Kategoria: Tapahtumat (Page 5 of 16)

Yukicon avasi ja sulki nettilipunmyyntinsä tänään. Nyt myyntiin tulleessa erässä oli 500 lippua, jotka myytiin loppuun 28 minuutissa. Todennäköisesti ne olisi myyty nopeamminkin, jos Yukiconin serveri ja tiedonsiirtoyhteydet olisivat kestäneet. Toinen erä, joka on käsittääkseni viimeinen, tulee myyntiin joskus myöhemmin. Nyt voimme kysyä: mitä voimme tästä päätellä?

Yksikään coni ei ole saari, vaan kaikki conit ovat yhteydessä toisiin coneihin. Conin järjestämiseen ja onnistumiseen vaikuttaa, miten ne asemoivat itsensä muihin coneihin nähden sisällön, järjestämispaikan, hinnan, päivämäärän ja muun sellaisen puolesta. Jotkut ovatkin internetissä huudelleet, että kyllähän Yukiconilla on helppoa, kun sen tarvitsi vain tulla niille apajille, jotka Desucon Frostbite vapautti ikärajavedollaan.

Osittain toki niinkin: Yukiconin järjestäjille on pakostikin ollut selvää, että kyseisen ajankohdan conille on kysyntää, minkä osoitti jo Frostin suosio. Sen äkkäämiseen ei tarvitse olla velho. Talvi on muutenkin ollut conien suhteen melko hiljaista aikaa, joten aivan varmasti tuon ajankohdan conille varsinkin PK-seudulla riittää kävijöitä.

Mutta onko se paha asia? Onko siinä jokin ongelma, että täyttää conikentässä ammottavan aukon ja vastaa kysyntään? Yksinkertainen vastaus tähän on, että ei siinä ole mitään pahaa olekaan, päinvastoin. Conit eivät ole kilpailu siitä, kuka järjestää conin vaikeimmalle yleisölle ankarimmissa oloissa.

Eikä myöskään voida sanoa, että Yukiconin voisi noin vain heittää pieraisemalla kasaan. Suomen animeharrastajissa ja conittajissa on tapahtunut muutaman vuoden aikana sellainen muutos, että nykyään ihmiset ihan oikeasti vaativat laatua. Mikä tahansa ei kelpaa. Järjestäjä saa valmistautua vähintäänkin melko suoraan palauteryöppyyn, jos conin tekniikka oikuttelee koko ajan (puute varautumisessa), jos narikka ruuhkautuu (puute henkilöstön mitoituksessa) tai jos ohjelma on heikkotasoista (puute ohjelman valinnassa ja ohjelmanpitäjien ohjeistuksessa).

Täs on niinku lunta niinku YUKI :D :D tajuutteko :D

Kuva Ryan Holst @ Flickr, CC BY 2.0

Etenkin ensimmäistä kertaa järjestetävillä coneilla – kuten vaikkapa Yukiconilla – on myös aina se haaste, että ne rakentavat lopultakin tyhjän päälle. Vaikka Desuconkin potkaistiin käyntiin melkoisella rummutuksella ja kohinalla, ensimmäisen conin jälkeen suuri osa potentiaalisista kävijöistä, joihin törmäsi esim. coneissa, ei tiennyt Desuconista. Conissa olleet ja siitä tykänneet kaverit ovatkin edelleen yksi tärkeimmistä markkinointikanavista. Ja tätä markkinointikanavaa ei neitsytconeilla sattuneesta syystä ole käytettävissä.

Edes iso kohderyhmä, tehokas etukäteisrummutus ja loisteliaat tilat eivät välttämättä pelasta conia jos kaikki muu ei mene putkeen. Monet ovatkin varmaan kuulleet länsimaisen populaarikulttuurin tapahtumasta Fanfestistä, joka oli siellä olleiden mukaan sisällöllisesti onnistunut tapahtuma, mutta joka oli taloudellinen katastrofi: kävijöitä ei yksinkertaisesti tullut tarpeeksi. Tämä siitä huolimatta, että Paasitornissa järjestetty tapahtuma tavoitteli erityisesti Supernatural – Dr. Who – Sherlock -porukkaa, jota tuntuisi olevan koko internet pullollaan. Ilmeisesti markkinointi ei vaan saanut viestiä ulos niin moneen kanavaan kuin olisi tarvinnut, vaikka juttuja oli NYT-liitettä myöten.

Toisin sanoen edes hyvältä vaikuttava, oikeassa paikassa, oikeaan aikaan, oikealle yleisölle järjestettävä tapahtuma ei enää ole mikään automaattinen rahaprintteri, toisin kuin ehkä olisi ollut 3 – 4 vuotta sitten. Animeharrastajista ja muista vastaavista on tullut laatutietoisia ja valikoivia, mikä on vain hyvä juttu: näin coninjärjestäjät joutuvat tekemään oikeasti hyviä coneja. Vähän sinne päin heitetty ei riitä.

Tästä voidaan myös päätellä se, että Yukiconin lipunmyynnin positiivinen alku ei suinkaan ole vain sattumankauppaa, vaan se on jo etukäteen onnistunut luomaan itsestään kuvan conina, jonne kannattaa tulla. Mitä todennäköisimmin yksi osatekijä tässä on Desucon Frostbiten ikärajapolitiikka, mutta missään nimessä se ei ole siinä ainoa tekijä – ja vaikka olisikin, se ei Yukiconin arvoa vähennä.

Onnea Yukiconille, seuraavaksi taidatte tarvita vähän isommat tilat.

Jos Tracon-lauantaina aamu valkeni, sunnuntaina se harmani. Herätessä koko Tampere oli harmaan harmauden peitossa ja ulkona näytti ihan Suomelta. Suurkiitos Nikolle meidän majoittamisestamme ja yökaitsemisestamme sekä suihku-silitysrauta-aamupala -kombosta ja kaikesta muusta! Elikkäs juuh, majoitus oli hyvin lähellä Tampere-taloa ja vakaana tarkoituksena oli palata sinne jo kymmeneksi. Hämmästyttävästi aikataulussa lähes jopa pysyttiin, joskaan titaaniluennolle en ehtinyt. Ilmeisesti se oli mennyt aivan täyteen, joten ei voi mitään, nopeat syövät hitaat. Myös titaanien maailmassa.

Sunnuntain ohjelma ei valitettavasti ollut täysin minun makuuni, mutta toisaalta aikaa jäikin sitten kaikenlaiseen muuhun. Hetken pähkäiltyäni päädyin avustamaan C3bu-cosplay-ryhmää ampuma-aseiden oikeaoppisessa käytössä (aseet tarjosi Nova) näiden photoshootin aikana ja kantelemaan tytyjen laukkuja näiden tetsatessa pitkin Sorsapuistoa. Photoshootista oli kuitenkin karattava vuorooni Desupöydällä. Kiitoksia kaikille pöydällä pyörineille sekä Desuväelle! Tällä kertaa ei ollut minkäänlaisia lippuja myynnissä, mutta paitoja ja termosmukeja meni, mikä oli kiva.

Juuh elikkäs jonoa takaovella lauantailta

Desuvuoron jälkeen oli kuitenkin vuorossa hämmentävintä conitusta hetkeen, kun poistuin Johannan ja Desuconin talousvastaavan Perhiksen kanssa etsimään Tampere-talon lähistöllä olevaa geokätköä. Paikan lähistöllä pyöri pari ehkä 14-vuotiasta conittajatytyä, jotka ottivat nukkeleistaan kuvia puiden alla. Huomasin näiden katselevan meitä, mutta tämä nyt ei ole ihmeellistä geokätköä etsiessä, vaikka kuinka sitä yrittäisi ninjailla. Noh, Johanna ja Perhis lähtivät tsekkaamaan toista mestaa kätkön perässä ja minä jäin hetkeksi penkomaan yksin. Yhtäkkiä toinen tytyistä juoksee luokseni. ”Moi mä oon sun fanis, saanko kuvan sun kanssas :D?” Olihan sitä pakko suostua, kiitoksia ko. söpölle fanitytölle! Hieman kyllä yllätyin, ei tapahdu ihan joka päivä :-D

Sunnuntain puheohjelmaksi valikoitui Heidi ”Hoothoot” Päivisen ”Ihmisyyden viimeiset askeleet”. Hootilla on aina hyvä määrä tietoa esityksen takana ja niin oli nytkin. Henk. koht. ongelmanani tosin oli oma väsähtämiseni vähäisen unen vuoksi, joten mielenkiintoisesta sisällöstä huolimatta asiaa meni välillä ohi kun pilkkiminen meinasi iskeä. Sori Hoot ;_; Positiivisena huomiona mainittakoon että Hootti on selvästi oppinut puhumaan rauhallisemmin, mikä helpottaa luennon kuuntelua huomattavasti!

Hootin jälkeen oli jäljellä kuitenkin enää vain syöminen ja poislähtö ;_;

DESUCON MASSIIVIII

Kokonaisuutena Tracon oli jälleen peruslaadukas coni. Tilojen käyttö oli jees, yleisesti järjestelyt tuntuivat toimivan eikä erityisiä tukoksia tuntunut syntyvän, vaikka ihmisiä oli pipona. Melkein veikkailisin, että tässä conissa saatettiin tehdä jopa uniikkien kävijöiden Suomen ennätys. Ja mikäpä siinä, koska tämmöisissä coneissa on kiva käydä. Ei silti, ettäkö kaikki olisi ollut täydellistä. Johanna jo siitä sanoikin, mutta sanon uudestaan: iso miinus vuoden 2006 jonotuskäytännöistä.

Perusteluna tälle ratkaisulle kuulin mm. että ”jos ohjelmiin on liput, sitten muodostuu kaksi jonoa: lippuja hakevien jono sekä ohjelmaan jonottavien jono”. Conin järjestäjästä tämä voi olla hyvä perustelu, mutta kävijän kannalta se on väärä perustelu. Kävijänä on aivan eri asia jonottaa ohjelmaan sisäänpääsystään epävarmana tai sisäänpääsystään varmana lippu kourassa. Vaikka Traconin järjestäjillä on usko siihen, että pääsali kyllä vetää, kävijä ei voi olla tästä varma. Se taas synnyttää kävijässä epätietoisuutta, mikä synnyttää ahdistusta, mikä synnyttää vitutusta. Desuconista saatujen kokemusten perusteella todettakoon, etteivät ohjelmiin lippuja hankkivat jonoudu läheskään niin pahasti kuin ohjelmaan jonottavat. Lippujen hakijat tulevat pienemmissä ryppäissä tasaisena virtana. Ja kun näillä on liput, ohjelmiin ei tarvitse varsinaisesti jonottaa ”odotusjonossa”. Jos tällaisia alkaa syntyä vaikkapa tunti ennen ohjelman alkua, kutsutaan JV:t paikalle hajottamaan jono. Tämä ratkaisu todistetusti toimii ja suosittelen sitä kaikille.

Siihen oli syynsä, minkä takia jo Jyväskylässä 2007 alettiin kokeilla erilaisia ratkaisuja jonojen hillitsemiseksi (kuten ennakkovaraus lipuille jne). Ei palata Paasitornin Animeconin aikoihin, jooko?

Traconin suosituin ohjelmasali?

Toinen ongelma: tekniikka. Johanna sanoi tämänkin, mutta kertaus on opintojen äiti. En tiedä, onko ongelma mikrofoneissa vai Traconin järjestelyissä vaiko pelkästään huonossa tuurissa; en tiedä toimivatko mikrofonit pattereilla vai akuilla jotka pitää ladata, mutta jos esityksen aikana kuolee kaksi mikrofonia ja tietokoneesta ei saa ääniä kovemmalle, tarttis jottain tehrä. Joko paikalla pitää olla conin puolesta henkilö, joka tietää, tai asiat pitää merkitä niin selvästi ettei epäselvyyttä tule.

Mutta ei niin pahaa etteikö jotain hyvääkin. Kirpputori oli loistava lisäys nyt Kupolin mangakirppiksen lopettamisen jälkeen. En tiedä mikä oli syynä, mutta tämä kirpputori tuntui hämmentävästi vetävän Kupolin kirpparia paremmin. Tämä on jännää, sillä sinällään näillä kahdella ei mielestäni ollut suurtakaan eroa. Ehkä sitten se, että tuli hinnoiteltua mangat melko alas jotta niistä pääsee eroon, vaikutti asiaan.

Jotkut ovat valittaneet kirpputorin joustamattomuudesta rahojen tilitysajankohdan kanssa. Jousto kävijöiden suuntaan on tietysti suotavaa, mutta omiin aikatauluihini tilitys neljältä sopi oikein hyvin ja ainakin tuolloin homma tuntui toimivan kuin rasvattu. Kiitoksia tästä! Ainoa harmi oli, että jätin parit Claymoret hyllyyn, mutta ensi kerralla sitten ;D

Äärimmäisen taiteellinen taidekuva!

Ei kai siinä. Ihmisiä oli paljon, mutta homma toimi, kiitos yleisesti hyvien järjestelyjen. Pari retardismia oli mukaankin eksynyt, mutta ottaen huomioon, että lähes jokainen palautetta antava tuntuu kommentoivan paikkalippujen puutetta, uskon, että tämä viesti menee Traconin järjestävälle portaalle perille. Vaikka con ei tällä kertaa ohjelman puolesta ollutkaan minun kannaltani täysin nappisuoritus, jotain tekemistä tai kivoja ihmisiä tuntui olevan koko ajan, joten tylsää ei päässyt tulemaan missään vaiheessa. 4/5, kivaa oli! Kiitoksia sille fanitytölle, Desuihmisille, kaikille tutuille ja kavereille sekä muille conittajille ja tietysti Traconin väelle. :3

Kun coneissa käy tarpeeksi kauan, ne alkavat sekoittua oudoksi mössöksi. On jotenkin vaikea uskoa, että olen käynyt Traconissa jo kahdeksan kertaa. Vanhemmat Traconit ovat muistin perällä paremmin eroteltuina, koska silloin olin vielä nuori ja kaikki oli uutta ja jännää. On kuitenkin aika selvää, että näissä uudemmissa Tampere-talon coneissa asiat toimivat näin pääosin hieman paremmin ja sanoisiko, modernimmin. Cossikisojakaan ei enää pidetä luentosaleissa ilman valoja ja musiikkia.

Aamu valkeni lauantaina taas aivan liian aikaisin. Team Bubukuuti kaivautui kolostaan ja lähti huristamaan Tampereelle pitkin perin outoa kolmostietä. Turku-Tampere -tie on meille molemmille paljon tutumpi kuin tämä Helsingistä lähtevä veljensä. Outouden tunnetta lisäsi vielä kesken matkan iskenyt sumu, joka sai lähinnä pelkäämään zombimaailmanloppua. Pääsimme kuitenkin perille ilman peräänajoja tai muita kamaluuksia, ja liityin suit sait sukkelaan työvoimaoven jonoon.

Joo, jonoon. Siinä kello puoli yksitoista jono oli jo ihan kivan pituinen. Seisoin jonossa vähän yli vartin ennen kuin sain badgeni, mikä rassasi pahasti. Joutuuhan sitä arkielämässäkin tietenkin jonottelemaan ties missä, mutta tämä oli hyvä ennakkoaavistus tulevasta. Traconissa tänä vuonna nimittäin muodostui jono lähes joka ohjelmaan ja joka paikkaan. Kakkoskerros oli yleensä jonojen kuorruttama, kun siellä kävin. Milloin oli cossikisa, milloin konsertti, milloin AMV-kisa, kaikkeen jonotettiin. En ole kehityksestä ja jonoutumisesta ihan hirveän innoissani. En tiedä mitä tässä on tapahtunut – onko kävijämäärä niin nuorta, että se tykkää jonottaa sosiaalisena aktiviteettinä? Sotkiko kävijäennätys ja lauantain loppuunmyynti kaikkien pasmat? Onko jonottaminen hipsteriä? Jaa-a, jaa-a.

Muualla onkin jo todettu tämä sataan kertaan, mutta liityn kuoroon. COSSIKISA ILMAN PAIKKALIPPUJA ON TODELLA HUONO IDEA, VAIKKA CONILLA OLISIKIN KÄYTÖSSÄÄN YHTÄ ISO PÄÄSALI KUIN TRACONILLA. Jonottaminen ilman takuita paikasta on ikävää, jonottaminen tukkii rakennuksen ja onhan se nyt aika tasoa Paasitorni v. 2006. Joko järjestetään paikkalippujen jakopiste johonkin nurkkaan, jossa jonotus ei haittaa (sään salliessa vaikka ulos) tai sitten niitä voisi jakaa jopa netissä. Mahdollisuuksia on. En tahtoisi kehua sitä meidän huushollin järkkäämää conia, mutta Desuconissa cossikisaan ei ole enää vuosiin jonotettu.

Ohjelman puolesta itse en paljoa jonotellut. Traconissa oli tosiaan paljon show-ohjelmaa: kaksi cossikisaa, AMV-kisa, tanssibattle, pari konserttia sun muuta. Itse olen kuitenkin enemmän puheohjelman fani, joten tutkin ohjelmakarttaa sillä silmällä. Alun perin oli tarkoitus mennä lauantaina aamusta ja alkuiltapäivästäkin homehtumaan luentosaleihin, mutta sattuma ja kohtalo päättivät toisin.  Lisäksi piti viettää hetki askarrellen hintalappujen ja listojen parissa kirppiksellä. Halusimme viimein eroon eräistä mangahyllymme ”helmistä” keinolla millä hyvänsä. Hienoa, että Traconissa oli nyt kirppis ihan conin puolesta, kun Kupoli jätti leikin kesken. Kirppis vetikin hurjasti kävijöitä heti auettuaan, eli mitä ilmeisimmin conin tarjoama kirppis on muillekin coneille kopioimisen arvoinen idea.

Tracon on niin suuri con, että sinne olivat tulleet tutut vähän kauempaakin ja sellaiset myös, jotka eivät enää coneissa hirveästi käy. Niinpä lauantai kului hintalappuaskartelun jälkeen pysähtyen käytävillä ja Sorsapuistossa 15 metrin välein moikkaamaan jotakuta tuttua. Mukavaa, ja menihän se aamupäivä näinkin kuulumisia jakaessa.

Ensimmäinen ohjelma, johon istahdin, oli sitten Touniksen SHAFT-luento. Tykkään aina käydä katsomassa, kun ihmiset puhuvat niistä omista huippulempijutuistaan, ja sitähän tuo SHAFT taitaa Tou-niille olla. SHAFTin tyyli on minulle sellainen, että sitä jaksaa katsella silloin tällöin sellaisena erikoisuusruiskeena muun animen seassa. Tällaisia kuvakerrontaan ja visuaaleihin keskittyviä luentoja on aika vähän coneissa, joten siltäkin akselilta oli miellyttävää kuunnella analyysiä. Puhetyyli oli varma ja paperit lentelivät totuttuun tyyliin.

Luennon jälkeen minun piti tehdä jotain aivan muuta, mutta uteliaisuus voitti ja ängin cossikisaan (jonon ohi?) mediapassin voiminnnnnn. Tarkoitus oli katsoa vain WCS-osuus ja sen jälkeen karata syömään. Tänä vuonna WCS-pareja oli viimein enemmän kuin yhden käden sormilla laskettava määrä ja kisa oli tosi kovatasoinen. Jännitin niin kaverien kuin vieraampienkin puolesta kynsiä purren. Kun tulokset tulivat ja kaikki halusivat rynnätä saliin onnittelemaan, itse jäin pidättyneesti vähän kauemmas ja katselin pylvään takaa toisten riemua ja toisten pettymystä. Kun en itse millään kisaamisesta tällaisia kiksejä saa, sitä on mielenkiintoista ja osin sydänjuuria raastavaa seurata sivusta. Kun en sitä vielä tainnut kuitenkaan sanoa, onnea Hootti ja Ilona ja kolmas kerta toden sanoo >:3 Syökää Nagoyassa hitsumabushia, se on tosi hyvää!

Mahani kurni tässä vaiheessa ankarasti ja oli viimein aika mennä syömään. Joku yakisoba tai ramen ois maistunut (:3~~) mutta päädyttiin nyt kuitenkin syömään jotain ihan muuta ja mussutin sitten burriton naamariin. Syömingit saatiin ajoitettua juuri sopivasti, että päästiin takaisin Tampere-taloon madun luennolle GARin kuolemasta. Madu oli saanut aika ankean slotin, sillä yleensä yhdeksältä illalla jengi alkaa jo karata iltabileiden ja baarin suuntaan. Yleisöä kuitenkin riitti, vaikka mikit kuolivatkin kahdesti, videot eivät oikein toimineet ja voluuminappi oli hukassa. Tästä Traconin tekniikkaihmisille iiiiiiiso miinus. Madu itse puheli rennosti mukavia ja miehisistä jutuista tykkääville mukaan tarttui varmaan monta sarjasuositustakin.

Yhdeltätoista oli viimein myös oman porukkamme baariutumisen aika. Yleensä coneissa olen tässä vaiheessa jo kuoriutunut cossista johonkin ihan muuhun vaatetukseen, mutta nyt ei ollut aikaa eikä viitsimistä ja Yarizui-sempai on mukava päälläkin, ei hierrä ei kiristä ei purista. Marssin siis baariin koulutyttöcossissa enkä häpeä mitään. Cossaaminen on kivaa ja taisi asua joku normikeke baarissa kehaistakin :D Loppulaskun mukaan tuli pidettyä samaa cossia päällä yhtäjaksoisesti 18 tuntia, joka on minulle oma henkilökohtainen ennätys. Laitetaan vaikka alkuperäisteoksen piikkiin: kaikki kattoo nyt Ben-To!n, siinä on hauska ja kiva sarja!

Lopputulemana lauantai oli ihan kiva. Tracon 8 ei mennyt henkilökohtaisen PARASSSSS IKINÄÄÄÄÄ -listani kärkeen, mutta mielellään päivän tuolla vietti, kun sääkin suosi. Suomen kesä loppuu vasta Traconiin, ei yhtään ennen.

Juuh elikkäs jos sitä kaivautuisi kiven alta ja kirjoittelisi taas jotain anime_harrastus_juttuja!

Jälleen tapahtui Desucon, joka oli nyt viides laatuaan. Minulle se oli toinen Desucon, jonka järjestelyissä en ollut mukana oikeastaan millään tavalla. Visiitti suoritettiin siis lähinnä kävijänä (sekä iltabilecosplaytuomarina, kiitos ihana Ilona jonka Desuraportti täällä!). Tapahtuman jälkeen päällimmäiseksi fiilikseksi, Desu 2013:n kiteyttäväksi sanaksi, jäi varmaankin tasaisuus. Mutta kronologiseen kerrontaan!

Führer Myyrä muutti conin kolmipäiväiseksi vuosi sitten, mikä näin kävijänäkökulmasta tarkoittaa lähtöä jo perjantaina lauantain sijaan. Siinä on omat hyvät ja huonot puolensa. Team Bubukuuti & joku FanFest-Mikde starttasi perjantaina kahdelta kohti Lahti Cityä. Liike oli harkittu, sillä tarkoitus oli välttää neljän ruuhka Kehä I:llä. Viime vuonna matkaan Leppävaara – Lahdenväylä meni nimittäin noin tunti, mikä on vähän peräreiästä ottaen huomioon, että yleensä täältä ajaa Lahteen perille reilussa tunnissa.

Mutta kas, nytkin suurin osa ajasta meni ajaen 10 – 20 km/h alle nopeusrajoituksien, koska niin Kehä I kuin Lahdenväyläkin alkoi ruuhkautua jo tuolloin. Hämmentävää. Tosin myöhemmin Kehä + itse Lahdenväylä vetikin sitten ihan täysin tukkoon, joten ehkä silti jäätiin voiton puolelle.

Perille päästiin paria minuuttia yli neljä, mikä oli oikein riittävästi aikaa hotelliin kirjautumiselle ja Johannan cosplay-asuun pukeutumista varten avajaisia ennen. Oli erinomaista huomata, miten avajaiset ovat muuttuneet omien aikojeni julisteluista kunnon spektaakkeleiksi. Kuulemma ruotsalaisilta erikoisjoukoilta oli napattu vieläpä mullistava idea taustamusiikin soittamisesta ihmisten saliin saapumisen ajaksi! Sen verran voisin kuitenkin kitistä, että avajaisissa puffattiin kyllä iltabileitä, mutta ohjelma jäi vähän niinkuin mainitsematta. Toki kaikkia ohjelmia ei voi mitenkään nähdä, mutta kyllä joitain nostoja olisi voinut tehdä.

Mutta ohjelma! Perjantai oli varsin luentopainotteinen ja siihen kuului niin Johannan Simoun-luento kuin Matiaksen ”Ruutuja paperilla, liikkuvia kuvia” että myös itsensä pääjärjestäjä Myyrän & Eetu Lampsjärven Organisaatiovau.

Suuri osa Johannan Simoun-pointeista oli minulle tuttuja niin saunan lauteilta kuin makuuhuoneestakin, mutta tällaisena yhdistettynä pakettina ne toimivat vielä paremmin. Luennossa tykkäsin erityisesti siitä, miten Bubulaattori oli saanut hahmojen esittelyt hajautettua sarjan keskeisten teemojen käsittelyn sekaan. Vaikka koko Simounin hahmokaartin läpikäynti hahmo hahmolta olisi nimittäin ollut ilmeisin ja siksi myös houkuttelevin ratkaisu, esitysteknisesti se olisi ollut itsemurha. Nyt teemoja ja hahmoja tuli ruudulle tasaiseen tahtiin, mikä piti esityksen erittäin hyvin kasassa. Mut vähemmänkin voisi slaideissa olla tekstiä, esimerkiksi alle 6 sanaa ;(

Johannan jälkeen oli Matteuksen aika. Kuten olen tainnut aiemminkin sanoa, Matias on muutaman vuoden aikana kehittynyt puhujana huimasti ja on nykyisellään ehdottomasti yksi conin kovimmista sedistä. Tälläkin kertaa Matiakselta tuli hyviä havaintoja, joskaan tällä kertaa en kokenut ihan samanlaisia ”OOOH, TUOTA EN OLEKAAN TULLUT AJATELLEEKSI”-viboja kuin menneillä kerroilla. Syy voinee tosin olla siinä, että Matias puhui lähestulkoon samoista asioista viimeisimmässä Otakunvirka-podcastissa ja havainnot olivat sitä kautta tuttuja.

Pari minun suunnittelemaani Desumainosta, jotka olivat Desunäyttelyssä. :-D

Esitysteknisesti koen Matiaksen presentaatiota katsoessa aina massiivisia multiorgasmeja koska AAH NIIN MINIMALISTISET SLAIDIT. Esitysteknisesti Matiasta olikin ilo seurata… eturivistä. Epäilen nimittäin vahvasti, että koska Matiaksen slaidien tekstit olivat alareunassa, ne eivät näkyneet taakse. Puusepän Verstaassa ei koskaan tekstiä alalaitaan. Samoin esiintyjä voisi koettaa pysyä paikallaan, sillä ees-taas steppaileva puhuja luo yleisöön hermostunutta tunnelmaa. Erityisbonus kuitenkin totatotien lähes totaalisesta eliminoinnista! Tämä on juuri sitä puhujana kehittymistä, mistä jokainen voi ottaa oppia: omien esiintymisvirheiden eliminointia yksi kerrallaan, kohti täydellisyyttä. Plussapisteitä myös jatkuvasta Tounis-Valtterin vilkuilusta, olin jo näkevinäni ruusun terälehdet ja kirakirat lentelemässä. Joku lahjakas piirtäjä voisi vähän askarrella Matteus x Valtteri -yaoita. Ostaisin.

Taistelijapari Myyrä – Lampsjärven Organisaatiovauta en nähnyt ihan alusta, koska välissä piti käydä heittämässä parit voileivät naamaan. Paikalle päästyäni jouduin kuitenkin toteamaan, etteivät Antti ja Eetu olleet ihan elämänsä vedossa ja esityksen burgeritasot jäivät melko mataliksi, puhumattakaan siitä, ettei Garupan ole lainkaan sotilasanime, vaan kuten muutamakin henkilö sanoi, ”polttopalloa panssarivaunuilla”. Pointseja kuitenkin Full Metal Panicin Mithril vs. USA -kähmintöjen maininnoista!

Lauantai olikin hieman hengauspainotteisempi… En oikein edes tiedä, minne aika katosi. Mutta joo! Ohjelmapuolelta tuli valittua Maaret ”Arana” Stepanoffin Hahmodesign pintaa syvemmältä -luento, joka oli oikein tehokas tykitys hahmodesignistä ja sen merkityksestä sarjan kerrontaan ja yleensäkin siitä, miten sarjan maailmanrakennus ja hahmodesign tukevat toisiaan: hahmot eivät elä tyhjiössä eikä niiden pidäkään. Mitä esitystekniikkaan tulee, aika hiljaista on kritiikin saralla. Maaretin esiintyminen on aina hyvää ylempää keskiluokkaa, joskin kaipaisi vielä ehkä jotain erityistä niksiä kohotakseen mestariluokkaan. Mikä tämä niksi on, riippuu tietysti esiintyjästä itsestään ja erityisesti tämän persoonasta ja/tai muista vahvoista puolista.

Sen jälkeen olisi ollut luvassa ihanan Hentsun Moyoco Anno ja Ai Yazawa, mutta kun Ai Yazawa ei napostellut, päätinkin lähteä tutustumaan Sibeliustalon rantaan, missä tulikin satunnaisten herrasmiesten kanssa puhuttua jokunen tovi eli pari tuntia… tai yli. Oikeastaan minulla on aika huonot muistikuvat lauantailta, koska silloin ei tosiaan hirveästi tullut ohjelmissa juostua! Hämmentävää. No joo, siinä tuli kaikenlaista pientä organisatorista säätöä, Green Roomissa istumista sekä myyntipöytäsalin raidaamista. Sen jälkeen pitikin siirtyä iltabileisiin toteuttamaan kunniatehtävääni iltabilecosplaytuomarina.

Iltabilecossien kuningas – vaiko PRODESHEIKKI!?

Iltabileissä oli ihan jees ja meno oli kova! Kiitoksia erityisesti iltabilecosplaykilpaan osallistuneille sekä kaikille niille joiden kanssa hengasin illan aikana (Iltanyymille erityiskiitos hyvästä ja eritoten isänmaallisesta shottiseurasta) ja erityisesti ryhmäcosplaykavereilleni DHawkulle että Elffille. Ryhmäcosplaymme aihehan siis oli Testo, Raudo ja Megis loistavasta massaa.txt-kertomuksesta… sekä yleinen douchebaggailu.

Hivenen kosteahkojen iltabileiden jälkeen suuntasin hotellille odottelemaan sunnuntai-aamun saapumista ja ihme ja kumma, se tuli kuin tulikin! Hauskana lisämausteena kännykästäni oli tosin iltabileiden aikana loppunut akku  ja laturi oli Sibbellä, joten en saanut puhelintani mitenkään ladattua. Hotellihuoneeseen ei myöskään kuulunut minkäänlaista herätyskelloa, joten vaistojen varassa mentiin. Onneksi sisäinen kelloni toimi ja olin aamupalalla jo kymmeneltä (kiitokset seurasta Janne Paalijärvi!), Sibbellä joskus yhdentoista maissa.

Sunnuntain osalta Ville Siivolan Evan tyttäret vaikutti kiinnostavalta, mutta samalla tulikin muuta tekemistä Anan kanssa, joten jäipä Villekin välistä :/. Käytiin sitten Anan kanssa katsomassa osa cosplayesityksistä ja ainakin minun näkemäni esitykset olivat hienoja! Jotta sitäkään ei kokonaan tullut nähtyä, tarvittiinkin apuani muualla, joten piti lähteä kesken kaiken pois. Ilmeisesti menetin lopusta kuitenkin vain viimeisen esityksen, eli sikäli ihan ok tulos minun kannaltani ”:D”.

Esityskilpailun jälkeen olisi ollut tarjolla Haiderin ja Hootin Shinsekai yori -luento joka kiinnosti enemmän kuin paljon. Siinä oli vain se ongelma, että kun Shinsekai Yori on tällä hetkellä meillä Johannan kanssa katsottavana, en uskaltanut mennä luennolle spoilereiden takia. Harmi sinänsä, koska olisi kiinnostanut, mutta minkäs teet kun ei ole ehtinyt katsoa sarjaa loppuun ”:D”.

Desuconin viimeiseksi puheohjelmaksi jäi Niko Korhosen JoJo-luento. Tiesin jo valmiiksi odottaa kovatasoista faktaa ja niinhän sitä tulikin. Jojon luojan, Hirohiko Arakin käsittely luennolla oli hetkittäin ehkä vähäsen paperin-/Wikipedianmakuista, mutta onneksi suuri osa ajasta pelattiin Nikon vahvuusalueilla eli tiukassa JoJo-asiassa. Siinä esiintyminenkin oli dynaamisempaa ja niin kovin nautinnollista ;_;. Burgeritasot olivat koko esityksen ajan korkealla, mikä ei nyt ihmetytä, kun Niko on varmasti yksi Suomen suurimmista Jojo/Araki-arkkiburgereista, joten tiukkaa kamaahan tämä oli.

Ihanin Miku :33

Jojottelun loputtua olikin päättäjäisten aika. Kuten avajaisiin, myös päättäjäisiin oli saatu lisää spektaakkelimaisuutta. Suhtaudun tosin hieman kaksijakoisesti siihen, että spektaakkelimaisuus tuli Visual Questin kautta, joka veikin sitten reilusti yli puolet päättäjäisten ajasta. Toisaalta osa kävijöistä tykkää siitä kuin hullu puurosta, mutta toisaalta osa kävijöistä pitää sitä aivan täysin turhana ja tapahtuman teemaan täysin liittymättömänä, mikä sinänsä onkin totta. Silti se tuo, no, spektaakkelimaisuutta, mikä on aina hyvä. Kysymys toki kuuluu, miten asia ratkaistaan. Yksi asia on VQ:n käsitteleminen omana ohjelmanaan, toinen ratkaisutapa olisi lisätä päättäjäisiin spektaakkelia muualta. Näin kaikki voisivat olla tyytyväisiä, eivätkä päättäjäiset jää tylsiksi kiittimoi-julistuksiksi, mihin olen toki itsekin ollut osasyyllisenä.

Kuten sanoin: kokonaisuudessaan Desucon oli tasainen. Mitään erityisiä derppailuja ei ainakaan minun silmiini tullut, mutta toisaalta ei tullut myöskään erityisiä tajunnanräjäyttäviä elämyksiä. Näkemäni ohjelma oli valtaosaltaan korkeatasoista, joskin suurimmat huiput jäivät valloittamatta. Tämänkertainen Desucon oli aikamoinen farmari-Volvo: varmaa ja toimivaa, hyvää laatua, muttei toisaalta kovin jännittävä eikä varsinkaan uhku villiä energiaa.

Kokonaisarvio: ”Tasainen, viipyilevä, hennon kukkea.”

Sunnuntai-aamu valkeni hotelliaamiaisen merkeissä. Aamiainen olikin tavallista EBINIMPI sillä osuin munakkaan ja pekonin ääreen samaan aikaan kuin Norio Wakamoto. Pekonit naamaan ja sitten hotellihuoneeseen ihmettelemään hiusasioita. Sain äherrettyä ja väkerrettyä moppini cossitytyn ihmeponnaria vastaavaan viritykseen, mutta säädön takia Gundamit jäivät väliin.

Cossini (Minami Kotorin yksi CD:n kannessa ollut asu, sarja on ihana Love Live) oli vähän tällanen viritys, jonka kasasin olemassa olevista kankaista ja romuista viikon varoitusajalla. Hyvin toimi hintaansa 0 e nähden ja oli ehkä yksi kivoimmista asuista päällä koskaan, joskin kirjoituskäteen iholiimalla kiinnitetyt jutut ovat epäkätevyyden huippu. Hyvin palvelleet valkoiset cossisaappaani pääsevät kiertoon johonkin huutonettiin – pohkeeni on nykyään paljon isompi kuin vuonna 2007. Uskaltaisin väittää pohjemassan olevan lihasta läskin sijaan… vaikka viikonlopun pumppaukset jäivätkin tekemättä.

Sunnuntai oli hyvin Wakamoto-painotteinen. Ensimmäinen osio kunniavierasohjelmasta on jo saanut kritiikkiä eri puolella Interwebsejä liian pitkistä videopätkistä. Olivathan ne vähän puuduttavia joo, joskin itse viihdytyin kovasti suomisubeista. Drasa (?) oli tainnut väsätä ne joskus kello kaksi aamuyöllä (?) ja taso oli sen mukainen, välillä kielelliset valinnat olivat tahattoman hauskoja. Valitusta on kuulunut myös LoGHin spoilaamisesta mut hei herranpieksut nyt sentään. LoGH on abouttiarallaa 30 wee vanha sarja, kaikilla joita kiinnostaa on ollut kaikki maailman aika katsoa se.

Ohjelma pääsi varsinaisesti vauhtiin vasta kysymyspuoliskolla. Lempihahmoa kysyttiin varmaan kymmenen kertaa, mikä oli aika tylsää ja mielikuvituksetonta. Muutoin kyssärit olivatkin ihan hyviä eivätkä aiheuttaneet valtavaa myötähäpeää. Wakamotolla riitti huumorintaju myös pitsun ja ananaksen kohdalla. :D Wakamotolla oli asenne kohdillaan muutenkin, viihdyttävää kerrankin katsoa oman arvonsa tuntevaa seiyuuta!

Touniksen joseijuttu jäi väliin kunniavieraan takia, mistä olen edelleen vähän uguu ;_;. Toivottavasti sekin ilmestyy jossain vaiheessa Youtubeen. Vinkvink Desun videojäbät, vähän nopeammin kuin yli puoli vuotta kiitos.

Sunnuntaina ehdin ekaa kertaa myyntipöytäsaliin sillä lailla kunnolla. Mukaan tarttui tällä kertaa MKR-omnibusit, Sailor Moonin ysivola ja mustana hevosena Knights of Sidonian ykköspokkari. Avaruussarja kun herätti automaattisesti mielenkiintoni, ja tekijällä eli Tsutomu Niheillä on vanhempien sarjojensa perusteella krediitit kunnossa. Sangatsun laarien puolelta kovasti etsin Finlandian kakkososaa. Eikö se ole vieläkään ilmestynyt, vai olinko paikalla yksinkertaisesti liian myöhään?

Wakamoton jälkeen con olikin oikeastaan ohi. Sunnuntait menevät coneissa aivan valtavan nopeasti. Yhtäkkiä kaikki olikin lopussa, kävijät hakivat kamojaan narikoista ja hommana oli enää ilmapallojen puhkominen sekä jouluvalojen kerääminen. Autoni oli lastattu täyteen työntekijöiden kaatajaisiin tarkoitettuja virvokkeita, jotka kävimme heittämässä bilepaikalle. Aviopari Kari&Kari siirtyi sen sijaan syömään Amarilloon ja jalkasuihkulle hotelliin. Molempien jalkahikeä olisi voinut käyttää biologisena aseena…

Kaatajaiset itsessään eivät olleet yhtään bileet minun makuuni. Suurin osa burgerikerhosta oli jo lähtenyt hikkyluoliinsa ja paikalle saapuessani siellä oli lähinnä ekstroverttejä juoksemassa alasti ja huudattamassa musaa. En siis ollut kovin impress. En oikein jaksa enää tästä valittaakaan, viimeksihän Desutalks-raporttini ei koostunut oikeastaan mistään muusta kuin ulinasta huonoista bileistä. Eli siis joo, seuraavalla keralla taidan skipata kaatajaiset kylmänviileästi ja mennä Teerikseen oikein valitun herrasmiesnaisjoukkion kanssa. Olkaa kuitenkin iloisia kaikki bibistelijät, minä autoin kantamaan viunanne paikan päälle ja muistakaa pitää tiukin hampain kiinni oikeudestanne olla kovaäänisiä ja sosiaalisia. Minä en ole, joten minulle ei ole bileissä paikkaa.

Ilta ei kuitenkaan ollut mitenkään pahasti piloilla. Hotellihuoneessa odotti limpparia, karkkia ja Interwebs, jossa 4chanin /a/ssa oli aivan loistava Wakamotoketju täynnä muidenmaiden ulinaa. Miks joku hikinen kaukana kaikesta oleva Suomi sai tollasen ison nimen ja me ei yhyy yhyy???!!!???

Tämän vuoden Frosti ei ollut ihan niin vahva esitys kuin viime vuotinen. Jotkut käytännön asiat toimivat huonommin, narikasta on ilmeisesti tullut eniten valituksia vastaan. Minua henkilökohtaisesti häiritsi väenpaljous. Lippuja oli puskahuhun mukaan myyty enemmän kuin alun perin oli tarkoitus, mikä näkyi. Tunnelma oli paikoittain klaustrofobinen. Säälin kaikkia, joilla oli mukana iso proppi tai siivet.

Kesän pääasiaan eli Desuconiin on suunnilleen neljä kuukautta. Oma ohjelmani on selvä: pölisen Simounista ja sen lisäksi istun kuin tatti muiden luennoilla. Desucon on kuitenkin minulle se tärkeämpi tapahtuma ja ihanasti kolmipäiväinen. Nyt kun kolmipäiväisistä coneista on jo kokemusta, se vain tuntuu niin hyvältä ja ihanalta.