En tainnut keväällä lainkaan kirjoittaa jokavuotista ”Animeconin historia, nykytilanne ja miksi sen erottaminen Finnconista oli maailman tärkein juttu”-postaustani, joten puhuttakoon hetki Suomen coniskenestä yleensä. Tässä eräänä päivänä nimittäin hoksasin, että vaikka animeskene on tällä hetkellä todella iso, meillä ei ole oikeastaan minkäänlaista ”conioppositiota”. Toisinhan oli mm. vuosina 2006 – 2008, kun Uusitalo – Kari – Alhonen – Myyrä -blokki piti varsin kovaa ääntä siitä, mikä coniskenessä tuolloin oli perseestä ja kertoivat mieluusti, miten Kaiken Olisi Voinut Tehdä Paremmin. Kuten historiankirjat kertovat, muutosta ei juuri tapahtunut ja tästä turhautumisesta nousi sittemmin Desucon.
Sen jälkeen oppositio onkin oikeastaan kadonnut kokonaan. Animetapahtumat ovat toki viimeisen viiden vuoden aikana kehittyneet huimasti ylipäänsä, mutta minun on vaikea uskoa, että nykyiset animetapahtumat (Desucon mukaanluettuna) olisivat animetapahtumien ylin aste, se jokin, mitä ei voisi mitenkään ylittää.
Uusia avauksia on conikentälle kyllä tullut, mutta ei niinkään animepuolelle. Fanfest pyrki olemaan erityisesti länsifandomin tapahtuma, mutta sisällöllisestä onnistumisestaan huolimatta se ei saanut tarpeeksi porukkaa kasaan. Cosvision ei sekään ollut mikään megahitti, mutta onnistui kuitenkin sen verran paremmin, että se on tulossa myös toisen kerran. Ehkä tällä kerralla väkeä tulee paikalle enemmänkin, toivoa sopii.
Animepuolelta oppositio ja vastaavat avaukset kuitenkin puuttuvat. Toki vastaukseksi voisi tarjota Yukiconia, mutta sekään ei nähdäkseni syntynyt vaatimaan muutosta, vaan syntyi Frostin ikärajan synnyttämään conityhjiöön. Yukicon ei siis sinällään pyri olemaan vastavoima, vaan ”enemmän lisää sitä samaa” (mikä ei sinällään ole huono asia, muttei automaattisesti hyväkään).
Kuva ei oikeastaan liity, mutta laitetaan nyt joku hikky vuodelta 2007 tms
Missä oppositio siis on? Se on poissa, ja siihen näen parikin syytä.
Ensinnäkin, tapahtumia on enemmän. Vuonna 2006 oli lähinnä Animecon ja Tracon (ja Nekocon, joka perisavolaiseen tapaan suattoi olla, vuan suattoi myös olla olemattakii). Nyt isoja tapahtumia on Tracon, Desucon ja Animecon, sitten tulevat Yukiconit, Mimiconit ja Hypeconit ja monet muut pienemmät tapahtumat. Omalta osaltaan myös Cosvisionit ja Fanfestit (tai tuleva Popcult) lievittävät conivieroitusoireita. Oma coni löytyy helpommin, kun on mistä valita.
Toisekseen, conit eivät ole enää salaseuroja. Jos Herramme vuonna 2006 esitti näkemyksiä conien kehittämisestä, todettiin joko että ”tee ite parempi” tai jos oltiin oikein rakentavia, niin vastaus oli ”Tule seuraavan täyden kuun aikaan Perähikiälle Samin tawernaan ja mainitse baarimikolle salasana ’conikokous’, niin pääset takahuoneeseen, jossa Wiisaiden Cilta suunnittelee seuraavaa conia” – ts. conien kehittämis- ja suunnittelukokoukset olivat aina tietyllä paikkakunnalla tiettyyn aikaan, mikä rajasi järjestäjäporukan ulkopuolelle ne, jotka eivät olleet samalta seudulta. Myöskään internetin mahdollistamia keinoja kommunikoinnissa ei juuri käytetty. Nykyään osallistuminen on helpompaa, kun mukaan pääsee ihan vain kysymällä ja useat kokoustavat netissä tai nettiä vähintään käytetään kommunikoimiseen muilla tavoin. Lisäksi conit jopa kyselevät uusia ihmisiä mukaan , tai jos eivät kysele, niin useat kyllä ottavat mukaan kun sitä pyytää.
Kolmanneksi, suhtautuminen palautteeseen on muuttunut. Nykyään lähes kaikki conit ottavat palautetta mielellään vastaan. Ja parasta toki onkin, kun järjestäjäporukat pysyvät coneilla melko vakiintuneina vuodesta toiseen eikä kaikkia järjestäjiä vaihdeta, kuten takavuosien kiertävässä Animecon-mallissa. Tällöin nähtiin myös sitä, että conin saamaa palautetta ei edes luettu, vaan se vain paketoitiin ja annettiin seuraavan vuoden conin järjestäjille… nykyään tällainen kuulostaa täysin uskomattomalta, mutta tuolloin moinen perseily oli mahdollista, koska conin kiertävyyden takia palautteella ei itse tehnyt mitään. Mitäpä sitä suotta mieltään pahoittamaan. Mutta kun coni pysyy samoissa käsissä, jokainen tietää, että palautetta on syytä kuunnella. Jos ei kuuntele, se toistuu seuraavana vuonna entistä kovempana.
Oppositiolle ei siis ole varsinaista tarvetta, koska muutosta tapahtuu ilmankin. Tämä ei kuitenkaan ole mielestäni pelkästään hyvä asia. Positiivista toki on, että nykyisessä skenessä tapahtumat muuttuvat ja mukautuvat aikojen mukana, kun järjestäjäporukka elää koko ajan pikku hiljaa. Samalla kuitenkin syntyy se ongelma, että rohkeat, uudet avaukset jäävät tekemättä, kun tapahtumiin voi vaikuttaa helpomminkin kuin järjestämällä kokonaan uuden tapahtuman vanhojen vastavoimaksi.
Jos joku haluaisi olla todella poikkeava, voisin suositella Suomen toisen animetapahtuman perustamista. Desuconhan on oikeastaan Suomen ainoa tapahtuma, joka keskittyy nimenomaan animeen (ja mangaan), eikä anime-/roolipelit, anime-/pelit, anime-/japanin muu populaarikulttuuri-yhdistelmiin. Tilaa kentällä olisi. Vink vink!
