Puhutaas sitte siitä itse cosplaysta! Ilmastotuskan keskellä voi tulla sellainen olo, että olisi parempi jättää cossaamatta ja elää ekonuukailuelämää. On toki niin, että cosplay on ylimääräistä luksusta – kukaan ei teoriassa tarvitse sitä elämäänsä, se haaskaa luonnonvaroja turhaan samalla tavalla kuin vaikkapa lemmikkien pitäminen.

Kuten lemmikkieläimet, cosplay (toivottavasti – jos näin ei kohdallasi ole, mieti harrastuksen järkevyyttä uudestaan) tuo elämään iloa ja hyviä kokemuksia. Sekin on arvokasta sinällään. Jokainen iloinen ja ei-masentunut ihminen tuottaa maailmaan jotain hyvää ja hyvällä tuurilla ratkaisuja, joilla nykyiset ilmasto-ongelmat saadaan hoidettua, suorasti tai epäsuorasti. Olen siis sen puolella, että kivoja asioita kannattaa ja pitääkin tehdä. Ihmisten onnellisuus on tärkeä arvo tässä maailmassa.

Suurin mutta tässä on sitten se, mitä tekee. Cosplay on usein kertakäyttöistä ja monilla meillä on kaapeissa keskeneräisiä projekteja, kaikenlaisia äh-tuotoksia ja hetken mielijohteesta tilattuja ostopukuja. Kuten edellisessä osassa sanoin, paras ilmastoteko on välttää ostamasta turhaa paskettia ja kerryttämästä roskaa ja jätettä maailmaan. Niinpä cosplayhommiin pätee sääntö: tee vain niitä pukuja, jotka TODELLA tuottavat sinulle iloa. Sellaisia, joita pidät monta kertaa. Sellaisia, joiden tekeminen on mukavaa ja innostavaa. Sanon jyrkän ein ryhmäpaineesta cossaamiselle, kaapeille täynnä hylättyjä projekteja, puvuille joita jaksoi pitää kaksi tuntia.

Älä sotke juttuja ja ota mahdottomia projekteja kuten Phos

Tämä on aika konmaria, mutta myönnän täysin olevani käännynnäinen. Joku Twitterissä brändäsi tämän ideologian cosmariksi, hyvä sana siinä. Ennen jokaista pukua, ennen jokaista materiaalien ostoa, ennen Aliexpressin osta-napin painamista mieti, onko tämä puku ja projekti sellainen, josta jaksat innostua vielä kuukausienkin päästä. Jos kyllä, anna mennä.

Välihuomautan ennen tarkempia vinkkejä, että en tiedä, ymmärtävätkö kisatuomarit ekovalintoja. Jos siis olisi mahdollista valita kierrätyskangas tai tuhlata metrikaupalla kangasta ja värjäysaineita (jotka menevät lopulta roskiin ahdistuksessa kun liukuväri ei onnistu), minä painottaisin tuomarina kestävää kangasvalintaa, vaikka värisävy olisi aavistuksen väärä. Luulisin, että monet tuomarit painottavat tässä edelleen tarkkuutta ympäristön kustannuksella. Harmi sinällään ja pliis todistakaa joku, että olen väärässä.

Kankaiden kohdalla paras idea on tietysti ostaa käytettyä. Kirpparit, kierrätyskeskus, Fida, UFF kaikki ovat ihan järkeviä vaihtoehtoja. Verhot ja pöytäliinat ja vastaavat kannattaa käydä myös läpi. Trikooksi olen ostanut valtavia t-paitoja. Myös omat vanhat puvut ovat hyvä lähde! PK-seudulla järjestetään cosplaykangastonkijaisia, joissa voi vaihtaa omat tarpeettomat kankaat uusiin tarpeellisiin.

Silloin kun kankaita pitää ostaa uutena, monella meillä on valintana Eurokangas, Suomessa on valitettavan vähän muita kangaskauppoja. Toisin kuin vaatteiden kohdalla, kankaissa ei tarvitse ilmoittaa, missä se on tehty. Eurokankaassa on liian harvoin mitään tietoa kankaiden alkuperästä tai tuotanto-oloista. Ostolakko Eurokangasta kohtaan ei liene järkevää. Sen sijaan tapa vaikuttaa on lähettää palautetta – että sinua ostajana kiinnostaa edelleen tukea heitä, mutta tämä asia pitäisi hoitaa paremmin, että pysyt asiakkaana. Paikallisen Eurokankaan myyjä ei todennäköisesti voi tehdä asialle oikein mitään, mutta voihan siitä paikan päälläkin sanoa.

Priestess ahdistuu kaikesta, myös sinun peruukkiostoksistasi

Peruukit ovat muovia ja sellaisena helposti muoviroskaa. Älkää sitten herranjestas ikinä leikatko peruukkeja ulkona ja levittäkö kuitua mikromuovina luontoon! Sitä on siellä muutenkin jo aivan tarpeeksi.

Tässäkin turhien peruukkien ostamisen välttäminen on paras ratkaisu. Perusta vaikka cossikaverien kanssa peruukkirinki, jossa lainataan sopivat hiukset ristiin rastiin. Conikirppis on myös kätevä (mutta älä ole se idiootti, joka repii peruukit ulos pusseistaan!). Hutiostojen välttäminen ostamalla tunneltuilta myyjiltä on hyvä idea. Olen itse liian monta kertaa syyllistynyt tilamaan usean halvan peruukin, kun ensimmäinen olikin eri värinen kuin kuvassa. Ei näin, minä.

Yksi asia mitä nykyisin välttelen, on vain yhdelle hahmolle käyvät, hyvin stailatut peruukit. Siis: piikkejä, kiinteitä poninhäntiä, jokin muu liimattu erikoinen uloke. Haluan pystyä käyttämään peruukkia useammalle hahmolle – teen hahmoperuukin vain, jos hahmo on minulle todella rakas ja tiedän pitäväni pukua useasti.

Kengät ovat samalla tavalla kertakäyttöisen muoviroskan lähde. Suurin osa varmaan muutenkin jo harrastaa cosplaykenkien etsimistä käytettyinä – hyvä! Usein cosplayssa on tarpeen rakentaa kengän päälle jotain ihan muuta eli bootcover. Pyrin tekemään omani irroitettaviksi enkä liimaa niitä kenkään. Näin samat saappaat voivat palvella vaikka viidessä eri cosplayssa. Tyhmintä mitä voi tehdä, on tilata haisevia ja huonolaatuisia kiinakenkiä toiselta puolelta maapalloa yhteen pukuun pidettäväksi. Olen tosin tähänkin syyllinen – Pokémonissa on välillä sen verran erikoisia lenkkareita, että ne piti vain ostaa tarpeeksi lähelle. Lenkkareita voi onneksi pitää myös… lenkillä.

Joidenkin kenkien hankkimista kannattaa harkita hyvälaatuisina, jotta ne kestävät vuosia eri puvuissa. Koulutyttöloaferit olivat itselle sellainen, omat melkein 12 vuotta vanhat menivät rikki tuossa keväällä. Uudet kunnolliset etsinnässä!

Fujimiya-san ei muista, mistä pitikään kokea ilmastotuskaa. Jostain varmaan.

Meikit ja kosmetiikka on mikromuovin ja jätteen lähde sekin. Kannattaa harkita kertakäyttötupoista ja -vipoista pois siirtymistä kestoversioon. Froteisia ompelee helposti ison kasan yhdessä illassa. Kuorinta-aineissa ja muissa mikromuovit ollaan kieltämässä, mutta edelleen niitä löytyy kaupan hyllyiltä ihan liikaa. Ja ei mitään kosmetiikkaan liittyvää vessanpönttöön! Kävin aikoinaan ympäristökemian kurssin kanssa vedenpuhdistamolla, ja se vanupuikkojen, terveyssiteiden ja roskan määrä oli käsittämätön.

Muut materiaalit – worbla, softis, liimat, maalit, jne. Samoin kuin yllä, hävitä jätteet asiallisesti oikeaan paikkaan. Älkää tehkö ulkona ja levittäkö jotain evafoam-silppua luontoon. Jos maaleja ja liimoja jää, hävittäkää ne oikeaan paikkaan, sama pätee spraymaalien ponnekaasupurkkeihin.

Parasta olisi, jos kaikki armorit ja muut voisi tehdä maailmassa jo olemassa olevasta materiaalista eli jonkun toisen jätteestä. Taannoin, kun materiaaleja sai Suomessa huonosti, useampi pukuilija kävi rakennustyömailla pyytämässä eristelevyn jämiä. Nykyisin taitaa olla helpompi vain pistää netistä tilaten. Jos pitää tilata, niin tilatkaa kimpassa isompi määrä kerralla. Pienten nyssäköiden ja pussukoiden kuljettaminen pitkin maailmaa ei liene oikein ympäristöystävällistä sekään.

Suosin cosplayssa vahvaa toisen roska on toisen aarre -mentaliteettia. Alun perin se johtui siitä, että olin köyhä opiskelija. Nykyisin yritän välttää ostamasta mitään uutta, jos vain suinkin voin. Vanhoista puvuista otan talteen pitsit, nepparit, hakaset ja vetoketjut. Olen käyttänyt cossin tekemiseen kaikenlaista pesusienestä kovehtirasian välikennoon. Omat vanhat vaatteet päätyvät usein cosplayn osaksi nekin.

Luna tykkää dystopiasta ja että kaikki kuolevat, minä en.

No, mitäs sitten kun puku on valittu, se on ollut mieleinen ja sitä on pidetty monen monituista kertaa? Vanhat puvut jäävät helposti vanhempien nurkkiin, häkkivarastoon, kaapin perälle. Varsinkin niihin mieleisiin kiintyy ja niistä ei oikein osaa päästää irti, vaikka tietää, ettei niitä pitäisikään enää.

Jos kehtaa ompelujäljen puolesta, vanhat puvut voi viedä conikirppikselle tai antaa jollekin kaverille, joka intoilee samasta sarjasta. Osan vanhoista pukutarpeista voi lahjoittaa vaikkapa tarhaan tai työkaverin lapsille tai vastaavaan paikkaan. Omista varsinkin taikatyttöjen aseet kelpasivat oikein mieluusti. Fida/UFF jne ei ole tässä se järkevin vaihtoehto, se on lähes kuin roskiin heittoa.

Ostopuvuista vielä sananen. Näihin pätee oikeastaan sama kuin materiaaleihin viime kirjoituksessa. Ostopukujen tuontanto-olojen ja materiaalien läpinäkyvyys on heikkoa jos ei olematonta. Niitä ostaessa tukee todennäköisesti jollain tasolla kestämätöntä toimintaa. Ostopuvuissa on tosin se hyvä puoli, että verrattuna omiin tuotoksiin, niiden edelleenmyynti esimerkiksi juurikin conikirppiksillä on kohtalaisen helppoa.

Ostopukujen ostoskoriin siirtämisen helppous on luonut varsinkin maailmalla ilmiön, jossa pukuja tilataan ja pidetään Instagram-tykkäysten (?) toivossa vain pieni hetki ja sen jälkeen hylätään. Somessa ja somejulkimoiksi toivovilla on nykyisin valtavat paineet tuottaa koko ajan jotain uutta sisältöä, nettiyleisö kyllästyy helposti. Toivottavasti kukaan kotimaassa ei tee tällaista! Jälleen kerran se konmari: jos pitää hankkia ostopuku, tilaa vain sellaisia, joiden tiedät tuottavan sinulle iloa pidemmäksi aikaa kuin tunnin photoshootin takia.

Cosplay saattaa olla vähän ilmastopahis harrastus, mutta sitäkin voi tehdä fiksummin. Ja jos aihepiiri kiinnostaa ylipäätään, jokaisen elämästä löytynee juttuja (isompiakin kuin hassut puvut), jotka voi laittaa kuntoon. Minä luovuin taannoin omasta autosta.

Koko paasauksen voisi varmaan tiivistää niin, että tee cosplayssa valintoja, joista voit olla ylpeä ja jotka tuottavat sinulle iloa. Hyvä ohjenuora oikeastaan jokaiseen harrastukseen ikinä.