Shin Bubukuuti Kai Z GT X Destiny.

Kategoria: Yleistä (Page 3 of 13)

Täs ois ichigomirukua dasu desu dösö pitäisköhän kaimasu dasu eli animejapanilla voittoon!

Aina välillä tulee vastaan tyyppejä – yleensä japanin opiskelijoita – jotka toteavat, että ”ei sillä animejapanilla mitään tee, jos menet Japaniin niin ei ne ymmärrä”.

Tämä väite on täyttä paskaa.

Jotkut ehkä tietävätkin, että Johanna & minä avioiduimme viime vuoden elokuussa ja kävimme häämatkalla Nippon sugoissa tämän vuoden puolella. Huhtikuun alkupuoli oli oikein oivaa aikaa käydä Japanissa, kun sääjumalatkin olivat armollisia ja ehdimme juuri ja juuri nähdä sakurat Nagoyassa, missä pidimme tukikohtaa.

Tokihan me joskus olemme Turun yliopiston kielikeskuksen tarjoamat japaninkurssit suorittaneet, mutta suurin osa japanista on kyllä opittu aminesarjoista, eli juuri siitä matskusta, mikä kuulemma ”ei millään tavalla vastaa oikeaa japania”. Haluaisin kyllä kovasti tietää, mikä on tämä animejapanin ja ”oikean japanin” välinen ero, koska Japanissa ensireaktioni oli, että ei jumalauta, nämähän puhuvat samalla tavalla kuin japanilaisissa piirretyissäni!

Sekigaharan geokätköt

Sekigaharassa oli kiva penkoa geokätköjä

Useille asiakaspalvelijoille yritimme toki puhua englantia ja kyllä kannatti, ihan vain niiden respatytyjen kauhistuneiden ilmeiden takia! Paras tapa röllätä japanilaista asiakaspalvelijaa lieneekin kysymys ”do you speak English”. Suosittelen, röl röl! :-D Englannin puhuminen japanilaisille myös kannattaa näin niinkuin hyväntekeväisyysnäkökulmasta, sillä nämä luultavasti tarvitsevat englantia enemmän kuin suomalainen japania…

Mutta takaisin aiheeseen. Kumma kyllä, japanilaiset tosiaan puhuivat ihan kuin ihmiset japanilaisissa piirretyissäni. Yhtä kummallista oli, että esimerkiksi animejapanin ihmeet kuten ”kore o kudasai” toimivat konbinissa ilman mitään ongelmaa.

Ja miten ne voisivatkaan olla toimimatta, sillä totta helvetissä animejapani on ihan samaa japania kuin ”oikea japani”, mitä se sitten onkaan. Kas kun niiden välillä ei ole eroa: kuten Desuconin ex-kunniavierasvastaava Pyry ”Drasa” Kontio totesi:

”Anime on japaninkielistä viihdettä japania puhuville ihmisille, joten miten sen japani voisi olla jotenkin erilaista kuin ’oikea japani’?”

Paremmin asiaa tuskin voi ilmaista. Kun anime on japanilaisille tehtyä japaninkielistä viihdettä, tottakai siinä puhutaan oikeaa japania!

On tietysti totta, että animessa on sanoja, lauseita ja ilmaisuja joita ei tosimaailmassa käytetä, mutta siihen vetoaminen olisi aika vitun tyhmää. Ei kai kukaan mene konbinin kassalla huutamaan ”energi hannou kakunin!!” ihan vain siitä ilosta? Tai no, olisinhan minä voinut niin tehdä, mutta en olisi mitenkään olettanut, että se olisi johtanut mihinkään järkevään. Yhtä totta on, että arkipäivän Japanissa on tilanteita, joita ei kovinkaan usein animessa tule vastaan, koska ne ovat niin arkipäiväisiä ettei niitä juuri sarjoihin laiteta (kuten vaikkapa konbinissa asiointi), joten tilanteeseen kuuluvat fraasit jäävät melko vähälle.

Iso tuoppi = iloinen kuuti

Tässä ollaan Takayamassa eli HYOKAN KAUPUNGISSA

Toisaalta se vähäinenkin voi riittää, koska pariinkin otteeseen tuli vastaan tilanteita, joissa tuli vastattua ensimmäinen juttu mikä mieleen tuli. Lolikaupassa asioidessa Johannalta kysyttiin, tahtooko hän pointo kaadon, mihin Johanna refleksinomaisesti vastasi ”iie, kekkou desu” ja kas, tuli ymmärretyksi! Itsellänikin oli pari vastaavanlaista kokemusta, että vastasin ensimmäisen mieleentulevan fraasin ja tsädäm, hommat hoituivat. Japani kun on sen verran fraasipohjainen kieli, että jos fraasi tuntuu oikealta, se luultavasti myös on oikea fraasi. Ja näitä fraaseja oppii mm. ANIMEA KATSOMALLA.

Kun me nyt selvisimme pari viikkoa Japanissa lähinnä animejapanin voimin, tahtoisinkin tietää, mikä on sitä ihmeellistä animejapania, millä ei Japanissa kuulemma pärjää. Onko se sanastoa, ilmaisuja, puhetapoja vai mitä? Tässä pitää myös muistaa, että gaijinina Japanissa saa aika suuret vapaudet mokailuun. Keskimääräinen japanilainen on siis enemmänkin otettu, jos pyöreäsilmäinen barbaari solkottaa edes jonkinlaista japania, sen sijaan että miettisi, miten kamalaa on, kun masu ei tullutkaan juuri oikeaan kohtaan ja kylläpäs tuo verbi taisi nyt selkeästi taipua väärin.

 Sakuroita Jabunissa

Kirsikankukkia eli ei voi olla muu kuin Japani!!

En väitä, etteikö japanin täydellinen osaaminen olisi Japanissa etu: tietysti se on, kuten minkä tahansa kielen täydellinen osaaminen siinä maassa, missä ko. kieli on valtakielenä. Erityisesti kanjien parempaa lukuosaamista olisi kaivannut esimerkiksi ruokalistojen kanssa. Reissulla tuli kuitenkin hyvinkin selväksi, että tällä mystisellä animejapanillakin tulee Japanissa oikein hyvin ymmärretyksi, mikä ainakin minusta on ihan hyvä lähtökohta.

TL;DR: animejapani riittää Japanissa oikein hyvin. M.O.T.

Paras animeskene :3

Vuosi 2011 meni ja uusi vuosi tuli. Ennen kuin ”PASKIN KAUSI IKINÄ”-marina alkaa, voidaan toki miettiä sitä, oliko ennen kaikki paremmin. Useinhan varsinkin vanhemmat ja kyynistyneemmät harrastajat hokevat sitä, miten uudet harrastajat ovat ihan perseestä ja pullamössöä ja ennen oli kaikki muutenkin paremmin ja animeskenessä oli enemmän tekemisen meininkiä.

Paitsi että ei ollut. Jos nyt mietitään Suomenkin animeskeneä 10 vuotta sitten, niin… mitä animeskeneä? Katsoin tässä viikon aikana Gundam Seedin. Ihmetykseni oli suuri, kun aloitin katsomisen ja se olikin SD-kamaa 4:3-kuvasuhteella. Olin pudota tuolilta, kun huomasin, että Seed oli tullut 2002 – 10 vuotta sitten! Silloin olin ladannut sitä jollain DirectConnectilla tai WinMX:llä pari jaksoa, mutta siihen se jäi. Animeskenen kannalta merkittävämpää kuitenkin on, että silloin ei ollut mitään animeskeneä, paria animeseuraa lukuunottamatta.
WinMX
Toki niihin aikoihin animeseuroille oli tilausta ja niiden mahti olikin huomattavasti suurempi kuin nykyään, sillä läheskään kaikilla ei ollut ADSL-yhteyksiä ja niilläkin lataaminen oli hidasta. Yleisimmät yhteysnopeudetkin olivat varmaan jotain 256 kbps tai 512 kbps. Animeseura sen sijaan vaati vain jäsenmaksun maksamista ja sitä, että videoiltaan meni paikalle.

Harrastaminen oli kuitenkin pienimuotoista. Suomessa ei julkaistu yhtään mangaa, Dragon Ball alkoi vasta 2003. Yhtään animeaiheista coniakaan ei ollut pidetty, sillä ensimmäinen Animeconkin pidettiin 2003, jos sitä voi edes omana coninaan pitää. Vuoden 1999 ”Animeconia” ei oikein Animeconina edes voi pitää.

Oikeastaan kaikki merkittävä Suomen animeskenessä on tapahtunut viiden viime vuoden aikana. Uusia coneja on syntynyt kuin sieniä sateella, eivätkä nämä ole vain 50 ihmisen nuorisotalomiittejä, vaan suorastaan massiivisia produktioita, joissa käy tuhansia ihmisiä. Yliopistojen tiloista on siirrytty kongressikeskuksiin. Kunniavieraat ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Nyt ongelmana on lähinnä, saadaanko Suomeen niitä isoimpia ja kuumimpia nimiä. Ja että mahtuvatko kävijät niihin kongressikeskuksiin.

Samalla on toisaalta selvää, että mukaan on tullut näitä kamalia KASUAALIHARRASTAJIA, jotka siis TUHOAVAT MEIDÄN ANIMESKENEN!!
Tasha
Totta on, että alkuaikojen animeskene on ollut varsin erilainen kuin millainen se nykyään on. Enkä puhu nyt pelkästään keskimääräisen harrastajan muutoksesta 25-vuotiaasta parrakkaasta teekkarimiehestä 15-vuotiaaseen tyttöön, vaan siitä, että keskimääräisen animekeken harrastamisen intensiteetti on laskenut. Intensiteetillä tarkoitan tässä nyt sitä, kuinka aktiivisesti harrastaja harrastustaan harrastaa ja kuinka intohimoisesti tämä siihen suhtautuu, siis kuinka pitkälle hän on valmis menemään ja kuinka paljon hän on valmis tekemään harrastuksensa vuoksi. Olen aivan varma siitä, että keskimääräinen intensiteetti on laskenut, sillä sille ei yksinkertaisesti ole enää tarvetta.

Harrastuksen alkuvaihe vertautuu startup-yritykseen: jokaisen on pakko olla yhteisölle tuottava jäsen, sillä muuten homma ei pyöri ja toisaalta epätuottavat loiset savustetaan yhteisöistä ulos. Asiaan vaikuttaa myös se, että jos ei ollut valmis venymään harrastuksensa vuoksi, ei harrastaminen ollut yksinkertaisesti mahdollista. Joko olit mukana täysillä tai sitten et ollut mukana ollenkaan. Kasettien tilailu ulkomailta, NTSC- ja PAL-järjestelmien tunteminen ja niihin liittyvien ongelmien ratkaisu, animeseurat, DC++ ja WinMX, torrentit, YouTube, Crunchyroll – kaikki näistä ovat helpottaneet animenkatselua toinen toisensa jälkeen. Animen harrastamisen esteet ovat ajan myötä pienentyneet pienentymistään.

Samalla mukaan ovat tulleet kasuaaliharrastajat, jotka eivät tuota ”skenelle” mitään muuta kuin itsensä. Ja arvatkaapa mitä? Sillä ei ole mitään merkitystä!

Skenen ytimen muodostavat tietysti aktiivit. Näiden määrä taas vaihtelee muutamista kymmenistä satoihin mittaustavoista ja mitattavista asioista riippuen, mutta pointti on se, että kasuaaliharrastajista ei ole kenellekään mitään haittaa. Tai no, nämä tietysti saattavat viedä coniliput ennen aktiiviharrastajaa, mutta tällöin herrarouva aktiiviharrastaja voi katsoa myös itseensä.
Redline
Jotakuta saattaa ärsyttää kasuaaliharrastajien kasuaali kasuaalimaku: ”Miksi ne katsovat pelkkää Narutoa ja Bleachia?” Mutta jälleen on aiheellista kysyä ”Entä sitten?” Sillä ei nimittäin ole mitään merkitystä! Se, että joku katsoo kasuaalisarjoja, ei lähtökohtaisesti vie aktiiviharrastajalta yhtään sarjaa pois. Voit katsoa Redlinen 15. kerran siitä huolimatta, että naapurin Meirami-Korianteri katsoo Narutoa. Eikö ole hienoa?

Loppujen lopuksi kasuaaliharrastajat ovat hyväksi myös aktiiviytimelle, sillä kasuaaliharrastajien valtava massa tekee animesta ja mangasta kaupallisille toimijoille houkuttelevamman. Se laskee hintoja ja tuo mangan ja animen helpommin saatavaksi ja oheistuotteet helpommin ostettaviksi. Aktiiviharrastajien ei tietenkään ole mikään pakko pitää kasuaaliharrastajista. Vitsi onkin siinä, että jos näiden kanssa ei tahdo viettää aikaa, ei se ole pakollista. Aktiiviharrastajat kyllä löytää netistä omista yhteisöistään.

Kyse ei kuitenkaan ole vain siitä, miten muihin harrastajiin kannattaa suhtautua, vaan myös siihen, miten itse animeen kannattaa suhtautua. Itse puhuin asiasta DesuTalksissa (”Katsot animea väärin”) ja ihanat madu ja Tounis jatkoivat linjalla viime Desuconissa ohjelmassaan ”Animen rakastamisen teoria”. Tiivistettynä anime on mitä on ja siitä kannattaa tykätä juuri sellaisena, kaivaa esiin niitä hyviä puolia ja olla liikaa välittämättä huonoista puolista. Anime ei nimittäin maagisesti ”parannu” sillä, että sen huonoihin puoliin kiinnittää ylenmäärin huomiota – ihan kuten parisuhdekumppaninkaan huonot puolet eivät katoa sillä, että niitä rupeaa vihaamaan eeppisesti.

Kannattaa siis rakastaa sitä mikä on rakastettavissa. Ja sitähän on, niin skenessä kuin animenkin saralla. Vuosi 2012 on rakkauden ja ihanuuden vuosi :3

Analyysissä: Vihamanifesti

Pari päivää sitten kirjoitin Anime-lehden nykyistä linjaa vastaan tehdystä nk. vihamanifestista (ks. kirjoitukseni Vihamanifesti on paras :D Ja addressi :D). Nyt kun pöly on hieman laskeutunut, on hyvinkin aiheellista kysyä, mitä manifestissa oikein vaadittiin? ”Linjanmuutos” kun ei sinällään sano oikein mitään.

Kävin adressin läpi ja tein siitä yhteenvedon. Aiemmin on jo ollut keskustelua siitä, mikä osa adressissa on ollut asiallista kritiikkiä, mikä keksittyä ja mikä siltä väliltä. Olen merkinnyt adressitekstistä tosiargumentit ja kritiikin vihreällä. Punaisella olen merkinnyt ne kohdat, jotka ovat mielipide-eroja tai jotka ovat joka tapauksessa täysin lehden harkintavaltaan kuuluvia asioita. Keltaisella olen merkinnyt ”siltä väliltä” olevat asiat, joissa on osa totta, osa taas ei, tai jotka ovat harkinnanvaraisia.

Läpikäydyt dokumentit voit ladata odt-muodossa tästä:

Adressi itse

Liite 1:  Con-kuvaukset

Liite 2: Yksityishenkilöt

Liite 3: Animeskene

Asia-argumentit ovat, kuten sanottua, asiaa. Niiden pääasialliset aiheet ovat esimerkiksi se, ettei Uusitalo ole esitellyt itseään toimittajaksi tai tarkistanut tiettyjä faktoja, vaikka tarkistaminen olisi ollut helppoa ja vaikka asia olisi ollut tärkeä ainakin periaatteellisesti (esimerkiksi Bakacon-artikkelin maininta siitä, että Bakacon saa avustuksia seurakunnalta. Tämä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, vaan koulutuskeskus Agricola saa avustuksia valtiolta). Myös yksityisten henkilöiden arvostelua tulisi välttää.

Kiikun kaakun -argumentit taas ovat sellaisia, joissa on osittain asiaa, mutta kyse on esimerkiksi arvostelukysymyksestä. Tähän kategoriaan menevät myös ne asiat, joissa vaaditaan lehteä tarkastamaan tietonsa – mutta joissa lehti on nimenomaan tarkastanut tiedon, mutta lähteestä, joka ei ole luotettavin mahdollinen (esimerkiksi vänkäri tai yksittäinen järjestyksenvalvoja). Kyse ei siis ole varsinaisesta virheestä. Tämän kategorian argumenteissa on myös arvosteltu adressin tekijöiden puolelta sitä, ovatko esimerkiksi nettifoorumit hyvä lähde vai ei.

Huomiotta jätettävät argumentit taas ovat sellaisia, joissa on yksinkertaisesti kyse linjanvedoista. Joko adressissa on täysin virheellistä tietoa tai asia kuuluu täysin lehden päätettäviin asioihin. Tähän kategoriaan menevät myös ne argumentit, joissa adressin allekirjoittajat vaativat lehteä olemaan uutisoimatta tärkeistä asioista, jotka ovat heille kiusallisia ja joissa he näin yrittävät vaientaa journalistista sananvapautta (esimerkiksi salakuvaus-artikkeli).

Argumenttien jakauma oli kokonaisuudessaan seuraavanlainen:

-Asiallista kritiikkiä: 17 argumenttia

-”Kiikun kaakun”-kritiikkiä: 25 argumenttia

-Huomiotta jätettäviä: 54 argumenttia.

Prosenttiosuuksilla: asiaa 18%, kiikunkaakun 26%, höpöä 56%.

Piirakkadiagrammi

Olen myös yrittänyt jonkin verran selvitellä adressin allekirjoittajia, koska tiedossa on ainakin pari tapausta, joihin adressin allekirjoittaneeksi tahoksi on merkitty sellainen taho, joka ei todellisuudessa ole antanut hyväksyntäänsä manifestille. Tällainen on ollut ainakin Tracon. Myöskään kaikkia animeseuroja ei ole ylipäätään pyydetty adressiin mukaan. Tällä hetkellä lista on seuraavanlainen:

Animeseurat:

Helsingin anime- ja mangayhdistys: Puheenjohtaja Mia Kallio (Seuraa ei ole)

Tsukiai, Jyväskylän anime- ja mangayhdistys: Puheenjohtaja Timo Nieminen – Osanotto tapahtunut lainvastaisesti; puheenjohtaja ollut alaikäinen; uusi hallitus ei vahvistanut osanottoa

Omake, Oulun anime- ja mangayhdistys: Puheenjohtaja Minna Mäkinen – Osanotto vahvistettu; Anime-lehti arvostellut PJ:n toimintaa salakuvaustapauksessa

Turun anime- ja mangayhdistys: Puheenjohtaja Henri Miettinen – Animeseuran hallituksen kanta selvityksen alla. Ainakaan PJ Miettinen ei ole osallistunut kokoukseen jossa asiasta on päätetty.

Kamy, Kuopion anime- ja mangayhdistys: Varapuheenjohtaja Pasi Savolainen – Osanotosta ei käsittääkseni epäselvyyksiä; KAMY toiminut Nekoconin järjestävänä organisaationa, jota arvosteltu lehdessä.

Jinsei, Porin anime- ja mangayhdistys: Puheenjohtaja Aino Helin – Huom: Jinsein hallituksen Petteri Palomäki on ilmoittanut, että asiasta on Jinsein hallituksen kesken kyllä keskusteltu ja Aino Helin on nimensä ”tyhjään A4:ään” raapustanut. Palomäki kuitenkin totesi, että asiasta on annettu Jinsein hallitukselle varsin erilainen kuva; että adressissa on lähinnä ilmoitettu vaadittavan asiavirheiden tarkastamista. Jinseille on myös ilmoitettu, että mukana ovat ”kaikki, Sangatsu mangasta alkaen”. Sinällään tämä ei poista allekirjoitusta ja se on ilmeisesti tehty juridisesti ihan oikein, mutta asia on esitelty Jinsein hallitukselle huomattavan erilaisena kuin mitä se on ollut.

Jotkut, Joensuun anime- ja mangayhdistys: Puheenjohtaja Hanna Huttunen – ? – Jotkutin jäsen- ja tekniikkavastaava Antti Myller on Anikissa ilmoittanut, ettei asiasta ole ainakaan Jotkutin hallituksessa keskusteltu. Jos puheenjohtaja Hanna Huttunen onkin suostumuksensa antanut, hän on tehnyt sen yksityishenkilönä, mutta ei seuran edustajana.

Mamy, Mikkelin anime- ja mangayhdistys: Puheenjohtaja Pauliina Hahl  – Hahl on kommenteissa ilmoittanut keskustelleensa asiasta adressin laatineen osapuolen kanssa, muttei ole allekirjoittanut, luvannut allekirjoittaa tai muutenkaan ilmaissut omaa tai edustamansa yhdistyksen tahtoa olla mukana adressissa.

 

Conit:

Tracon: Pääjärjestäjä Mitja Mieskolainen (Suostumusta ei annettu)

Animecon: Pääjärjestäjä Kati Oksanen – Osanotto vahvistettu; Anime-lehti arvostellut Animeconia ja conin pääjärjestäjää rankoin sanankääntein

Bakacon: Pääjärjestäjä Suvi Liukkonen – Osanotto vahvistettu; Anime-lehti arvostellut Bakaconia rankoin sanankääntein; artikkelin paikkansapitävyys kiistetty. Osallistumiseta päätetty hallituksen kokouksessa.

Chibicon: Pääjärjestäjä Helena Lipponen – Osanotto vahvistettu

Nekocon: Pääjärjestäjä Lassi Väänänen – Osanotto vahvistettu; Anime-lehti arvostellut Nekoconia rankoin sanankääntein; artikkelin paikkansapitävyys kiistetty

Kawacon: Pääjärjestäjä Ella Riikonen – ? – Kawaconin talousvastaava Antti Myller on ilmoittanut Kawaconilla olleen kolme pääjärjestäjää, joista Riikonen on ollut yksi. Adressiin osallistumisesta ei ole muiden pääjärjestäjien tai conitean kanssa puhuttu, joten jos Riikonen on suostumuksensa antanut, se on tapahtunut yksityishenkilönä.

Näiden lisäksi ainakin:

(Helsingin) Yliopiston Anime ja Manga (YAMA): Ei mukana

Kehittyvien conien Suomi ry / Desucon: puheenjohtaja / pääjärjestäjä Antti Myyrä: Ei mukana

Hidoi: Ei edes pyydetty osallistumaan

Sen lisäksi epävarmoista lähteistä on kuultu, että ainakin yhden seuran allekirjoituksen kanssa olisi ollut epäselvyyttä siitä, mihin oikeastaan adressissa onkaan sitouduttu.

Hämähäkkimies autossa

Eli tällaista! Ottaen huomioon, että Anime-lehden päätoimittaja Petteri Uusitalo on kertonut tarkistavansa faktat tulevaisuudessa tarkemmin ja pidättäytyvänsä yksityishenkilöiden arvostelusta, lienee adressi asiallisilta osiltaan onnistunut. Long live uusi ja parempi Anime-lehti!

Also: ”Jätän tämän vain tähän”.

Hox: aiemmassa kirjoituksessani ”Vihapostaus vihapuheesta” oli mainittu asioita, jotka ovat osoittautuneet ao. tahon otettua yhteyttä väärinkäsityksiksi ja ne on korjattu.

Hoxhox: muokattu 23.12.2011 klo 10:45. Jinsein, Kawaconin, Turun Animeseuran ja MAMYn tilannetta selvitelty.

Vihamanifesti on paras :D ja addressi :D

Viime päivien kuumin puheenaihe animeskenessä on ollut Anime-lehden uutta linjaa (ks. postaukseni Uudistunut Anime-lehti – ex-tyttöystävän uudet vaatteet) vastaan suunnattu VIHAMANIFESTI, jonka Kray blogissaan otti ansiokkaasti esille. Itse taas osittain viittasin manifestiin postauksessani Vihapostaus vihapuheesta, mutta varsinaisesti homma räjähti käsiin Urumin Helena Lipposen kommentoidessa Anime-lehden uusinta numeroa 8/2011 Anikissa tässä viestiketjussa. Itse manifestista keskustelu taas siirrettiin tähän ketjuun.

Itse olen asiaan jonkin verran panostani iskenyt esimerkiksi Twitterissä, mistä minut löytää tunnuksella @niidelj. Jotkut ovatkin jo kyselleet, mitenkäs tuo asia minuun vaikuttaa, kun tunnun olevan siitä niin kiinnostunut – eihän minulla mitään sidonnaisuuksia pitäisi olla. Kun manifestiin liittyen kuitenkin kommentoidaan asioita, jotka tapahtuivat toimiessani Desuconin pääjehuna, katson olevani hyvinkin velvoitettu osallistumaan keskusteluun. Yksi manifestin allekirjoittajien aihe kun tuntuu olevan viime Desuconin piraattivalvonnan kämmit, kun yksi myyjä ottikin piraattikamat uudestaan esille sen jälkeen, kun ne oli jo käsketty poistamaan. Silloisena pääjärjestäjänä olen luonnollisesti tästä mokasta vastuussa, koska en valvonut myyntisalivastaavan (joka siis oli nykyinen Anime-lehden päätoimittaja Petteri Uusitalo) toimintaa tarkemmin.

Kommentointiin on kuitenkin toinenkin syy, nimittäjien allekirjoittajien kaksinaamaisuus. Lähes koko Desuconin ajan tuli kakkaa niskaan siitä, miten olemme itseämme täynnä ja miten meillä on ”ikävä asenne”, varsinkin muilta coninjärjestäjiltä. Ei siinä mitään, kyllähän tuota mieltä saa olla, varsinkin kun Desuconin blogissa tuli otettua kantaa yhteen sun toiseenkin asiaan animeskenessä, välillä varsin tiukastikin. Mutta jos asiaa tarkastellaan, siihen se taitaa jäädä: en muista että kukaan olisi koskaan väittänytkään, että Desucon olisi yrittänyt kiristää muita tahoja, uhkaillut muita coneja, organisoinut kauppasaartoja tai boikotteja muita coneja vastaan tai edes ollut lainaamatta välineitä muille coneille. Eikä siinä mitään, koska Desuconin toiminta on puheista huolimatta ollut varsin rehtiä. Tästä asiasta kuitenkin enemmän tuossa ”Vihapostaus vihapuheesta”-postauksessa.

Ja nyt sitten tällaiset ihmiset, jotka ovat kipanneet kakkaa niskaan, yrittävät itse vaikuttaa Anime-lehteen ja suurin syy tuntuu olevan se, että näillä henkilöillä on jotain henkilökohtaista päätoimittajaa vastaan. Tämä asenne taas tuntuu johtuvan henkilökohtaisista kaunoista, jotka taas johtuvat suurimmaksi osaksi siitä, mitä nykyinen päätoimittaja on Desuconin tekijänä ollessaan tehnyt tai sanonut.

Oh boy here we go

Mutta oletetaan nyt, että näin ei ole, vaan että henkilöt ovat vilpittömästi ja oikeasti huolissaan siitä, että Petteri on Anime-lehden päätoimittajana tekemässä jotain nollalla jakamiseen rinnasteista Äärimmäistä Virhettä!! joka voi koitua meidän kaikkien kohtaloksemme ja joka tuhoaa koko animeskenen, koska Anime-lehti uutisoi tapahtumista ilkeästi ja nostaa ikäviä asioita kuten OMAKEn upskirt-kuvaamisia puheenaiheeksi! Yksi pääargumentti adressissa tuntuukin olevan, että ”kohderyhmään nähden Anime-lehden linja on väärä”.

Paitsi että manifestin linja on väärä.

Katsotaanpa mitä kaiken tiedon tyyssija Wikipedia sanoo päätoimittajasta: ”Päätoimittaja johtaa koko tiedotusvälinettä eikä juurikaan puutu käytännön editointityöhön saati määritä sisältöä päivittäin edes yleislinjoiltaan vaan asettaa yleiset suuntalinjat ja määrää tiedotusvälineen linjan.”

HUOM: PÄÄTOIMITTAJA MÄÄRÄÄ TIEDOTUSVÄLINEEN LINJAN.

Tällä on syynsä, jotka liittyvät myös sellaisiin asioihin kuin lehdistönvapaus ja vallanpitäjien kontrolli – lehdistön yhtenä tehtävänähän on valvoa vallanpitäjiä. Animeskene ei toki ole mikään valtio, mutta vallanpitäjiä on animeskenessäkin. Näitä ovat esimerkiksi yhdistysten hallitusten henkilöt sekä coninjärjestäjät ja varsinkin molempien puheenjohtajat. Näiden lisäksi arvostelua voidaan luonnollisesti kohdistaa myös skenen kaupallisiin toimijoihin (itseasiassa nimenomaan kaupalliset toimijat ovat sellaisia, joita aivan varmasti voidaan arvostella, tästä lähtee jo laki). Näiden lisäksi vallanpitäjiksi voidaan tilanteesta riippuen lukea esimerkiksi blogaajat tai tavallista merkittävämmät cossaajat tai muut mielipidevaikuttajat. Yleensäkin, jos henkilöllä on valtaa tai tämä tuo itseään muuten esille, tämän toimia voidaan arvostella. Ja mitä isommassa roolissa tämä toimii, sitä kovempaa kritiikki voi olla. Tavallisten ”riviharrastajien” arvostelemisessa sen sijaan tulee olla huomattavasti varovaisempi. Toisaalta näitä ei useinkaan ole edes tarve kritisoida, nämä kun harvoin käyttävät sellaista valtaa, joka vaikuttaisi muihin!

Tältä kannalta Anime-lehden tehtävänä on nimenomaan valvoa animeskenen toimijoita, varsinkin vallanpitäjiä ja kaupallisia toimijoita ja raportoida erityisesti niiden perseilyistä. Esimerkiksi, jos animeseuran puheenjohtaja kieltää salakuvauksen kohteeksi joutuneita uhreja puhumasta kokemuksistaan, ollaan jo niin lähellä sarjapedofiiliraiskaajapappi-ilmiötä (kuten Desuconin nykyinen pääjärjestäjä Anikissa totesi), että tästä tulee ehdottomasti uutisoida. Tai jos kaupallinen toimija järjestää kaupallisen tapahtuman, tätä sietääkin arvostella, koska silloin kyseessä ei ole enää harrastajatoiminta (mitä esimerkiksi ovat Animecon, Tracon, Desucon ja oikeastaan kaikki muut Suomen animeaiheiset conit) vaan liiketoiminta ja harrastajilla on oikeus tietää mitä heille myydään, ihan samoin kuin lehdessä arvostellaan manga- ja animejulkaisuja.

Vihainen kuuti

Samalla asiaan liittyy tietysti se, minkä itse kukin kokee Anime-lehden tehtäväksi. Adressi tuntuu lähtevän siitä, että Anime-lehden tehtävänä on ensinnäkin olla 1) jonkinlainen lifestyle-lehti, ja toisaalta 2) edistää kaikessa toiminnassaan skenen etua. Ja tässä on tietysti kaksi virhettä:

Ensinnäkään Animen ei tarvitse olla lifestyle-lehti, joka palvelisi epäharrastajia (ks. alempi kappale). Se on ehkä ollut sitä, mutta ei enää. Nykyään Anime on päivänselvästi harrastelehti ja kertoo nimenomaisesti animesta ja mangasta. Välillä toki myös muista harrastajakulttuurin asioista, mutta etupäässä nimenomaan animesta ja mangasta. Nyt joku tietysti jo vääntää suutaan mutruun, että ”no mutta minä olen animeharrastaja enkä tykkää lehdestä enää! Joten lehden linja on väärä kun se ei palvele harrastajia!”

VÄÄRIN. Jos et tykkää Anime-lehdestä sellaisena kuin se nykyään on, olen 95% varma siitä, ettet ole animeharrastaja lainkaan. Jos sinua ei kiinnosta manga ja anime, niin sinä et ole manga- tai animeharrastaja, vaan luultavasti epäharrastaja ja vain luulet itseäsi animeharrastajaksi (aiheesta enemmän ks. kirjoitukseni Fanit: olette perseestä). Jos olet lifestyle-harrastaja (eli animen ja mangan epäharrastaja), suosittelen Japan Pop -lehteä, joka kirjoittaa kaikenlaisesta Japaniin liittyvästä oheisjutusta (katumuoti, J-rock, Japanin kulttuuri, Korealaiset bändit, Korean kulttuuri yms.) huomattavasti kattavammin kuin Anime.

Toiseksi Anime-lehden ei myöskään täydy eikä pidä olla mikään ”skenen palvelija”. Anime-lehti on täysivaltainen journalistinen julkaisu, jonka päätoimittaja määrää sen linjasta. Toki lehdelle voi antaa palautetta ja toivomuksia siitä, mitä tahtoisi lehden käsittelevän tai mistä ei lehdessä pidä, mutta se ei tapahdu kirjoittelemalla adressimanifestejä ja vaatimalla päätoimittajalle ”kurinpalautusta”. Kumma kyllä, tällainen ”päätoimittajalle kurinpalautus!!”-retoriikka on hyvin lähellä sitä, mitä diktatuureissa harrastetaan, jos lehdistön linja ei miellytä vallanpitäjiä… joten totta helvetissä animeharrastajien pitäisi saada tietää, jos olisin vaikkapa Desuconin pääjärjestäjänä toimiessani raiskannut jonkun Desuconin kävijän. Tällä luulisi olevan hyvin paljon yleistä mielenkiintoa.

Sotilas Tahririn aukiolla

Tältä näyttää, kun vallanpitäjät tahtovat kontrolloida tiedotusvälineitä

Allekirjoittajien ”Lehti on skenen palvelija”-mentaliteetti näkyy myös esimerkiksi siinä, että manifestissa ollaan hyvin huolestuneita mangakurssien tai conien kävijämäärien putoamisesta, kun Anime kertoi animeskenen mystisestä raiskaushuhusta ja OMAKEn upskirt-tapauksesta. Turun Sanomat taas kirjoitti viime kesän (Turun) Animeconin jälkeen sensaationhakuisen ”uliuu animeharrastus seksiasuja ja raiskauksia”-artikkelin, minkä johdosta taas väitetysti ensi kesän Kuopion Animeconin saamat avustukset tippuivat. Luonnollisesti Animen upskirt-kuvaamisesta kertovaa artikkelia syytettiin TS:n artikkelista.

Manifestin allekirjoittajat, oletteko oikeasti sitä mieltä, että esimerkiksi uhrien ihmisoikeudet ovat toissijaisia verrattuna siihen, 1) tuleeko skeneen yksi harrastaja enemmän tai vähemmän (tai edes muutama harrastaja enemmän tai vähemmän!) tai 2) saako teidän tapahtumanne yhtä paljon avustuksia kuin viimevuotinen tapahtuma? Nyt vittu oikeesti. Jos olette oikeasti tuota mieltä, teidän ei pitäisi saada avustuksia lainkaan. Lainaan jälleen Desuconin nykyisen pääjärjestäjän yllä linkattua Aniki-postausta:

Jos näistä asioista puhuminen merkitsee animeharrastuksen hankaloitumista Suomessa, on niin syytä käydä. Ihmisoikeudet menevät aina harrastuksen edelle, poikkeuksetta.

Miettikääpä tuota hetki.

Hauskintahan tietysti on, että Turun Sanomien toimittaja olisi voinut kirjoittaa vastaavanlaisen artikkelin Animeconista ilman Anime-lehden artikkeliakin ja se, että ensi kesän Animecon ei saanut yhtä paljoa avustuksia kuin Turun Animecon, saattaa johtua esimerkiksi siitä, että Turussa oli kulttuuripääkaupunkivuosi, joten kaupungin kulttuuritapahtumiin suhtauduttiin avokätisemmin kuin muuten (vaikka varsinaisen kulttuurisäätiön rahaa ei käsittääkseni saatukaan); toisaalta avustusten vähenemiseen saattoi hyvinkin vaikuttaa myös perinteikkään Finnconin jääminen pois Animeconin rinnalta. Tai yksinkertaisesti avustushakemus saattoi olla huono tai avustusta käsittelevä virkamies nuiva animevihaaja! On siis turha osoitella nimenomaan Anime-lehteä asiasta, ellei tätä ole nimenomaan ilmoitettu syyksi. Ja silloinkin con yksin on vastuussa omasta taloudestaan, ei ”skene” yleisesti tai mikään lehti.

Ja vaikka harrastajamäärät tippuisivat – entä sitten? Me emme voi olla huolissamme siitä, saako jokainen 12-vuotias aloittaa animeharrastuksen tai mennä coniin ja uhrata sille alttarille koko muuta animeskeneä (ks. Petterin Otakunvirka-aikana kirjoittama postaus ”Kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan ernuja”). Animeharrastuskin on lähtökohtaisesti itsestään ja omasta rahankulutuksestaan päättämään kykenevien harrastus, ei äiskän ja iskän määräysvaltaan kuuluvien 12-vuotiaiden harrastus. Tämän ”uudet harrastajat ovat vaarassa!!”-argumentin voisi muotoilla toisinkin: ”AJATELKAA LAPSIA!!”. Itse en saanut 13-vuotiaana aloittaa larppausta koska äiti kielsi (koska se oli äidin mielestä lapsellista :D), mutta mitä larppaamiselle tapahtui? No näköjään elää ja voi hyvin!

Kukkahattu

Tässä animeskenen aloittelijaystävällisyydessä on se ongelma, että jos oikeasti ajattelemme vain niitä 12-vuotiaita, joiden äiti saattaa kieltää näitä menemästä coniin, tapahtumat ja koko harrastus muotoutuu sellaiseksi, että se ei kiinnosta enää pidemmälle ehtineitä harrastajia ja nämä ”kasvavat harrastuksesta yli” (TM). Mikä on tietysti vain kiertoilmaus sille, että harrastus ei enää tarjoa näille ihmisille sellaista, mikä kiinnostaisi heitä. Vinkkinä voin kertoa, että 18-20 -vuotiaita harrastajia kiinnostavat asiat harvoin kiinnostavat 12-vuotiaita (tai niiden tekeminen 12-vuotiaan kanssa olisi lainvastaista…).

Mikä onkaan päivän opetus? Se, että jotkut animeskenen vallanpitäjät väittävät edustavansa koko skeneä ja yrittävät manifestilla vaientaa heihin mahdollisesti kohdistuvan kiusallisen arvostelun. Tai se, että nämä luulevat Anime-lehden olevan jokin skenen asiamies, jonka tulisi jokaisessa toimessaan ajatella vain ja ainoastaan mystistä ”skenen etua” tai skenevastuuta ja ovat valmiita uhraamaan sille alttarille jopa toisten harrastajien kärsimykset ja ihmisoikeudet. Ja ovat tässä auttamatta väärässä.

Maximus

Lopuksi pienenä sivumainintana voisi huomauttaa, että on hivenen huvittavaa, että adressin allekirjoittaneet haluavat salata identiteettinsä ja ampua puskista. Yleensä adressin allekirjoittaminen tarkoittaa sitä, että on julkisesti omalla nimellään valmis puolustamaan mielipidettään. Minun puolellani on 5000 anonyymisoturia ja edustan 99%:ia animeskenestä. Kuka uskoo? Niinpä.

Puhukaa joko nimellänne tai äänestäkää lompakollanne. Mutta älkää naamioiko henkilökohtaisia kaunojanne ”huolestuneisuudeksi Anime-lehden puolesta”.

« Vanhemmat artikkelit Uudemmat artikkelit »

© 2024 karikari.fi

Theme by Anders NorenYlös ↑