Vihdoinkin se on tapahtunut, kiitos olkoon Herran – monen vuoden internetväännöt kulminoituivat viime viikonloppuun, kun Animecon järjestettiin ensimmäistä kertaa omana tapahtumanaan ilman Finncon-emoaan. Oliko tapahtuma tuhoon tuomittu? Pettivätkö järjestelyt? Kuinka moni kuoli?
Animecon järjestettiin tällä kertaa Kuopiossa Musiikkitalolla, joka on edellisistä Nekoconeista tuttu. Viime vuoden Nekocon oli joltain osin melkoinen pettymys, mutta tämä johtui enemmänkin uuden porukan kokemattomuudesta ja kohdalle sattuneesta äärimmäisen kuumasta kesästä, joka muutti Musiikkitalon pätsiksi. Täytyy myöntää, että Nekocon-kokemuksien vuoksi lähdin Animeconiin melko epävarmoin fiiliksin. Toisaalta kun järjestäjäporukan ydin oli jo yhden conin järjestänyt, oli oletettavissa, että kokemus olisi huomattavasti miellyttävämpi.
Rahakkaana ja laiskana kapitalistina en jaksanut mennä Desupöydälle päivystämään, joten päätin tehdä jotain radikaalia: ostaa lipun. Visa vingahti Urumin nettikaupassa ja ranneke tipahti postiluukusta hyvin paketoituna parin päivän päästä. Nopeaa toimintaa, hienosti hoidettu. Itse ranneke oli pikakiristimellä varustettu kangasranneke, eli juuri niin loistava kuin tällaiseen käyttöön tarkoitettu ranneke vain voi olla. Laatuvaikutelmapisteet heti ensi alkuun.
Desutavarakuskiksi joutumisen ansiosta team Bubukuuti oli lauantaina paikalla aikaisin, mikä toisaalta sopi suunnitelmiini erittäin hyvin siinä mielessä, että Desuconissa ja Tampereen kuplinnassa myyntipöytäsalin raidaus oli jäänyt liian myöhään eikä haluamiani mangoja enää ollut saatavilla, joten nyt iskin myyntipöydille lähes heti conin auetessa. Mukaan tarttui abouttiarallaa 10 kpl Narutoa, 5 One Pieceä, Gon, pari Claymore-pokkaria, Highschool of the Dead omnibus, Drops of God 1 – 3, Bride’s Story 1 – 3, Art of Mass Effect -taidekirja sekä Babyshiba -pehmolelu. Ebin success!
Kunniavieraat eivät olleet mielestäni ihan täysin onnistuneita valintoja; Team 4 Star varsinkin oli minulle lähinnä ”Kuka?”-tasoa ja Benzaie, vaikka vähän isompi nimi onkin, on minusta silti vähän ”mitä toi kaveri täällä tekee”-kamaa. Takahashi varmasti oli suosiota keräävä kaveri, vaikkei ollutkaan (ilmeisesti) kunniavieraan statuksella. Tästä syystä kunniavierasohjelmiin osallistuminen jäi varsin niukaksi.
Muuten ohjelma oli melko monipuolista, vaikka olikin kovin Naruto- ja Hopeanuoli-pitoista. Ja jos ohjelma ei koskenut noita kahta, sitten se oli ainakin kuvauksen perusteella vihausta ja negausta. Hei, ei sitä tarvitse hävetä, vaikka tykkäisikin japanilaisista piirretyistä ja sarjakuvista ;) Muutenkin olisin kaivannut ehkä syvällisempää puheohjelmaa, mutta eipä silti: kuten sanoin, kattaus oli monipuolinen ja varmaan ainakin vähän nuoremmat harrastajat olivat tyytyväisiä.
Nyt kävin katsomassa Cosplayn ainainen ongelma – kun naama ei riitä -luennon, jota piti Rullarinkeli kaverinsa kanssa. Luento alkoi hyvin eri vartalotyyppien erottelulla, sillä vaikka cossaamiseen onkin 3 erilaista ”ihannevartaloa” eli 1) kurvikas ja naisellinen seksybeibe (tai lihaksikas ja miehekäs mies), 2) androgyyni tikku sekä 3) söpö pikkutyttö / söpö pikkupoika, nämä kaikki ovat lähtökohtaisesti toisensa poissulkevia. Hyvä huomio. Muuten luennolla käsiteltiin erilaista suhtautumista cossaamiseen ja millaista ulkonäköä ”voidaan edellyttää” ja että mistä sitä ulkonäköä voi lähteä hakemaan, Photoshopia unohtamatta. Harmillisesti luennon loppupuolella ajauduttiin fillerimateriaaliin, kuten siihen, voivatko vain aasialaiset cossata. Näiden filleriaiheiden liityntä itse aiheeseen oli nähdäkseni melko löyhää ja olisin mielelläni kuullut syvempää burgerointia luennon alkupuolen asioista.
Lauantain kohokohta oli kuitenkin Animekonsertti, joka oli lyhesti sanottuna upea. Kuopion kaupunginorkesteri soiti animebiisejä Atso Almilan kapellimestaroimana ja tulos oli mahtava, ehkä Kinjirareta asobin sovitusta lukuunottamatta, se kun jäi vähän pliisuksi. Muuten sovitukset olivat kovaa kamaa, erityisesti Canta per me ja Lilium, jotka toki ovatkin orkesterikamaa muutenkin. Uskoakseni kokemus oli myös itse orkesterille hieno, sillä aplodit seisaaltaan täydeltä salilta on sellaista kamaa, mitä ihan jokainen orkesteri ei pääse joka päivä kokemaan. Loistokamaa, tällaista lisää Suomen animeskeneen.
Iltabileet tuli skipattua, kun omalla listalla oli privaattibileet Kuopion pohjoispuolen metsissä järven rannalla. Grilli + olut + sauna + Kallavesi on hyvä kombinaatio. Siitä ei kuitenkaan enempää ;o
Sunnuntai-aamu käynnistyi ”Kuinka järjestetään con?”-ohjelmalla, jossa oli kokonaista 6 katsojaa (näistä 3 Desuconin järjestäjiä tai ex-järjestäjiä, minä mukaan luettuna). Helenan slaidit olivat tuhoutuneet, mistä syystä slaideja ei ollut, vaan koko homma eteni keskusteluna. Tämä ei toisaalta ollut ollenkaan huono asia, sillä mukana oli tosiaan 3 innostunutta, aloittelevaa/tulevaa coninjärjestäjää, eikä niin pienellä porukalla ole mitenkään tarkoituksenmukaista luennoida edestä mahtipontisesti slaidien kera. Onni onnettomuudessa siis. Kuitenkin pieni vinkki ohjelmanjärjestäjälle: asenna esimerkiksi Dropbox ja tallenna ohjelmasi Dropbox-kansioosi, niin ohjelmasi on pilvipalvelussa turvassa ja voit vaikka ladata sen paikan päällä netistä, jos tietokoneesi kovalevy hajoaa tai tietokoneesi varastetaan juuri ennen conia. Uskomatonta mutta totta; se on yllättävän yleistä ennen conia.
Suurempia ongelmia en oikein saa mieleen, vaikka kuinka koettaisi keksimällä keksiä. No, muutama: suurimpana ongelmana oli ehkä se, että vesipisteistä tuntui olevan vesi loppu lähes aina, kun niitä tarvitsi. Ohjelmalehdet olivat myös ilmeisesti loppuneet kesken, mutta kovat jätkät rullaavat puhelimen nettiselaimella muutenkin ja säästävät näin luontoa, joten ohjelmalehtien loppuminen ei ainakaan minua haitannut, mutta ilmeisesti muutamat niitä jäivät kaipaamaan. Lämpötilakin pysyi suurimmaksi osaksi kohdallaan, vaikka lauantai-iltana elohopea alkoikin lähennellä sellaisia lämpötiloja, että parin lisäasteen jälkeen olisi sisätiloissa voitu viettää Miss Märkä T-paita -kisaa ilman ennakkojärjestelyjä. Ilmeisesti Desuconin tarjoamat säät siis palvelivat. Desuconista poikkeuksena tosin se, että sateiltakin suurimmaksi osaksi vältyttiin… mutta säät siis suosivat, mikä oli ihan positiivista.
Paha sanoa mitään erityisen negatiivista Animeconista. Minusta setti toimi ihan positiivisesti koko ajan. Vaikka ohjelma ei ollutkaan täysin minun makuuni, ei missään tapauksessa voi sanoa, että coni olisi ollut huono. Päinvastoin, kyllä tästä jäi ihan positiivinen fiilis. Eikä pelkästään kaverien vuoksi, vaan koska on aina ilo nähdä hyvin järjestetty coni. Joo, kyllä minä toki kuulin välillä huhuja milloin mistäkin kulissien takana tapahtuvista draamanpoikasista ja sählingeistä, mutta coninjärjestämisessä kulissien takana tapahtuvat asiat ovat aina täysin toissijaisia siihen verrattuna, miltä homma näyttää kävijälle.
Ja kävijälle Animecon näytti, ainakin minun mielestäni, ihan hyvältä. Kouluarvosana 8+; ei paha ollenkaan. Vinkiksi: nyt kun conin perustukset ovat erittäin hyvällä pohjalla, tästä on hyvä jatkaa ja vaikka palauttaa Nekocon jokavuotiseksi…
Muutenkin on jännää, miten Itä-Suomessa on levitetty vihapuhetta siitä, miten Desucon selkeästi vihaa muita coneja, perustuen Anime-lehden uutisointiin. Ihan tiedoksi sinne Kuopion suuntaan (ja muillekin niin luuleville), että meillä ei ole Desuconissa ollut (ja tuskin on vieläkään) mitään kontrollia siihen, mitä Anime-lehteen kirjoitetaan. Juu, kyllä, sen päätoimittaja Petteri Uusitalo on kyllä Desuconin entisiä pääsäätäjiä, mutta Desuconin syyttäminen siitä, mitä Anime-lehti tekee, on pahemmanlaista perse edellä puuhun kiipeämistä.
Omalta osaltani coni meni kuitenkin valitettavasti vähän ohi, mistä en tietenkään voi syyttää kuin itseäni. Fiksuna kaverina olin nimittäin taktikoinut itseni syömään tai Desupöydälle päivystämään juuri niiden muutaman kiinnostavan ohjelman päälle. Tämän takia conista jäi käteen lähinnä pari tuntia Kemppiä, joka sekin jäi kesken, koska tekniikkaa säädettiin kuntoon noin 25 minuuttia mistä johtuen ohjelma venyi, sekä sattumanvaraisia pätkiä eri ohjelmista (videopelien elokuvasovitukset; Macross-setti). Desuconin tapaan Traconkin oli muuttunut 24 h -coniksi ja tarjosi myös yöohjelmaa. Toisaalta nyt kävijänä huomasin, että yöohjelma on varsin kaksiteräinen miekka, sillä vaikka ”ohjelmaa yön ympäri”-idea on sinällään hyvä, useat suuntaavat illalla erinäisiin ravitsemusliikkeisiin ohjelman sijasta. Näin tein itsekin ja esimerkiksi madun ”Alastomuus animessa” jäi siksi näkemättä. Valintojen maailma. 
Positiivista oli, että Tracon oli selkeästi parantanut infraansa. Ei että siinä mitään ongelmia edellisvuosinakaan olisi ollut; nyt vaan kaikki yksinkertaisesti toimi hienosti. Joitain ongelmia kuulemma oli Takahashin signeeraustilaisuuden jonotuksessa ollut, mutta asia ei minua koskettanut, koska en ole Hopeanuoli-intoilija enkä ko. syystä ollut edes paikalla silloin. Hienoa oli kuitenkin nähdä Traconin järjestäjien vastaus palautteeseen Anikissa: mokan myöntäminen, anteeksipyyntö ja korjausideoiden esittely. Kun moka on tehty, tämä on se ainoa oikea tapa toimia. Erittäin hienosti hoidettu, toivottavasti tämä reagointitapa yleistyy kaikissa coneissa kävijöiden syyllistämisen sijaan.
Infra ei valitettavasti kuitenkaan tee vielä loistoconia ja ehkä juuri tässä on Traconin suurin ongelma. Aina välillä tuntuu, että Tracon tuntuu olevan tehty ensisijaisesti sen tekijöille (ks.