On se mukavaa, että meillä täällä Suomessa cosplay on niin hyvin edustettuna manga- ja animeharrastajien keskuudessa! Tarkkaa osuutta lienee vaikea sanoa, mutta ainakin coniväestä yli puolella tuntuu olevan cosplay-asu päällään. Otos on toki vinoutunut, koska conit luonnollisesti houkuttelevat etupäässä tietynlaista väkeä; nykyisellään paino tuntuisi olevan yläaste- ja lukioikäisissä harrastajissa, jotka huomattavasti luultavammin harrastavat cossausta kuin 20 – 30 -vuotiaiden miesten ikäryhmä, joka tyytyy katselemaan Nanohaa omassa rauhassaan olutpullon ja talouspaperirullan kanssa. Siitä voidaan varmaan kinastella, kumpia on enemmän, cossaajia vai ei-cossaajia, mutta joka tapauksessa coneissa todella suuri määrä cossaa – cosplay onkin monille jopa tärkein syy tulla coniin. Tätä taustaa vasten onkin helppo uskoa, että conien järjestämisessä cosplay-väen edut otetaan huomioon mahdollisimman pitkälti.
Tai sitten ei:”- – Hyvä Traconiin tulija, olethan huomannut, että tänä vuonna järjestyssääntömme kieltävät kaikenlaisten aseitten tai niitä muistuttavien esineitten tuomisen tapahtumaan. Tällaisiä esineitä ovat muunmuassa airsoft-aseet, muut asereplikat, koristemiekat, kaikenlaiset teräaseet, sekä kaikki muut aseeksi tulkittavat tai sellaista erehdyttävästi muistuttavat esineet. Sääntömuutoksen taustalla on Tampereen Poliisin linjaus kyseisiin esineisiin sekä yhteiskunnassamme viime aikoina sattuneet tapahtumat. Päätös nojaa järjestyslain 10. pykälään, joka kieltää aseet tai niitä muistuttavat esineet julkisilla paikoilla. Lisäksi haluamme järjestää turvallisen tapahtuman kaikille. – -”
Toisin sanoen siis kaikki ”aseiksi tulkittavat tai sellaista erehdyttävästi muistuttavat” esineet on kielletty ja jopa poliisi on ne järjestyslakiin vedoten kieltänyt. On toisaalta hieman kyseenalaista, että mitä Tampereen poliisi itseasiassa on kieltänyt, koska järjestyslain 10 § kieltää tuollaiset esineet joka tapauksessa – ei siis ole mitään mieltä kieltää niitä uudestaan. Kyseenalaista on myös, kuinka ”erehdyttävä” täysin lelupyssyn näköinen ase on – useimmissa tapauksissa on ensisilmäyksellä selvää, että ase ei ole oikea. Samoin esimerkiksi vanerista tai muoviputkesta rakennetun miekan tappotehoa voidaan hyvinkin perustellusti epäillä – mutta kun otetaan huomioon, että edellisvuosien linjaa on kiristetty, on luultavaa, että nyt kaikki yli 10 senttiä pidemmät pitkulaiset esineet on kielletty. Lol penikset ei oo sallittuja :P hihi pipeli
Onneksi tästä linjasta on poikkeus! ”- – Esityksissä, jotka ovat Traconin virallista ohjelmaa on sallittu isojen proppien ja aseiksi luokiteltujen esineiden kantaminen. Huomioittehan että tämä poikkeus koskee siis ainoastaan kyseisiä virallisia ohjelmanumeroita ja kyseisissä esityksissä esiintyviä ihmisiä. Cosplay-kisassa kilpailija saa kantaa ja esitellä asuunsa kuuluvaa asetta. Sellaisissa näytöksissä missä aseilla taistellaan sallittuja ovat ainoastaan niinkutsutut pehmoaseet eli latex-aseet ja bofferit. – – Näytöksissä käytetyt aseet tulee toimittaa takaisin asenarikkaan välittömästi näytöksen päätyttyä.”
Tää on ihan saleen oikea ase. Varokaa Wekapipon Reggyä.
Hienoa, virallisen ohjelman esityksissä isot propit ja aseiksi luokitellut esineet ovat siis sallittuja ja ongelma on ratk- paitsi että ei ole! Isot propit ja aseet on tietysti sallittu vain näissä ohjelmanumeroissa, niissä esiintyville ihmisille. Ja jos pehmoaseet on sallittu ainoastaan näytöksissä, tästä voidaan johtaa, että muulloin ne ovat kiellettyjä. En ole larppaaja, mutta olen kyllä bofferin joskus askarrellut ja myös lukenut bofferien tekemisestä: ”…pehmoaseen koko idea on siinä, että sitä voi käyttää aiheuttamatta vastustajalle vahinkoa” – minäkin olin tässä luulossa, että boffereita tehdään juuri siksi, että niillä voi lyödä toista ilman huolta siitä, että toinen vammautuu, vaikka vahingossa löisi vähän liian kovaakin – mutta nyt myös bofferit on kielletty siksi, että jos niillä lyö toista, tämä voisi vammautua. Siis ”aseella”, joka on suunniteltu sellaiseksi, että sillä ei voi toista vammauttaa? Olenko ainoa, jonka mielestä tässä kuviossa ei ole järkeä?
Sinällään on tietysti ymmärrettävää, että esimerkiksi ladattuja airsoft-aseita ei saa pitää mukana, koska sellaisella saa helposti toiselta silmät puhki. Sen sijaan selvien cosplay-proppien mukanapitämisen kieltäminen on mielestäni liioittelua, kun kaikki tietävät, ettei kukaan sellaisella voi alkaa ampua. Metallisten miekkojen – teroittamattomienkin – mukanapito lienee järkevää kieltää, koska tällaisillakin saa helposti vahinkoa aikaan: teroittamattomallakin miekalla pystyy kyllä murtamaan luita ja huhut kertovat, että joku olisi saanut sellaisella itseltään kämmenen auki iaido-harjoituksissa. Sen sijaan muovisten tai vaneristen mukanapitokielto on järjetön; ei kukaan sellaisella saa toista tapettua.
Tapahtumissa, joissa cosplay on tärkeässä osassa – naamiaistapahtumissa – järjestäjien tulisi tulkita lakia ainakin cosplayn osalta lievimmän mahdollisen tulkinnan mukaan. Ja jos joku aikoo tulla johonkin tapahtumaan ammuskelemaan Sig-Sauerilla, niin tuskinpa hän alkaa asettaan naamioimaan cosplay-aseeksi, kun niin paljon kätevämpiäkin piilopaikkoja aseiden salakuljettamiseen on. Tähän voi tietysti sanoa, että ”Emme me voi coninjärjestäjinä asettua poliisia vastaan, poliisia täytyy totella”, mikä pitää epäilemättä paikkansa: kukaanhan ei esimerkiksi varmaan ole koskaan kävellyt punaisia päin tai tehnyt muuta yhtä laitonta, esimerkiksi matkustanut pummilla julkisissa tai – omg – ladannut musiikkia LAITTOMASTI – kovimmat kriminaalit ovat ehkä jopa JAKANEET musiikkia laittomasti. Vastoin yleistä harhaluuloa, myös poliisi käyttää tervettä järkeä eikä puutu jokaiseen asiaan, joka voisi – natsimaisimman mahdollisen tulkinnan mukaan – ollakin lain kirjainta vastaan.
Eli näin. Siitä huolimatta, että cosplay-porukkaa on coneissa ties kuinka suuri osuus, siitä huolimatta, että cosplay on monelle tärkeä osa conia, siitä huolimatta, että cosplay on jopa se syy, miksi coniin tullaan, tämän väen edut jätetään toistuvasti huomiotta. Valitettavan usein asenne on tämä:
16:26 < Lmmz> ei kenenkään conielämys voi olla siitä kiinni, että saako sitä pyssyä heilutella vai ei
…tai sitten suurin osa cosplayn harrastajista tietää, että cosplayn ja conelämyksen onnistuminen voi olla kiinni juuri siitä pyssystä. Kuka tahansa cosplay-harrastaja tietää, että cosplay-asua lähdetään tekemään tavoitellen 100%:n samankaltaisuutta – vaikka se onkin mahdotonta, se on ideaali, jota kohti pyritään. Jopa ne lakanakankaasta asunsa tekevät pukuilijat, joiden perukki on väärän värinen, vyönsolki vääränmuotoinen ja kengistäkin puuttui siihen kuuluvat yksityiskohdat, lähtevät tekemään asuaan tavoitellen täydellisyyttä. Propit ovat osa asua ja niiden kieltäminen on koko cosplayn keskeistä ideaa – mahdollisimman autenttisen asun toteuttamista – vastaan. Jos lakien tai muiden säädösten vuoksi tästä täydellisyyden tavoittelusta täytyy nipistää, tulisi tulkinnan aina olla tätä ideaalia vähiten rajoittava. Ilmeisesti cosplay-puolue ei ole edustettuna, tai ainakaan sen ääni ei kuulu.
Nyt valittu linja on nimittäin tiukin mahdollinen linjaus – joku voisi sanoa jopa natsilinjaukseksi.
Edit: Tulee vielä huomata se pikkuseikka, että kun kyseessä on Tracon, cosplay-proppikiellon (sitähän se käytännössä merkitsee – suurin osa propeista kun tehdään juuri siksi, että 1) ne ovat aseita tai 2) ne ovat Isoja ja Näyttäviä) vaikutukset ovat huomattavasti kovemmat kuin esim. Animeconissa, sillä Tracon on talviconi. Kukaan ei ainakaan mene hengaamaan ulos, ihan siitä syystä, että siellä on kylmä. Kaksi valokuvaa ulkona voi ottaa, mutta siihen se jää. Tulos siis on, että 99% pukuilijoista joutuu käyttämään epätäydellistä pukua.
kuuntelemassa natiiveja puhumassa japania ja harjoitella kuullunymmärtämistä, mutta fanien häpeämättömät kysymykset ”Minkäs väriset alusvaatteet teillä on?” ja bändin tarkoituksellinen suomalaisen yleisön nuoleskelu ”Haluan muuttaa Suomeen, voiko joku lainata kotiaan?” saivat minut kaikessa absurdiudessaan ja läpinäkyvyydessään hyvälle tuulelle. Bändin pojat vaikuttivat vähän yksinkertaisilta, eikä yleisössäkään mitään älyn jättiläisiä tuntunut olevan, mutta ainakin tilaisuus oli hyvin järjestetty eikä loukannut tai nolannut ketään.
kytemään nuppini sisään. Niin, miksi oikeastaan näissä tapahtumissa käydään? Totuushan on, että kun on käynyt parissa conissa, ne eivät enää ole mitään uutta, ihmeellistä ja erityistä. Jokaisessa conissa on ne samat kissankorvat ja L-cossarit D-kupin tissien kera, jokaisessa conissa on samat Kempin ja Kekon esitelmät, joka conissa on cosplaykisa, jossa amatöörit yrittävät hiukan leikkiä jotain hahmoa viiden sekunnin posettamisen ajan… joka conissa on ne samat ihmiset.
Curea ja cosplay.comia ”No katos vaan, ei tästä yhtään pöllömpi tullut, olen 89,5% todennäköisyydellä parempi kuin suuri osa muista, jotka tätä on yrittänyt”. Sitten kuluu yö, tulee conaamu, laitan jo vanhalla tottumuksella asun niskaan (olen katsokaas se päällä harjoitellut posettamista ennakkoon, tietenkin) ja headdeskaan koko ajan siitä, miten naurettavalta näytän. Conien jälkeen otettuja kuvia en pysty katsomaan ollenkaan, niissä kun on aina joku vialla. Ehkä on toisaalta ihan hyvä, että koska teen asuja epäsuosituista ja tuntemattomista sarjoista, minusta pyydetään aika harvoin kuvaa… Käsillä peitettyjen silmien takaa raosta kurkkien ja irvistellen saatan pistää sen parhaiten onnistuneen otoksen cosplay.comin tililleni. Voi miksi voi miksi en ole neljässä vuodessa vieläkään oppinut näyttämään valokuvissa hyvältä?
tietysti. Kun on harrastanut tätä näinkin kauan, voin suuremmin liiottelematta sanoa, että tiedän aika paljon. Kuuti sanoo tätä yleensä nimien pudotteluksi, suuri osa keskusteluamme on sitä, että viittaan johonkin arvosteluun tai jonkun tietyn sarjan ohjanneen tyypin edellisiin töihin tai mihin milloinkin. Annan teille esimerkin, miten tieto lisää tuskaa: katsoin ensimmäisen jakson Birdy the Mighty Decodea (oli muuten hyvä!), ja tunnistin äksönkohtausten tyylin perusteella ohjaajan Kazuki Akaneksi lunttaamatta tietoa mistään. Eräällä tavalla minun on mahdoton katsoa animea tai lukea mangaa ”tyhjältä pöydältä”, vertaamatta sitä mihinkään tai analysoimatta sitä. Conien ohjelma siis harvoin menee aiheessaan niin syvälle, että oppisin aidosti tukun uutta; conien luennot ovat lähinnä pintaraapaisuja. On niitä silti ihan mukava käydä katsomassa, joskin vain ajan kuluttamiseksi tai uteliaisuudesta. Joskus tosin toivoisin, että joku olisi niin kaheli, että käyttäisi tunnin analysoiden vain yhtä sarjaa tai tekijää tms. koko genren (mechaesitelmä, yaoiesitelmä, jne) sijaan, se olisi minun näkökulmastani mielenkiintoisempaa.
koska nörttejä kaikki ollaan jipii, mikä tekee koko jutusta vieläkin hölmömmän. Olen kuitenkin onnistunut eri reittejä haalimaan itselleni sen verran kattavan piirin tuttuja, että joka conista löytyy melko varmasti joku, jonka kanssa voin oleskella ja tappaa aikaa. Yhteen ihmistyyppiin en kuitenkaan osaa suhtautua, ja se on pienet fanitytöt. Koska olen Suomen lolitapiirien virallinen päänaukoja ja kaikesta valittaja, ihmiset tunnistavat minut naamasta silloin kun en ole outoa kampausta tai peruukkia vaativassa cosplayasussa. Niinpä välillä conissa jostain pomppaa 12-vuotias tytteli röyhelömekossa ujosti kysymään ”Hei Hui, saanko halin? Etkös olekin 
viikonlopulle, miksi minulle iskee aina conista kotiuduttua sellainen mälsä olo? Osaksi syy on tietenkin cosplayn, kun on puoli vuottakin tehnyt jotain asua ja sitten h-hetki on mennyt ohi, ja jäljellä on vain asun peseminen ja viikkaaminen siististi kaappiin, totta kai sitä tuntee pientä haikeutta. Mikään ei ole tietysti lopullista ja saattaa saapua joku hiljaisemman conin sunnuntai, jolloin voi pistää jonkun vanhan asun päälle vielä kerran, mutta ei se ole tietenkään sama asia kuin silloin, kun puku oli uusi. Toisaalta conin päättyminen tuo haikeuden siksi, että on melko harvinaista olla sellaisten ihmisten ympäröimänä, joista kaikki ymmärtävät heti, kun joku kiljaisee ”Yuki ja Shuichi fanservicee yläkerrassa menkää kattomaan!”. Tarkoitan tällä sitä, että esimerkiksi työpaikalla en voi edes oikein mainita harrastuksistani mitään sen syvällisemmin kuin ”Japanin populaarikulttuuri” tai ”ompelu”. Jos harrastaisin vaikka lentopalloa, siitä olisi helpompi puhua maallikkojenkin kanssa, tällaisista nörttijutuista oikein ei. Animeharrastus on yksinäistä puuhaa conien ja Internetin ulkopuolella.
Useimmiten jauhetaan ruumiinrakenteesta – kuinka pitkä pitää olla ja kuinka paljon saa painaa? Keskustelun sävy on itse asiassa juuri tämä; vertikaalinen poikkeama hahmosta ei useinkaan merkitse läheskään yhtä paljoa kuin horisontaalinen. Kuten mainittu, useimmilla hahmoilla on täysin epätodellinen vartalo, kuten esim. Code Geassissa.
Kuinka lähellä vaatteiden tulee sitten olla oikeaa? Tästä tuskin on kovinkaan montaa näkemystä – ”mitä enemmän muistuttaa oikeaa, sitä parempi”. Ihmiset saattavat kyllä lätkiä jotain pieniä yksityiskohtia ”vähän sinne päin” vaikka esimerkiksi tarkkoja kuvia olisi saatavilla. Tällaista ei tosin yleensä pyritäkään oikeuttamaan millään; todetaan vaan, että ”en jaksanut”. Toisaalta, jos yksityiskohtiin aikoo panostaa, miksi ei tekisi sitä kunnolla? Varsinkin, jos yksityiskohtien määrä on vähäinen, antaa siitä poikkeaminen ylimalkaisen kuvan: jos hahmon takin hihassa on kolme nauhaa, on tyhmää ommella kaksi tai neljä nauhaa, kun asun olisi samalla vaivalla voinut tehdä oikeinkin.
Entä naama sitten? Esimerkiksi tuo Bubu, vaikka onkin todellinen cosplay-natsi joka laskee hahmojen asuista nappien tarkan määrän, ei meikkaa koskaan (tai taisi sillä olla huulikiiltoa reserviupseerikoulun kurssijuhlilla, jotka ovat vain ”valtakunnan kakkosjuhlat”), ei myöskään cosplayta varten, perusteena ”jos hahmo olisi oikea, ei sillä olisi meikkiä”, mikä on perusteluna omasta mielestäni vähän siinä ja siinä. Tietysti kanta on perusteltu, mikäli tarkoitus on todella näyttää niin ihmismäiseltä versiolta animehahmosta kuin mahdollista – Aaerun luonne huomioon ottaen on ihan mahdollista, että tämä ei hirveästi naamaansa maalaile. Mutta jos tästä kannasta lähtee vähänkään joustamaan, on ainakin ripsari ehdoton (tai lol en minä meikkien nimiä tiedä :-D), koska animehahmojen – varsinkin naispuolisten – ripset ovat usein tuuheammat kuin David Hasselhoffin rintakarvat. Kovin aste tietysti on kigurumi, mutta ne ovat niin pelottavia, että niistä en suostu kirjoittamaan.
pukuilua. Minulla ei ole mitään Narutoa, Bleachia, Kingdom Heartsia tai Inuyashaa vastaan, mutta surullinen totuus on, että näistä sarjoista pukuilevat ovat useammin huonoja kuin hyviä.
ehdottomasti olla kokeneiden ja aloittelijoiden sarjat erikseen, tai tuomariston suorittama ennakkokarsinta. Ollakseni rehellinen, minua ei kiinnosta nähdä vappusprayväreillä värjättyjä hiuksia ja foliomiekkoja cosplaykilpailuissa – haluan nähdä siellä ne conin parhaat puvut, ne, jotka todella ansaitsevat päästä tuhatpäisen yleisön eteen. Myöskin yleisöäänestyksen voisi jättää jonnekin menneisyyteen. Yleisö ei yleensä äänestä hienointa pukua, vaan kivointa hahmoa ja/tai sarjaa. Lisäksi yleisöäänestys yleensä painottaa kornisti maskottipukuja, jotka ovat ihan hienoja ja niin edelleen, mutta eivät ehkä ansaitsisi niin monia palkintosijoja, kuin joissakin coneissa on nähty. Lisäksi pitäisi ehdottomasti erottaa fiktiivisen ja oikean elämän referenssin pohjalta tehdyt puvut omiin sarjoihinsa: tarkoitan siis, että anime/manga/pelipuvut eivät koskaan kisaa samassa sarjassa live-action/jrock-pukujen kanssa. Lähtökohta näiden pukujen tekemiseen kun on melko lailla erilainen.
kukaan edes haluaisi tehdä niin, sallittua tai ei. Minusta on varmaan tullut sen verran weeaboo, että olen ryhtynyt ajattelemaan japanilaisittain… nykyään conit suunnilleen mahdollistavat vaatteiden vaihdon paikalla, pukuhuoneet ovat auki kaikille; pari vuotta sitten pukuhuoneet oli varattu vain ja ainoastaan cosplay-kisaan osallistuville. Huomaatteko jonkin kuvion toistuvan tässä?