Katsotaanpa jos jaksaisin innostua kirjoittelemaan kimonoista enemmänkin! En aio kirjoittaa mitään ”näin pukeudut kimonoon” -opasta, koska niitä on netissä useampiakin ja lisäksi asia selviää ehkä parhaiten videolta. Youtubessa on paljon eri ohjeita ja kimonokauppa Ichiroyallakin taitaa olla sivuillaan hyvät videot. Varsinkin yleiseimmän obin solmun taikon sitomiseen on monenlaisia tapoja, jotka kaikki näyttävät lopulta samalta, joten en puutu siihenkään. Pukeutumisohjeiden sijaan voisin kirjoitella diipummista aiheista kuten kimonoasun nyansseista, englanninkielisestä kimonokirjallisuudesta, eri vuosikymmenten kitsukesta, kimonokouluista, japanilaisten suhtautumisesta kimonoon ja erilaisista apukeinoista ja huijausvälineistä, joita moderni aika on onneksi keksinyt.
Kuten kaikki jotain heian-kaudelle sijoittuvaa piirrettyä katsoneet tietävät, japanilaisten perversio vuodenaikojen kunnioittamiseen alkoi jo silloin about 1000 vuotta sitten. Hovin ihmisillä ei ollu muuta tekemistä kuin assburgeroida pukeutumista ja runoja, ja osin tuo kaikki on edelleen nähtävissä jopa modernissa kitsukessa (jolla on aika vähän tekemistä noin muuten heian-kauden juunihitoen kanssa).
Kimono heijastelee parhaimmillaan vuodenaikaa ja niiden vaihtumista. Japanissa on käytössä melko tiukat päivämäärät, milloin voi pitää mitäkin kuva-aihetta ja minkälaista kimonoa. Vuoritettu kimono (awase) on käytössä lokakuusta toukokuuhun. Vuoriton kimono (hitoe) on käytössä kesäkuussa ja syyskuussa. Keskikesällä käytetään epämuodollisissa tilanteissa yukataa ja muulloin läpinäkyviä kankaita (ro, sha). Japanin ilmasto on kuitenkin erilainen kuin Suomen, joten täällä päivämäärät eivät ole niin tarkkoja. Suomi on niin kylmä varsinkin verrattuna Japanin hullun kosteisiin ja kuumiin kesäkeleihin, että awasea voi hyvillä mielin käyttää pidemmällekin ja lienee kunkin harrastan itsensä päätettävissä, onko ro- tai sha-kimonoille oikeaa tarvetta koskaan. Itse pidän koko kesän hitoe-kimonoja.
Ehkä tärkein asia vuodenajoissa ja luontoteemoissa on ennakointi. Ennakointia ymmärtääkseen pitää kenties ymmärtää japanilaista estetiikan tajua syvemmin. Suomessa on hullua laittaa jouluvalot ikkunaan liian aikaisin lokakuussa ja sellainen voi aiheuttaa hymähdyksiä ja jopa Paheksuntaa Naapurin Mummoilta. Sen sijaan valojen kuuluu olla ikkunassa jouluna ja voihan niitä hyvällä omallatunnolla nyt pitää vielä tammikuun, kun on vielä niin pimeääkin…
No, kimonot eivät toimi näin sitten ollenkaan. Jouluteemaisia kimonoita ei oikeastaan ole olemassa, mutta ajatusleikkinä kuvitellaan kimono, jossa on mistelinoksia ja hyasintteja ja joulutähtiä. Sellaista voisi tyylikkäästi pitää ainakin koko adventtiajan, varmaan jouluaattonakin, mutta ei missään nimessä sen jälkeen.
Tarkoitus on hienovaraisesti ennakoida luonnon ja vuodenkierron muutoksia, mutta luonnon ja sen ilmiöiden kanssa ei saa ikinä kilpailla. Juuri tästä syystä kirsikankukin koristellun kimonon laittaminen hanami-juhlaan on törkeän nuijaa ja tyylitöntä. Ensinnäkin kirsikankukkakimonoa pitävä henkilö vaikuttaa siltä, että hän ei osaa lukea luonnon ennusmerkkejä tai edes katsoa ulos ikkunasta. Toisekseen hän viestittää asullaan, että hän on nätimpi, hienompi ja kaikinpuolin tärkeämpi kuin oikeat puissa olevat kirsikankukat.
Tässä kohtaa kimonoburgeriutta iskee usein epätoivo. Jos aina pitää pukeutua vuodenajan mukaan, eikö kimonoita tarvita ihan valtava kasa, jotta voi aina valita oikean ja sopivan teeman? Onneksi monet kukat ja muut kimonoiden yleiset luontoaiheet kattavat aika suuren osan vuodenkiertoa. Krysanteemi (kiku) on syksyn kukka ja sitä voi pitää tyylikkäästi syyskuun puolivälistä ainakin marraskuulle, ehkä joulukuullekin. Kamellia (tsubaki) on talven kukka, jota voi pitää melkein koko talven. Keväälle hyvä aihe on vaikkapa perhoset (chou), joka kattaa koko kevään ja alkukesän. Lisäksi on monia kuva-aiheita, joita voi käytännössä pitää vuoden ympäri. Suurin osa geometrisistä kuvioista (kikkou, seigaiha, uroko, asanoha – googlatkaa jos nämä eivät sano mitään) ovat sellaisia. Useimmat länsimaiset kukat ovat myös vuodenajattomia (ruusu, tulppaani, jne).
Paljonko näillä asioilla on sitten Suomessa väliä? Eihän täällä edes kasva luonnonvaraisena kuin ehkä 2% kimonoissa yleisimmin kuvatuista kukista. Sanoisin, että vuodenaikakiertoon perehtyminen osoittaa kunnioitusta kimonoita ja vuosisataista kimonoperinnettä kohtaan. Vaikka täällä kamellia pärjää vain kasvihuoneissa eikä todellakaan kuki helmikuussa ulkona, voi silti kunnioittaa japanilaisten perinnettä ja ajatustapaa. Tosin pitää myös muistaa sääntöjen alkuperäinen lähde eli luonto niissä tapauksissa, kun kuva-aihe löytyy myös Suomen luonnosta. En pitäisi luumunkukkakuviota Suomessa vielä helmikuussa, jolloin sitä voi tyylikkäästi pitää Japanissa. Suomessa kun luumu kukkii vasta paljon myöhemmin!
Vuodenaikojen nyanssit ovat mielenkiintoisia ja täysin vedenpitäviä sääntöjä joka tilanteeseen on mahdoton antaa, koska aiheeseen liittyy myös paljon urpohkoja poikkeuksia. Sen sijaan lähestyn asiaa parin esimerkin kautta.
Esimerkkikeissi 1: Yukata.
Yukatahan ei ole varsinaisesti kimono. Japanilaiset eivät miellä sitä kimonoksi, vaan yukata on yukata. Siihen pukeutuminen on yksinkertaisempaa ja helpompaa ja se on leimallisesti keskikesän vaate. Koska yukataa ei saisi pitää kuin erittäin epämuodollisissa tilanteissa (se vastaa t-paitaa ja shortseja) ja vain kesällä, yukatan kuva-aiheena voi olla mitä tahansa, myös jotain leimallisesti muuhun vuodenaikaan kuuluvaa. Yukata itsessään niinsanotusti overridaa kuva-aiheen vuodenajan: siksi yukatoissa voi olla vaikka lumihiutaleita tai syksyn lehtiä! Toisaalta jos haluaa olla aivan ekstra-chic, syksyn lehdin koristeltu yukata sopii loppukesän menoihin – silloin se viittaa tyylikkäästi tulevaan vuodenaikaan. Ennakointi on aina kimonohommissa paras.
Esimerkkikeissi 2: Lumihiutaleet (yukiwa).
Japanilaiset piirtävät lumihiutaleen vähän piparkakun muotoisena, ei sellaisena kuusikulmaisena härvelinä kuin me täällä. Piparimuoto on itsessään kaunis ja siksi sitä käytetään usein silloinkin, kun ihan oikeasti ja tiukasti ajatellen ei pitäisi. Esimerkiksi kevätobissa voi olla lumihiutalekuosien sisään piirretty kevään kukkia. Tämähän sotii täysin ennakointi-ideaa vastaan: keväällä lumen jo lähdettyä ei missään nimessä pitäisi muistuttaa ketään juuri päättyneestä talvesta. Silti tällaisia obeja tehdään ja kaupataan…
Toisaalta lumihiutalekuosia voidaan käyttää myös keskikesän harsomaisissa kimonoissa. Tällöin kuosin idea on, että helteellä kuosin nähdessään ajatus palaa viileään talveen ja kaikki kimonoa katsovat jotenkin viilenevät itsekin ajatellessaan lumisia asioita.
Esimerkkikeissi 3: Kirsikankukat (sakura, daa!).
Jo lähestulkoon Japanin kansallissymboliksi noussut kirsikankukka on nykyisin käytännössä vuodenajaton. Sitä löytyy melkein joka kimonosta tai kimonotarvikkeesta jossain muodossa, yleensä tyyliteltynä. Tilanteen ollessa näin, hassusti ainoa vuodenaika, jolloin kirsikakukkakuosia nimenomaan EI kannattaisi käyttää jos haluaa olla tyylikäs… on… dun dun duu… tietenkin se aika, kun kirsikka on luonnossa täydessä kukassa tai kukat juuri varisseet. Paradoksaalista? Kyllä. Hyvin japanilaista? Kyllä.
Esimerkkikeissi 4: Kesäkuu.
Kesäkuu on Japanissa yleensä sateinen ja kostea. Animessa kesäkuuhun viitataan yleensä näyttämällä hortensian kukkia ja niistä tippuvaa sadetta, koska molemmat ovat kesäkuun merkkejä. Vähemmän yllättävästi sade- ja vesiaiheet sekä hortensian (ajisai) kukat kuuluvat kesäkuun kimonokuvioaiheisiin.
Kesäkuussa pidetään vuoritonta kimonoa, kuten syyskuussakin. Perinteisesti nämä kimonot eivät kuitenkaan ole samoja – hortensia ei enää sovi syyskuulle. Samoin on vanha tapa (ja erittäin chic), että kesäkuun hitoet ovat tummasävyisiä. Sama pätee myös aivan keskikesän kimonoihin – tummasävyinen kimono on äärimmäisen tyylikäs. Hauskasti keskikesän kimonot ovat yleensä joko tai: erittäin tummia tai hyvin vaaleita. Muina vuodenaikoina yleisiä pastelleja tai kirkkaita rikkaita sävyjä supertyylikäs kimonofashionista ei käytä.
Esimerkkikeissi 5: Kurki (tsuru).
Kurki on vuodenajaton, joskin sen voi liittää uuteenvuoteen. Kurjet ovat yksi niistä kuva-aiheista, jotka ovat itsessään juhlavia sekä hyvää onnea ja ajatuksia tuottavia. Sen takia kurki on yleinen aihe juhlakimonoissa ja hääkimonoissa. Uutenavuotena kurki on sopiva siksi, että uusivuosi on Japanissa vuoden tärkein juhla. Itse välttäisin kurkikimonon käyttöä silloin, kun tiedossa ei ole mitään arjesta poikkeavaa. Kurkikimono on vähän pölhö valinta perus ryyppyreissulla izakayaan tai kauppareissulle.
Aiheeseen siis liittyy yhtä sun toista huomioitavaa. Aloittelijaa nämä ”säännöt” saattavat pelottaa – niin ne pelottavat Japanissakin monia, jopa siihen asti, että kimonoon ei uskalleta pukeutua! Pelon sijaan lähestyisin vuodenaika-aihetta haasteena ja hauskana tapana jaksottaa ajankulkua. On kivaa rakennella vuodenaikoihin sopivia asuja ja fiilistellä niitä. Suomessa jossain animetapahtumassa luultavasti ehkä kaksi henkilöä tajuaa asusi kaikki hienovaraiset vuodenaikaviittaukset, mutta juuri tämä salakerhoon kuuluminen on yksi kimonoiden hienous. Japanissakin toimii sama salakerho, sillä noin 95% ikäisistäni japanilaisnuorista ei luultavasti tiedä kaikkea, mitä yllä kirjoitin. Kimono on modernissa maailmassa aina vaarassa kadota ja olisi ikävää, jos koko hienovarainen tapakulttuuri katoaisi sen mukana.
(pee äs kuvat on sellaisesta läpyskästä kuin Kimono Hime ja ehdottoman supermodernia tyyliä.)
Jotkut puheohjelman pitäjät sanovat, että kauheinta on katsoa omia esityksiään tallenteelta, kun jokaisen virheensä huomaa. Kuka huojuu yleisön edessä, kuka ryystää mukistaan häiritsevästi, kuka nielee sanojensa viimeiset tavut? Ja tottahan se on, hirveää on. Tästä huolimatta itse kuitenkin aina katson omat ohjelmani, niin kauheaa kuin se onkin. Mutta lähtökohta on tämä: jos minä olen valmis tunkemaan ohjelmani ~100 – 300 ihmisen kurkusta alas, myös minun pitää olla valmis ottamaan vähintään sama kura vastaan. Ei ole reilua altistaa muita sellaiselle, mitä ei itse olisi valmis ottamaan vastaan.
Neverhööd-sarjojen cossaaminen on yleisesti ottaen yksinäistä puuhaa enkä suosittele sitä ihmisille, joille ryhmät ja niihin kuuluminen on tärkeää. Myöskään ei kannata aliarvioida omaa tarvettaan huomiolle. Monille cosplay on huomionhakuinen harrastus eikä sen myöntämisessä itselleen ole mitään väärää, päin vastoin. Mutta toisaalta joskus cossaamalla jotain harvinaista hahmoa tai sarjaa voi saada ne parhaat kokemukset. Mistään ei voi etukäteen tietää, mikä sellainen sarja tosin olisi, se on sattumaa ja aina yllätys.
