Kun coneissa käy tarpeeksi kauan, ne alkavat sekoittua oudoksi mössöksi. On jotenkin vaikea uskoa, että olen käynyt Traconissa jo kahdeksan kertaa. Vanhemmat Traconit ovat muistin perällä paremmin eroteltuina, koska silloin olin vielä nuori ja kaikki oli uutta ja jännää. On kuitenkin aika selvää, että näissä uudemmissa Tampere-talon coneissa asiat toimivat näin pääosin hieman paremmin ja sanoisiko, modernimmin. Cossikisojakaan ei enää pidetä luentosaleissa ilman valoja ja musiikkia.
Aamu valkeni lauantaina taas aivan liian aikaisin. Team Bubukuuti kaivautui kolostaan ja lähti huristamaan Tampereelle pitkin perin outoa kolmostietä. Turku-Tampere -tie on meille molemmille paljon tutumpi kuin tämä Helsingistä lähtevä veljensä. Outouden tunnetta lisäsi vielä kesken matkan iskenyt sumu, joka sai lähinnä pelkäämään zombimaailmanloppua. Pääsimme kuitenkin perille ilman peräänajoja tai muita kamaluuksia, ja liityin suit sait sukkelaan työvoimaoven jonoon.
Joo, jonoon. Siinä kello puoli yksitoista jono oli jo ihan kivan pituinen. Seisoin jonossa vähän yli vartin ennen kuin sain badgeni, mikä rassasi pahasti. Joutuuhan sitä arkielämässäkin tietenkin jonottelemaan ties missä, mutta tämä oli hyvä ennakkoaavistus tulevasta. Traconissa tänä vuonna nimittäin muodostui jono lähes joka ohjelmaan ja joka paikkaan. Kakkoskerros oli yleensä jonojen kuorruttama, kun siellä kävin. Milloin oli cossikisa, milloin konsertti, milloin AMV-kisa, kaikkeen jonotettiin. En ole kehityksestä ja jonoutumisesta ihan hirveän innoissani. En tiedä mitä tässä on tapahtunut – onko kävijämäärä niin nuorta, että se tykkää jonottaa sosiaalisena aktiviteettinä? Sotkiko kävijäennätys ja lauantain loppuunmyynti kaikkien pasmat? Onko jonottaminen hipsteriä? Jaa-a, jaa-a.
Muualla onkin jo todettu tämä sataan kertaan, mutta liityn kuoroon. COSSIKISA ILMAN PAIKKALIPPUJA ON TODELLA HUONO IDEA, VAIKKA CONILLA OLISIKIN KÄYTÖSSÄÄN YHTÄ ISO PÄÄSALI KUIN TRACONILLA. Jonottaminen ilman takuita paikasta on ikävää, jonottaminen tukkii rakennuksen ja onhan se nyt aika tasoa Paasitorni v. 2006. Joko järjestetään paikkalippujen jakopiste johonkin nurkkaan, jossa jonotus ei haittaa (sään salliessa vaikka ulos) tai sitten niitä voisi jakaa jopa netissä. Mahdollisuuksia on. En tahtoisi kehua sitä meidän huushollin järkkäämää conia, mutta Desuconissa cossikisaan ei ole enää vuosiin jonotettu.
Ohjelman puolesta itse en paljoa jonotellut. Traconissa oli tosiaan paljon show-ohjelmaa: kaksi cossikisaa, AMV-kisa, tanssibattle, pari konserttia sun muuta. Itse olen kuitenkin enemmän puheohjelman fani, joten tutkin ohjelmakarttaa sillä silmällä. Alun perin oli tarkoitus mennä lauantaina aamusta ja alkuiltapäivästäkin homehtumaan luentosaleihin, mutta sattuma ja kohtalo päättivät toisin. Lisäksi piti viettää hetki askarrellen hintalappujen ja listojen parissa kirppiksellä. Halusimme viimein eroon eräistä mangahyllymme ”helmistä” keinolla millä hyvänsä. Hienoa, että Traconissa oli nyt kirppis ihan conin puolesta, kun Kupoli jätti leikin kesken. Kirppis vetikin hurjasti kävijöitä heti auettuaan, eli mitä ilmeisimmin conin tarjoama kirppis on muillekin coneille kopioimisen arvoinen idea.
Tracon on niin suuri con, että sinne olivat tulleet tutut vähän kauempaakin ja sellaiset myös, jotka eivät enää coneissa hirveästi käy. Niinpä lauantai kului hintalappuaskartelun jälkeen pysähtyen käytävillä ja Sorsapuistossa 15 metrin välein moikkaamaan jotakuta tuttua. Mukavaa, ja menihän se aamupäivä näinkin kuulumisia jakaessa.
Ensimmäinen ohjelma, johon istahdin, oli sitten Touniksen SHAFT-luento. Tykkään aina käydä katsomassa, kun ihmiset puhuvat niistä omista huippulempijutuistaan, ja sitähän tuo SHAFT taitaa Tou-niille olla. SHAFTin tyyli on minulle sellainen, että sitä jaksaa katsella silloin tällöin sellaisena erikoisuusruiskeena muun animen seassa. Tällaisia kuvakerrontaan ja visuaaleihin keskittyviä luentoja on aika vähän coneissa, joten siltäkin akselilta oli miellyttävää kuunnella analyysiä. Puhetyyli oli varma ja paperit lentelivät totuttuun tyyliin.
Luennon jälkeen minun piti tehdä jotain aivan muuta, mutta uteliaisuus voitti ja ängin cossikisaan (jonon ohi?) mediapassin voiminnnnnn. Tarkoitus oli katsoa vain WCS-osuus ja sen jälkeen karata syömään. Tänä vuonna WCS-pareja oli viimein enemmän kuin yhden käden sormilla laskettava määrä ja kisa oli tosi kovatasoinen. Jännitin niin kaverien kuin vieraampienkin puolesta kynsiä purren. Kun tulokset tulivat ja kaikki halusivat rynnätä saliin onnittelemaan, itse jäin pidättyneesti vähän kauemmas ja katselin pylvään takaa toisten riemua ja toisten pettymystä. Kun en itse millään kisaamisesta tällaisia kiksejä saa, sitä on mielenkiintoista ja osin sydänjuuria raastavaa seurata sivusta. Kun en sitä vielä tainnut kuitenkaan sanoa, onnea Hootti ja Ilona ja kolmas kerta toden sanoo >:3 Syökää Nagoyassa hitsumabushia, se on tosi hyvää!
Mahani kurni tässä vaiheessa ankarasti ja oli viimein aika mennä syömään. Joku yakisoba tai ramen ois maistunut (:3~~) mutta päädyttiin nyt kuitenkin syömään jotain ihan muuta ja mussutin sitten burriton naamariin. Syömingit saatiin ajoitettua juuri sopivasti, että päästiin takaisin Tampere-taloon madun luennolle GARin kuolemasta. Madu oli saanut aika ankean slotin, sillä yleensä yhdeksältä illalla jengi alkaa jo karata iltabileiden ja baarin suuntaan. Yleisöä kuitenkin riitti, vaikka mikit kuolivatkin kahdesti, videot eivät oikein toimineet ja voluuminappi oli hukassa. Tästä Traconin tekniikkaihmisille iiiiiiiso miinus. Madu itse puheli rennosti mukavia ja miehisistä jutuista tykkääville mukaan tarttui varmaan monta sarjasuositustakin.
Yhdeltätoista oli viimein myös oman porukkamme baariutumisen aika. Yleensä coneissa olen tässä vaiheessa jo kuoriutunut cossista johonkin ihan muuhun vaatetukseen, mutta nyt ei ollut aikaa eikä viitsimistä ja Yarizui-sempai on mukava päälläkin, ei hierrä ei kiristä ei purista. Marssin siis baariin koulutyttöcossissa enkä häpeä mitään. Cossaaminen on kivaa ja taisi asua joku normikeke baarissa kehaistakin :D Loppulaskun mukaan tuli pidettyä samaa cossia päällä yhtäjaksoisesti 18 tuntia, joka on minulle oma henkilökohtainen ennätys. Laitetaan vaikka alkuperäisteoksen piikkiin: kaikki kattoo nyt Ben-To!n, siinä on hauska ja kiva sarja!
Lopputulemana lauantai oli ihan kiva. Tracon 8 ei mennyt henkilökohtaisen PARASSSSS IKINÄÄÄÄÄ -listani kärkeen, mutta mielellään päivän tuolla vietti, kun sääkin suosi. Suomen kesä loppuu vasta Traconiin, ei yhtään ennen.
Vastaa