Näin conikauden ollessa kuumimmillaan animeblogosfäärissä on taas keskusteltu cossaamisen etiikasta ja siitä, miksi ihmiset cossaavat. Ovatko kaikki cossaajat huomiohuoria vai onko cossaamisen takana joku korkeampi agenda?
Varsinkin ulilaudoilla on ulistu, että ”kaikki cossaajat huomiohuoraa kuitenkin” ja ehkä juuri tästä syystä blogeihin on tullut parikin postausta siitä, että ei, huomio ei ole mikään syy cossaamiseen vaan enintään vähäpätöinen lisäbonus. Joillekin cosplay on jopa identiteetin rakentamista ja cosplayn ansiosta he ovat tunteneet itsensä ”kauniiksi ensimmäistä kertaa elämässään”. Ja parantaahan cosplay toki kädentaitoja ja ompelutaitoinen voikin säästää pitkän pennin esimerkiksi vaatteitaan itse korjaamalla! Fair enough.
Kaikkia näitä kirjoituksia yhdistää kuitenkin yksi asia: se taustaoletus, että huomion hakeminen cosplaylla on silti VÄÄRIN.
On tietysti ihan mahdollista olla sitä mieltä, että cosplayssa pitää olla takana jokin korkeampi ideaali. Tällainen voi olla hahmon kunnioittaminen tai se, että haluaa tuoda rakastamansa hahmon päiväksi eloon tai että tahtoo hetken aikaa ”olla joku muu”. Ja toiset ideologiat ovat tietysti vääriä. Nämä ajatusmallit kuitenkin eroavat ”huomiohuoraus on väärin”-kannasta siinä mielessä, että usein näissä muissa kannoissa ajatusketju on ”cossaat vääristä syistä, mutta siinähän cossaat”. Huomiohuorauksen kohdalla ajatusketju tuntuu usein vääntyvän muotoon ”cossaat vääristä syistä, joten lopeta cossaaminen tai rupea cossaamaan jostain muusta syystä”.
Usein ”huomiohuoraus on väärin” -ajatusketjun takana on myös puolestaloukkaantumista lähellä oleva, näennäisen ritarillinen ajatusmaailma, jolla samalla pyritään todistamaan omien tarkoitusperiensä puhtaus: ”jos tätä tekisi vain huomion vuoksi, ei tätä kyllä kovin kauaa jaksaisi. Ja jos huomiota haluaa, on siihen paljon parempiakin tapoja.” Rivien välistä annetaan siis ymmärtää, että koska itse on harrastanut pukuilua jo monta vuotta, ei ainakaan itse voi missään tapauksessa olla huomioprostituoitu.
Tässä näennäisritarillisessa argumentissa on kuitenkin se ongelma, ettei toisen motivaatioita voi tietää tai ymmärtää täysin ja vaikka voisikin, sen merkitystä tämän ihmisen kannalta ei. On siis täysin mahdollista, että vaikka itse ei jaksaisi cossata ”vain huomion vuoksi”, toiselle se voikin olla tärkeä motivaattori, jonka vuoksi tämä cossaa vuosi toisensa jälkeen ja tekee yhä näyttävämpiä (tai niukempia…) asuja, jotta huomionsaanti on taattu.
Vaikka arvostelija olisikin oikeassa ja huomiota tavoittelevan innostus lopahtaisikin parin vuoden jälkeen, entäs sitten? Eivät ne varmaan sinun rahojasi olleet, jotka huomioilotytöllä pukuihin upposivat. Toisen puolesta näennäishuolestuminen on tyhmää siksikin, että cosplayasut ovat lähestulkoon kertakäyttömateriaalia muutenkin, eli ”oikeistakin syistä” cossaava heittää rahaa käytännössä kankkulan kaivoon. Ja lopultakaan ei kuulu muille, miten joku toinen rahansa käyttää.
Jotkut keskustelukumppanini ovat olleet sitä mieltä, että on äärimmäisen surullista, jos joku cossaa huomion takia vain tunteakseen itsensä kauniiksi tai ”ollakseen joku muu”. Argumentteja on tässä oikeastaan kaksi: henkilön ei tulisi tarvita cossiasua tunteakseen itsensä kauniiksi, ja toisaalta, mikäli näin on, siitä ei ole kovin pitkä matka siihen, että tyttö ilmoittaa olevansa 1500-vuotias crossdressaava homoseksuaalinen vampyyriprinssi, joka on sielultaan seepralohikäärme.
Toisen kohdan argumentti on mielestäni jopa semiuskottava. Jos identiteetti on oikeasti riippuvainen cosplayasusta, silloin ei kovin hyvin mene. Tämä ei kuitenkaan ole mikään syy kieltää cossaamista ja joka tapauksessa tällaisen diagnoosin tekeminen on psykiatrin tehtävä, ei satunnaisen cossaajan tai muun conikävijän. Mielisairaat kuuluvat lääkärin hoitoon; Cedrica Cossaaja tuskin voi tällaista henkilöä parantaa yhden ”cossaat vääristä syistä”-keskustelun avulla.
Ensimmäinen argumentti taas on niin väärin kuin olla voi. Ehkä cosplayasussa oleminen on henkilölle se ainoa tilanne, jossa hän tuntee itsensä kauniiksi tai halutuksi. Ehkä se on henkilölle se ainoa tilaisuus, jossa hän voi pukeutua bikineihin kun koulussa ei uskalla käyttää kuin villapaitaa. Ehkä hänen itsetuntonsa on kiinni siitä, että hänestä otetaan conissa valokuvia.
Mutta onko se pätevä tai millään tavalla järkevä syy kieltää tällaiselta henkilöltä huomion hakeminen cosplayn avulla?
Jos olet oikeasti sitä mieltä, että muutenkin huonossa jamassa olevalta ihmiseltä pitäisi kieltää hänen viimeinen henkireikänsä, olet aika paska ihminen, ihan oikeasti. Logiikka kieltämisen taustalla on tietysti se, että jos henkilö ei normaalisti uskalla olla sitä mitä tahtoisi vaan ainoastaan cossatessaan, henkilön persoonallisuuden pelätään jakautuvan. On pakko pukeutua cossiasuun, aina, jotta tuntisi itsensä joksikin. Joten kun itsensä toteuttamisen mahdollisuus cossaamisen kautta poistetaan, henkilön on pakko muuttua sellaiseksi, että hän uskaltaa olla oma itsensä myös muulloin. Sink or swim.
Periaatteessa tällainen logiikka on toki ihan järkevää. Periaatteessa. Käytäntö ja omat kokemukset kuitenkin viittaavat vahvasti siihen suuntaan, että itsetunnon paraneminen ja tunnustuksen saaminen yhdellä elämänalueella johtaa helposti parempaan itsetuntoon toisella elämänalueella.
Ja entä sitten, vaikka cossaajan oikea syy cossaamiselle olisi vain se, että saa huomiota vastakkaiselta sukupuolelta? Ei varmaan kuulu sinulle, eikä se ole sinulta pois. Ellei sitten ole niin, että tahtoisit huomiota samalta viiteryhmältä itsekin, jolloin se huomio on kuin onkin sinulta pois ja sehän toki tekee kipeää. Tai sitten se aiheuttaa paineita kilpavarusteluun, joka voi toki kismittää. Ei ole kivaa, että joutuu kilpailemaan paremman kanssa, kun kaikki voisivat yhdessä vain lööbata ja tehdä yhdessä välttäviä tuloksia! On ikävää, kun joku muu panostaa, siitähän tulee itselle suorituspaineita!
TL;DR – et voi koskaan olla varma, mitkä ovat syyt henkilön cossaamisen takana. Tästä syystä on äärimmäisen turhaa itkeä siitä, että se ja se on huomiohuora. Ja vaikka joku olisikin huomiohuora, entäs sitten? Se ei kuulu sinulle. Cossaaja saa cossata ihan mistä syystä tahtoo. Huomion hakeminen cossaamisella on ihan yhtä hyväksyttävä syy cossaamiselle kuin joku ”rakastan tätä hahmoa ja tahdon tuoda sen eloon”.
Hyvää tekstiä ja kiinnostavia ajatuksia. Kivaa saada lukea tällainenkin näkökanta aiheesta, kun yleisesti hyväksytty pielipide tuntuu olevan nimenomaan se, että jos et rakasta hahmoasi ”tarpeeksi” A) olet pelkkä paljaalla pinnalla muiden suosioon ratsastava huomiohuora, B) cossaat VÄÄRIN ja C) sinun pitää ehdottomasti lopettaa tai ainakin vaihtaa syytä miksi cossaat. Tuntuu että ihmisten on välillä vaikeaa tajuta, että on olemassa muitakin ajattelutapoja kuin se oma sekä juurikin se, että toisen tarkoitusperiä ei voi koskaan ymmärtää täysin. Itsekin olen saanut kuulla olevani huomiohuora, kun olen kertonut valitsevani tulevaisuudessa aiempaa vaikeampia pukuja ja haaveillut kisaamisesta, sillä sehän totta kai tarkoittaa sitä etten välitä valitsemistani hahmoista yhtään ja haluan vain saada mahdollisimman paljon silmäpareja keskittymään juuri minuun. :__D
Yhdestä jutusta tosin ajattelin nillittää: olit näemmä linkannut cossikateutta ja -vihaa koskevan tekstini, eikä siinä sinänsä mitään mutta kun tekstini ei varsinaisesti käsitellyt huomiohuoraamista. Tai ainakaan sen pointti ei ollut ”huomio kaikki huomiohuoraajat, cossaatte VÄÄRIN joten lopettakaa” saati sitten oman egon pönkitys sillä, että itse cossaisin ”oikein” ja pitäisin omaa mielipidettäni parempana. Ainakin omasta mielestäni kirjoitin siitä, mikä saattaa ajaa suomalaiset cosplayharrastajat LEIMAAMAAN toisiaan huomiohuoriksi ja paskoiksi cossaajiksi.
Ei mul muuta.
Joo no, pakko ulista itsekin kun tuo oma blogipostaus on alkuun linkitetty; minua ei haittaa, jos joku cosplayaa saadakseen huomiota. Minua ärsyttää se, että cosplayaajia _haukutaan_ jatkuvasti huomio_huoriksi_. Rehellisyyden nimissä petyn kyllä aina vähän, jos yritän jutella jollekin cosplayaajalle tämän pukuilemasta hahmosta ja sarjasta eikä tämä ymmärrä mistä puhun, mutta se liittyy siihen, että olin kuvitellut saavani juttuseuraa ihmisestä jolla on samat kiinnostuksenkohteet. Se ei kuitenkaan tee kyseisestä cosplayaajasta huonompaa ihmistä tai harrastajaa.
Sanoinhan omassakin tekstissäni, ettei toisen ihmisen pään sisälle voi koskaan päästä ja että cosplay on monelle henkireikä, oli syy sitten mikä tahansa. Olisin aika tekopyhä, jos en ajattelisi näin käytännössä myös sen paljon pelätyn ~huomiomotiivin~ kanssa.
Sotaherra: kiitokset kommenteista! Ihan totta ettei kirjoituksesi suoraan käsitellyt huomiohuorausta, mutta tuli kuitenkin niin lähelle ko. aihetta, että tuohon Wepin kirjoitukseen yhdistettynä syntyi tuo ajatus että onko siinä huomionhakemisessa yleensäkään mitään pahaa – ja tulin aika nopeasti siihen tulokseen, ettei ole. Mistä sitten syntyi tämä postaus :P
Wepi: kiitokset kommentista sinnekin :3. Se on kyllä ihan totta että helposti pettyy jos olettaa jonkun oikeasti tykkäävän cossaamastaan hahmosta/sarjasta ja sitten, kun tälle menee juttelemaan, tämä ei tiedäkään sarjasta mitään… :D Mutta toisaalta, eipä sekään kiellettyä ole että cossaa sarjaa jota ei varsinaisesti tunnekaan.
Mitä haukkumiseen yleensä tulee – piti tekstissä mainita, mutten saanut istumaan siihen luonnollisesti, joten todetaanpa nyt. Eli kun jossain Ylilaudalla huudellaan että ”kaikki cossaajat on huomiohuoria”, niin en nyt sitten tiedä kuinka vakavasti sellainen kannattaa ottaa, sillä 1) jotkut ovat Ylilaudalla kirjoittelemassa ihan vain siksi, että pääsisivät pahoittamaan jonkun mielen 2) jotkut ovat siellä ihan vain trollaamassa ja 3) jotkut huutelevat siellä trollahtavia kommentteja ihan vain huvikseen, vailla varsinaista pointtia (tämä on eri pointti kuin 1 tai 2, btw). Eli ei ehkä kannata antaa niille Ylilautakommenteille hirveän suurta painoarvoa, koska… no, anonyymi huutelu on anonyymiä huutelua.
Itseasiassa olisi hirveän mielenkiintoista nähdä joku perusteltu postaus siitä, miksi huomion hakeminen cosplaylla on pahasta. :D
Erittäin kiintoisaa ja antoisaa lukea blogipostaus, jossa tällaista ”myrskyä (skenen) vesilasissa” katsotaan humaanisti, yhdistetään se suurempaan taustaan eli itsetunto-ongelmiin suhteellisuudentajun palauttamiseksi ja perustellaan omat jutut rationaalisen rauhallisesti. Ja sitten vielä tuo ns. vastapuolen eri ajattelumallien ja päättelyketjujen tarkkasilmäinen erittely ja arvioiminen.
Suomalaisen animeblogikatraan fiksuin älykkö, Bubukuuti. Kiitos olemassaolostasi.