Viime päivien kuumin puheenaihe animeskenessä on ollut Anime-lehden uutta linjaa (ks. postaukseni Uudistunut Anime-lehti – ex-tyttöystävän uudet vaatteet) vastaan suunnattu VIHAMANIFESTI, jonka Kray blogissaan otti ansiokkaasti esille. Itse taas osittain viittasin manifestiin postauksessani Vihapostaus vihapuheesta, mutta varsinaisesti homma räjähti käsiin Urumin Helena Lipposen kommentoidessa Anime-lehden uusinta numeroa 8/2011 Anikissa tässä viestiketjussa. Itse manifestista keskustelu taas siirrettiin tähän ketjuun.
Itse olen asiaan jonkin verran panostani iskenyt esimerkiksi Twitterissä, mistä minut löytää tunnuksella @niidelj. Jotkut ovatkin jo kyselleet, mitenkäs tuo asia minuun vaikuttaa, kun tunnun olevan siitä niin kiinnostunut – eihän minulla mitään sidonnaisuuksia pitäisi olla. Kun manifestiin liittyen kuitenkin kommentoidaan asioita, jotka tapahtuivat toimiessani Desuconin pääjehuna, katson olevani hyvinkin velvoitettu osallistumaan keskusteluun. Yksi manifestin allekirjoittajien aihe kun tuntuu olevan viime Desuconin piraattivalvonnan kämmit, kun yksi myyjä ottikin piraattikamat uudestaan esille sen jälkeen, kun ne oli jo käsketty poistamaan. Silloisena pääjärjestäjänä olen luonnollisesti tästä mokasta vastuussa, koska en valvonut myyntisalivastaavan (joka siis oli nykyinen Anime-lehden päätoimittaja Petteri Uusitalo) toimintaa tarkemmin.
Kommentointiin on kuitenkin toinenkin syy, nimittäjien allekirjoittajien kaksinaamaisuus. Lähes koko Desuconin ajan tuli kakkaa niskaan siitä, miten olemme itseämme täynnä ja miten meillä on ”ikävä asenne”, varsinkin muilta coninjärjestäjiltä. Ei siinä mitään, kyllähän tuota mieltä saa olla, varsinkin kun Desuconin blogissa tuli otettua kantaa yhteen sun toiseenkin asiaan animeskenessä, välillä varsin tiukastikin. Mutta jos asiaa tarkastellaan, siihen se taitaa jäädä: en muista että kukaan olisi koskaan väittänytkään, että Desucon olisi yrittänyt kiristää muita tahoja, uhkaillut muita coneja, organisoinut kauppasaartoja tai boikotteja muita coneja vastaan tai edes ollut lainaamatta välineitä muille coneille. Eikä siinä mitään, koska Desuconin toiminta on puheista huolimatta ollut varsin rehtiä. Tästä asiasta kuitenkin enemmän tuossa ”Vihapostaus vihapuheesta”-postauksessa.
Ja nyt sitten tällaiset ihmiset, jotka ovat kipanneet kakkaa niskaan, yrittävät itse vaikuttaa Anime-lehteen ja suurin syy tuntuu olevan se, että näillä henkilöillä on jotain henkilökohtaista päätoimittajaa vastaan. Tämä asenne taas tuntuu johtuvan henkilökohtaisista kaunoista, jotka taas johtuvat suurimmaksi osaksi siitä, mitä nykyinen päätoimittaja on Desuconin tekijänä ollessaan tehnyt tai sanonut.
Mutta oletetaan nyt, että näin ei ole, vaan että henkilöt ovat vilpittömästi ja oikeasti huolissaan siitä, että Petteri on Anime-lehden päätoimittajana tekemässä jotain nollalla jakamiseen rinnasteista Äärimmäistä Virhettä!! joka voi koitua meidän kaikkien kohtaloksemme ja joka tuhoaa koko animeskenen, koska Anime-lehti uutisoi tapahtumista ilkeästi ja nostaa ikäviä asioita kuten OMAKEn upskirt-kuvaamisia puheenaiheeksi! Yksi pääargumentti adressissa tuntuukin olevan, että ”kohderyhmään nähden Anime-lehden linja on väärä”.
Paitsi että manifestin linja on väärä.
Katsotaanpa mitä kaiken tiedon tyyssija Wikipedia sanoo päätoimittajasta: ”Päätoimittaja johtaa koko tiedotusvälinettä eikä juurikaan puutu käytännön editointityöhön saati määritä sisältöä päivittäin edes yleislinjoiltaan vaan asettaa yleiset suuntalinjat ja määrää tiedotusvälineen linjan.”
HUOM: PÄÄTOIMITTAJA MÄÄRÄÄ TIEDOTUSVÄLINEEN LINJAN.
Tällä on syynsä, jotka liittyvät myös sellaisiin asioihin kuin lehdistönvapaus ja vallanpitäjien kontrolli – lehdistön yhtenä tehtävänähän on valvoa vallanpitäjiä. Animeskene ei toki ole mikään valtio, mutta vallanpitäjiä on animeskenessäkin. Näitä ovat esimerkiksi yhdistysten hallitusten henkilöt sekä coninjärjestäjät ja varsinkin molempien puheenjohtajat. Näiden lisäksi arvostelua voidaan luonnollisesti kohdistaa myös skenen kaupallisiin toimijoihin (itseasiassa nimenomaan kaupalliset toimijat ovat sellaisia, joita aivan varmasti voidaan arvostella, tästä lähtee jo laki). Näiden lisäksi vallanpitäjiksi voidaan tilanteesta riippuen lukea esimerkiksi blogaajat tai tavallista merkittävämmät cossaajat tai muut mielipidevaikuttajat. Yleensäkin, jos henkilöllä on valtaa tai tämä tuo itseään muuten esille, tämän toimia voidaan arvostella. Ja mitä isommassa roolissa tämä toimii, sitä kovempaa kritiikki voi olla. Tavallisten ”riviharrastajien” arvostelemisessa sen sijaan tulee olla huomattavasti varovaisempi. Toisaalta näitä ei useinkaan ole edes tarve kritisoida, nämä kun harvoin käyttävät sellaista valtaa, joka vaikuttaisi muihin!
Tältä kannalta Anime-lehden tehtävänä on nimenomaan valvoa animeskenen toimijoita, varsinkin vallanpitäjiä ja kaupallisia toimijoita ja raportoida erityisesti niiden perseilyistä. Esimerkiksi, jos animeseuran puheenjohtaja kieltää salakuvauksen kohteeksi joutuneita uhreja puhumasta kokemuksistaan, ollaan jo niin lähellä sarjapedofiiliraiskaajapappi-ilmiötä (kuten Desuconin nykyinen pääjärjestäjä Anikissa totesi), että tästä tulee ehdottomasti uutisoida. Tai jos kaupallinen toimija järjestää kaupallisen tapahtuman, tätä sietääkin arvostella, koska silloin kyseessä ei ole enää harrastajatoiminta (mitä esimerkiksi ovat Animecon, Tracon, Desucon ja oikeastaan kaikki muut Suomen animeaiheiset conit) vaan liiketoiminta ja harrastajilla on oikeus tietää mitä heille myydään, ihan samoin kuin lehdessä arvostellaan manga- ja animejulkaisuja.
Samalla asiaan liittyy tietysti se, minkä itse kukin kokee Anime-lehden tehtäväksi. Adressi tuntuu lähtevän siitä, että Anime-lehden tehtävänä on ensinnäkin olla 1) jonkinlainen lifestyle-lehti, ja toisaalta 2) edistää kaikessa toiminnassaan skenen etua. Ja tässä on tietysti kaksi virhettä:
Ensinnäkään Animen ei tarvitse olla lifestyle-lehti, joka palvelisi epäharrastajia (ks. alempi kappale). Se on ehkä ollut sitä, mutta ei enää. Nykyään Anime on päivänselvästi harrastelehti ja kertoo nimenomaisesti animesta ja mangasta. Välillä toki myös muista harrastajakulttuurin asioista, mutta etupäässä nimenomaan animesta ja mangasta. Nyt joku tietysti jo vääntää suutaan mutruun, että ”no mutta minä olen animeharrastaja enkä tykkää lehdestä enää! Joten lehden linja on väärä kun se ei palvele harrastajia!”
VÄÄRIN. Jos et tykkää Anime-lehdestä sellaisena kuin se nykyään on, olen 95% varma siitä, ettet ole animeharrastaja lainkaan. Jos sinua ei kiinnosta manga ja anime, niin sinä et ole manga- tai animeharrastaja, vaan luultavasti epäharrastaja ja vain luulet itseäsi animeharrastajaksi (aiheesta enemmän ks. kirjoitukseni Fanit: olette perseestä). Jos olet lifestyle-harrastaja (eli animen ja mangan epäharrastaja), suosittelen Japan Pop -lehteä, joka kirjoittaa kaikenlaisesta Japaniin liittyvästä oheisjutusta (katumuoti, J-rock, Japanin kulttuuri, Korealaiset bändit, Korean kulttuuri yms.) huomattavasti kattavammin kuin Anime.
Toiseksi Anime-lehden ei myöskään täydy eikä pidä olla mikään ”skenen palvelija”. Anime-lehti on täysivaltainen journalistinen julkaisu, jonka päätoimittaja määrää sen linjasta. Toki lehdelle voi antaa palautetta ja toivomuksia siitä, mitä tahtoisi lehden käsittelevän tai mistä ei lehdessä pidä, mutta se ei tapahdu kirjoittelemalla adressimanifestejä ja vaatimalla päätoimittajalle ”kurinpalautusta”. Kumma kyllä, tällainen ”päätoimittajalle kurinpalautus!!”-retoriikka on hyvin lähellä sitä, mitä diktatuureissa harrastetaan, jos lehdistön linja ei miellytä vallanpitäjiä… joten totta helvetissä animeharrastajien pitäisi saada tietää, jos olisin vaikkapa Desuconin pääjärjestäjänä toimiessani raiskannut jonkun Desuconin kävijän. Tällä luulisi olevan hyvin paljon yleistä mielenkiintoa.
Tältä näyttää, kun vallanpitäjät tahtovat kontrolloida tiedotusvälineitä
Allekirjoittajien ”Lehti on skenen palvelija”-mentaliteetti näkyy myös esimerkiksi siinä, että manifestissa ollaan hyvin huolestuneita mangakurssien tai conien kävijämäärien putoamisesta, kun Anime kertoi animeskenen mystisestä raiskaushuhusta ja OMAKEn upskirt-tapauksesta. Turun Sanomat taas kirjoitti viime kesän (Turun) Animeconin jälkeen sensaationhakuisen ”uliuu animeharrastus seksiasuja ja raiskauksia”-artikkelin, minkä johdosta taas väitetysti ensi kesän Kuopion Animeconin saamat avustukset tippuivat. Luonnollisesti Animen upskirt-kuvaamisesta kertovaa artikkelia syytettiin TS:n artikkelista.
Manifestin allekirjoittajat, oletteko oikeasti sitä mieltä, että esimerkiksi uhrien ihmisoikeudet ovat toissijaisia verrattuna siihen, 1) tuleeko skeneen yksi harrastaja enemmän tai vähemmän (tai edes muutama harrastaja enemmän tai vähemmän!) tai 2) saako teidän tapahtumanne yhtä paljon avustuksia kuin viimevuotinen tapahtuma? Nyt vittu oikeesti. Jos olette oikeasti tuota mieltä, teidän ei pitäisi saada avustuksia lainkaan. Lainaan jälleen Desuconin nykyisen pääjärjestäjän yllä linkattua Aniki-postausta:
Jos näistä asioista puhuminen merkitsee animeharrastuksen hankaloitumista Suomessa, on niin syytä käydä. Ihmisoikeudet menevät aina harrastuksen edelle, poikkeuksetta.
Miettikääpä tuota hetki.
Hauskintahan tietysti on, että Turun Sanomien toimittaja olisi voinut kirjoittaa vastaavanlaisen artikkelin Animeconista ilman Anime-lehden artikkeliakin ja se, että ensi kesän Animecon ei saanut yhtä paljoa avustuksia kuin Turun Animecon, saattaa johtua esimerkiksi siitä, että Turussa oli kulttuuripääkaupunkivuosi, joten kaupungin kulttuuritapahtumiin suhtauduttiin avokätisemmin kuin muuten (vaikka varsinaisen kulttuurisäätiön rahaa ei käsittääkseni saatukaan); toisaalta avustusten vähenemiseen saattoi hyvinkin vaikuttaa myös perinteikkään Finnconin jääminen pois Animeconin rinnalta. Tai yksinkertaisesti avustushakemus saattoi olla huono tai avustusta käsittelevä virkamies nuiva animevihaaja! On siis turha osoitella nimenomaan Anime-lehteä asiasta, ellei tätä ole nimenomaan ilmoitettu syyksi. Ja silloinkin con yksin on vastuussa omasta taloudestaan, ei ”skene” yleisesti tai mikään lehti.
Ja vaikka harrastajamäärät tippuisivat – entä sitten? Me emme voi olla huolissamme siitä, saako jokainen 12-vuotias aloittaa animeharrastuksen tai mennä coniin ja uhrata sille alttarille koko muuta animeskeneä (ks. Petterin Otakunvirka-aikana kirjoittama postaus ”Kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan ernuja”). Animeharrastuskin on lähtökohtaisesti itsestään ja omasta rahankulutuksestaan päättämään kykenevien harrastus, ei äiskän ja iskän määräysvaltaan kuuluvien 12-vuotiaiden harrastus. Tämän ”uudet harrastajat ovat vaarassa!!”-argumentin voisi muotoilla toisinkin: ”AJATELKAA LAPSIA!!”. Itse en saanut 13-vuotiaana aloittaa larppausta koska äiti kielsi (koska se oli äidin mielestä lapsellista :D), mutta mitä larppaamiselle tapahtui? No näköjään elää ja voi hyvin!
Tässä animeskenen aloittelijaystävällisyydessä on se ongelma, että jos oikeasti ajattelemme vain niitä 12-vuotiaita, joiden äiti saattaa kieltää näitä menemästä coniin, tapahtumat ja koko harrastus muotoutuu sellaiseksi, että se ei kiinnosta enää pidemmälle ehtineitä harrastajia ja nämä ”kasvavat harrastuksesta yli” (TM). Mikä on tietysti vain kiertoilmaus sille, että harrastus ei enää tarjoa näille ihmisille sellaista, mikä kiinnostaisi heitä. Vinkkinä voin kertoa, että 18-20 -vuotiaita harrastajia kiinnostavat asiat harvoin kiinnostavat 12-vuotiaita (tai niiden tekeminen 12-vuotiaan kanssa olisi lainvastaista…).
Mikä onkaan päivän opetus? Se, että jotkut animeskenen vallanpitäjät väittävät edustavansa koko skeneä ja yrittävät manifestilla vaientaa heihin mahdollisesti kohdistuvan kiusallisen arvostelun. Tai se, että nämä luulevat Anime-lehden olevan jokin skenen asiamies, jonka tulisi jokaisessa toimessaan ajatella vain ja ainoastaan mystistä ”skenen etua” tai skenevastuuta ja ovat valmiita uhraamaan sille alttarille jopa toisten harrastajien kärsimykset ja ihmisoikeudet. Ja ovat tässä auttamatta väärässä.
Lopuksi pienenä sivumainintana voisi huomauttaa, että on hivenen huvittavaa, että adressin allekirjoittaneet haluavat salata identiteettinsä ja ampua puskista. Yleensä adressin allekirjoittaminen tarkoittaa sitä, että on julkisesti omalla nimellään valmis puolustamaan mielipidettään. Minun puolellani on 5000 anonyymisoturia ja edustan 99%:ia animeskenestä. Kuka uskoo? Niinpä.
Puhukaa joko nimellänne tai äänestäkää lompakollanne. Mutta älkää naamioiko henkilökohtaisia kaunojanne ”huolestuneisuudeksi Anime-lehden puolesta”.
