Edelyne kirjoitti tumblrissaan Suomen animeskenen tilasta. Tiivistäen Edelynen pointit olivat seuraavat:

  1. Suomen animeskenessä on vikaa;
  2. Uusia, erityisesti Pohjois-Suomen tapahtumia vähätellään;
  3. Animeskenessä on huono ilmapiiri ja ihmeellisiä sääntöjä sen suhteen, mikä on Oikea Tapa Harrastaa;
  4. Skenen sisäänpäinkääntyneisyys on ongelma skenen kasvulle ja jatkuvuudelle.

Keskusteluavaus oli varsin tervetullut, koska 1) animeskenekeskustelu on tärkeää itsessään ja 2) jokainen tällainen avaus uudistaa animeskeneä itsessään ja 3) mahdollisesti tuottaa uusia, erilaisia tapoja harrastaa, mikä taas avaa animeharrastuksen yhä useammille ja siten vahvistaa skeneä!

Mutta itse asiaan.

Ei ole vain yhtä animeskeneä

Kun puhumme animeskenestä, mistä edes puhumme? Jos minulta kysytään, Suomen animeskene voitaisiin määritellä ”Suomen animeharrastajien löyhäksi yhteisöksi ja yhteenliittymiksi, johon kuuluvat kaikki Suomen animeharrastajat”.

Anime-lehden päätoimittaja Petteri Uusitaloa lainaten tässä on kuitenkin se ongelma, että jo pelkkä sana ”animeskene” luo kuvaa siitä, että olisi olemassa yksi tietty ryhmä, johon joko kuuluu tai sitten ei:

Toki animeskene on olemassa siinä mielessä, että toisilla harrastajilla on suomalaisen animeharrastuksen kannalta enemmän väliä kuin toisilla. Mutta ei näitä valta-asemia jaeta kuin ylennyksiä armeijassa. Jos haluaa olla animeharrastuksen kannalta merkittävä, tee itsestäsi merkittävä: tee jotain, mikä hyödyttää yhteisöä. Perusta blogi ja kirjoita siihen, nosta asioita keskustelun keskiöön (kuten Edelyne nyt), perusta oma animeyhteisö, kirjoita raivokkaasti animearvosteluja. Ei se sen vaikeampaa ole. Serve and you will be important, kuten joku tärkeä jossain on varmasti joskus sanonut.

Petteri on kuitenkin oikeassa siinä, ettei animeskene ole monoliitti. Itse tarkentaisin vielä, että kyse ei ole ”läjästä ihmisiä joilla kaikilla on omat kaverinsa”, vaan kyseessä ovat useat eri piirit, jotka ovat tekemisissä toistensa kanssa.

Mitä luulet animeskenen olevan ja mitä se oikeasti on

Klikkaa kuva isommaksi. Viisastelijoille tiedoksi että rinkulat eivät ole missään suhteessa toisiinsa.

Se, kuka tuntee kenetkin, vaihtelee eri muuttujien kautta:

1) Harrastusviiteryhmä. Jos olet coninjärjestäjä, todennäköisesti tunnet coninjärjestäjiä. Jos olet cossaaja, todennäköisesti tunnet cossaajia. Ja niin edelleen. Itse esimerkiksi tunnen paljon Desuconin (ex-)järjestäjiä ja joitain cosplayaktiiveja, mutta nämäkin tunnen erityisesti Desuconin kautta. Lisäksi tunnen muita coninjärjestäjiä Conconin ja ”coninjärjestäjäpiirien kautta” sekä joitain animeaktiiveja Animedisco-discordin kautta.

2) Tapa harrastaa. On olemassa täysin erilaisia tapoja harrastaa animea. Siinä, missä toista kiinnostaa hahmojen parittaminen toisilleen ja hahmoanalyysit, toista kiinnostaa vertailla animetytyjen tissifysiikkaa ja kolmatta eri mecha-animaattoreiden vertailu.

3) Elämäntilanne. Kun omassa harrastajaviiteryhmässä relevantteja keskusteluaiheita ovat asuntolainat, uralla eteneminen ja lastenhankinta/-hankkimattomuus, ei yhteistä jutun aihetta juuri löydy sellaisen kanssa, jolle relevantteja kysymyksiä ovat ensimmäinen seurustelukumppani, koeviikko ja YO-kirjoitukset.

4) Geografia. Jos toinen asuu Hangossa ja toinen Utsjoella, niin noh. Ymmärrätte varmaan.

Lisäksi pitää muistaa, ettei kukaan välttämättä tunne kaikkia edes samasta viiteryhmästä. Jotkut Desuconin (ex-)järjestäjistä ovat parhaita ystäviäni, jotka olen tuntenut kohta 20 vuotta, yhden kanssa olen naimisissa, joidenkin kanssa olen muuten vain erittäin hyvissä väleissä ja joidenkin kanssa moikkausväleissä. Tämä kuuluu elämään.

Animeskene on siis niin moninainen himmeli, ettei ole mahdollista kuulua pelkästään ”animeskeneen”, sillä ei ole olemassa vain yhtä animeskeneä.

Maakuntaconeja ei vähätellä – niiden rooli skenessä on vain erilainen

Edelyne totesi, että ”Uusien conien järjestäjät kohtaavat ehkä vähättelyä omaa tapahtumaansa kohtaan, kuten Mushucon (Rovaniemi) ja Matsucon (Oulu) sijaintinsa takia. Oma mielipiteeni on, että pohjoisemmat tapahtumat saavat vähättelyä niskoilleen sen takia, että pidetyimmät harrastajat ja isoimmat tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiseudun läheisyyteen.”

Lainaanpa Desuconin ex-pääjärjestäjä Antti Myyrää vuodelta 2013:

”Erityisesti aloittava coninjärjestäjä voi hakea turvallisuutta mahdollisimman keskeisestä sijainnista. Suomen väestökeskipiste sijaitsee Hauholla, suomalaiseen tapaan keskeltä peltoa. Noin 15 kilometriä Hauhosta etelään löytyykin sitten Hämeenlinna, johon pääsee loistavasti niin junilla kuin busseilla sekä Helsingin suunnasta että Tampereeltakin (ja Lahdesta). Loistava sijainti siis!”

Postaus poiki mm. Yukiconin, joten ihan turha postaus ei varmaankaan ollut. Mutta eksyn aiheesta. Pointti siis on, että koska Suomen väestö asuu Etelä-Suomessa, tänne ne conitkin kannattaa etupäässä perustaa.

Kehä tietysti ruokkii itseään. Kun ihmiset asuvat Etelä-Suomessa, conit perustetaan Etelä-Suomeen ja täällä ne kasvavat, koska coniin on helppo saada ihmisiä.

Etelä-Suomi on myös se paikka, jonne ihmiset pääsääntöisesti muuttavat opiskeluiden ja varsinkin töiden perässä. Kun harrastaja vanhenee, hän muuttaa todennäköisesti etelään. Tästä syystä Etelä-Suomessa on myös suhteellisesti suuri osa pitkän harrastaneita, joten nimenomaan Etelä-Suomessa kannattaa tarjota ohjelmaa, joka vetoaa vanhempiin harrastajiin.

Oma animeharrastukseni täytti viime vuonna 20 vuotta; coneja olen kiertänyt 13 vuotta. Sinä aikana on tullut nähtyä sellainen määrä tapahtumia, että ihan mihin tahansa ei enää jaksa mennä vain tapahtuman vuoksi. Ja kun harrastuskokemusta on tullut lisää, ei lähinnä entry level -ohjelmaa tarjoavaan tapahtumaan viitsi mennä.

Ja kappas, nämä entry level -tapahtumat ovat pääsääntöisesti maakuntaconeja.

Kyse ei ole siitä, että maakuntaconit olisivat huonoja. Niillä ei vain ole kauheasti tarjottavaa kokeneemmalle harrastajalle. Vaikka olisikin, coneja on pakko valikoida niiden suuren määrän vuoksi. Silloin etusijalle nousevat conit, jotka ovat lähellä ja jotka tarjoavat kokonaisvaltaisesti mielenkiintoista ohjelmaa. Ja niissä ne kaveritkin käyvät.

Kaikki eivät tietenkään ole harrastaneet useampaa vuosikymmentä tai kaipaa todella diippiä ohjelmaa. Juuri tämä onkin maakuntaconien vahvuus: ne mahdollistavat erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomen harrastajille muiden samanmielisten ihmisten tapaamisen ja ovat houkuttelevia myös ja erityisesti nuoremmille harrastajille.

Kyse ei ole siitä, mikä coni on paras. Kyse on siitä, mihin tarkoitukseen ja kenelle coni on tarkoitettu. Vähän kuin vertailisi urheiluautoa, traktoria ja rekkaa. Ferrari voi olla loisteliain ja kiiltävin, mutta pellon kyntämiseen tai tavaran kuljettamiseen se ei sovi mitenkään.

Kukaan tuskin voi määrittää oikeita harrastustapoja

Juuh elikkäs harrastustavat. Nämä keskustelut ovat olleet mielestäni aina vähän kummallisia, sillä kuten Petteri sanoi, ”jokainen puhuu ’niistä skenen mielipidevaikuttajista, tiedätte kyllä’, ja jokaisella on mielessä 5 eri tyyppiä. Tai sitten vain jonkinlainen kärjistetty yhdistelmä”:

Vähän mietin, onko tällaisia skenejeesuksia koskaan ollutkaan. Toki jotkut harrastajat välillä puhuvat rivien välistä siihen sävyyn, että he ovat nyt löytäneet sen oikean tavan harrastaa (moi vaan sabunga-kerholle), mutta en ole koskaan kuullut kenenkään vaatineen, että kaikkien muiden pitäisi lopettaa muut tavat ja ryhtyä harrastamaan tällä Yhdellä Oikealla Tavalla. Muutenkin noista oikeista tavoista vinoilu taitaa enemmänkin olla kavereiden välistä vinoilua kuin mitään oikeita kannanottoja (moi vaan sapluka-kerholle jälleen).

Aihe on kuitenkin mielenkiintoinen, sillä vaikka puhumme yhdestä ja yhtenäisestä ”animeharrastuksesta”, voimme kysyä, onko seuraavilla henkilöillä oikeasti sama harrastus:

  1. Henkilö, joka kuluttaa lähinnä BL:ää ja muuta animea lähinnä paritusmielessä;
  2. Henkilö, joka katsoo vanhaa mecha-animea vertaillakseen eri animaattoreiden kädenjälkeä;
  3. Henkilö, joka seuraa vain ja ainoastaan uusimman kauden sarjoja;
  4. Henkilö, joka katsoo vain scifianimea, koska pitää scifistä;
  5. Henkilö, joka katsoo vain tissiperseanimea koska vähäpukeiset animetytyt on jees.

Teoriassa näillä kaikilla on sama harrastus, katsovathan he kaikki animea. Uskon kuitenkin, että käytännössä näiden viiden henkilön voi olla vaikea löytää yhteisiä puheenaiheita.

Animeharrastajalla ei ole muita vähimmäisvaatimuksia kuin se, että katsoo animea. K-pop, videopelit ja cosplay ovat kaikki tosi jees, mutta ne eivät tee kenestäkään animeharrastajaa. Toki ne voivat tukea ja tuoda syvyyttä animeharrastukseen, mutta toistan: mikään näistä ei itsessään tee kenestäkään animeharrastajaa. Se on nähdäkseni itsestäänselvää.

Toinen kysymys on se, kuinka usein tai kuinka paljon animea pitää katsoa. Kovin suuria vaatimuksia tälle ei voine asettaa, mutta jos viimeksi on katsonut animea vuosi sitten, kyllä minä ainakin kyseenalaistan tällaisen henkilön harrastajuuden. Toki mitä enemmän animea katsoo, sitä aktiivisempi harrastaja on. Tämä tuskin määrittää kenenkään ihmisarvoa, mutta luonnollisesti enemmän harrastava harrastaa enemmän kuin vähemmän harrastava!

Rehellisesti sanoen minusta tuntuu, että itsensä ”feikkiharrastajiksi” itsensä tuntevat kehittelevät omassa päässään jotain Oikean Harrastajan karikatyyrejä ja vertaavat itseään siihen sen sijaan, että keskittyisivät omaan harrastamiseensa. Jos tykkäät katsoa animea jostain tietystä kulmasta, niin katso sitten! Ei ole vääriä tapoja olla animeharrastaja, paitsi se, ettei katso animea.

Skene ei ole läheskään niin sisäänpäinkääntynyt kuin luulet

Ah, vanha kunnon argumentti skenen sisäänpäinkääntyneisyydestä. Mitäpä tähän nyt sanomaan: ei se ole. Toki tässä yhdistyy pari juttua, jotka sanoin jo aiemmin:

  1. Ihmisten harrastustavat vaihtelevat.
  2. Ihmisten elämäntilanteet vaihtelevat.

Jos kumpikaan näistä ei mätsää, yhteisiä puheenaiheita ei välttämättä löydy. Se ei ole ongelma, paitsi jos välttämättä haluaisi kokea kuuluvansa samaan ryhmään kuin joku toinen tyyppi, joka harrastaa ihan eri tavalla ja elää ihan eri elämäntilanteessa.

Epäilemättä tällaisen tyypin kanssa on vaikea päästä puheväleihin. Kyse ei ole siitä, että toista syrjittäisiin, mutta yhteisiä puheenaiheita ei vain ole.

Pelko skenen pystyynkuolemisesta on liioiteltu. Olen varmasti sivunnut tätä aihetta joko tässä blogissa tai Desuconin blogissa aiemmin, mutta nyt ei tule yhtään postausta mieleen, joten sanottakoon pari sanaa. Ensinnäkin, kuten jo olen tässä postauksessa sanonut, harrastustavat ja harrastuksen syvyys muuttuvat ajan myötä. Kauemmin harrastanut ei jaksa enää kiinnostua samoista jutuista kuin aloittelija. Tämä on ihan luonnollista.

Toiseksi, sillä kauemmin harrastaneella on oma kaveripiirinsä. Tyyppejä tulee ja tyyppejä menee ja harrastuksen intensiteetti voi vaihdella. Ne, jotka 5 vuotta sitten oikeasti katsoivat kauden jokaisen sarjan, saattavat nykyään seurata animea vain satunnaisesti. Toisaalta samat tyypit saattavat myöhemmin aktivoitua uudestaan.

Harrastus elää, se on ihan luonnollista.

Pitkään harrastaneen tyypin remmiin voi olla hankala päästä, mutta mahdotonta se ei ole. Se ei kuitenkaan ole oleellista. Oleellista on, että uusia harrastusporukoita syntyy koko ajan ja että näille harrastusporukoille on olemassa mielekkäitä harrastusmahdollisuuksia myös sen jälkeen, kun harrastuksen alkuinnostus katoaa.

Esimerkiksi Desucon on olemassa osin tästä syystä. Kun Desuconia perustettiin, jotkut esittivät huolensa siitä, että se tappaa animeskenen. Syynä oli se, että Desucon ”muuttaa conit vanhojen elitistijäärien tapahtumiksi ja estää uusien harrastajien mukaantulon”. Nämä äänet voimistuivat entisestään, kun Desuconista tehtiin K-18-tapahtuma.

Huoli oli ymmärrettävä, mutta perustui nähdäkseni vääriin oletuksiin.

Ennen Desuconia ”animeharrastuksesta ylikasvaminen” oli huomattava ongelma. Eikä ihme, sillä Suomessa ei ollut kuin aloittelijoille suunnattuja tapahtumia, jotka eivät tarjonneet juuri mitään pidempään harrastaneelle. Desucon taas tarjosi tapahtuman nimenomaan tällaiselle pidempään harrastaneelle. Näin Desucon palveli ja palvelee edelleen nimenomaan harrastuksen pitkäikäisyyttä, kuten vuonna 2015 kirjoitin.

Toisin sanoen: skene ei ole läheskään niin sisäänpäinkääntynyt kuin luulet ja huhut sen kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja.

Ymmärrettäviä huolia, helppoja muutoksia – mutta työtä se vaatii

Edelynen huolet ja harmit ovat täysin ymmärrettäviä, mutta jotkut hänen mainitsemistaan ongelmista eivät oikeasti ole ongelmia. Asiat nyt vain sattuvat olemaan niin, koska näin elämä ja elämän realiteetit nyt vain toimivat.

Ei ole olemassa yhtä animeskeneä, vaan useita erilaisia harrastajapiirejä, jotka ovat linkittyneet toisiinsa eri tavoin.

Coneja kannattaa järjestää sinne, missä ihmiset jo ovat. Toisaalta coneihin tulee vain ihmisiä, jotka kokevat conin aikansa, rahansa ja vaivansa arvoiseksi. Maakuntaconeilla on paikkansa erityisesti nuorten harrastajien harrastuksen mahdollistajana, mutta maakuntaconit tulevat aina olemaan maakuntaconeja, ellei jokin niistä tee jotain todella repäisevää.

Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa harrastaa – päinvastoin on monia erilaisia tapoja harrastaa. Ne eivät välttämättä ole saumattomasti yhteensopivia, mutta se ei tarkoita, että mikään niistä olisi väärä tapa, kunhan vain katsoo animea.

Animeskenen jatkuvuuden kannalta on oleellista se, että mahdollistamme eri ihmisille eri tavat harrastaa.

Nähdäkseni tältä kannalta animeskene on voimakkaampi ja parempi kuin koskaan. Animetapahtumia on enemmän kuin koskaan. Meillä on vahvoja alayhteisöjä useimmille harrastustavoille ja tekniset mahdollisuudet uusien harrastamiskanavien tai harrastamisyhteisöjen perustamiseen ovat parempia kuin koskaan. Laillisia ja teknisesti helppoja tapoja animeharrastamiseen on enemmän kuin koskaan. Aktiivisia, sitoutuneita animeharrastajia on enemmän kuin koskaan.

Ongelmat ovat lähinnä siinä, että kaikissa tapahtumissa ei ehdi käydä, kaikkiin mielenkiintoisiin tyyppeihin ei ehdi tutustua ja kaikkea animea ei ehdi katsoa.

Voisiko animeskene olla parempi?

Varmasti voisi. Ongelma on lähinnä siinä, että kun harrastajia on erilaisia, skenen tekeminen toiselle paremmaksi ei välttämättä paranna sitä toiselle. Jos harrastustapa on ”katson animea yksin himas”, uusi animeyhteisö ei paranna tällaisen henkilön harrastamista. Jos asuu länsirannikolla, uusi animeyhdistys Joensuuhun ei auta. Diipit animeanalyysit eivät välttämättä tarjoa aloittelijalle mitään. Kukaan ei myöskään voi olla aivan varma siitä, millaisia harrastajia piireissä on, mutta se on varmaa, että he ovat erilaisia. Ketään ei voida pakottaa luomaan Suomeen sellaista animetoimintaa, joka hyödyttäisi juuri sinua ja kavereitasi.

Onneksi tähän on yksi helppo korjaus: tee itte.

Kukaan ei tietenkään voi taata, että juuri sinun animeharrastusprojektisi lähtee lentoon ja muodostaa jotain merkittävää. Ja projektin koosta riippuen se voi olla varsin työläs toteuttaa. Mutta mistä tiedät, jos et kokeile? Jos sinulla on fiilis, että Suomesta puuttuu juuri se gunpla-kustomointisivusto tai yaoi-käsien vertailupalvelu, niin sen kun rupeat toteuttamaan. Jos et osaa itse, haali mukaan kavereita, jotka osaavat. Jos se kiinnostaa sinua, todennäköisesti se kiinnostaa jotakuta muutakin. Ja jos ei kiinnosta, niin ei voi mitään. Ainakin tiedät yrittäneesi.

Kuten Mahatma Gandhi joskus sanoi, ”ole se muutos, jonka haluat nähdä maailmassa”. Työtä se voi vaatia, mutta jos se kiinnostaa, niin kaipa se on sen arvoista.