Shin Bubukuuti Kai Z GT X Destiny.

Kategoria: Tapahtumat (Page 4 of 16)

Conioppositiota ei ole

En tainnut keväällä lainkaan kirjoittaa jokavuotista ”Animeconin historia, nykytilanne ja miksi sen erottaminen Finnconista oli maailman tärkein juttu”-postaustani, joten puhuttakoon hetki Suomen coniskenestä yleensä. Tässä eräänä päivänä nimittäin hoksasin, että vaikka animeskene on tällä hetkellä todella iso, meillä ei ole oikeastaan minkäänlaista ”conioppositiota”. Toisinhan oli mm. vuosina 2006 – 2008, kun Uusitalo – Kari – Alhonen – Myyrä -blokki piti varsin kovaa ääntä siitä, mikä coniskenessä tuolloin oli perseestä ja kertoivat mieluusti, miten Kaiken Olisi Voinut Tehdä Paremmin. Kuten historiankirjat kertovat, muutosta ei juuri tapahtunut ja tästä turhautumisesta nousi sittemmin Desucon.

Sen jälkeen oppositio onkin oikeastaan kadonnut kokonaan. Animetapahtumat ovat toki viimeisen viiden vuoden aikana kehittyneet huimasti ylipäänsä, mutta minun on vaikea uskoa, että nykyiset animetapahtumat (Desucon mukaanluettuna) olisivat animetapahtumien ylin aste, se jokin, mitä ei voisi mitenkään ylittää.

Uusia avauksia on conikentälle kyllä tullut, mutta ei niinkään animepuolelle. Fanfest pyrki olemaan erityisesti länsifandomin tapahtuma, mutta sisällöllisestä onnistumisestaan huolimatta se ei saanut tarpeeksi porukkaa kasaan. Cosvision ei sekään ollut mikään megahitti, mutta onnistui kuitenkin sen verran paremmin, että se on tulossa myös toisen kerran. Ehkä tällä kerralla väkeä tulee paikalle enemmänkin, toivoa sopii.

Animepuolelta oppositio ja vastaavat avaukset kuitenkin puuttuvat. Toki vastaukseksi voisi tarjota Yukiconia, mutta sekään ei nähdäkseni syntynyt vaatimaan muutosta, vaan syntyi Frostin ikärajan synnyttämään conityhjiöön. Yukicon ei siis sinällään pyri olemaan vastavoima, vaan ”enemmän lisää sitä samaa” (mikä ei sinällään ole huono asia, muttei automaattisesti hyväkään).

Jussi 2004

Kuva ei oikeastaan liity, mutta laitetaan nyt joku hikky vuodelta 2007 tms

Missä oppositio siis on? Se on poissa, ja siihen näen parikin syytä.

Ensinnäkin, tapahtumia on enemmän. Vuonna 2006 oli lähinnä Animecon ja Tracon (ja Nekocon, joka perisavolaiseen tapaan suattoi olla, vuan suattoi myös olla olemattakii). Nyt isoja tapahtumia on Tracon, Desucon ja Animecon, sitten tulevat Yukiconit, Mimiconit ja Hypeconit ja monet muut pienemmät tapahtumat. Omalta osaltaan myös Cosvisionit ja Fanfestit (tai tuleva Popcult) lievittävät conivieroitusoireita. Oma coni löytyy helpommin, kun on mistä valita.

Toisekseen, conit eivät ole enää salaseuroja. Jos Herramme vuonna 2006 esitti näkemyksiä conien kehittämisestä, todettiin joko että ”tee ite parempi” tai jos oltiin oikein rakentavia, niin vastaus oli ”Tule seuraavan täyden kuun aikaan Perähikiälle Samin tawernaan ja mainitse baarimikolle salasana ’conikokous’, niin pääset takahuoneeseen, jossa Wiisaiden Cilta suunnittelee seuraavaa conia” – ts. conien kehittämis- ja suunnittelukokoukset olivat aina tietyllä paikkakunnalla tiettyyn aikaan, mikä rajasi järjestäjäporukan ulkopuolelle ne, jotka eivät olleet samalta seudulta. Myöskään internetin mahdollistamia keinoja kommunikoinnissa ei juuri käytetty. Nykyään osallistuminen on helpompaa, kun mukaan pääsee ihan vain kysymällä ja useat kokoustavat netissä tai nettiä vähintään käytetään kommunikoimiseen muilla tavoin. Lisäksi conit jopa kyselevät uusia ihmisiä mukaan , tai jos eivät kysele, niin useat kyllä ottavat mukaan kun sitä pyytää.

Kolmanneksi, suhtautuminen palautteeseen on muuttunut. Nykyään lähes kaikki conit ottavat palautetta mielellään vastaan. Ja parasta toki onkin, kun järjestäjäporukat pysyvät coneilla melko vakiintuneina vuodesta toiseen eikä kaikkia järjestäjiä vaihdeta, kuten takavuosien kiertävässä Animecon-mallissa. Tällöin nähtiin myös sitä, että conin saamaa palautetta ei edes luettu, vaan se vain paketoitiin ja annettiin seuraavan vuoden conin järjestäjille… nykyään tällainen kuulostaa täysin uskomattomalta, mutta tuolloin moinen perseily oli mahdollista, koska conin kiertävyyden takia palautteella ei itse tehnyt mitään. Mitäpä sitä suotta mieltään pahoittamaan. Mutta kun coni pysyy samoissa käsissä, jokainen tietää, että palautetta on syytä kuunnella. Jos ei kuuntele, se toistuu seuraavana vuonna entistä kovempana.

Oppositiolle ei siis ole varsinaista tarvetta, koska muutosta tapahtuu ilmankin. Tämä ei kuitenkaan ole mielestäni pelkästään hyvä asia. Positiivista toki on, että nykyisessä skenessä tapahtumat muuttuvat ja mukautuvat aikojen mukana, kun järjestäjäporukka elää koko ajan pikku hiljaa. Samalla kuitenkin syntyy se ongelma, että rohkeat, uudet avaukset jäävät tekemättä, kun tapahtumiin voi vaikuttaa helpomminkin kuin järjestämällä kokonaan uuden tapahtuman vanhojen vastavoimaksi.

Jos joku haluaisi olla todella poikkeava, voisin suositella Suomen toisen animetapahtuman perustamista. Desuconhan on oikeastaan Suomen ainoa tapahtuma, joka keskittyy nimenomaan animeen (ja mangaan), eikä anime-/roolipelit, anime-/pelit, anime-/japanin muu populaarikulttuuri-yhdistelmiin. Tilaa kentällä olisi. Vink vink!

Juuh elikkäs Tracon 9

Juuh elikkäs, oli yhdeksäs Tracon.

Perjantai

Kaikista edeltävistä Traconeista poiketen lähdimme Tampereelle jo perjantaina, emmekä vasta lauantai-aamuna. Tällä kertaa kyydit hoiti Desuconiakin pääjärjestänyt Antti ”Ana” Myyrä, jolle kiitos tästä. Perillä kävimme hakemassa badgemme Tampere-talolta. Tämänkertainen kombomme oli minä mediana ja Bubu ohjelmanpitäjänä. Perjantai-noudossa oli se hyvä puoli, ettei badgenhakujono ollut tunnin pituinen, kuten joskus edeltävinä vuosina lauantai-aamun ruuhkassa ”:D”

Sunny Car Center :D

Matkalla Traconiin, kuvassa Suomen kuuluisin nigerialaiskirjehuijaus

Noh, badgenoudon jälkeen ei Tampere-talo enää hirveästi tarjonnut, joten siirryimme syömään (Pork & More) ja sen jälkeen juomaan Tampereelle vasta-avattuun Nomu-izakayaan. Nomusta huomasi, että paikka oli ollut auki vasta pari tuntia, sillä henkilökunnan toiminta tuntui olevan vielä pientä hakemista, mutta diggasin kyllä miljööstä ja juomatkin olivat oikein hyviä.

Lauantai

Lauantaina olimme paikalla joskus kymmeneltä, joten ei kun sisään. Coni korkattiin käyntiin Mikko ”Lmmz” Lammin Mecha on ratsuni, katana peitseni -luennolla, joka oli taattua Lammi-laatua. Lmmzin esiintyminen on jo selvästi vakiintunutta ja miehen pitkä historian animepiireissä tulee positiivisesti esiin, kun esimerkkejä tulee myös muinaiselta 90-luvulta. Toisaalta Lammin ohjelmissa tulee usein fiilis, että itse aihetta kierretään kuin kissa kuumaa puuroa, mutta siihen ei käydä kunnolla kiinni.

Käsittääkseni tällä kertaa tarkoituksena oli ollut puhua enemmän mechataistelijoista ritareiden korvikkeena, mutta jälkeenpäin olikin tullut tieto toisesta mechataisteluihin keskittyävästä ohjelmasta, joten Lammi oli väistänyt tätä toista ohjelmanpitäjää, kuten conin sisäpiiriläisen kuuluukin – tässä mielessä siis Lmmziltä täysin oikea veto. Eipä silti, Lammin esiintyminen on aina hyvää tasoa ja jättää hyvän mielen.

Mikko Lammi ja Sengoku Basara

Lmmz ja Sengoku Basaraa luennolla

Lmmzin jälkeen oli aika tutustua yhteen tapahtuman uudistukseen. Tracon oli nimittäin saanut paikalliset yrittäjät kiinnostumaan tuhansista massikeisarinuorista ja Sorsapuistosta löytyi myös kaikenlaisia ruokakojuja kuin festareilta ikään. Kävimme koeajamassa lettukahvit ja kyllähän se toimi hyvin! Ruoan tuominen kävijöiden ulottuville oli varmasti muutenkin hyvä idea, sillä huhujen mukaan jotkut pösilöt unohtavat kuulemma syödä coneissa ja kärsivät sitten päänsärystä ja muusta mukavasta. Luonnonlait kuitenkin sanovat, että mitä helpommin ruokaa on saatavilla, sitä todennäköisemmin sitä syödään. Loistoveto, 5/5 siis.

Paikalle oli myös saatu houkuteltua Ihka Aito Japanilainen Mangaka (TL Note: mangaka on japania ja tarkoittaa sarjakuva-artistia), Maagisesta suklaapuodistakin tuttu Rino Mizuho. Vaikka Mizuho ei suosikkeihini kuulu, enkä rehellisesti sanottuna ole Maagista suklaapuotia edes lukenut, oli kunniavierasta toki pakko mennä kuuntelemaan. Haastattelun hoiti Desuconissakin kunniavierashommissa ollut Nita Lohi ja kääntäjänä toimi myös Desuconista tuttu Pyry Kontio.

Kysymykset olivat ehkä hieman ennalta-arvattavia, kuten ”Suklaa on teoksissasi keskeisessä osassa, merkitseekö se sinulle jotain suurempaa” ja tietysti ”Oletko jo maistanut suomalaista suklaata”, mutta toisaalta haastattelu oli asiallinen ja eteni hyvin. Huhu tosin kertoi, että kääntäjälle oli ilmoitettu käännöksen tapahtuvan japanista suomen sijaan englanniksi vasta muutama päivä ennen tapahtumaa, mikä näytti valitettavasti tuottavan hieman haparointia. Kokonaisuutena kuitenkin kiva setti ja toisaalta on jännä huomata, että jopa vähän keskinkertaisemmat mangakat ovat usein ihan fiiliksissä hommistaan.

Rino Mizuhon haastattelu

Rino Mizuho haastateltavana

Mizuhon jälkeen oli hyvä väli käydä raidaamassa myyntipöytiä (en ostanut mitään, lol) ja syömässä Tullintorin intialaisessa. Kana-vindaloo oli hyvää ja tarpeeksi tulista.

Kun maha oli täynnä, oli aika suunnata Kill la Kill -luennolle. Luennon kuvaus lupasi tällaista:

”’Kill La Kill’ -Tulitusta täydeltä laidalta: Onko Kill la Kill vain Gurren Lagannin manttelinperijä? Voiko tätä sarjaa edes verrata mihinkään muuhun animeen? Ja miksi nudistit, miksi niin paljon paljasta pintaa? Kysymyksiä on enemmän kuin mitä esitteeseen mahtuu, mutta niihin kaikkiin saadaan (toivottavasti) vastaukset luennon aikana.”

Luvassa oli siis jotakuinkin galaksin kovinta settiä: Kill la Kill ja Gurren Lagann? Voiko näiden vertailulla mennä pieleen? Katkerasti huomasin että kyllä voi. En ole varma, oliko esiintyjä ensikertalainen vai ei, mutta luotan kavereihin, jotka kertoivat, ettei ole. Tämä on siis tärkeää siksi, että ensikertalaiset arvioin vähän lempeämmin kuin ei-ensikertalaiset… joten, voi nyt saatanan vittu.

Vuonna 2014 tarvittaisiin ehkä vähän syvällisempää analyysiä kuin ”höhö, täs Kill la Killissä näilt lähtee vaatteita pois :D ja sit täs puristellaan tissejä :D”… saatanan saatana. Muutenkin luennon rakenne tuntui hyppivän ympäriinsä eikä punaista lankaa tuntunut löytyvän, joten 17 tuskallisen minuutin jälkeen poistuin heittoistuimella luennolta. En tiedä, johtuiko luennoitsijan oululaisuudesta vai mistä, mutta kerrottakoon, että Gurren Lagann ääntyy Gurren Lagann eikä Gyrren Lägänn. Jos japanin ääntäminen tuottaa ongelmia, arvaa suomen ääntämyksen puoleen.

Kill la Killistä pelastauduttuamme suuntasimme hotellille ja sieltä Haraldiin syömään Desuytimellisellä porukalla. Haraldin Voimaolut oli hyvää, samoin ruoka. Kiitos pöytäseurueelle, muulle seurueelle sekä Haraldin henkilökunnalle. Vanhuus ei tule yksin, joten lauantai-iltani päättyi oikeastaan siihen. Jäljellä oli siis KariKari Z -anime waifun kanssa hotellisängyssä.

Sunnuntai

Kahdesta oluesta huolimatta sunnuntai valkeni päänsärkyisenä niska jumissa, mutta ei auta: aamupalat naamaan, kamat kantoon ja kohti Tampere-taloa.

Sunnuntain starttasi Heidi ”Hoothoot” Päivisen Are you ready? I’m lady! -ojousamaluento. Luennolla käytiin kattavasti läpi niin ojousama-hahmojen kehitys kuin tyypitkin ja… no. Luento oli tiukkaa laatua alusta loppuun, eteni loogisesti ja otti hyvin esiin erilaisten mahdollisten uusien hahmotyyppien nousun (esimerkiksi ojousama-hahmoista mahdollisesti erottuva ”hime-sama”-hahmo, joka on kyllä muuten ojousamamainen, mutta käytökseltään hillitympi. Ks. Princess Lover! -animen ihanat tytyt). Hienoa on myös nähdä Hootin kehittyneen ohjelmanpitäjänä hurjasti, ensimmäisten esiintymisten ylinopeudella puhuva ja hermoileva Hootti on korvattu itsevarmalla ja rauhallisesti puhuvalla ojousamalla. Bravo.

Ojousama-Hootti

Joku ojousama puhuu ojousama-hahmoista :D

Muuten sunnuntai oli vähän herp derp haahuilen ympäriinsä -päivä – seuraava ohjelma, jota menin katsomaan, oli oman waifuni Johanna ”huilailee” Karin Love Live! -luento, jolla oli aika kivasti yleisöä ja ilmeisesti aika moni tykkäsikin! Itselleni luennon pointit olivat tuttuja automatkoilta, saunasta, ruokapöydästä ja makuuhuoneesta, mutta olihan ne toki kiva kuulla myös tällaisena koherenttina pakettina. Mitäpä tuohon sanomaan, puolueettomasti waifuni on paras ja silleen ”:D”

Love Liven jälkeen vuorossa oli derppausta ja Streetpass-hittien keräämistä. Kävimme myös waifun kanssa Pancho Villassa syömässä ja sitten… derppailimme, kunnes oli aika lähteä pois. Se siitä Traconista!

Titaani-Johanna

Titaani-Johanna :—D

Kokonaisuutena voisi todeta, että vähän hassut fiilikset jäivät. Järjestelyllisesti Tracon tuntuu kehittyvän vuosi vuodelta ja yleiset conijärjestelyt tuntuivat tällä kertaa toimivan niin hyvin, etten ainakaan itse keksi mitään valitettavaa. Toisaalta coni tuntui jotenkin väljähtyneeltä, mikä saattaa johtua vääristä ohjelmavalinnoista. Tuttujen pitämät ohjelmat olivat jees ja kunniavieraskin ihan hyvä, mutta Kill la Kill -luento todella iso pettymys, joka veti tasoa todella paljon alas. Toisaalta taas Attack on Titan -luento olisi ilmeisesti ollut varsin kovaa kamaa, mutta se jäi Mizuhon vuoksi väliin. Ehkä omalta osaltani Traconissa alkaa nyt tulla vastaan se, että se todellakin on roolipeli- ja animetapahtuma ja siitä sataprosenttisesti nauttiakseen tulisi olla molempien harrastaja tasaisesti, mitä minä taas en ole. Noh, ei kai siinä, kyllähän se tapahtumana toimii.

Lopulta ihan jees 4/5, varsinkin jos ei muistele Kill la Killiä. Hauskana juttuna mainittakoon, että vaikka myyntipöytäsaliin ei mennytkään rahaa, ruokaan meni ties kuinka paljon. Tätäkö on se vanhuus :D T. Tuleva conijäärä -84

Kiitos conista, kuutti kuittaa!

Jussi ja kaljaa

Oli myös kaljaa. Kuvasta kiitos Tanjalle :—D

Kun vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee – Animeconin anteeksipyynnön anatomia

Juuh elikkäs, Kuopiossa oli Animeconi, oli ihan jees ja keli oli hyvä, Ilona kaunis, #lainaspawni söpö ja Kaoru Mori oli paras. Ja sitten yksinoikeuslöpinään. Jos tiedät, mistä on kyse, voit suoraan skipata kohtaan ”Itse asiaan”, muuten suositan koko postauksen lukemista.

Asian taustaa:

Kun Animeconin kunniavieras tällä kertaa oli todellakin animeharrastuksen ytimessä, Anime-lehti pyysi haastattelulupaa. Animecon oli kuitenkin kieltäytynyt, vedoten siihen, että Japan Popilla on yksinoikeus Morin haastatteluun. Kun Demi kuitenkin sai haastatella Moria (juuri se teinilehti-Demi), alkoivat velloa epäilykset siitä, että puheet yksinoikeudesta ovat vähintäänkin hataralla pohjalla. Myös Savon Sanomat haastatteli Moria. Jotkut epäilivätkin, että kyseessä oli vain Animeconin kauna Anime-lehteä ja erityisesti sen päätoimittaja Petteri Uusitaloa kohtaan. Petterihän nimittäin kirjoitti vuonna 2011 Animeconista lehteensä vähemmän mairittelevasti (ks. nk. Vihamanifesti-kirjoitukset Vihamanifesti on paras :D ja adressi :D sekä Analyysissä: Vihamanifesti). Tämänvuotisen Animeconin osalta Petterin näkemyksiä asioiden kulusta voi lukea tämän omalta Tumblr-tililtä (Asiaan liittyvät postaukset 1, 23, 4 ja 5).

Viimeistään Japan Pop -lehden julkaistessa lausumansa siitä, että he eivät ole yksinoikeuden takana, epäilyt saivat vahvistuksen: yksinoikeuksien takana täytyy olla Animecon, ei kukaan muu. Sillä jos aloite ei ole tullut Japan Popin puolelta, miksi yksinoikeus sitten on annettu?

Yksinoikeudethan ovat siitä mielenkiintoisia, että vaikka tiedotusvälineillä itsellään on aina hyvinkin tehokas kannustin yksinoikeuksien hankkimiseen, asiasta tiedottavalla ei lähes koskaan ole siihen minkäänlaista insentiiviä, enemmänkin päinvastoin. Siis: lehtien kannalta on edullista, että ne saavat yksinoikeusjuttuja erityisesti mielenkiintoisista asioista, koska jos mikään muu lehti ei kykene raportoimaan samasta asiasta, yksinoikeuden saanut lehti on etulyöntiasemassa muihin nähden. Toisaalta asiasta viestivälle taholle ei ole lähes koskaan edullista suostua yksinoikeuden antamiseen: onhan selvää, että jos jokin taho haluaa viestiä jostakin asiasta, se haluaa tämän asian mahdollisimman ison ihmisryhmän tietoon. Ei siis jää oikein mitään muuta tahoa yksinoikeuden antamiseen kuin Animecon.

Ok, yksi mahdollinen taho on olemassa: Tammi / Sangatsu Manga, joka oli Morin Suomeen houkutellut. Tämä voidaan kuitenkin sulkea pois laskuista, sillä Animeconinkin mukaan oli nimenomaan Tammen päätös antaa Mori-haastattelu myös Demille. Tammi on siis suljettu vaihtoehdoista pois, joten ainoa mahdollisuus yksinoikeuden – joka vaikutti pointittomalta, paitsi Anime-lehden ja Petteri Uusitalon kiusaamiseksi – antamiseen oli Animeconilla itsellään.

Itse asiaan:

Animecon antoi tiedotteen ja pyysi anteeksi. Loppu hyvin, kaikki hyvin! Vai?

Lähtökohtaisesti anteeksipyyntö toki näyttää hyvältä. Jo se, että kyseessä on anteeksipyyntö eikä mikään persoonaton pahoittelu, puhuu omaa kieltään. Nyt oikeasti tehdään asioita, eikä vain puhallella muniin yhdistysbyrokratian taakse piiloutumalla (ks. bisnesguru Jari Parantaisen blogaus: Lieneekö ”anteeksi” maailman vaikein sana?). Hyvä! Plussapisteitä Animeconille! Suoraselkäinen veto, joka ei jätä mitään epäselväksi: ”Mokattiin, mutta tästä kyllä parannetaan vielä”. Samoin anteeksipyynnössä myönnetään, että ratkaisu todellakin johtuu henkilökohtaisista kaunoista. Tai kuten Animecon itse asian ilmaisee, ”linjaus johtuu Animelehden päätoimittajan nauttimasta epäluottamuksesta pääjärjestäjän sekä osan conitean puolesta”. Näin asiat pitää hoitaa: tosiseikat tunnustaen. Linja on olemassa ja se on tämä. Sitä, että tapahtumalla on jokin linja, ei tarvitse hävetä. Tiedän mistä puhun: Frostin K-18-leiman takana olevana ja tappouhkauksenkin vastaanottaneena (!) minä jos joku on pätevä sanomaan, että linjanvetoja saa ja jopa pitää olla.

Mutta kun anteeksipyyntöä lukee vähän tarkemmin, alkaa huomata mielenkiintoisia asioita.

Ensinnäkin: kenelle anteeksipyyntö on suunnattu? Onhan selvää, että epäoikeudenmukaisuutta kärsinyt taho tässä on Anime-lehti ja Petteri. Eli tietysti anteeksipyyntö on kohdistettu heil… eikun, eipäs olekaan. Animecon tahtoo pyytää anteeksi ”JapanPop-lehdeltä sekä kaikilta, jotka kokevat asian vaikuttaneen heihin”. Noh, tietysti voisi ajatella, että tämä kattaa myös Anime-lehden. Mutta jos olisi tarkoitus pyytää anteeksi vaikkapa pahoinpitelyä, miltä kuulostaisi seuraava: ”Tahdon pyytää anteeksi kaikilta veriteon nähneiltä, sekä muilta tahoilta, jotka kokevat asian vaikuttaneen heihin”? Olisikohan kuitenkin tärkeämpää pyytää anteeksi siltä taholta, jota vastaan epäoikeudenmukaisuudet oli suunnattu, eli Anime-lehdeltä?

Toisekseen, yksinoikeudesta. Kuten Animecon sanoo, ”Yksinoikeus haastatteluihin on ollut Animeconin linjaus jo useamman vuoden.” Oikeastiko? Miksi me kuulemme siitä vasta nyt? Tietysti voidaan ajatella, että kun Anime-lehti on HC-harrastajan lehti, kyse on yksinkertaisesti siitä, että Animeconilla ei yksinkertaisesti ole ollut mitään, mistä kieltäytymällä se olisi voinut aiheuttaa haittaa Anime-lehdelle. Benzaie kun ei valitettavasti ole animeharrastuksen ydintä, Animecon ei pääse saamaan kieltäytymisestä seuraavaa tyydytystä, koska Benzaie ei yksinkertaisesti kiinnosta Anime-lehteä.

Kolmanneksi, yksinoikeussopimuksesta. Animeconin mukaan sponsorivastaava oli unohtanut mainita asiasta sponsorisopimuksessa. Selkee. Ehkä näin lakimiehenä ajattelen asiaa eri näkökulmasta kuin muut, mutta jos itse olisin tekemässä yksinoikeussopimusta, se alkaisi jotakuinkin näin: ”Tämän sopimuksen tarkoituksena on antaa sopijapuolelle A YKSINOIKEUS asiaan X liittyen”. Siis: jos kyseessä on yksinoikeussopimus, yksinoikeuden myöntäminen on koko sopimuksen pointti. Se ei voi unohtua. Sen vuoksi yksinoikeuden myöntäminen ja siitä annettava korvaus tulee määritellä erityisen tarkasti. Mutta jos Japan Popin tiedoksiantoa katsoo, yksinoikeudesta oli yksinkertaisesti vain ilmoitettu heille, mitä tukee myös Animeconin oma tiedonanto. Kyseessä ei siis ole ollut Japan Popin pyyntö tai painostus. ”Ayashii~”, kuten japanilaisissa piirretyissäni sanottaisiin.

Neljänneksi, ”Linjaus johtuu Animelehden päätoimittajan nauttimasta epäluottamuksesta pääjärjestäjän sekä osan conitean puolesta”. Ok, tämäkin on sinällään ihan ymmärrettävää. Tiedän kyllä hyvin, millaisia conipiirit ovat. Voi hyvin olla, että tapahtuman järjestäjien keskuudessa ykkösblokki diggaa tietystä henkilöstä, mutta kakkosblokki ei, samaan aikaan kun kolmosblokilla ei ole näkemystä suuntaan tai toiseen, jne. Mutta kun Animeconin ohjelmavastaava twiittaa, että ”Päätös yksinoikeudesta on tehty ilman conitean hyväksyntää/tietämystä”, jonka Animeconin virallinen Twitter-tili vieläpä retweettaa, ollaan jännän äärellä. Nythän on nimittäin noin pari vaihtoehtoa. Ensimmäinen on, että päätös on tehty pääjärjestäjän (+parin conitealaisen) toimesta, ilman että asiaa on vaivauduttu muulle conitealle edes kertomaan. Toinen on, että sekä ohjelmavastaava että somesta vastaava tiedottaja tms. ovat conin sisäinen oppositio, joka raportoi tämmöisistä asioista.

Animeconin ohjelmavastaavan ilmoitus yksinoikeuden synnystä

Juuh elikkäs…

Joka tapauksessa on sangen kummallista, että virallisen lausunnon mukaan ”Anime-lehti ja sen päätoimittaja eivät nauti pääjärjestäjän ja conitean osan luottamusta”, kun kuitenkin on käynyt selväksi, että päätös on tehty ilman conitean hyväksyntää/tietämystä. Eli kyseessä on siis pääjärjestäjän ja conitean vähemmistön ratkaisu. Eli siis: Anime-lehti ja sen päätoimittaja eivät nauti Animeconin pääjärjestäjän ja conitean vähemmistön luottamusta, mutta conitean enemmistön luottamusta kylläkin – ja tästä huolimatta yksinoikeus on päätetty antaa? Mitä helvettiä.

Animecon on myös ilmaissut, että yksinoikeus ei koske pelkästään Anime-lehteä, vaan ”alan harrastejulkaisuja ylipäänsä”. Yksinoikeus kattaa siis myös blogit, joille ei myöskään ole annettu haastetteluoikeuksia. Tämä liittyy siihen aiemmin mainitsemaani problematiikkaan, että tapahtumalla on kannustin saada tietonsa mahdollisimman monen tietoon.  Eli: miksi myös blogit on bännitty? En nyt valitettavasti tässä tilanteessa keksi mitään muuta syytä kuin seuraavan: Animecon on kovasti halunnut tehdä kiusaa Anime-lehdelle. Olisi kuitenkin ollut liian härskiä sanoa, että Anime-lehdellä on haastattelubännit, joten on päätetty antaa yksinoikeus Japan Popille. Tunnetusti Animecon ei pidä blogeja juuri minään, joten ne on ollut helppo kieltää siinä ohessa. Samalla Animecon siis onnistuu varsinaisessa tavoitteessaan (kiusanteossa Anime-lehdelle), eikä se joudu luopumaan minkäänlaisesta julkisuudesta, jota se itse arvostaisi (koska Animecon ei pidä blogeja juuri minään). Toisin sanoen blogit ovat ”collateral damagea” Anime-lehden ohella, joiden avulla voidaan perustella, että ”ei tätä pelkästään Anime-lehteä vastaan ollut suunnattu, oli siellä muitakin”. Jos olen täysin hakoteillä, otan mielelläni palautetta vastaan.

GG, ei mennyt ihan putkeen. No, ainakin Animecon kertoo tiedotteessaan, että muutoksia järjestäjäporukkaan on tulossa ja että ”yksinoikeuksien” myöntäminen loppuu. Suunta on siis parempaa kohti. Sitä odotellessa.

Aina samat ohjelmat

Frostipalautteita, -blogauksia ja siihen liittyviä foorumiviestejä lukiessa on vastaani tullut mielenkiintoista kommentaaria Desuconin ohjelmistosta. ”Desuconin ohjelma käsittelee vain jotain 10 vuoden takaisia animesarjoja”, ”Desuconin ohjelma on aina vaan pelkkää moepaskaa” ja ”Samat tyypit pitää saman ohjelman joka vuosi” tai ihan vain ”Desuconissa kierrättää samoja ohjelmia vuodesta toiseen”.

Tämä on sikäli outoa, että Desuconia perustettaessa tehtiin linjaus siitä, että kierrätysohjelmaa ei huolita Desuconiin. Kun Desucon on Suomen kallein coni, rahoille pitää saada vastinetta. Olisikin melko härskiä kävijöitä kohtaan täyttää coni muissa coneissa jo nähdyillä kierrätysohjelmilla. Näkemykset ohjelman sisällöstä ovat myös sikäli outoja, että Desuconin ohjelma pyritään tekemään mahdollisimman monipuoliseksi. Ohjelmaan pyritäänkin sisällyttämään niin vanhoja klassikoita koskevia ohjelmia kuin myös uusimpia hittejä, jotta käsittely on… no, monipuolista.

Joten mistä ulina nousee? Katsotaanpa.

”Desuconin ohjelmassa on vain yli 10 vuotta vanhoja animesarjoja!” Nyt Frostissa käsiteltiin mm. Haibane Renmeitä (2002) ja Initial D:tä (1995) sekä Patlaboria (1988, herraisä). Eli homma todistettu, pelkkää vanhaa paskaahan siellä on! Eikun hetkinen… Initial D kyllä alkoi 1995, mutta Fifth Stage -anime tuli 2012 – 2013 ja leffa on tulossa 2014. Puhumattakaan siitä, että näiden lisäksi Frostissa oli ohjelmaa myös Free!:stä (2013), Gintamasta (alkoi 2003, mutta jatkuu edelleen), Danganronpasta (alkup. pelin julkaisu 2010, anime 2013), Nana to Kaorusta (2008, jatkuu edelleen), Kami nomi zo shiru sekaista (manga alkoi 2008 ja jatkuu edelleen, uusimmat animet vuodelta 2013) sekä To aru kagaku no railgunista (2009 – 2010).

Nuo olivat siis yhteen sarjaan keskittyviä ohjelmia; toki esimerkiksi Nuppu ”ToriSohva” Eskelisen taikatyttöaiheisella Kirakiraa ja kärsimystä -luennolla puhuttiin esimerkiksi Madokasta (2011) että Symphogearista (animesarjat 2012 ja 2013). Että joo, en nyt ehkä sanoisi, että kaikki ohjelmat koskisivat pelkästään yli 10 vuotta vanhoja sarjoja. Myth busted.

Frostiperjantain ohjelmakartta

Ohjelmakartta Frostbite 2014:n perjantailta. Pelkkää vanhaa kamaa ja moepaskaa.

”Desuconin ohjelmassa on vain moepaskaa”. Noniin, now we’re talking! Kuten kaikki tietävät, kaikki Desuconin järjestäjät ovat läskejä kaulapartoja, jotka kellarikomeroissaan hönkivät moetytöille ja runkkaavat moefiguurien päälle. Myönnetään, tottahan se on Sen vuoksi Desuconin ohjelmistossa onkin pelkkiä moesarjoja, kuten nyt vaikka yllämainitut Haibane Renmei ja Initial D sekä Patlabor. Varsinkin Initial D tunnetaan jotakuinkin kaiken animen historian rumimmista hahmodesigneistä. Ja sitomisleikeistä kertova Nana & Kaoru se vasta moesarja onkin. Saati sitten Boku no Pico! Eikun ei helvetti. Ei tämäkään tainnut pitää paikkaansa :( Myth busted.

”Samat tyypit pitää saman ohjelman joka vuosi”. Tämä arvostelu on tuntunut kohdistuvan varsinkin Valtteri ”Tounis” Strömsholmiin, joka on tosiaan pariin kertaan puhunut aiheesta ”Animestudiot värikuvina” sekä ”Duden X elämä ja teot”, mitkä eivät nyt kyllä ole mitenkään samoja ohjelmia, kun käsiteltävä animestudio sekä käsiteltävä ohjaaja ovat vaihtuneet. Tai siis: jos joku tekee esitelmän Mozartista ja toinen Beethovenista, ovatko nämä sama esitelmä? Minusta on selvää, etteivät ole :-D. Puhumattakaan siitä, että läheskään kaikkia näistä Valtterin ohjelmista ei ole pidetty Desuconissa, vaan esimerkiksi Traconissa.

Sinällään on ymmärrettävää, että joku voi mennä sekaisin: ohjelmanpitäjät puhuvat tietysti itselleen mieluisista aiheista, ja kun useimpien ihmisten mielenkiinnon kohteet pyörivät muutaman aihepiirin ympärillä, ohjelmienkin aiheet pyörivät samoissa aihepiireissä. Siis aihepiireissä: esimerkiksi mechasarjoista diggaava henkilö voi puhua vaikkapa uusimmista mechadesigneista, mechasarjojen ihmeellisimmistä superaseista tai siitä, miten politiikka mechasarjoissa yleensä toimii. Nämä eivät ole samoja ohjelmia eivätkä edes samoja aiheita. Myth busted.

Ja samoista ohjelmista ja samoista aiheista puheenollen, pääsemmekin kätevästi aasinsillan kautta viimeiseen ulinan aiheeseen, eli…

”Desucon kierrättää samoja ohjelmia vuodesta toiseen”. Kuten sanoinkin, tämä on mielestäni erittäin kummallista, koska jo Desuconin suunnitteluvaiheessa päätettiin, että kierrätysohjelmaa ei ohjelmistoon hyväksytä, eikä tätä linjaa ole missään vaiheessa muutettu. Mutta jostain tämä ulina tietysti tulee, koska ei kai kukaan nyt huvikseen kuvalaudoilla mistään valittaisi?

Screenshot /cgl/:stä

Jos se lukee /cgl/:ssä, sen on pakko olla totta.

Nähdäkseni teorioita on kolme: ihmiset (sitten kuitenkin) valittavat huvikseen/sekoittaakseen pakkaa, näiden näkemys kierrätysohjelmasta poikkeaa siitä, mitä järjestäjät ymmärtävät kierrätysohjelmalla tai valittajat eivät yksinkertaisesti näe eroa eri ohjelmien välillä.

Ensimmäisen jätän käsittelemättä, koska trolls gonna troll joka tapauksessa. Joten otetaan toinen: valittajien näkemys kierrätysohjelmasta eroaa siitä, mitä järjestäjät tarkoittavat kierrätysohjelmalla. Näin järjestäjän ominaisuudessa kierrätysohjelma on määritelty seuraavasti:

Kierrätysohjelma on ohjelmaa, joka on…

  • pidetty jo aiemmin jossain muussa tapahtumassa,
  • saman ihmisen toimesta,
  • samasta aiheesta,
  • samoilla slaideilla tai enintään pienin muutoksin.

Jos esimerkiksi Olli Ohjelmanpitäjä olisi puhunut Metsäconissa aiheesta ”CLAMPin tuotokset 2005 – 2010”, ei samaa luentoa hyväksyttäisi Desuconiin. Ei, vaikka luento olisi ”CLAMPin tuotokset 2006 – 2011”, koska tämä ei vaikuttaisi luennon sisältöön juuri mitenkään.

Sen sijaan Leena Luennoitsijan ohjelma ”CLAMP vuosina 2005 – 2010” voitaisiin hyväksyä, koska se olisi todennäköisesti sisällöltään erilainen. Vaikka aihe olisi nimellisesti sama, kahden eri luennoitsijan näkemykset asiasta ovat todennäköisesti erilaiset. Mitenkään varmaa tämmöisen luennon hyväksyminen ei kuitenkaan olisi, sillä Desucon kuitenkin pyrkii välttämään täysin samoja aiheita. Toisaalta, jos Olli Ohjelmanpitäjä tahtoisi pitää Desuconissa ohjelmaa ”CLAMPin tuotokset vuosina 1990 – 2004”, ei tälle olisi mitään estettä, sillä alkuaikojen CLAMP oli kuitenkin erilaista kamaa kuin mitä se nykyään on.

Viimeksi minulta kysyttiin, että eikös Frostissa nyt ollut Tiia ”Tikaka” ”Rehukahvi” Veijolan ”Nörtille naista”-luento ollut kierrätysohjelmaa, kun itse pidin ”Näin animefani saa naista”-luennon Desuconissa 2010. No joo, kieltämättä pyöritään saman aihepiirin ympärillä. Mutta kas, kun minä en ole Tiia, ei kyseessä ole ainakaan sama luennoitsija. Tietääkseni Tiialla oli myös ihan omat slaidit luentoaan varten ja mitä luennotsijaa tunnen, hänen lähestymistapansakin aiheeseen on erilainen kuin minulla. Joten ei tämä kyllä minun nähdäkseni mitenkään ole kierrätysohjelmaa, ellei sitten samankaltaisen aiheen ja kierrätysohjelman välille vedä yhtäsuuruusmerkkejä.

Kierrätys kielletty -symboli

Desucon riistää luonnonvaroja kun se ei kierrätä!! Paska coni.

Mistä pääsemmekin viimeiseen aiheeseen. Olisiko mahdollista, etteivät ihmiset yksinkertaisesti erota ohjelmia toisistaan? Sen vielä ymmärrän, jos joku erehtyy pitämään vuonna 2010 pitämääni luentoa ja nyt pidettyä ”Nörtille naista”-ohjelmaa samoina, mutta kun valitusta ei ole kuulunut pelkästään näistä kahdesta ohjelmasta. Ei, valitus kuuluu, että ”Desuconissa on aina samat ohjelmat”.

Yksi selitys tälle voisi olla, että ihmiset yleistävät ohjelman aiheen mielessään ja sitten päätyvät siihen, että ne ovat samoja. Tällä tarkoitan sitä, että jos yhtenä vuonna on luento taikatyttösarjojen eri genreistä, toisena vuonna käsitellään Sailor Moonin vaikutusta taikatyttöilyyn ja kolmantena vuonna puhutaan taikatyttöjen erilaisista hyökkäystekniikoista, kävijä X voi ajatella, että ”jahas, kolmena vuonna on ollut ohjelmaa taikatytöistä – sama ohjelma joka vuosi!” Siitä huolimatta, että nämä ovat… no, aivan eri ohjelmia eri aiheista. Taikatyttögenret, Sailor Moonin vaikutus taikatyttöilyyn sekä taikatyttöjen erilaiset hyökkäykset eivät ole mitenkään sama ohjelma, vaikka kaikissa puhutaan tietysti myös taikatytöistä.

Toki ohjelmien aiheita voi noinkin yleistää jos tahtoo. Se on mielestäni kuitenkin vähän sama kuin sanoisi, että audit, bemarit ja mersut olisivat samoja autoja, koska kaikki ovat saksalaisia premium-autoja. Eli: myth busted.

Eli mistä avautuminen sitten tulee? En oikein tiedä. Toki minua kiinnostaa, onko johonkin Desuconiin päässyt tutkan alta lipsahtamaan oikeasti sama ohjelma. Minun nähdäkseni tähän mennessä niin ei kuitenkaan ole käynyt. Ja tietysti: jos juuri sinun suosikkiaiheesi jäi käsittelemättä, otamme ohjelmaideoita mieluusti vastaan. Helpottaahan se Desuconin tekemistä, kun emme itse joudu miettimään, mikä olisi mielenkiintoinen aihe ohjelmalle ;D

Eettistä lähiconittamista eli Yukicon 2014

Interverkossa aina itketään ”miksi kaikki conit on siellä Etelä-Suomessa”. Minusta tämä on ollut aika lailla kakkapuhetta, sillä coneja on ollut oikeastaan kaikkialla muualla paitsi Etelä-Suomessa… no, Päijät-Häme toki kuuluu Etelä-Suomeen, mutta kyllä Lahti on PK-seudusta pohjoiseen! Sen sijaan itse PK-seutu on perinteisesti ollut hyvin vähäconista aluetta sen hintatason vuoksi. Nyt Espoossa pidetty Yukicon olikin tästä poikkeus. Olisimme päässeet sinne yhdellä paikallisbussilla kotioven edestä, mutta toki paikalle piti mennä paikallisia tapoja kunnioittaen eli yksityisautoillen.

Järjestämispaikkana toimiva Tapiolan Kulttuurikeskus oli osaltaan tuttu sikäli, että se oli yksi niistä paikoista, minne Desucon Frostbiteä alunperin suunniteltiin. Frostille Tapiola ei riittänyt, koska se oli suunnitellulle kävijämäärälle liian pieni ja isojen ohjelmasalien puute olisi muodostunut ongelmaksi. Yukiconia eivät kuitenkaan samanlaiset ennakko-odotukset vaivanneet, vaan Tapiolaan oli lähdetty pykäämään kaikille avointa conia Frostbiten K-18-ikärajan vastapainoksi.

Näin perstuntumalta voisi heti alkuun heittää, että Yukicon oli yleisesti ottaen toimiva. Se näkyi jo ennen conia markkinoinnissa ja asiallisissa nettisivuissa. Nettisivut ovatkin ensikertalaiselle tapahtumalle äärimmäisen tärkeät, sillä mistä muualtakaan kävijät informaatiota hakisivat? Toisaalta kävijät myös muodostavat tapahtuman nettisivujen perusteella ennakko-oletuksen tapahtumasta, joka on joko positiivinen tai negatiivinen. Yukiconin kohdalla se oli positiivinen.

Conipaikalle saavuttaessa Yukicon-banderolli odottelikin pääsisäänkäynnin yläpuolella komeasti suorassa (Desuconin vastaavista poiketen) ja sisällä järjestelyt olivat toimivat. Itse asiassa juuri tätä yleisasetelmaa mietimme, kun olimme tekemässä Tapiolaan tiedusteluiskua Desuconin ex-pääjärjestäjän Antti Myyrän kanssa Frostia varten. Myyntipöytäsali oli juuri siinä mihin itse olisimme sen sijoittaneet, ohjelma siellä, mihin mekin sen olisimme sijoittaneet, kulkuväylät juuri niin kuin mekin olisimme ne laittaneet. Kyllä se jotain kertoo, että useampi conisäätäjä päätyy itsenäisesti samoihin ratkaisuihin.

Näkymä kulttuurikeskuksesta ulos

Näkymä kulttuurikeskuksesta luistinradalle

Toki Tapiolan Kulttuurikeskuksen tiloissa on omat ongelmansa, mikä onkin yksi Yukin huonoista puolista. Tapiolan Kulttuurikeskus on nimittäin ahtaanpuoleinen sumppu ja kun ohjelmiin syntyi jonoa, ne olivat kaiken tiellä. Hyvänä puolena tosin pääsali oli niin iso, että suosituimpien ohjelmanumeroiden aikana happea riitti ja liikkuminen oli helppoa. Eikä tuolla nyt mitään tappavia ruuhkautumisia ollut, vaan kyseessä on enemmänkin lievempi ärsytyksen aihe.

Vähän suurempi ongelma sen sijaan on, että Tapiola on suunniteltu kulttuuri- eikä kongressikeskukseksi. Se tarkoittaa, ettei siellä ole varsinaisia luentosaleja. Nyt oikeastaan kaikki katsomani ohjelmat olivat Peilisalissa, minne mahtui ehkä muutama kymmenen ihmistä. Toki se toi luentoihin omaa intiimiä tunnelmaansa, mutta mestarioraattoreiden luentohurmoskeskukseksi ei Tapiolasta ole. Hyvänä puolena ainakin minun katsastamiini ohjelmiin mahtuivat kaikki halukkaat, mutta kasvun varaa ei löydy. Ainoa tapa olisi hyödyntää pääsalia, mutta konserttisalit eivät ole puheohjelmille millään tavalla optimaalisia. Tilanne on siltä kannalta siis hankala.

Suurin pettymyksen aihe olikin ohjelma, tai oikeastaan niiden perumiset. Kaksi neljästä odottamastani ohjelmanumerosta peruuntui (Peliteollisuus ja pelaaminen sekä Pokemon, numeroiden takana) ja näiden lisäksi perumisia oli ainakin kaksi lisää. En tiedä mikä oli syynä, mutta huhut kertoivat sairastumisista. Sille ei toki coninjärjestäjä voi mitään, jos luennonpitäjä sairastuu. Se on kuitenkin ikävä takaisku erityisesti tällaisessa tapahtumassa, jossa luentoja ei muutenkaan ole erityisen paljoa.

Hyvänä puolena luennot olivatkin sitten ihan hyväntasoisia – Pacific Rimin suurena ystävänä oli kiva huomata, että luennonpitäjillä (Saija Korkiakoski & Sanna Myllykangas) oli asia hallussa. Hahmojen välisiä suhteita ja erityisesti niiden ideologisia ja symbolisia merkityksiä avattiin selkeästi ja perustellusti. Slaidit olivat hyvää keskitasoa ja tekniikkakin pienten alkukankeuksien jälkeen toimi. Luennossa oli kuitenkin hienoinen tumblrihtava sivumaku. Liekö tumblrin englanninkielinen fandom sitten ollut syynä siihen, että esitelmöitsijöiltä tuntuivat suomenkieliset termit katoilevan tämän tästä ja anglismeja droppailtiin kuin palopommeja Dresdenissä. Nyt se suomenkielinen esiintyminen kuntoon, niin tästä tulee ihan hyvä setti.

Pacific Rim -luento

Pacific Rim -luento alussa. Huomatkaa myös kuvassa härskisti näkyvä allekirjoittanut.

Toinen luento oli sunnuntainen Rudi Rutasen ”Tarina ja sen merkitys videopeleissä”. Erityisesti ensikertalaiseksi Rudilla oli äärimmäisen vahva ja selkeä esiintymistyyli ja slaidit olivat suorastaan kiihottavan selkeät. Puhe oli hyvin artikuloitua ja Rudille äärimmäisen suuret plussat siitä, että tämä uskalsi ottaa kunnolla kantaa siihen, missä peleissä tarina oli hänestä hoidettu hyvin ja missä ei. Luennon punainen lanka olisi kuitenkin voinut olla vahvemmin esillä. Vaikka esimerkit olivat hyvin valittuja, Rudi ei yleisellä tasolla vastannut siihen, mikä tarinan merkitys videopeleille lopultakaan hänestä oli – onko se yleisesti tärkeää, eikö se ole tärkeää, onko se tärkeää joissain tapauksissa vai miten? Onneksi näitä näkemyksiä saatiin kaivettua esiin luennon jälkeisissä keskusteluissa, mutta itse esityksessä ne olisivat saaneet olla vahvemmin läsnä. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa ja ainakaan esiintymistaidosta ei jää kiinni.

Pääsali on Tapiolassa iso ja nyt sitä hyödynnettiin cosplaykisojen lisäksi kunniavieraina toimineen LaeppaVika-ryhmän esiintymisiin sekä anime-/pelimusiikkikonserttiin. LaeppaVika tuntui jakavan kävijöitä aika tavalla. Joko näistä tykkäsi kuin hullu puurosta tai sitten ei ollut jätkistä koskaan kuullutkaan. Itse kuuluin jälkimmäisiin ja raihnaisena setänä en oikein ole päässyt sisään näihin Let’s play -videoihin, mitkä ilmeisestikin olivat tämänkertaisten kunniavieraiden forte. Noh, eipä siinä, loput tuntuivat tykkäävän.

Konsertti kuulosti ihan jeesiltä, vaikka akateeminen puhallinorkesteri nyt ei toki mikään kaupunginorkesteri tai sinfoniaorkesteri olekaan. Oli kuitenkin kiva kuulla oma häämarssi puhallinorkesterin soittamana ja Baba Yetu satojen Civilization -tuntien jälkeen säväyttää aina! Ghiblistä voisin toki ulista että yliarvostettua, mutta jätänpä ulisematta. Joka tapauksessa oltiin vahvasti positiivisen puolella. Konsertti on konsertti, ei siitä mihinkään pääse.

Yukiconin aulaa

Aula Yukiconissa. Porukkaa on.

Mitä siis jäi käteen? 15 eurolla sai lähtökohtaisesti hyvin organisoidun keskisuuren (käsittääkseni noin 1500 kävijää + 100 vänkäriä jne.) conin, jossa oli kiva tavata kavereita. Nyt Yukiconilla on edessä valinnan paikka. Tapiolan Kulttuurikeskus tuli täyteen jo nyt, eikä kasvun varaa ole. Varsinkaan puheohjelmille Yukiconissa ei ole tilaa, eli niiden osalta tie tuolla on melko tehokkaasti loppuun kuljettu. Toisaalta jos ei Kulttuurikeskuksella, niin missä sitten? Tilat ovat PK-seudulla ongelma ja ilman rahan iskemistä tiskiin ei niihin ole asiaa. Hyvänä puolena Yukicon otti vahvan alun, enkä itse ainakaan suurempaa purnaamista kuullut tapahtuman yleisjärjestelyistä. Vähintäänkin Yukiconin ihmiset ovat osoittaneet, että heiltä onnistuu conin järjestäminen. Nyt heidän pitää enää päättää, mihin suuntaan he tahtovat coniaan viedä.

4/5, kävisin uudestaankin. Kiitoksia Yukisteille ja kaikille kavereille joita tuli viikonlopun aikana tavattua! Kiitos myös kaikille niille, joilla oli 3DS mukana – StreetPassia piti näpytellä 10 minuutin välein, jotteivät tapaamiset menisi hukkaan :D

« Vanhemmat artikkelit Uudemmat artikkelit »

© 2025 karikari.fi

Theme by Anders NorenYlös ↑