Blogin ulkoasun ja koodien säätäminen on vielä melko pahasti kesken, mutta tuskin kukaan tänne on tullut pelkkää silmäkarkkia hakemaan. Aloitetaan siis rohkeasti sisällöntuotannolla.
Kaleido Star on animesuosikkilistallani verraten korkealla. Kyseinen sarja on Gonzon ja ADV:n yhteistuotanto muutaman vuoden takaa, tehty kansainväliset markkinat mielessä ja niin ollen lisensoitu ensimmäisestä jaksosta lähtien. Suurelle osalle länsimaista animefaniporukkaa sarja on sen takia iso kysymysmerkki, sillä jos jostain ei ole fansubbeja, sitä ei ole olemassakaan ;) Sarja on AnimeOnDVD:n arvostelua lainaten ”under appreciated gem”, se on yksi harvoista sarjoista, joissa kokonaisuus todellakin on enemmän kuin osiensa summa ja kaikki toimii saumattomasti yhteen.
Sarjan juoni on simppeli, päähenkilö on ikuisen optimistinen japanilaistyttö Sora Naegino, joka haluaa liittyä Kaleido Stage -nimiseen sirkukseen. Kaleido Stage muistuttaa oikean elämän Cirque du Soleilia: eläimiä ei ole ja jokainen esitys kertoo tarinan. Kaleido Stage sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla, jonne Sora matkustaa koe-esiintymisiin haaveenaan joskus olla todellinen Kaleido Star. Mutkia on matkassa monta, eikä niistä suinkaan vähäisin ole Soraan nihkeästi suhtautuva Kaleido Stagen päätähti Leyla Hamilton, joka on myös Soran suurin esikuva. Sora on kuitenkin näyttämön valitsema (suteeji ni erabareta hito, keksikää itse parempi käännös), hänellä on kyky nähdä Fool, näyttämön henki… ja ehkä jopa toteuttaa hienoin sirkustemppu kaikista, Ihmeellinen Suuri Temppu (Maboroshi no Oowaza, jälleen, keksikää itse parempi käännös!)
Juoni kuulostaa minkä tahansa shounensarjan alkuhutulta. Meillä on päähenkilö, jolla on erikoislaatuiset kyvyt jollain saralla, oli se sitten leivänpaisto tai shamanismi tai sirkus. Lisäksi hänellä on haave: olla seuraava hogak- eikun Kaleido Star. Sitten seurataan (tässä tapauksessa) 51 jaksoa erilaisia alati kovenevia vastuksia ja hankaluuksia, kunnes lopussa kiitos seisoo. Kaleido Starin taika ei niinkään ole sen seuraamisessa, mitä lopulta tapahtuu – on varmaan alusta asti selvää, minkä sirkustempun Sora ensimmäisen kauden viimeisessä jaksossa tekee – vaan miten se tapahtuu. Onneksi Kaleido Star osaa kaikki hyvän tarinankerronnan niksit. Sillojn tällöin sarja lipsahtaa ylidramaattisuusden tielle, mutta useimmiten se on oikeasti koskettava, opettavainen ja jakson loppuun mennessä saa hyvälle tuulelle, kuten päähenkilönsäkin.
Toisaalta Kaleido Star osaa myös vanhan kunnon mahou shoujon peruskikat, vaikka varsinaisesti ei genreen kuulukaan. Sirkus on jo muutenkin häikäisevästi animoitu ja monet asut ja temput henkeäsalpaavan hienoja (Gonzo tunnetusti osaa kyllä animoida nätisti, jos ei muuta!), mutta lisänä on sopiva määrä sparklea ja kirakiraa ja terälehtiä, kun tavis-Sorasta tulee esiintyjä-Sora ja henshin on täydellinen. Läsnä ovat myös muut taikatyttöilyn peruselementit taikaolento-sidekickia (Fool, näyttämön henki) myöten. Huono juttu ei tietenkään ole, että ko. sidekick on kiinnostunut alastomista tytöistä ja puhuu Koyasu Takehiton äänellä.
Foolin perversioita lukuun ottamatta Kaleido Starista ei kuitenkaan löydy mitään epäilyttävää: romantiikka-lässynlässyniä ei ole, joitain… viittauksia lukuunottamatta (allekirjoittaneen mielestä Sora x Leyla on kaanonein yurishippi ei-yuri-sarjassa ikinä, katsokaa vaikka OVA Legend of Phoenix, jos ette itse sarjan perusteella vakuutu). Kaleido Star on turvallinen sarja siinä, että sen voisi näyttää vaikka mummille, mikä toisaalta on ehkä vienyt potentiaalista yleisöä, ”koska se on suunnattu lapsille” ts. siinä ei ole mitään Tosi Rankkaa.
Maininnan arvoisia ovat myös sivuhahmot, jotka eivät ole pelkkiä statisteja Soran kasvutarinassa, vaan saavat sarjan aikana runsaasti huomiota osakseen. Melkein jokaisella Kaleido Stagen henkilökunnan jäsenellä on oma jaksonsa ja hetkensä loistaa, ja hahmonkehitys jatkuu myöhemmin Soran tarinan sivulla tai taustalla. Jaksoon 51 mennessä kaikista on tullut rakkaita, ja sarjan viimeinen kohtaus voi hyvinkin avata itkuhanat paatuneemmaltakin katsojalta.
Ainoa miinus sarjassa on jokseenkin puiseva toisen kauden alku. Sarjalta kestää muutama jakso päästä takaisin kiinni tarinaan, eivätkä uudet, aluksi erittäin tylsät ja epämiellyttävät hahmot ainakaan auta asiaa. Onneksi loppua kohti toinenkin kausi nostaa tasoaan hitaasti ja varmasti.
Joskus olen ehkä kuullut tuosta sarjasta, mutta nimeä enempää en ole siitä sitten tiennyt. Sirkus kuulostaa ihan kiinnostavalta elementiltä ^^
Toivottavasti saatte pian tämän bloginne valmiiksi. Itse en olisi suositellut keskeneräisen blogin aloittamista (default-ulkoasulla, ilman info-sivua jne.), mutta mikäs siinä.
No, minusta blogin ulkoasua ja koodia on helpompi säätää, jos sinne on kirjoitettukin jotain – näkee helpommin, miten kaikki asettuu ja missä menee mönkään. Ulkoasua on varmaan myös tarkoitus vaihdella ”tilanteen mukaan”. Tämä on eka kerta WordPressin kanssa, mutta Bloggerin ja Greymatterin kanssa olen leikkinyt aikoinaan aika pitkällisestikin. WP vaikuttaa runsaasti jälkimmäistä helpommalta leikkikaverilta. Ja hei! Infosivut on pystyssä, ne on ne ”Bubu” ja ”Kuuti” -linkit.
Kyllähän sinne ulkoasuun voi aluksi pistää vaikka Lorem Ipsumia, joka on ihan yleisestikin nettisivujen tekijöiden käytössä.
Nyt infot on pystyssä, mutta kun ensimmäisen kerran tulin tänne, en niitä itse ainakaan nähnyt :/