Huutelin eräillä irkkikanavilla että mitäs mecha-animea kannattaisi G Gundamin jälkeen katsoa ja joku Tursake suositteli Gundam Build Fightersiä. Muista Gundam-sarjoista GBF eroaa siten, että gundamit eivät ole siinä oikeita. Keskiössä ovat gunplat, siis gundam-pienoismallit, joilla sarjassa taistellaan mystisten Plavsky-hiukkasten (vähän niinkuin Minovsky, mut niinku plastic minovsky :D keksin selityksen ite) mahdollistaman ilmiön avulla.
Siis pikkupojille suunnattu Angelic Layer Gundameilla. EI NYT SAATANA…
Mutta ennakkoluulottomana kaverina latasin ekan jakson. Sitten toisen. Sitten kolmannen. Ja sitten katsoinkin niitä silloin ilmestyneet 19 putkeen muna tulessa.
Sei ei ole impress
Sarjana GBF ei ole oikeastaan millään tavalla mullistava. Se on yksi iso tournament arc, jossa pikkupojat ja välillä vähän vanhemmat pojat ja välillä myös tytöt taistelevat muoviukoilla. Mutta kaikki vaan toimii. GBF ei tuhlaa aikaa turhaan vetistelyyn tai maailmantuskan potemiseen, vaan tykittää sata lasissa eteenpäin koko ajan. Toki vastoinkäymisiäkin tulee, mutta niistä päästään yli kuin oikeat ihmiset. Ylipäätään kaikki hahmot ovat parhaita tyyppejä ikinä ja… no, en minä oikein keksi tästä erityisen negatiivisia puolia. Toki auttaa, jos on sisäisesti 13-vuotias japanilaispoika, kuten minä, mutta silti.
Mikä GBF:stä tekee kuitenkin mielenkiintoisen on se, että vaikka sen päähenkilö Sei Iori on Gunpla-maailmanmestari Takeshi Iorin poika ja kotikulmiensa kovin gunpla-rakentaja, tämä on gunpla-taisteluissa täysin kädetön.
Eräänä päivänä (TM) Sei kuitenkin pelastaa kaupungilla oudon jäbän, joka on joutumassa ongelmiin, sillä ostoksista pitääkin maksaa (!). Kiitoksena avusta Mystinen Jäbyli antaa Seille mystisen korukiven ja lupaa mystisesti tulla apuun, jos Sei niin kiveltä toivoo. Kun Sein seuraava gunpla-matsi on menossa päin honkia, Sei tulee toivoneeksi, että voittaisi matsin. Yhtäkkiä Mystinen Jäbyli astuu kuvioihin ja vetää Sein vastustajaa pataan.
Reiji cockblockaa Fellinin pelimiestemput ;(
Lyhyiden kommellusten jälkeen Sei ja Reiji perustavat tiimin, jossa Sei kasaa gunplat ja Reiji taistelee niillä. Ja sitten mätetään 25 jaksoa.
Ensimmäisen jakson nähtyäni mietin, missä kohtaa Sei heittää Reijin metsään ja alkaa itse ohjata muovimechojaan jonkin pateettisen ”en voi ikuisesti elää vain sinun kauttasi!!”-puheen säestämänä. Sillä eihän se käy päinsä, ettei päähenkilö olisikaan aihepiirin ykkös-ässä. Jos sarja kertoo lelurobottitaisteluista, sarjan on pakko olla päähenkilöön keskittyvä kasvutarina siitä, miten hänestä tulee maailman paras lelurobottitaistelija.
Paitsi että ei ole. Koko sarjan ajan Reiji on se, joka robotteja ohjaa. Toki Sei välillä huutelee ohjeita ja muistuttaa uusista lisäkilkkeistä, mitä hän on pienoismalliin pultannut, mutta Reiji niitä pilotoi. Ok, kyllä sarjan lopussa Seikin gunplaa ohjastaa, mutta missään vaiheessa GBF ei Sein gunpla-taistelu-urasta kertova kasvutarina, vaan enemmänkin Sein ja Reijin ystävyydestä ja näiden gunpla-tuttavuuksista kertova tarina. Toisaalta missään vaiheessa ei tule fiilistä, etteikö Sei olisikaan se päähenkilö, vaan fokus jaetaan Sein ja Reijin välillä ehkä 60 – 40.
Ihan heti ei tule mieleen toista nuorten poikien taistelusarjaa, jossa varsinainen päähenkilö on enemmänkin se support-maagi kuin eturivin miekkamies. Oikeastaan kaikki shounen-jutut taistelusarjoista leivontasarjoihin ovat sitä tasoa, että ”päähenkilöpoitsu on paras ja voittaa, ja jos ei voita niin treenattuaan voittaa”. Tulitukea antavat sivuhahmot, ei päähahmo. Ja tässä mielessä GBF on jopa vallankumouksellinen.
Juuh elikkäs Sein äippä ja China eli Sein CLASS REP
Toki tämä voi olla vain äärimmäisen ovela markkinointikikkakin. Vaikka Gundameja ei oikeasti ole olemassa, gunplat ovat jokaisen saatavilla muutaman kympin hintaan per setti. Eikä ole mikään salaisuus, että Build Fighters on suunniteltu myymään gunpla-kittejä. Ja siinä, missä taisteluihin assosioituva Reiji on jokin anomalia, gunpla-rakenteluun assosioituva Sei on oikeasti olemassa. Et voi olla Reiji, mutta Sei kylläkin, joten juoksehan nyt kauppaan ostamaan gunpla-kittejä, hopi hopi hopi!
Tästä huolimatta sarjaa on äärimmäisen kiva seurata, eli kaupalliset aspektit pysyvät siinä hyvin hallinnassa. Toki Japanissa lelubisneksen ja robottisarjojen välinen yhteys on ollut olemassa jo vuosikymmeniä, eli on ollut aikaakin hioa esitystapaa kuntoon. Eikä edes haittaa, koska Build Fightersissä kaikki on kivaa ^______^!
Sup dawg, we herd yo liek plans so we put plans in yo plans
Kivoista asioista puheen ollen, Gundam-fanille GBF antaa vielä paljon enemmän. Itse en ole ihan hirveästi Gundameita katsellut G Gundamia, Seediä ja joskus toisen maailmansodan aikoihin katsomaani Wingiä lukuunottamatta. Build Fighters on kuitenkin täynnä viittauksia muihin Gundam-sarjoihin. Millään tavalla muiden Gundamien katsominen ei kuitenkaan ole pakollista, eikä GBF myöskään käy häiritseväksi sarjaviittaustensa vuoksi. Tiedättehän sen fiiliksen: ”nyt tämä selvästi viittaa johonkin muuhun sarjaan, mutta en ymmärrä mihin, ärsyttävää”? No, sitä fiilistä ei GBF:ää katsoessa tule. Sen vihjailut asettuvat juuri sille optimitasolle, missä niiden ymmärtäminen tuo lisäbonareita, mutta ymmärtämättömyys ei ole este sarjasta nauttimiselle.
Loistosarja, katso heti. Vaikka se onkin pikkupoikien sarja lelurobottitaisteluista. Tai juuri siksi. Pew pew!
Nii oli täs jotain ropottejaki
PS. Jos et vielä muuten hoksannut, niin tämä on se sarja, jossa pääpahiksena on suomalaistyty AILA JYRKIÄINEN. #suomimainittu #torillatavataan
