Puhutaas sitte siitä itse cosplaysta! Ilmastotuskan keskellä voi tulla sellainen olo, että olisi parempi jättää cossaamatta ja elää ekonuukailuelämää. On toki niin, että cosplay on ylimääräistä luksusta – kukaan ei teoriassa tarvitse sitä elämäänsä, se haaskaa luonnonvaroja turhaan samalla tavalla kuin vaikkapa lemmikkien pitäminen.

Kuten lemmikkieläimet, cosplay (toivottavasti – jos näin ei kohdallasi ole, mieti harrastuksen järkevyyttä uudestaan) tuo elämään iloa ja hyviä kokemuksia. Sekin on arvokasta sinällään. Jokainen iloinen ja ei-masentunut ihminen tuottaa maailmaan jotain hyvää ja hyvällä tuurilla ratkaisuja, joilla nykyiset ilmasto-ongelmat saadaan hoidettua, suorasti tai epäsuorasti. Olen siis sen puolella, että kivoja asioita kannattaa ja pitääkin tehdä. Ihmisten onnellisuus on tärkeä arvo tässä maailmassa.

Suurin mutta tässä on sitten se, mitä tekee. Cosplay on usein kertakäyttöistä ja monilla meillä on kaapeissa keskeneräisiä projekteja, kaikenlaisia äh-tuotoksia ja hetken mielijohteesta tilattuja ostopukuja. Kuten edellisessä osassa sanoin, paras ilmastoteko on välttää ostamasta turhaa paskettia ja kerryttämästä roskaa ja jätettä maailmaan. Niinpä cosplayhommiin pätee sääntö: tee vain niitä pukuja, jotka TODELLA tuottavat sinulle iloa. Sellaisia, joita pidät monta kertaa. Sellaisia, joiden tekeminen on mukavaa ja innostavaa. Sanon jyrkän ein ryhmäpaineesta cossaamiselle, kaapeille täynnä hylättyjä projekteja, puvuille joita jaksoi pitää kaksi tuntia.

Tämä on aika konmaria, mutta myönnän täysin olevani käännynnäinen. Joku Twitterissä brändäsi tämän ideologian cosmariksi, hyvä sana siinä. Ennen jokaista pukua, ennen jokaista materiaalien ostoa, ennen Aliexpressin osta-napin painamista mieti, onko tämä puku ja projekti sellainen, josta jaksat innostua vielä kuukausienkin päästä. Jos kyllä, anna mennä.

Välihuomautan ennen tarkempia vinkkejä, että en tiedä, ymmärtävätkö kisatuomarit ekovalintoja. Jos siis olisi mahdollista valita kierrätyskangas tai tuhlata metrikaupalla kangasta ja värjäysaineita (jotka menevät lopulta roskiin ahdistuksessa kun liukuväri ei onnistu), minä painottaisin tuomarina kestävää kangasvalintaa, vaikka värisävy olisi aavistuksen väärä. Luulisin, että monet tuomarit painottavat tässä edelleen tarkkuutta ympäristön kustannuksella. Harmi sinällään ja pliis todistakaa joku, että olen väärässä.

Kankaiden kohdalla paras idea on tietysti ostaa käytettyä. Kirpparit, kierrätyskeskus, Fida, UFF kaikki ovat ihan järkeviä vaihtoehtoja. Verhot ja pöytäliinat ja vastaavat kannattaa käydä myös läpi. Trikooksi olen ostanut valtavia t-paitoja. Myös omat vanhat puvut ovat hyvä lähde! PK-seudulla järjestetään cosplaykangastonkijaisia, joissa voi vaihtaa omat tarpeettomat kankaat uusiin tarpeellisiin.

Silloin kun kankaita pitää ostaa uutena, monella meillä on valintana Eurokangas, Suomessa on valitettavan vähän muita kangaskauppoja. Toisin kuin vaatteiden kohdalla, kankaissa ei tarvitse ilmoittaa, missä se on tehty. Eurokankaassa on liian harvoin mitään tietoa kankaiden alkuperästä tai tuotanto-oloista. Ostolakko Eurokangasta kohtaan ei liene järkevää. Sen sijaan tapa vaikuttaa on lähettää palautetta – että sinua ostajana kiinnostaa edelleen tukea heitä, mutta tämä asia pitäisi hoitaa paremmin, että pysyt asiakkaana. Paikallisen Eurokankaan myyjä ei todennäköisesti voi tehdä asialle oikein mitään, mutta voihan siitä paikan päälläkin sanoa.

Peruukit ovat muovia ja sellaisena helposti muoviroskaa. Älkää sitten herranjestas ikinä leikatko peruukkeja ulkona ja levittäkö kuitua mikromuovina luontoon! Sitä on siellä muutenkin jo aivan tarpeeksi.

Tässäkin turhien peruukkien ostamisen välttäminen on paras ratkaisu. Perusta vaikka cossikaverien kanssa peruukkirinki, jossa lainataan sopivat hiukset ristiin rastiin. Conikirppis on myös kätevä (mutta älä ole se idiootti, joka repii peruukit ulos pusseistaan!). Hutiostojen välttäminen ostamalla tunneltuilta myyjiltä on hyvä idea. Olen itse liian monta kertaa syyllistynyt tilamaan usean halvan peruukin, kun ensimmäinen olikin eri värinen kuin kuvassa. Ei näin, minä.

Yksi asia mitä nykyisin välttelen, on vain yhdelle hahmolle käyvät, hyvin stailatut peruukit. Siis: piikkejä, kiinteitä poninhäntiä, jokin muu liimattu erikoinen uloke. Haluan pystyä käyttämään peruukkia useammalle hahmolle – teen hahmoperuukin vain, jos hahmo on minulle todella rakas ja tiedän pitäväni pukua useasti.

Kengät ovat samalla tavalla kertakäyttöisen muoviroskan lähde. Suurin osa varmaan muutenkin jo harrastaa cosplaykenkien etsimistä käytettyinä – hyvä! Usein cosplayssa on tarpeen rakentaa kengän päälle jotain ihan muuta eli bootcover. Pyrin tekemään omani irroitettaviksi enkä liimaa niitä kenkään. Näin samat saappaat voivat palvella vaikka viidessä eri cosplayssa. Tyhmintä mitä voi tehdä, on tilata haisevia ja huonolaatuisia kiinakenkiä toiselta puolelta maapalloa yhteen pukuun pidettäväksi. Olen tosin tähänkin syyllinen – Pokémonissa on välillä sen verran erikoisia lenkkareita, että ne piti vain ostaa tarpeeksi lähelle. Lenkkareita voi onneksi pitää myös… lenkillä.

Joidenkin kenkien hankkimista kannattaa harkita hyvälaatuisina, jotta ne kestävät vuosia eri puvuissa. Koulutyttöloaferit olivat itselle sellainen, omat melkein 12 vuotta vanhat menivät rikki tuossa keväällä. Uudet kunnolliset etsinnässä!

Meikit ja kosmetiikka on mikromuovin ja jätteen lähde sekin. Kannattaa harkita kertakäyttötupoista ja -vipoista pois siirtymistä kestoversioon. Froteisia ompelee helposti ison kasan yhdessä illassa. Kuorinta-aineissa ja muissa mikromuovit ollaan kieltämässä, mutta edelleen niitä löytyy kaupan hyllyiltä ihan liikaa. Ja ei mitään kosmetiikkaan liittyvää vessanpönttöön! Kävin aikoinaan ympäristökemian kurssin kanssa vedenpuhdistamolla, ja se vanupuikkojen, terveyssiteiden ja roskan määrä oli käsittämätön.

Muut materiaalit – worbla, softis, liimat, maalit, jne. Samoin kuin yllä, hävitä jätteet asiallisesti oikeaan paikkaan. Älkää tehkö ulkona ja levittäkö jotain evafoam-silppua luontoon. Jos maaleja ja liimoja jää, hävittäkää ne oikeaan paikkaan, sama pätee spraymaalien ponnekaasupurkkeihin.

Parasta olisi, jos kaikki armorit ja muut voisi tehdä maailmassa jo olemassa olevasta materiaalista eli jonkun toisen jätteestä. Taannoin, kun materiaaleja sai Suomessa huonosti, useampi pukuilija kävi rakennustyömailla pyytämässä eristelevyn jämiä. Nykyisin taitaa olla helpompi vain pistää netistä tilaten. Jos pitää tilata, niin tilatkaa kimpassa isompi määrä kerralla. Pienten nyssäköiden ja pussukoiden kuljettaminen pitkin maailmaa ei liene oikein ympäristöystävällistä sekään.

Suosin cosplayssa vahvaa toisen roska on toisen aarre -mentaliteettia. Alun perin se johtui siitä, että olin köyhä opiskelija. Nykyisin yritän välttää ostamasta mitään uutta, jos vain suinkin voin. Vanhoista puvuista otan talteen pitsit, nepparit, hakaset ja vetoketjut. Olen käyttänyt cossin tekemiseen kaikenlaista pesusienestä kovehtirasian välikennoon. Omat vanhat vaatteet päätyvät usein cosplayn osaksi nekin.

No, mitäs sitten kun puku on valittu, se on ollut mieleinen ja sitä on pidetty monen monituista kertaa? Vanhat puvut jäävät helposti vanhempien nurkkiin, häkkivarastoon, kaapin perälle. Varsinkin niihin mieleisiin kiintyy ja niistä ei oikein osaa päästää irti, vaikka tietää, ettei niitä pitäisikään enää.

Jos kehtaa ompelujäljen puolesta, vanhat puvut voi viedä conikirppikselle tai antaa jollekin kaverille, joka intoilee samasta sarjasta. Osan vanhoista pukutarpeista voi lahjoittaa vaikkapa tarhaan tai työkaverin lapsille tai vastaavaan paikkaan. Omista varsinkin taikatyttöjen aseet kelpasivat oikein mieluusti. Fida/UFF jne ei ole tässä se järkevin vaihtoehto, se on lähes kuin roskiin heittoa.

Ostopuvuista vielä sananen. Näihin pätee oikeastaan sama kuin materiaaleihin viime kirjoituksessa. Ostopukujen tuontanto-olojen ja materiaalien läpinäkyvyys on heikkoa jos ei olematonta. Niitä ostaessa tukee todennäköisesti jollain tasolla kestämätöntä toimintaa. Ostopuvuissa on tosin se hyvä puoli, että verrattuna omiin tuotoksiin, niiden edelleenmyynti esimerkiksi juurikin conikirppiksillä on kohtalaisen helppoa.

Ostopukujen ostoskoriin siirtämisen helppous on luonut varsinkin maailmalla ilmiön, jossa pukuja tilataan ja pidetään Instagram-tykkäysten (?) toivossa vain pieni hetki ja sen jälkeen hylätään. Somessa ja somejulkimoiksi toivovilla on nykyisin valtavat paineet tuottaa koko ajan jotain uutta sisältöä, nettiyleisö kyllästyy helposti. Toivottavasti kukaan kotimaassa ei tee tällaista! Jälleen kerran se konmari: jos pitää hankkia ostopuku, tilaa vain sellaisia, joiden tiedät tuottavan sinulle iloa pidemmäksi aikaa kuin tunnin photoshootin takia.

Cosplay saattaa olla vähän ilmastopahis harrastus, mutta sitäkin voi tehdä fiksummin. Ja jos aihepiiri kiinnostaa ylipäätään, jokaisen elämästä löytynee juttuja (isompiakin kuin hassut puvut), jotka voi laittaa kuntoon. Minä luovuin taannoin omasta autosta.

Koko paasauksen voisi varmaan tiivistää niin, että tee cosplayssa valintoja, joista voit olla ylpeä ja jotka tuottavat sinulle iloa. Hyvä ohjenuora oikeastaan jokaiseen harrastukseen ikinä.

Uutisia lukiessa saattaa tarttua mukaan se tiedonjyvä, että vaateteollisuus ylipäätään ei ole kovin vastuullista. Cosplay ei tietysti liity vaateteollisuuteen täysin suoraan – harva cosplay on tehty täysin uusista, kaupan hyllystä poimituista vaatteista. Aihe liippaa silti niin läheltä, että siitäkin on hyvä sanoa pari sanaa.

Vaateteollisuus on siis aika yksiselitteinen pahis, tai lähinnä pikamuoti on. Vaikka tämä meneekin aiheen sivuitse, niin pikamuotia myyviä kauppoja ei kerta kaikkiaan tulisi tukea. Ensinnäkin se on ympäristön kannalta ongelmallista. Se on myös vastuutonta ompelijoiden ja työntekijöiden oloihin liittyen, joskin myös luksusmerkit saattavat olla tehty täsmälleen samoissa vaarallisissa tehtaissa.

Kolmanneksi, ainakin minulle tulee paha mieli vaatteista, jotka eivät kestä käyttöä. Vaikka se kolmenkympin t-paita saattaa tuntua mahdottoman kalliilta, jätä se vitosen maksava venyvä ja ohut viskoosi-polyesterisekoitepaita sinne pikamuotikaupan hyllyyn.

Nykyihmiset ostavat mieluummin halpaa kuin hyvää, ja se on luonut meille sekä ekokatastrofin että kummalliset markkinat, jossa on normaalia, että vaatteet ovat halpoja eivätkä kestä. Älä ole se tyyppi, joka tukee tätä kuviota.

Cosplayn kohdalla on oleellisempaa puhua materiaaleista, eli kuiduista ja kankaista, joista cosplayvaatteet sitten tehdään. Näissä tärkeimpiä ovat puuvilla ja polyesteri. Ensinnäkin niitä valmistetaan maailmassa eniten, toisaalta ne ovat yleisimmät käytetyt kankaat cosplayssa.

Puuvillan ongelma on se, että sen viljely vaatii aivan älyttömät määrät vettä. Yhden t-paidan tuottamiseen vaaditaan 2700 litraa vettä! Araljärven kuivuminen on yksi esimerkki siitä, mihin vastuuton viljely saattaa johtaa. Omissa koulukirjoissani ysärin alussa sitä käytettiin esimerkkinä kommunismin hulluudesta ja tehottomuudesta, mutta kyllä kapitalismillakin päästään vaikka minkälaisiin tuhoihin.

Perinteisesti puuvillan viljelyssä käytetään suurta määrää erilaisia pestisidejä tuholaisten torjuntaan. Nämä aineet valuvat ja kerrostuvat sitten maaperään ja vesistöön. Tavanomainen puuvilla tarvitsee myös ison kasan lannoitteita, jotka – jälleen kerran – kertyvät vesistöihin. Vesistöt sekä rehevöityvät että niiden virtaama muuttuu, kun vettä käytetään kasteluun. Monilla alueilla luontainen sademäärä on itse asiassa riittämätön puuvillan viljelyyn, jolloin voi käydä niin, että pohjavesivarannot tuhotaan kasteluvettä kaivellessa.

Ja tietysti se, että saman alan voisi aivan hyvin käyttää jonkun ravintokasvin viljelyyn. Puuvillaa kasvatetaan alueilla, joilla muutenkin riittää väestöä.

Polyesteri ei tarvitse viljelyalaa, mutta aiheuttaa ongelmia vesistöissä yhtä lailla. Polyesterista, kuten kaikista tekokuiduista, irtoaa mikromuovia. Se taas tappaa hitaasti vesiluonnon, kertyy rannoille, maaperään ja eläinten sisään. Polyesteri ei myöskään maadu, vaan jos sen hävittää epäasiallisesti, se on tuolla luonnossa vähintään useita satoja vuosia. Paras tapa hävitykseen on polttaminen, jossa on taas omat ongelmansa. Kierrätys on kaikkein paras idea, mutta se on yhä aika lapsenkengissä. Sekoitevaatteiden kuitujen kierrätys on erityisen hankalaa.

Polyesterin valmistus vaatii sähköä ja energiaa. Polyesterin värjäämiseen käytetyt aineet ovat melkoisia myrkkyjä, ja monissa tehtaissa jätevedet lasketaan sellaisinaan vesistöihin. Pätee toki myös puuvillan värjäämiseen, vaikka luonnonkuitu värjäytyy vähän vähemmänkin tujulla mömmöllä.

Muutama linkki jos lisälukeminen kiinnostaa.

Suurin ongelma materiaaleissakin on lopulta se, että niitä tuotetaan yksinkertaisesti liikaa. Maailma hukkuu halpaan roinaan ja vaatteisiin, joita kukaan ei lopulta tarvitse. Romua kuskataan ympäri maapalloa pahimmillaan lopulta poltettavaksi, koska kukaan ei edes halunnut ostaa juuri näitä pikamuodin uutuusrättejä. Järkeä? Ei pätkän vertaa.

Seuraavan kerran kun tarvitset vaikkapa kauluspaidan tai sukat cosplayta varten, älä osta pikamuotiliikkeestä, kiitos.

Koska tavaraa tehdään ylipäätään liikaa, lienee selvää, että meillä on käsissämme myös globaali jäteongelma. Monissa isoissa sivistysmaissa on kierrätetty pitkään. Minäkin erottelen kuuliaisesti metallin, lasin, pienelektroniikan, paristot, lääkkeet, muovin, pahvin, paperin, vaatteet ja sekajätteen. Suomessa tähän voi sentään suunnilleen luottaa, mutta monessa maassa ”kierrätys” on pitkään ollut sitä, että jätteet yksinkertaisesti rahdataan toiselle puolelle maapalloa jonkun muun vaivoiksi.

Kiina veti hiljattain hanat kiinni länsimaiden jätteelle, jonka jälkeen aihe alkoi saada viimein palstatilaa myös mediassa. Jäteongelman todelliseen ratkaisuun on oikeastaan vain yksi tapa: älä osta turhaa roinaa. Mitä vähemmän turhaa paskettia tehdään, sitä vähemmän meillä on myös jätettä.

Jäteongelma pätee myös kierrätysvaatteisiin. Niiden rahtaaminen paalikaupalla Afrikkaan on luonut tilanteen, jossa Afrikkaan ei pääse syntymään järkevää ja kestävää vaateteollisuutta, koska länsimaalaisten turhat rätit viedään sinne. Afrikassa on jo kyllästytty tähän, vaatteiden vieminen keltaiseen kierrätysboksiin ei välttämättä ole sekään mikään ekoteko.

Toivottavasti kaikilla on nyt paha mieli! Ensi osassa viimein niitä juuri cosplayhyn liittyviä vinkkejä.

Pidin keväällä Popcultissa ohjelman otsikolla Vastuullinen cosplay – ilmastotalkoot ja kertakäyttökultuurin dilemma. Puheohjelma ei koskaan toimi ihan yksi yhteen kirjoitetun tekstin kanssa, joten vaikka lupasin laittaa saman asian myös blogimuodossa nettiin myöhemmin (Popcult ei harmi kyllä tallenna ohjelmia), siinä menikin sitten vähän pidempään… nojoo, asiaan. Aloitan aika kaukaa määrittelemällä ensin vähän käsitteitä.

Ilmastoasiat ovat olleet esillä mediassa niin, että aiheelta ei juuri ole voinut välttyä. Lienee tässä kohtaa oleellista todeta, että kemistinä ja yleisesti ottaen luonnontieteilijänä en jaksa enää kuunnella ns. ”ilmastokriitikkoja” tai miksi nämä totuudenkieltäjät haluavatkaan itseään kutsuttavan. Ilmastonmuutos tapahtuu ja siitä on tieteen piireissä konsensus.

Ei ole mitään yksiselitteisen hyvää indikaattoria siihen, miten ilmastonmuutosta tai pikemminkin ihmisen aiheuttamaa kuormaa ilmastolle mitattaisiin. Koska kyse on erilaisista monimutkaisista järjestelmistä ekologian, biologisten eliöiden, sään, aineiden kierron jne jne suhteen, parhaatkin tavat ilmaista mitään ilmastonmuutokseen liittyvää ovat lähinnä juuri sitä – approksimaatioita ja malleja. Kaikki mallit yksinkertaistavat jotain.

Yleisesti käytetty on hiilijalanjälki, joka tarkoittaa lyhyesti jonkun toiminnon tai asian aiheuttamaa kasvihuonekaasujen määrää. Joskus hiilijalanjäljellä tarkoitetaan pelkästään hiilidioksidimäärää, joskus puhutaan hiilidioksidiekvivalenteista (kaikki muut kasvihuonekaasut mukana, hiilidioksidiksi muutettuna). Hiilijalanjälki on laskennallinen ja mallinnettu suure, joten sen takia eri lähteissä voi olla melkoisen erilainen hiilijalanjälkiarvio täysin samalle toiminnolle. Erilaiset arvot eivät kuitenkaan ole väärin. Tämän takia esimerkiksi täysin eri tahojen eri tavalla laskemia arvoja juna- ja laivaliikenteen hiilijalanjäljelle ei välttämättä kannata verrata suoraan. Toisessa on voitu ottaa huomioon vaikkapa junan valmistus, toisessa vain laivan ja polttoaineen käytön aiheuttamat päästöt.

Käytetään lähteenä vaikkapa Wikipedian hiilidioksidipäästötaulukkoa. Jos vertaa isojen maiden ja Suomen koko päästömäärää, näyttää tältä:

Suomi löytyy aika paljon alempaa:

Suomen kokonaishiilidioksidisarakkeesta huomataan, että määrät liikkuvat aivan eri kertaluvulla kuin vaikkapa Kiinan tai Intian. Nyt kenen tahansa muutamalla aivosolulla varustetun kaverin päässä herää ajatus, että miksi millään, mitä me Suomessa tehdään, on mitään väliä? Isot maat tekevät mitä huvittaa, me täällä Suomessa voidaan elää miten halutaan, eikä se vaikuta mihinkään. Tämä retoriikka löytyy jo useamman puolueen poliittisesta arsenaalistakin.

Totta kai isoilla kansainvälisillä sopimuksilla ja politiikalla on suuri merkitys, en ole sitä kiistämässä. Tämä blogisarja keskittyy kuitenkin siihen, mitä yksi ihminen voi harrastuksensa parissa tehdä, joten otetaan esiin samaisen Wikipedian taulukon sarake, joka mittaa hiilidioksidipäästöjä per naama (tonnia CO₂/naama/vuosi):

Etelä-Korea 13,2 – Suomi 8,5 – Intia 1,8.

Tämä ei näytäkään Suomen kannalta enää ihan niin mairittelevalta. Okei, Kiina ei tule meitä kovin paljon perässä (7,7) mutta ollaan kuitenkin aika selkeästi ns. pahisten puolella tässä päästöt per naama -jutussa.

Sama hieman visuaalisemmin, varsinkin me uusimaalaiset olemme Euroopan ilmastopahiksia:

Saattaa aluksi vaikuttaa hupsulta puhua cosplaysta ja harrastuksista ilmastonmuutoksen kontekstissa – ihan kuin tällaisella pikkujutulla oikeasti oltaisiin maailmaa pelastamassa, pöh! Mutta mitä enemmän aiheuttaa päästöjä jo valmiiksi per naama, sitä enemmän niistä on todennäköisesti mahdollista myös karsia. Katsotaan tarkemmin, mitä Suomi ja siis keskivertosuomalainen oikein päästelee. Suomen ympäristökeskus kertoo meille seuraavaa:

Tästä ja muista lähteistä voidaan nähdä, että teollisuus tai valtio eivät Suomessa ole mahdottoman suuria pahiksia, vaan eniten päästelemme me kuluttajat, huimat 66%. Sitra osaa kertoa taas tarkemmin, mitä:

Asumiseen on Suomessa todella vaikea vaikuttaa – asumme kylmässä, kämppiä on pakko lämmittää. Ruoka ja liikenne taas jäävät tämän blogisarjan teeman ulkopuolelle (joskin suositan matkustamaan coneihin julkisilla, jos suinkin mahdollista). Keskitymme siis tuohon keltaiseen könttiin ”muu kulutus”.

Jos joku oli muuten hereillä, huomaa, että Sitran arvio suomalaisen hiilijalanjäljestä poikkeaa Wikipedian antamasta hiilidioksidipäästöjä per vuosi per naama -luvusta. Mitä sanoinkaan malleista ja laskutavoista kirjotuksen alussa? ;)

Sitran tyypit ovat kivasti vielä erotelleet, mistä Muu kulutus -osio koostuu. Cosplay on tiukasti tuolla ”harrastukset ja muu vapaa-aika”-luokassa. 1260 kiloa hiilidioksidiekvivalenttia per hlö per vuosi, siitä siis lähdetään.

Ehkä pisara meressä koko maailman mittakaavassa? Kyllä. Onko tuosta karsiminen itselleen hyvän omantunnon ostamista? Kenties. Kannattaako jäädä kotiin itkemään, että maailma tuhoutuu ja mitään ei kuitenkaan voi tehdä? No ei.

En suosittele kenellekään Pentti Linkola -tyylistä ihmisvihaa ja luovuttamista, koska uskon kuitenkin ihmisten kykyyn ratkaista isojakin globaaleja ongelmia. Otsonikerroksen aukko selvitettiin, tämäkin hoidetaan vielä.

Ongelma on kuitenkin juuri yllä esitetty: isot, monimutkaiset, globaalit prosessit, ristiriitainen tieto ja pieni ihminen yksin niiden keskellä, ja kansainväliset eturistiriidat. Seuraavassa osassa lisää siitä, millaisessa sotkussa olemme globaalisti vaateteollisuuden, kuitujen, materiaalien ja jätteiden suhteen…