Huhhuh, Bubukuuti on varmaan Suomen useimmiten päivittyvä animeblogi – vastahan sitä tuli blogattua heinäkuun puolivälissä Animeconista! Ei vaan, olen sellainen ihminen, että kiinnostuksen kohteeni vaihtelevat aaltomaisesti ja pariin kuukauteen ei anime kiinnostanut paskan vertaa, koska sali on paras :D ja peli :D Mutta nyt anime taas alkoi kiinnostaa, kiitos laatusarja Hagure Yuusha no Estetican (tissi on paras :D ja perse :D) ja tokihan nyt vuoden merkittävimmät conit pitää katsastaa.
Team Bubukuuti starttasi siis kohti Tamperetta lauantaina 8.9.2012, tällä kertaa Espoosta. Täytyy sanoa, että ajomatka Tampereelle PK-seudulta käsin on huomattavasti helpompi ja nopeampi operaatio kuin Turusta, kiitos moottoritien. Perillä auto iskettiin tuttuun Tullintorin parkkihalliin ja sieltä sitten coniin. Pääovella oli melkoinen jono, onneksi tällaiset joka päivä päivittyvän median edustajat pääsivät sisään vähän lyhyemmästä jonosta työvoimaovelta. Kiitos Japsulle, joka tuli auttamaan, kun media-akkreditointinipyyntöni oli kadonnut jonnekin bittiavaruuteen <3
Sisään päästyä ensimmäisenä naamalle iski se, että paikalla oli jo melko mukavasti väkeä. Väentungoksessa fiksuin teko on dumpata kaikki ylimääräinen jonnekin, joten kassillinen hyllystä poistettua mangaa siirtyi Kupolin mangakirppikselle. Kiitos kaikille jotka ostitte Samurai Deeper Kyoa ja englanninkielistä Fullmetal Alchemistia ja kai siellä joitain muitakin laatuteoksia oli…
Mangakirppis oli kuitenkin vain nopea visiitti, sillä coneihin tullaan kahdesta syystä: nätit tytyt ja timantinkova puheohjelma.
Ensimmäiseksi ohjelmaksi valikoitui vanhojen setien setti ”Kodittomana avaruudessa”, jossa Mikko ”Lmmz” Lammi, Jussi Nikander ja Pekka ”Sandi” Wallendahl kommentoivat scifi-animea kautta aikain Lmmzin johdolla. Ohjelma oli sinällään ihan OK ja herroilla pysyi sana hallussa, kuten näin kokeneilta kavereilta saattoi olettaakin. Pienimuotoinen ongelma oli kuitenkin se, että kun esityksessä vain kommentoitiin eri aikakausien sarjoja ja sitä, miten scifianime on kehittynyt samaan tahtiin kun ihmisen ymmärrys avaruudesta on kehittynyt, keskityttiin ohjelmassa ehkä vähän liikaa niihin aikakautensa tunnetuimpiin animesarjoihin.
OK, tämä oli sinällään ymmärrettävä valinta, mutta olisi ollut ehkä kiva tietää, mitä tuntemattomampia helmiä aikakaudella olisi ollut tarjottavana. Samoin jäi vähän epäselväksi se, mitä ohjelmalla haluttiin ylipäätään sanoa. Kokonaisuudessaan ohjelma jätti vähän ristiriitaisia tunteita: toisaalta panelisteilla oli asiasta selvästi valtavasti tietoa, mutta sen hyödyntäminen jäi nyt vähän irralliseksi. Onneksi hymynkare käväisi huulillani pariinkin otteeseen, joten ainakin oli hauskaa! Erityiskiitos siitä, että nostitte minut esille telaketjufeminismin edustajana, olen siitä ylpeä!
Setäohjelman jälkeen menin katsastamaan Mikael ”Väiski” Paanasen Super Robot Wars -esittelyluentoa. Tämä mecha-crossover-pelisarja on kiinnostanut minua jo useamman vuoden, mutten ole kuitenkaan vaivautunut ottamaan siitä selvää ollenkaan. Valitettavasti heti ohjelman alussa tuli tekniikkaongelma: läppärin äänet eivät kuuluneet, vaikka olisi pitänyt. Tilanteen ratkaisemiseen taas meni noin 10 minuuttia, kun salivänkäri oli jostain syystä paennut paikalta eikä ketään tavoitettu heti mistään. Onneksi paikalle saatiin vihdoin tekniikkaihminen ja äänet kuuluviin.
Mitä itse ohjelmaan tulee, se oli… kattava. Ainakin näin pelisarjaa tuntemattoman näkökulmasta pelisarjan idea tuli selville oikein hyvin, pelimekaniikat ehkä jopa liiankin yksityiskohtaisesti. Kokonaisuus tuntuikin välillä jäävän lapsipuolen asemaan yksityiskohtavyörytyksen alle. Erittäin positiivista oli kuitenkin huomata, että itse esitys oli laadittu hyvin ja mikä tärkeintä, Väiski selvästi diggasi pelisarjasta koko sydämellään. Mikään ei ole niin kamalaa kuin aiheeseensa välinpitämättömästi suhtautuva esiintyjä. Väiski onkin hyvin mahdollisesti lähivuosien yksi kovimpia esiintyjiä, kunhan vain saa vähän kokemusta alleen ja oppii ottamaan vähän rennommin.
Super Robot Warsin jälkeen käytiin kavereiden kanssa syömässä ravintola Roastissa, joka vaikutti näin joskus chiliä popsivan miehen silmin ihan hyvältä paikalta, varsinkin kun ruokalistojen kannessa komeilivat Poppamiehen logot. Nyt chiliurheilu sai kuitenkin jäädä toiseen kertaan, sillä takaisin oli kiire. Tai siis meinasi olla. Ruokien saamisessa kesti sen verran kauan, ettemme millään olisi ehtineet takaisin viideksi Sailor Moon -ohjelma Planet Soldiers of Loveen, jota ainakin Bubu-osapuoli olisi tahtonut mennä katsomaan. Burgerinsyönnissä ei kuitenkaan hätiköidä, joten rouva päätti kylmänviileästi skipata ohjelman.
Kun skippaamispäätös oli tehty, kiire katosi ja seuraavaksi ohjelmaksemme valikoituikin ”Japanin uudet animestudiot värikuvin”, pitäjänä Valtteri ”Tounis” Strömsholm (Twitter tässä). Itse en yleensä jaksa perehtyä siihen, mikä studio tekee mitäkin, koska olen laiska paska ja joka tapauksessa itse teos ratkaisee. Onneksi minun ei edes tarvitse ottaa studioista selvää, kun Tounis voi sen minulle kertoa! Valtteri on parissa vuodessa kehittynyt ohjelmanpitäjä huimasti ja on puhujana selvästi tämän hetken kärkikaartia, vaikka tällä onkin välillä Vääriä Mielipiteitä. Esitys eteni määrätietoisesti ja jokaisen studion vahvuudet ja erityispiirteet tulivat selviksi. Siitä on paha mennä parantamaan, eli hyvää työtä!
Touniksen setin loputtua suuntasimme majoittajalle (jonka Kaoru Mori -ihkutuksesta Johanna kertoo enemmän) sekä nauttimaan pari etanolipitoista juomaa läheisessä ravitsemusliikkeessä, mihin lauantai päättyikin. Virallisia iltabileitä ei siis tullut katsastettua, joten niistä ei ole paljoa sanottavaa. Ilmeisesti olivat kuitenkin onnistuneet kekkerit.
Yleisellä tasolla oli erittäin hienoa havaita, että Traconin ohjelmatarjonta on kehittynyt paljon. Pariinkin kertaan tuli se ongelma, että useammassa salissa oli kiinnostavaa ohjelmaa samaan aikaan ja valinnan vaikeus raastoi sydämestä pientä raastetta. Tämä on kuitenkin yksi niitä ongelmia, mitä coneissa mielellään saisikin olla, sillä runsaudenpula on merkki siitä, että asioita tehdään oikein!
Ainoa varsinainen heikkous, mikä tuli vastaan, oli jo em. tekniikkasäätö. Useissa ohjelmissa tuntui nimittäin olevan ainakin pientä häikkää. Milloin video ei näkynyt koneesta puuttuvan koodekin takia tai ääni ei kuulunut. Vielä kiusallisempaa oli, että usein ongelmien sattumishetkellä paikalla ei ollut conin puolesta ketään, joka olisi osannut tilanteessa auttaa. En tiedä, oliko esiintyjille jaettu tekniikkaihmisten hotline-numero tms. josta apua olisi saanut, mutta ainakaan kukaan ei tuntunut sellaista tietävän. Tässä lienisi siis kehittämisen paikka. Lieventävänä asianhaarana oli toki se, että ongelmat saatiin loppujen lopuksi kuitenkin ratkaistua.
Yleisesti Tracon on selvästi kehittynyt, mikä on tietysti plussaa. Itse en näin kävijän näkökulmasta huomannut oikeastaan yhtään varsinaista ongelmaa, tekniikkaongelmat poislukien. Tampere-talo on edelleen erittäin hyvä paikka conille eikä se tukkeudu oikein millään. Nyt ensimmäistä kertaa huomasi, että ihmisiä on oikeasti paljon. Tracon tosin juuri julkisti, että paikalla oli 4805 uniikkia kävijää, joten ei ihmekään, että tunnelma alkoi välillä tiivistyä. Tällä kertaahan suuri osa kävijöistä oli koko ajan sisällä, varsinkin lauantaina vallinneen Desusään (TM) ansiosta.
Onkin hyvin mahdollista ja jopa todennäköistä, että Tracon ottaa paikan Suomen suurimpana conina, nyt kun Finnconin ja Animeconin epäpyhä allianssi on hajoitettu. Ilolla voin todeta, että Traconilla on siihen huomattavasti paremmat eväät kuin mitä FCAC:lla koskaan oli.
Vastaa