Interverkossa aina itketään ”miksi kaikki conit on siellä Etelä-Suomessa”. Minusta tämä on ollut aika lailla kakkapuhetta, sillä coneja on ollut oikeastaan kaikkialla muualla paitsi Etelä-Suomessa… no, Päijät-Häme toki kuuluu Etelä-Suomeen, mutta kyllä Lahti on PK-seudusta pohjoiseen! Sen sijaan itse PK-seutu on perinteisesti ollut hyvin vähäconista aluetta sen hintatason vuoksi. Nyt Espoossa pidetty Yukicon olikin tästä poikkeus. Olisimme päässeet sinne yhdellä paikallisbussilla kotioven edestä, mutta toki paikalle piti mennä paikallisia tapoja kunnioittaen eli yksityisautoillen.
Järjestämispaikkana toimiva Tapiolan Kulttuurikeskus oli osaltaan tuttu sikäli, että se oli yksi niistä paikoista, minne Desucon Frostbiteä alunperin suunniteltiin. Frostille Tapiola ei riittänyt, koska se oli suunnitellulle kävijämäärälle liian pieni ja isojen ohjelmasalien puute olisi muodostunut ongelmaksi. Yukiconia eivät kuitenkaan samanlaiset ennakko-odotukset vaivanneet, vaan Tapiolaan oli lähdetty pykäämään kaikille avointa conia Frostbiten K-18-ikärajan vastapainoksi.
Näin perstuntumalta voisi heti alkuun heittää, että Yukicon oli yleisesti ottaen toimiva. Se näkyi jo ennen conia markkinoinnissa ja asiallisissa nettisivuissa. Nettisivut ovatkin ensikertalaiselle tapahtumalle äärimmäisen tärkeät, sillä mistä muualtakaan kävijät informaatiota hakisivat? Toisaalta kävijät myös muodostavat tapahtuman nettisivujen perusteella ennakko-oletuksen tapahtumasta, joka on joko positiivinen tai negatiivinen. Yukiconin kohdalla se oli positiivinen.
Conipaikalle saavuttaessa Yukicon-banderolli odottelikin pääsisäänkäynnin yläpuolella komeasti suorassa (Desuconin vastaavista poiketen) ja sisällä järjestelyt olivat toimivat. Itse asiassa juuri tätä yleisasetelmaa mietimme, kun olimme tekemässä Tapiolaan tiedusteluiskua Desuconin ex-pääjärjestäjän Antti Myyrän kanssa Frostia varten. Myyntipöytäsali oli juuri siinä mihin itse olisimme sen sijoittaneet, ohjelma siellä, mihin mekin sen olisimme sijoittaneet, kulkuväylät juuri niin kuin mekin olisimme ne laittaneet. Kyllä se jotain kertoo, että useampi conisäätäjä päätyy itsenäisesti samoihin ratkaisuihin.
Näkymä kulttuurikeskuksesta luistinradalle
Toki Tapiolan Kulttuurikeskuksen tiloissa on omat ongelmansa, mikä onkin yksi Yukin huonoista puolista. Tapiolan Kulttuurikeskus on nimittäin ahtaanpuoleinen sumppu ja kun ohjelmiin syntyi jonoa, ne olivat kaiken tiellä. Hyvänä puolena tosin pääsali oli niin iso, että suosituimpien ohjelmanumeroiden aikana happea riitti ja liikkuminen oli helppoa. Eikä tuolla nyt mitään tappavia ruuhkautumisia ollut, vaan kyseessä on enemmänkin lievempi ärsytyksen aihe.
Vähän suurempi ongelma sen sijaan on, että Tapiola on suunniteltu kulttuuri- eikä kongressikeskukseksi. Se tarkoittaa, ettei siellä ole varsinaisia luentosaleja. Nyt oikeastaan kaikki katsomani ohjelmat olivat Peilisalissa, minne mahtui ehkä muutama kymmenen ihmistä. Toki se toi luentoihin omaa intiimiä tunnelmaansa, mutta mestarioraattoreiden luentohurmoskeskukseksi ei Tapiolasta ole. Hyvänä puolena ainakin minun katsastamiini ohjelmiin mahtuivat kaikki halukkaat, mutta kasvun varaa ei löydy. Ainoa tapa olisi hyödyntää pääsalia, mutta konserttisalit eivät ole puheohjelmille millään tavalla optimaalisia. Tilanne on siltä kannalta siis hankala.
Suurin pettymyksen aihe olikin ohjelma, tai oikeastaan niiden perumiset. Kaksi neljästä odottamastani ohjelmanumerosta peruuntui (Peliteollisuus ja pelaaminen sekä Pokemon, numeroiden takana) ja näiden lisäksi perumisia oli ainakin kaksi lisää. En tiedä mikä oli syynä, mutta huhut kertoivat sairastumisista. Sille ei toki coninjärjestäjä voi mitään, jos luennonpitäjä sairastuu. Se on kuitenkin ikävä takaisku erityisesti tällaisessa tapahtumassa, jossa luentoja ei muutenkaan ole erityisen paljoa.
Hyvänä puolena luennot olivatkin sitten ihan hyväntasoisia – Pacific Rimin suurena ystävänä oli kiva huomata, että luennonpitäjillä (Saija Korkiakoski & Sanna Myllykangas) oli asia hallussa. Hahmojen välisiä suhteita ja erityisesti niiden ideologisia ja symbolisia merkityksiä avattiin selkeästi ja perustellusti. Slaidit olivat hyvää keskitasoa ja tekniikkakin pienten alkukankeuksien jälkeen toimi. Luennossa oli kuitenkin hienoinen tumblrihtava sivumaku. Liekö tumblrin englanninkielinen fandom sitten ollut syynä siihen, että esitelmöitsijöiltä tuntuivat suomenkieliset termit katoilevan tämän tästä ja anglismeja droppailtiin kuin palopommeja Dresdenissä. Nyt se suomenkielinen esiintyminen kuntoon, niin tästä tulee ihan hyvä setti.
Pacific Rim -luento alussa. Huomatkaa myös kuvassa härskisti näkyvä allekirjoittanut.
Toinen luento oli sunnuntainen Rudi Rutasen ”Tarina ja sen merkitys videopeleissä”. Erityisesti ensikertalaiseksi Rudilla oli äärimmäisen vahva ja selkeä esiintymistyyli ja slaidit olivat suorastaan kiihottavan selkeät. Puhe oli hyvin artikuloitua ja Rudille äärimmäisen suuret plussat siitä, että tämä uskalsi ottaa kunnolla kantaa siihen, missä peleissä tarina oli hänestä hoidettu hyvin ja missä ei. Luennon punainen lanka olisi kuitenkin voinut olla vahvemmin esillä. Vaikka esimerkit olivat hyvin valittuja, Rudi ei yleisellä tasolla vastannut siihen, mikä tarinan merkitys videopeleille lopultakaan hänestä oli – onko se yleisesti tärkeää, eikö se ole tärkeää, onko se tärkeää joissain tapauksissa vai miten? Onneksi näitä näkemyksiä saatiin kaivettua esiin luennon jälkeisissä keskusteluissa, mutta itse esityksessä ne olisivat saaneet olla vahvemmin läsnä. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa ja ainakaan esiintymistaidosta ei jää kiinni.
Pääsali on Tapiolassa iso ja nyt sitä hyödynnettiin cosplaykisojen lisäksi kunniavieraina toimineen LaeppaVika-ryhmän esiintymisiin sekä anime-/pelimusiikkikonserttiin. LaeppaVika tuntui jakavan kävijöitä aika tavalla. Joko näistä tykkäsi kuin hullu puurosta tai sitten ei ollut jätkistä koskaan kuullutkaan. Itse kuuluin jälkimmäisiin ja raihnaisena setänä en oikein ole päässyt sisään näihin Let’s play -videoihin, mitkä ilmeisestikin olivat tämänkertaisten kunniavieraiden forte. Noh, eipä siinä, loput tuntuivat tykkäävän.
Konsertti kuulosti ihan jeesiltä, vaikka akateeminen puhallinorkesteri nyt ei toki mikään kaupunginorkesteri tai sinfoniaorkesteri olekaan. Oli kuitenkin kiva kuulla oma häämarssi puhallinorkesterin soittamana ja Baba Yetu satojen Civilization -tuntien jälkeen säväyttää aina! Ghiblistä voisin toki ulista että yliarvostettua, mutta jätänpä ulisematta. Joka tapauksessa oltiin vahvasti positiivisen puolella. Konsertti on konsertti, ei siitä mihinkään pääse.
Aula Yukiconissa. Porukkaa on.
Mitä siis jäi käteen? 15 eurolla sai lähtökohtaisesti hyvin organisoidun keskisuuren (käsittääkseni noin 1500 kävijää + 100 vänkäriä jne.) conin, jossa oli kiva tavata kavereita. Nyt Yukiconilla on edessä valinnan paikka. Tapiolan Kulttuurikeskus tuli täyteen jo nyt, eikä kasvun varaa ole. Varsinkaan puheohjelmille Yukiconissa ei ole tilaa, eli niiden osalta tie tuolla on melko tehokkaasti loppuun kuljettu. Toisaalta jos ei Kulttuurikeskuksella, niin missä sitten? Tilat ovat PK-seudulla ongelma ja ilman rahan iskemistä tiskiin ei niihin ole asiaa. Hyvänä puolena Yukicon otti vahvan alun, enkä itse ainakaan suurempaa purnaamista kuullut tapahtuman yleisjärjestelyistä. Vähintäänkin Yukiconin ihmiset ovat osoittaneet, että heiltä onnistuu conin järjestäminen. Nyt heidän pitää enää päättää, mihin suuntaan he tahtovat coniaan viedä.
4/5, kävisin uudestaankin. Kiitoksia Yukisteille ja kaikille kavereille joita tuli viikonlopun aikana tavattua! Kiitos myös kaikille niille, joilla oli 3DS mukana – StreetPassia piti näpytellä 10 minuutin välein, jotteivät tapaamiset menisi hukkaan :D
Vastaa