynyt ”Tykkäätkö sä uniformuista… sillä tavalla?” Bubu ei tykännyt, ja näin emme koskaan saa tietää, olisiko tällä kaverilla ollut joku uniformu valmiina, mikäli Bubu olisi vastannut myöntävästi. Yuriorgioita siis emme saaneet, mutta ainakin pointin tälle kirjoitukselle.

Animessa uniformuja on kaikkialla. Niitä käyttävät niin tarjoilijat kuin ninjatkin, ja esimerkiksi Fullmetal Alchemistista tuttu sininen uniformu on kaikille tuttu – eikä ole parempaa tapaa rakentaa jännitystä kuin se, että kouluun saapuu vieras henkilö, jolla on päällään Merkittävän Koulun uniformu, koska senhän on pakko olla merkki jostain! Usein uniformu on myös se, joka sankarin pelastaa (tietysti täysin huolimatta siitä, että uniformu olisi esimerkiksi jotain todella ohutta kangasta – mutta ei se mitään, ainahan kangas pari rynnäkkökiväärisarjaa tai energiasädettä kestää).

Suomessa taas ei uniformuja juuri ole, paitsi valtion virkamiehillä, ja niistä ei kannata puhua. Yksi suuntaa-antava esimerkki on eräs inttimuistoni: olimme reserviupseerikoulussa ja menossa Viipuriin tutustumaan Tali-Ihantalan taistelukenttiin. Venäjän rajavartiolaitoksen naispuolisten virkailijoiden uniformuun kuului ”ihan hyvin istuva” minihame ja korolliset nahkasaappat. Suomen rajavartiolaitoksen uniformuun – naistenkin – kuului jokin pikeepaita, suorat housut ja kengät, jotka olivat tarpeeksi tylsät ettei niistä tarvitse muistaa yhtään mitään. Tämä varmaan kertonee kaiken oleellisen.

Virkamiehistön ulkopuolella uniformut loistavat poissaolollaan. Suurin panostus ”uniformuihin” tuntuu olevan joissain kodinkoneliikkeissä, joissa liike sponsoroi jopa kaulus- tai pikeepaidan. Tai päivittäistavarakaupoissa jonkun päällysliivin, mutta useimmiten asiakaspalvelijalla on päällään T-paita. Ja tietysti T-paidat ovat aina kokoa XL, ettei minkäänlaisesta istuvuudesta voida puhua. On tietysti selvää, että tällainen tulee kaupalle halvemmaksi, kun T-paidat ovat halpoja ja niitä voidaan tilata kerralla iso kasa.

Kysymys sinänsä on myös se, haluaisivatko kaupat ja liikkeet edes uniformuja käyttää – niitähän ei perinteisesti ole Suomessa käytetty. Toisaalta tämä on varmaan odotettavaakin maalta, jonka sotilaillekin on jossain vaiheessa ollut varaa jakaa vain kokardi, vyö ja kivääri! Enemmän asiaan ehkä vaikuttaa kuitenkin Suomessa oleva herraviha. Kaveri totesi, että Suomen asiakaspalvelukulttuuri on tasoa ”Ei voi pokkuroida kun ne pokkuroitavat ois noita TOLLASIA, eihän ne oo ees ihmisiä”. Itse näen homman menevän oikeastaan päinvastoin: ”Ei voi pokkuroida, koska noihan on ihmisiä eikä mitään jumalia, minä olen tasa-arvoinen ja minähän en kenellekään pokkuroi!” Kenellekään ei pokkuroida, eikä varmasti näytetä, että joku olisi millään tavalla yhteiskunnassa ylempiarvoinen.

Sinälläänhän uniformujen ideana on aina tasapäistää ihmisiä. Tämän huomaa se Isänmaallisen Sinivalkoinen enemmistö suomalaisista Miehistä, jotka menevät täyttämään kansalaisvelvollisuutensa (enkä nyt tarkoita verojen maksamista). Ihmiset pakotetaan tiettyyn muottiin, jotta heidät saataisiin toimimaan tietyllä tavalla. Sama idea on myös koulupuvuissa. Singaporessa asunut tuttu kertoi, että muuten koulussa oli rauhallista, mutta pari kertaa vuodessa olevana ”omissa kledjuissa kouluun” -päivänä meno oli huomattavankin villiä. Uniformuilla on toki muitakin tehtäviä – esim. kertoa muille ihmisille, että henkilö kuuluu johonkin tiettyyn organisaatioon ja samalla muistuttaa samasta asiasta tätä henkilöä itseäänkin – ”ai niin, olen sotilas/koulupuvussa/meidoasussa ja edustan samalla myös armeijaa/koulua/X-firmaa, en voi käyttäytyä tuolla tavalla”.

Uniformut koetaan usein myös fetissivaatteiksi, kuten joissain tapauksissa tietysti onkin. Eri seksivälineliikkeiden perusvalikoimaahan ovat kaikenlaiset ”rooliasut”, kuten minipituiset sisäkön asut ja niin edelleen – eri asia taas on, millaisia nämä uniformut oikeasti ovat – ei ole mitenkään harvinaista, että jos esimerkiksi nuori nainen toteaa olevansa sairaanhoitaja, porukassa olevien mieshenkilöiden reaktio on yleensä ”:D~” tai ”hmmmmmmm :)))” – siitä huolimatta, että Suomessa sairaanhoitajien työasut ovat harmaanvihreitä, lähes muodottomia pussi-/haalarimaisia housuja ja paitoja, eivätkäkä suinkaan mitään vaaleanpunaisia minimekkoja, mutta legenda elää, ja tämä legenda on jopa voimakkaampi kuin todellisuus, vaikka hoitsuasujen epäseksikkyyden Suomessa tietävät varmasti kaikki. Aika tylsää.

Mitä hyötyä tai iloa uniformuista sitten olisi? Luonnollisestikin oikein tehtynä uniformut voivat olla hyvinkin söpöjä :3! Samalla uniformu luo aivan omaa henkeään – oli se henki sitten millaista hyvänsä. Joka tapauksessa uniformun suunnittelulla voi vaikuttaa paikan tunnelmaan huomattavasti, oli kyseessä sitten koulu, kahvila tai erikoisjoukot. On selvää, että esimerkiksi kahvilassa jotkut meidohenkiset uniformut olisivat omiaan luomaan tunnelmaa aina karkkimaisesta asialliseen. Ruotsi muuten suunnitteli poliisin virkapuvun muuttamista ”siviilimäisemmäksi” (suorat housut ja pikeepaita, vaaleampi väri), mutta poliisin suunnalta tullut vastustus oli niin suurta, ettei muutosta sitten tehtykään…

Uniformusta olisi nykymaailmassa hyötyä myös siinä mielessä, että kuten Jari Sarasvuo ja muut sanovat, elämme huomiotaloudessa. Ongelma markkinoinnissa ei ole enää siinä, että ihmiset eivät tietäisi, mitä on kaupan. Ongelma on siinä, että ihmiset eivät enää erota mediatulvasta, mistä heidän pitäisi olla kiinnostuneita (pitäisi olla kiinnostuneita siis firmojen kannalta ;>). Kun ihmisten antama huomio on rahanarvoista, olisi paras veto profiloitua – ja ehkä paras tapa siihen on uniformut. Sen tiesi jo Adolf Hitler, kuten esimerkiksi natsiuniformut osoittavat.

Mutta jos totta puhutaan, en ole yhtään varma siitä, että haluaisinko Suomen kouluihin mitään koulupukuja (vaikka sinänsähän asia ei minua enää koske), kun on aika varma, että homma ei onnistuisi, vaan kaatuisi viimeistään eduskunnassa. Ja vaikka jostain kummasta syystä onnenkantamoisen kautta (tai ehkä jos levyteollisuus lobbaisi lain) laki menisikin läpi, uniformuista tulisi luultavasti joko 1) tylsät 2) rumat tai 3) molemmat. Japanilaistyylisistä uniformuista voisi vain haaveilla, Suomen kouluihin voisin kuvitella tulevan enintään jotain tuulipukujen tyyppistä, jotta ei ole ”liian ahdistavaa”. Puhumattakaan siitä, millainen haloo nousisi, jos naisille tarjottaisiin uniformun kanssa vain hametta käytettäväksi – KEKEKEKEKEKE FEMINISTIRUSH ^__^!!

Kuten intterwebissä sanottaisiin: tämän takia meillä ei voi olla kivoja asioita. Tai sitten voi – Desuconiin kun päätettiin järjestää meidokafee, aitoon Akihabaran tyyliin. Mikä oli tulos? Tuhansia ihmisiä itkemässä siitä, kuinka koetamme alistaa naisia palvelemaan vallassaolevaa patriarkaattia? Ei, vaan kymmenittäin vapaaehtoisia, jotka halusivat ehdottomasti päästä meidoiksi – vapaaehtoisia on itse asiassa niin paljon, ettemme voi ottaa kaikkia juuri meidokafeeseen, vaikka halua olisi. Jotain tämä kuitenkin kertoo Suomen nuorisosta – sillä on yhä toivoa! Ehkä joskus Suomeenkin saadaan kivoja uniformuja :3.