…vitsissä pitää tietää Aiconin pääjärjestäjän lempinimi äks dee. Mutta asiaan.
Conikentälle oli syttynyt uusi tähti eli J-/K–musiikkiin, idolihommiin ja katumuotiin keskittynyt Aicon, joka pidettiin Hämeenlinnan Verkatehtaalla.
Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, aiheensa puolesta Aicon oli minulle aika 2/5-juttu, sillä vaikka kaikki nuo aiheet ovat sinällään ihan OK, ne eivät millään tavalla soittele sieluni kieliä pintatasoa syvemmältä ja kiinnostukseni K-musiikin osalta rajoittuu lähinnä Hyunan reisiin. Halusin kuitenkin tukea Aiconia, joka oli alusta asti lähtenyt tekemään asioita oikein. Ja olenpa jonkun kerran tainnut itsekin paasata conien erikoistumisen puolesta…
Mielenkiintoiseksi Aiconin teki myös sen joukkorahoituskampanja, joita ei Suomen conipiireissä ole Cosvisionin lisäksi hirveästi nähty. Aiconilla oli muutakin yhteistä Cosvisionin kanssa kuin joukkorahoitus, sillä Cosvision oli ehtinyt ottaa Verkatehtaan conikäyttöön jo tämän vuoden huhtikuussa. Itselleni Verkatehdas oli kuitenkin tullut tutuksi lähinnä Retoriikan kesäkoulusta ja olikin hauska nähdä, miten bisnesseminaarista tutut tilat olivatkin täynnä värikkäästi pukeutunutta nuorisoa, paikallislehtien sanastoa käyttääkseni.
Ja nuorisoa paikalla olikin. Vaikka paikalla oli myös coniskenen vanhempaa päätä, suurin osa kävijöistä taisi kuulua kategoriaan 16 – 20 -vuotiaat. Hämmentävintä olivat single digit -ikäiset kävijät, mutta sellaista se on kun ikärajaa ei ole. Väittäisin, että kävijöiden ikä oli keskimäärin alempi kuin esim. kaikille avoimessa Traconissa, mutta oma näkemykseni perustuu lähinnä perstuntumaan.
Itse coni oli oikein hyvin tehty – homma tuntui toimivan erittäin hiotusti ottaen huomioon, että kyseessä oli järjestäjäporukan ensimmäinen coni Verkatehtaalla ja ainakin minun tietääkseni suurin osa järjestäjäporukasta oli vastaavahommissa ensikertalaisia. Siitä huolimatta homma tosiaan toimi.
Erityistä kiitosta tuntuivat niittävän iltabileet, jotka Aicon organisoi läheisessä Cafe Bar Skogsterissa. Taikatempulla tila oli saatu organisoitua niin, että musiikki soi, mutta seuralaisten kanssa pystyi juttelemaan! ( Seurassa juuri silloin ollut Pekka ”Sandi” Wallendahl tiesi kertoa salaisuuden olevan siinä, että heitetään diskantit ja bassot ylös mutta keskitaajudet alas – muutkin conit voisivat tämän apinoida, vink vink ;) ;)) Lisäksi bileissä pääsi istumaan juuri silloin kuin tahtoi, eikä juomaa käytännössä tarvinnut jonottaa juuri lainkaan. Paikan lämpötila pysyi siedettävänä eikä muuttunut muista coneista tutuksi subtrooppiseksi kokemukseksi. Ja jos tanssijalka sai kohtauksen, tanssilattiakin löytyi.
Toki iltabileiden onnistumista helpotti bileiden maksullisuus peruskävijöille ja se, ettei paikalla ollut koko coniväki, mutta ei tarvitse ollakaan – itse ainakin arvostan toimivia bileitä pelkkää runsasta osanottoa enemmän. VIP-lippuihin iltabileet kuuluivatkin jo oletuksena.
Niin tosiaan, ne VIP-edut! Taustaksi kerrottakoon ei-niin-salainen paljastus, että mahdollisuus ostaa VIP-lippuja tapahtumiin on aihe, joka on puhuttanut ainakin Desuconissa sen ensimmäisistä vuosista lähtien. Desucon ei sille linjalle ole vielä lähtenyt, mutta osana Aiconin joukkorahoituskampanjaa oli mahdollisuus VIP-lippuun, jolla sai mm. ekstrakrääsää. Ainakin itselleni mielenkiintoisempia etuja kuitenkin olivat pääsy ohjelmien eturiviin, etukäteen varatut paikkaliput sellaisia vaativiin ohjelmiin (ja iltabileisiin) sekä VIP-parvi itsessään.
Mielestäni VIP-liput olivat toimiva idea, mutta etujen toteutus kaipaa vielä viilausta. Erittäin toimivaa oli, ettei paikkalippuohjelmiin tarvinnut jonottaa lippujonossa (tämän vuoksi esim. Traconin cossikisat jäävät kerta toisensa jälkeen välistä). Samoin VIP-parvi oli ideana toimiva: vaikka Green Roomiin ei kävijänä päässytkään, oli ainakin jokin tila, missä sai istuskella keskustelemassa kavereiden kanssa, jos siltä tuntui. Ainoa, mitä VIP-parvi olisi kaivannut, oli kahvi- ja teetarjoilu, mutta huhu kertoi, että tämä on jo suunnitelmissa seuraavia tapahtumia varten.
Toisaalta kun Aicon ei vielä ollut käsittääkseni ihan loppuunmyyty, jotkut edut jäivät suutareiksi: varma paikka ohjelmaan ei ollut kovin hyödyllinen, kun kaikkialle kuitenkin mahtui. Ja toisaalta kuulin, että kunniavierasohjelmissa lähes tyhjät ensimmäiset kolme riviä näyttivät melko pahalta (koska läheskään kaikki VIPit eivät olleet paikalla eivätkä kaikki tietenkään olleet jokaisessa ohjelmassa) noin niinkuin vieraiden kannalta. Tämäkin on toki ratkaistavissa ihan vain sillä, että vähentää VIP-paikkojen määrää – kaikki VIPit tuskin menevät jokaiseen ohjelmaan kuitenkaan.
Itse ohjelmasta ei ole kovin paljoa sanottavaa, koska kuten sanoin, conin aihe itsessään ei ollut minulle mikään erityisen tärkeä. Toisaalta se ohjelma, mitä kävin itse katsomassa (Tsubakikoun keikka ja Jennina Pitkälän Kuvankauniit kimonot) olivat ihan hyvätasoista settiä. Ronja Kyrölän erololitaan keskittyvä Pitsiä ja erotiikkaa houkutteli, mutta uliuli kun iltabileiden kanssa päällekäin :((( No seuraavalla kerralla sit!
Se tosin vielä ohjelmasta sanottakoon, että harmillisesti ohjelmia oli ennakkoon peruttu neljä, mikä on melkoinen määrä tämänkokoisessa tapahtumassa. Ikävä homma, toivottavasti seuraavaksi kerraksi löytyy luotettavampia (tai vähemmän sairastuvia) ohjelmanpitäjiä! Itseäni eivät toki sattuneista syistä ohjelmien peruutukset juurikaan haitanneet, mutta ikävä niille, jotka olivat niitä odottaneet.
Mutta mitä Aiconista kokonaisuutena jäi käteen? Ensikertalaiseksi tapahtumaksi Aicon oli todella hyvin järjestetty ja homma tuntui toimivan. Verkatehtaalle olisi mahtunut toki enemmänkin jengiä, mutta sellaista se ensikertalaisilla tapahtumilla on, ettei koko kohdeyleisö vielä tiedä tapahtumasta. Näillä pohjilla kuitenkin toivon Aiconille jatkoa, koska aiheen sinällään pitäisi kiinnostaa Suomessa ties kuinka monia. VIP-liput loistoajatus, ostan jatkossakin jos vaan kykenee.
Hyvä Aicon, Vimppu & tiimi, hyvin veditte. Myönnän teille yhden (1) hyväksynnän hylkeen tästä teosta.
Vastaa