Juuh elikkäs jos sitä kaivautuisi kiven alta ja kirjoittelisi taas jotain anime_harrastus_juttuja!
Jälleen tapahtui Desucon, joka oli nyt viides laatuaan. Minulle se oli toinen Desucon, jonka järjestelyissä en ollut mukana oikeastaan millään tavalla. Visiitti suoritettiin siis lähinnä kävijänä (sekä iltabilecosplaytuomarina, kiitos ihana Ilona jonka Desuraportti täällä!). Tapahtuman jälkeen päällimmäiseksi fiilikseksi, Desu 2013:n kiteyttäväksi sanaksi, jäi varmaankin tasaisuus. Mutta kronologiseen kerrontaan!
Führer Myyrä muutti conin kolmipäiväiseksi vuosi sitten, mikä näin kävijänäkökulmasta tarkoittaa lähtöä jo perjantaina lauantain sijaan. Siinä on omat hyvät ja huonot puolensa. Team Bubukuuti & joku FanFest-Mikde starttasi perjantaina kahdelta kohti Lahti Cityä. Liike oli harkittu, sillä tarkoitus oli välttää neljän ruuhka Kehä I:llä. Viime vuonna matkaan Leppävaara – Lahdenväylä meni nimittäin noin tunti, mikä on vähän peräreiästä ottaen huomioon, että yleensä täältä ajaa Lahteen perille reilussa tunnissa.
Mutta kas, nytkin suurin osa ajasta meni ajaen 10 – 20 km/h alle nopeusrajoituksien, koska niin Kehä I kuin Lahdenväyläkin alkoi ruuhkautua jo tuolloin. Hämmentävää. Tosin myöhemmin Kehä + itse Lahdenväylä vetikin sitten ihan täysin tukkoon, joten ehkä silti jäätiin voiton puolelle.
Perille päästiin paria minuuttia yli neljä, mikä oli oikein riittävästi aikaa hotelliin kirjautumiselle ja Johannan cosplay-asuun pukeutumista varten avajaisia ennen. Oli erinomaista huomata, miten avajaiset ovat muuttuneet omien aikojeni julisteluista kunnon spektaakkeleiksi. Kuulemma ruotsalaisilta erikoisjoukoilta oli napattu vieläpä mullistava idea taustamusiikin soittamisesta ihmisten saliin saapumisen ajaksi! Sen verran voisin kuitenkin kitistä, että avajaisissa puffattiin kyllä iltabileitä, mutta ohjelma jäi vähän niinkuin mainitsematta. Toki kaikkia ohjelmia ei voi mitenkään nähdä, mutta kyllä joitain nostoja olisi voinut tehdä.
Mutta ohjelma! Perjantai oli varsin luentopainotteinen ja siihen kuului niin Johannan Simoun-luento kuin Matiaksen ”Ruutuja paperilla, liikkuvia kuvia” että myös itsensä pääjärjestäjä Myyrän & Eetu Lampsjärven Organisaatiovau.
Suuri osa Johannan Simoun-pointeista oli minulle tuttuja niin saunan lauteilta kuin makuuhuoneestakin, mutta tällaisena yhdistettynä pakettina ne toimivat vielä paremmin. Luennossa tykkäsin erityisesti siitä, miten Bubulaattori oli saanut hahmojen esittelyt hajautettua sarjan keskeisten teemojen käsittelyn sekaan. Vaikka koko Simounin hahmokaartin läpikäynti hahmo hahmolta olisi nimittäin ollut ilmeisin ja siksi myös houkuttelevin ratkaisu, esitysteknisesti se olisi ollut itsemurha. Nyt teemoja ja hahmoja tuli ruudulle tasaiseen tahtiin, mikä piti esityksen erittäin hyvin kasassa. Mut vähemmänkin voisi slaideissa olla tekstiä, esimerkiksi alle 6 sanaa ;(
Johannan jälkeen oli Matteuksen aika. Kuten olen tainnut aiemminkin sanoa, Matias on muutaman vuoden aikana kehittynyt puhujana huimasti ja on nykyisellään ehdottomasti yksi conin kovimmista sedistä. Tälläkin kertaa Matiakselta tuli hyviä havaintoja, joskaan tällä kertaa en kokenut ihan samanlaisia ”OOOH, TUOTA EN OLEKAAN TULLUT AJATELLEEKSI”-viboja kuin menneillä kerroilla. Syy voinee tosin olla siinä, että Matias puhui lähestulkoon samoista asioista viimeisimmässä Otakunvirka-podcastissa ja havainnot olivat sitä kautta tuttuja.
Pari minun suunnittelemaani Desumainosta, jotka olivat Desunäyttelyssä. :-D
Esitysteknisesti koen Matiaksen presentaatiota katsoessa aina massiivisia multiorgasmeja koska AAH NIIN MINIMALISTISET SLAIDIT. Esitysteknisesti Matiasta olikin ilo seurata… eturivistä. Epäilen nimittäin vahvasti, että koska Matiaksen slaidien tekstit olivat alareunassa, ne eivät näkyneet taakse. Puusepän Verstaassa ei koskaan tekstiä alalaitaan. Samoin esiintyjä voisi koettaa pysyä paikallaan, sillä ees-taas steppaileva puhuja luo yleisöön hermostunutta tunnelmaa. Erityisbonus kuitenkin totatotien lähes totaalisesta eliminoinnista! Tämä on juuri sitä puhujana kehittymistä, mistä jokainen voi ottaa oppia: omien esiintymisvirheiden eliminointia yksi kerrallaan, kohti täydellisyyttä. Plussapisteitä myös jatkuvasta Tounis-Valtterin vilkuilusta, olin jo näkevinäni ruusun terälehdet ja kirakirat lentelemässä. Joku lahjakas piirtäjä voisi vähän askarrella Matteus x Valtteri -yaoita. Ostaisin.
Taistelijapari Myyrä – Lampsjärven Organisaatiovauta en nähnyt ihan alusta, koska välissä piti käydä heittämässä parit voileivät naamaan. Paikalle päästyäni jouduin kuitenkin toteamaan, etteivät Antti ja Eetu olleet ihan elämänsä vedossa ja esityksen burgeritasot jäivät melko mataliksi, puhumattakaan siitä, ettei Garupan ole lainkaan sotilasanime, vaan kuten muutamakin henkilö sanoi, ”polttopalloa panssarivaunuilla”. Pointseja kuitenkin Full Metal Panicin Mithril vs. USA -kähmintöjen maininnoista!
Lauantai olikin hieman hengauspainotteisempi… En oikein edes tiedä, minne aika katosi. Mutta joo! Ohjelmapuolelta tuli valittua Maaret ”Arana” Stepanoffin Hahmodesign pintaa syvemmältä -luento, joka oli oikein tehokas tykitys hahmodesignistä ja sen merkityksestä sarjan kerrontaan ja yleensäkin siitä, miten sarjan maailmanrakennus ja hahmodesign tukevat toisiaan: hahmot eivät elä tyhjiössä eikä niiden pidäkään. Mitä esitystekniikkaan tulee, aika hiljaista on kritiikin saralla. Maaretin esiintyminen on aina hyvää ylempää keskiluokkaa, joskin kaipaisi vielä ehkä jotain erityistä niksiä kohotakseen mestariluokkaan. Mikä tämä niksi on, riippuu tietysti esiintyjästä itsestään ja erityisesti tämän persoonasta ja/tai muista vahvoista puolista.
Sen jälkeen olisi ollut luvassa ihanan Hentsun Moyoco Anno ja Ai Yazawa, mutta kun Ai Yazawa ei napostellut, päätinkin lähteä tutustumaan Sibeliustalon rantaan, missä tulikin satunnaisten herrasmiesten kanssa puhuttua jokunen tovi eli pari tuntia… tai yli. Oikeastaan minulla on aika huonot muistikuvat lauantailta, koska silloin ei tosiaan hirveästi tullut ohjelmissa juostua! Hämmentävää. No joo, siinä tuli kaikenlaista pientä organisatorista säätöä, Green Roomissa istumista sekä myyntipöytäsalin raidaamista. Sen jälkeen pitikin siirtyä iltabileisiin toteuttamaan kunniatehtävääni iltabilecosplaytuomarina.
Iltabilecossien kuningas – vaiko PRODESHEIKKI!?
Iltabileissä oli ihan jees ja meno oli kova! Kiitoksia erityisesti iltabilecosplaykilpaan osallistuneille sekä kaikille niille joiden kanssa hengasin illan aikana (Iltanyymille erityiskiitos hyvästä ja eritoten isänmaallisesta shottiseurasta) ja erityisesti ryhmäcosplaykavereilleni DHawkulle että Elffille. Ryhmäcosplaymme aihehan siis oli Testo, Raudo ja Megis loistavasta massaa.txt-kertomuksesta… sekä yleinen douchebaggailu.
Hivenen kosteahkojen iltabileiden jälkeen suuntasin hotellille odottelemaan sunnuntai-aamun saapumista ja ihme ja kumma, se tuli kuin tulikin! Hauskana lisämausteena kännykästäni oli tosin iltabileiden aikana loppunut akku ja laturi oli Sibbellä, joten en saanut puhelintani mitenkään ladattua. Hotellihuoneeseen ei myöskään kuulunut minkäänlaista herätyskelloa, joten vaistojen varassa mentiin. Onneksi sisäinen kelloni toimi ja olin aamupalalla jo kymmeneltä (kiitokset seurasta Janne Paalijärvi!), Sibbellä joskus yhdentoista maissa.
Sunnuntain osalta Ville Siivolan Evan tyttäret vaikutti kiinnostavalta, mutta samalla tulikin muuta tekemistä Anan kanssa, joten jäipä Villekin välistä :/. Käytiin sitten Anan kanssa katsomassa osa cosplayesityksistä ja ainakin minun näkemäni esitykset olivat hienoja! Jotta sitäkään ei kokonaan tullut nähtyä, tarvittiinkin apuani muualla, joten piti lähteä kesken kaiken pois. Ilmeisesti menetin lopusta kuitenkin vain viimeisen esityksen, eli sikäli ihan ok tulos minun kannaltani ”:D”.
Esityskilpailun jälkeen olisi ollut tarjolla Haiderin ja Hootin Shinsekai yori -luento joka kiinnosti enemmän kuin paljon. Siinä oli vain se ongelma, että kun Shinsekai Yori on tällä hetkellä meillä Johannan kanssa katsottavana, en uskaltanut mennä luennolle spoilereiden takia. Harmi sinänsä, koska olisi kiinnostanut, mutta minkäs teet kun ei ole ehtinyt katsoa sarjaa loppuun ”:D”.
Desuconin viimeiseksi puheohjelmaksi jäi Niko Korhosen JoJo-luento. Tiesin jo valmiiksi odottaa kovatasoista faktaa ja niinhän sitä tulikin. Jojon luojan, Hirohiko Arakin käsittely luennolla oli hetkittäin ehkä vähäsen paperin-/Wikipedianmakuista, mutta onneksi suuri osa ajasta pelattiin Nikon vahvuusalueilla eli tiukassa JoJo-asiassa. Siinä esiintyminenkin oli dynaamisempaa ja niin kovin nautinnollista ;_;. Burgeritasot olivat koko esityksen ajan korkealla, mikä ei nyt ihmetytä, kun Niko on varmasti yksi Suomen suurimmista Jojo/Araki-arkkiburgereista, joten tiukkaa kamaahan tämä oli.
Ihanin Miku :33
Jojottelun loputtua olikin päättäjäisten aika. Kuten avajaisiin, myös päättäjäisiin oli saatu lisää spektaakkelimaisuutta. Suhtaudun tosin hieman kaksijakoisesti siihen, että spektaakkelimaisuus tuli Visual Questin kautta, joka veikin sitten reilusti yli puolet päättäjäisten ajasta. Toisaalta osa kävijöistä tykkää siitä kuin hullu puurosta, mutta toisaalta osa kävijöistä pitää sitä aivan täysin turhana ja tapahtuman teemaan täysin liittymättömänä, mikä sinänsä onkin totta. Silti se tuo, no, spektaakkelimaisuutta, mikä on aina hyvä. Kysymys toki kuuluu, miten asia ratkaistaan. Yksi asia on VQ:n käsitteleminen omana ohjelmanaan, toinen ratkaisutapa olisi lisätä päättäjäisiin spektaakkelia muualta. Näin kaikki voisivat olla tyytyväisiä, eivätkä päättäjäiset jää tylsiksi kiittimoi-julistuksiksi, mihin olen toki itsekin ollut osasyyllisenä.
Kuten sanoin: kokonaisuudessaan Desucon oli tasainen. Mitään erityisiä derppailuja ei ainakaan minun silmiini tullut, mutta toisaalta ei tullut myöskään erityisiä tajunnanräjäyttäviä elämyksiä. Näkemäni ohjelma oli valtaosaltaan korkeatasoista, joskin suurimmat huiput jäivät valloittamatta. Tämänkertainen Desucon oli aikamoinen farmari-Volvo: varmaa ja toimivaa, hyvää laatua, muttei toisaalta kovin jännittävä eikä varsinkaan uhku villiä energiaa.
Kokonaisarvio: ”Tasainen, viipyilevä, hennon kukkea.”
Vastaa