Finncon-Animeconiin on vielä aikaa ainakin viikko, mutta eilen taas meinasi IRCnetin #conconilla leimahtaa: joku scifiharrastaja – vai ovatko ne nykyään spefiharrastajia – oli pahoittanut mielensä, kun tulevasta FCAC:sta ei oltu tiedotettu scififoorumeille (vai onkos se nykyään spefifoo- joo, ymmärsitte ehkä vinoiluni), vaikka Anikiin olikin tiedotettu! Maailmanloppu oli lähellä, kun conijärkkäreiden ja vanhojen coniconkareiden tuska ja ahdistus purkautuivat valtoimenaan, tällä kertaa jopa ilman Desuconin hilpeiden veikkojen rölliryhmää. Meininki scifipuolella oli mennyt jo niin kovaksi, että jopa veteraanitason Big Name Fanit olivat uhkailleet boikotoivansa tapahtumaa, jos tiedotusta ei Babeknabelin suuntaan ilmaannu.
Keskustelussa tuli ilmi pari sinällään hauskaa, toisaalta tragikoomista, toisaalta ihan vain itkettävää asiaa.
Ensinnäkin vastauksena esitettiin ”no kyllähän me pyydettiin tiedotusapua, mutta ne eivät tehneet mitä lupasivat :(((”-argumentti. Ei. Tämä ei ole conijärjestäjältä hyväksyttävä vastaus.
Jos joku ei hoida hommiaan, tälle tulee reilusti antaa kenkää. Yksikään coniorganisaatio ei kaipaa riippakiviä, jotka nimellisesti ottavat tehtäviä vastaan, mutta eivät kuitenkaan koskaan tee niitä. Tästä nimittäin syntyy epäonnistumisen kulttuuri, jossa epäonnistuminen muuttuu hyväksyttäväksi. Sellainen kulttuuri taas on vapaaehtoisorganisaatiossa äärimmäisen tuhoisaa, sillä se tuhoaa muiltakin tekemisen innon ”kun ei kukaan muukaan tee”. Äärimmäinen ongelma kuitenkin on, että tällöin ne tehtävät jäävät hoitamatta! Coninjärjestämisessä oleellista ovat nimittäin tulokset: pelkät hyvät aikomukset eivät yksinkertaisesti riitä.
Tämä on asia, joka kuuluu pääjärjestäjän vastuulle: jos joku ei hoida tehtäviään, pääjärjestäjän tehtävä on järjestää joku muu tekemään niitä. Jos tiedottaja ei tiedota, tiedottaja pitää vaihtaa. ”Kyllä me pyydettiin, mut kukaan ei tehnyt” ei yksinkertaisesti ole hyväksyttävä vastaus. Jos kukaan ei tee, vaihda tekijää (tai luovu koko kokonaisuudesta, kuten Desucon teki alaikäisten iltabileiden kanssa).
Tässä kohtaa tahdon nostaa esille Traconin pääjärjestäjä Mitja Mieskolaisen, joka ainakin huhujen mukaan on antanut kenkää jo kuudelle vätystelleelle Traconiitille. Mikäli huhut pitävät paikkansa, brofistiä Tampereen suuntaan. Tämä on nimittäin erittäin munakas tapa toimia ja vieläpä täysin OIKEA tapa toimia.
Toiseksi eräs keskustelija povasi jo koko Finnconin kuolemaa, kun jo toista kertaa peräkkäisinä vuosina tarvittiin ulkopaikkakuntalaisten apua coninjärkkäyksessä. Tähän esitettiin oiva ja asiallinen, ikuinen vastakysymys: miksi järjestäjien pitäisi olla samalta maantieteelliseltä alueelta? Ja jälleen kerran ikuisuusvastaus oli, että ”kun ihmiset haluavat kokoustaa livenä” ja toiseksi ”kun ei niitä vanhoja jääriä saa mitenkään internetiin tai ircciin”.
Tässä kohtaa minunlaiseni hienohelma-coninjärjestäjä tosin esittäisi kysymyksen, että miksi niitä ihmisiä sitten täytyy haalia mukaan, jos ne eivät suostu toimimaan conin toimintatavoilla? Kyllä tästä maasta löytyy halukkaita conijärjestäjiä vaikka kuinka paljon, niin anime- kuin scifipuoleltakin. Ja niitä on niin paljon, että löytyy varaa valita: itse en ikipäivänä ottaisi conijärjestämiseen mukaan henkilöä, joka ei suostu käyttämään niitä työkaluja, joita kaikki muut conimme järjestäjät jo käyttävät.
Häntä ei voi heiluttaa koiraa: pääjärjestäjän täytyy olla sen verran jämerä ihminen, että tämä uskaltaa pistää jopa vanhoille jäärille tuhkat/jauhot/munan suuhun ja todeta, että ehkä teidän aikananne tehtiin noin, mutta ajat ovat muuttuneet ja nyt tehdään näin. Ajatus siitä, että pari naavapartaa voisi tuhota hyvän järjestäjäorganisaation, on niin käsittämättömän kuvottava, että se on syytä tuhota kaikilla mahdollisilla aseilla, mitkä ovat käytettävissä. Häntä ei voi heiluttaa koiraa. Yksittäisen järjestäjähalukkaan on mukauduttava, ei organisaation.
Itse odotan Finncon-Animeconia toiveikkaana. Hetken ehdin epäillä tapahtuman onnistumista ja myönnettäköön, että tapahtumassa on asioita, jotka olisin itse varmaan tehnyt täysin toisin, mutta mukana on myös positiivisia uudistuksia. Jos norsunluutornista huutelevat veteraanit ovat kauhuissaan siitä, että asioita tehdään uudella tavalla, niin se on aika tosi iso kyynel: ”näin on aina tehty” ei ole pätevä peruste millekään. Uudistuminen ja uudistaminen tarkoittavat asioista luopumista ja uusien asioiden kokeilua. Jos vanha kuningas ei suostu käsittämään sitä, että valtakunta on täysin muuttunut, kuninkaan on kuoltava.
A tip of my hat to you sir!
Kyllä se vaan on ikävä fakta, että vaikka vasemmanpuolinen ideologia on kaunimpi paperilla niin ei sillä kyllä tulosta saada aikaan.
Heräsi tässä muuten kysymys, että kuinka oikealta desu järjestettiin saiko porukka palkkaa lainkaan?
Turun Finnconilla tuntuu olevan riesanaan nyt ns. kulttuuripääkaupunkikirous, joka vaivasi kuulemma vastaavilla oireilla myös vuoden 2000 Helsingin Finnconia. Varmaankin saamme aikanaan järjestäjien omankin näkemyksen siihen, millaiset visiot ja toteutusstrategiat Animeconin (ja melkein Tampere kupliin mitoissa olevan perjantain sarjisohjelmankin) ymppäämisessä tapahtumaan olivat alun perin taustalla.
Eipä nuo Finnconin spefi-puolen ohjelmatarjonnan vähäisyyttä ihmetelleet ole olleet pelkästään ”vanhoja jääriä”, vaan joukossa on nuorempaakin harrastajakuntaa ja yllätys, yllätys, myös sellaisia, joita animeohjelmakin kiinnostaa. Mutta odotettavissa lienee selvästi erilainen Finncon viimevuotiseen tai kahteen sitä edeltävään Finncon-Animeconiin verrattuna, ehkä ihan hyväkin ettei liikaa samaa kuviota toisteta.
Kyseenalaistan kyllä tuon väitteen, että halukkaita (ja oikeasti tehtäviin sopivia) coninjärjestäjiä tunkisi sisään ovista ja ikkunoista, etenkin jos kyseessä on sellainen jättiprojekti kuin Finncon-Animecon pääsymaksuttomana tapahtumana. Lisäksi conijärjestämisessä on riippuvuuksia: ei ole kauheasti iloa parhaista tiedottajista tai ohjelmavastaavista, jos esimerkiksi ohjelmasta ei ole varmuutta, koska tilavastaava ei voi luvata varmaksi millaisia tiloja ohjelmalle on käytössä, koska talousvastaava ei ole luvannut budjettia, koska tulonhankkimisesta vastaavat eivät kenties ole parhaita mahdollisia… Ja niihin hommiin sellaisten löytäminen tuntuu olevan scenestä huomattavasti hankalampaa kuin ohjelmaan tai tiedotukseen. Tämä näin yleisenä esimerkkinä, ei mihinkään tiettyyn coniin liittyvänä.
Ne parhaat ihmiset pitää siis löytää conitean ydinhommiin: aktiivinen, inspiroiva, motivoiva ja lannistumaton pääjärjestejä on kaiken tärkein, jotta muillakin riittää uskoa lähteä mukaan touhuun. Mutta yhtä tärkeää on saada muutkin perusasiat kuten talous, tilat ja työvoima kuntoon. Nuo ovat myös yllättäen niitä juttuja, jotka eivät sinällään fandom-kiinnostusta vaadi, vaan enemmänkin ammattitaitoa. Mitä ylemmäs sisältöön (teemaan, kunniavieraisiin, erityyppisiin ohjelmiin) mennään, sitä vähemmän yksittäisiltä henkilöiltä vaaditaan tapahtumajärjestämisen osaamista ja enemmän korostuu innostus conin aiheeseen. Joskus piirtelin kaavionkin aiheesta: http://www.lmmz.net/conin_jarjestamiskaavio.png (myönnän sen tosin vähän kaipaavan uudistamista).
Tracon VI:n coniteasta ei ole minun tietääkseni varsinaisesti potkittu ketään pois ”sinä olet heikoin lenkki” -periaatteella, vaan coniteassa tapahtuneet henkilövaihdokset ovat olleet poisjääneiden omasta aloitteesta heidän huomattuaan, että elämäntilanne ei nyt mahdollista riittävää coniin panostamista. Näissä yhteyksissä on toki huomattu, että hommin liittyvän tiedon säilöminen muidenkin saataville postituslistojen, wikien ym. työkalujen kautta on hyödyksi, sillä asiat eivät katoa vaikka ihmiset niin tekisivätkin. Jos jokainen tekisikin hommansa täydellisti ja ajallaan, niin conitean yhteisiä työkaluja tarvittaisiin hyvin vähän.
Ehkäpä jokin taho, vaikka jokin yhdistys, jota kiinnostaisi Suomen conit tai jopa niiden kehittäminen, voisi tehdä jotakin Conijärjestämisen Parhaat Käytännöt -materiaaleja ja aktiivisesti tarjota ns. professional services -henkistä apua muille coneille siinä missä jotkin toiset yhdistykset tarjoavat tekniikkaa tai muuta konkreettista roinaa. Tosin myönnän, että tällainen kuullostaa epäilyttävästi yhteistyöltä, jossa tämä yhdistys ei ehkä hyötyisi heti konkreettisesti samassa suhteessa kuin toiset osapuolet. Sikäli kun moinen vasemmistoideologia on poissa laskuista, lienee parasta vain pitäytyä henkselien paukutteluun blogeissa (tai ankaralla sissimarkkinoinnilla tuotteistaa coninteko ja hyötyä siitä oikeasti)…
Vapaaehtoisia innokkaita löytyy aina. Ongelma vaan on se, että kaikista innokkaimmat johto/vastuutehtäviin ovat yleensä myös kaikista huonoimpia. Työelämän yksi nyrkkisääntöjä, jota huonot firmat rikkovat yhtenään. Tai Puolustusvoimat.
Mieka: kiitokset kommentista! Mitä ”vasemmanpuoleiseen ideologiaan” tulee, viittasit ilmeisesti kirjoitukseen ”conikommunistit ja kapitalistisiat” (ks. http://hachidori.org/blog/?p=1737). Tähän täytyy vielä lisätä yksi juttu, mihin itsekin kommentissasi vähän kajosit… eli se, että jokin ajatus kuulostaa kivalta, ei välttämättä vielä mitenkään takaa sitä, että se näkemys olisi oikea tai varsinkaan että se olisi toimiva.
Lmmz: kiitän palautteesta! En ole ihan varma mihin viittaat kulttuuripääkaupunkikirouksella – siihenkö, että se olisi jotenkin ”pakottanut” naittamaan Finnconin ja Animeconin yhteen? Niin pitkälti kuin itse muistan noita kokouksia (jossain sellaisessa harhauduin käymään vuosia sitten), ainakin ensimmäisissä kokouksissa oli ideana järjestää Finncon ja Animecon yhdessä vain siksi, koska Finncon ja Animecon järjestetään yhdessä. Ja koska kulttuuripääkaupunki, ja koska se olisi hienoa koska kulttuuripääkaupunki. Eli kulttuuripääkaupunkiaspekti ei ainakaan silloin mitenkään pakottanut järjestämään niitä yhdessä; se lähinnä oli jo heränneen idean tukiargumentti. Se on sitten eri asia, miten projekti on siitä edennyt ja miten kylddyyripääkaupunkius on siihen vaikuttanut.
Mitä vapaaehtoisiin tulee, se on jälleen järjestäjien tehtävä. Paras tapa saada uusia järjestäjiä on tehdä omaa tapahtumaansa (termivalinta täysin tietoinen ja siinä on tiettyjä taustaoletuksia) sellaisella asenteella, että tekemisen into ja halu kehittää tapahtumaa näkyvät myös kävijöille. Sitten jää kävijän harteille miettiä, haluaisiko hän osallistua sellaisen tapahtuman tekemiseen myös. Desucon jakaa toki mielipiteitä, mutta tärkeintä on, että on myös ihmisiä, joita tapahtuma innostaa ja sen tekeminen kiinnostaa – joka vuosi on ollut ainakin ~3 – 6 ihmistä jotka ovat kyselleet, ”voisiko päästä tekemään jotain isompaa” ja usein näillä on ollut myös ideoita siitä, mitä he voisivat tehdä. Lähes poikkeuksetta kyse on ollut ihmisistä, joilla on ollut vieläpä kykyä ja taitoa tehdä niitä asioita!
Toki on myös järjestäjän vastuulla haistella tuulia ja harrastaa headhunttausta: asialliset foorumikirjoittelijat, blogaajat, animeskeneaktiivit sun muut ovat yleensä hyvinkin halukkaita tulemaan mukaan kun vähän vinkkaa että olisi muuten jänniä hommia tarjolla.
Siinä olet toki ihan oikeassa, että tiedottajista ei ole iloa jos ei ole tiedotettavaa. Mutta conintekemisessä yksi tärkeimmistä asioista on vajaalla tiedolla toimiminen: joskus on pakko sanoa, että ”tehdään näin” jotta päästään tiedottamaan… ja jos hommat muuttuvat, sitten tiedotetaan lisää. Tuo luo myös ihan omanlaistaan painetta onnistua kun tiedetään, että asiasta on jo tiedotettu. Ja: asiat pitää yksinkertaisesti päättää niin että on tiedotettavaa. Talousvastaava tekee budjetin niillä rahoilla kuin on ja sen mukaan tehdään tilasuunnitelmat ja sen mukaan katsotaan ohjelmaa. ”Ei onnistu” on useimmiten pelkkää omaa itkua kun ei uskalleta ottaa vastuuta päätöksistä.
Samanlainen tilanne meillä oli lattiamajoituksen kanssa – ”ei me tiedetä paljon me tarvitaan tilaa majoitukseen tai kuinka paljon me tarvitaan vänkäreitä valvomaan majoitusta, kun ei me tiedetä kuinka moni tahtoo lattiamajoitukseen”. Paitsi että sitten kiepautettiin homma ympäri: päätettiin, että lattiamajoituspaikkoja on tarjolla 300 ja siinä se: sen jälkeen pystyttiin helposti laskemaan, kuinka monta luokkaa ja vänkäriä tuota varten maksimissaan tarvitaan. Ratkaisemattomat ongelmat ratkeavat lähes aina sillä, että vaihdetaan ongelma.
Järjestäjien poistamiseen coniteasta pätee yksi sääntö: on täysin merkityksetöntä, miksi joku ei hoida hommiaan. Tapahtuman kannalta on aivan sama, jättääkö henkilö hommansa hoitamatta laiskuuden, yksityiselämän ongelmien, masennuksen, työkiireiden, ulkomaanmatkan vai perhe-elämän vaatimusten vuoksi. Syy on merkityksetön sillä hommat jäävät hoitamatta joka tapauksessa. Conin järjestämisen äärimmäinen taustaehto on mahdollisuus järjestää conia – jos tähän ei pysty, henkilö tulee poistaa. Ja tällöin on oikeastaan aika sama, onko kyse ”potkuista” vai ”vapaaehtoisesta tehtävien jättämisestä rakentavan keskustelun jälkeen”.
Mitä conien kehittämiseen tulee, onhan näitä kaikenlaisia blogeja mihin ihmiset ovat kirjoitelleet miten on tietyssä conissa tehty ja miksi kannattaa tehdä nimenomaan niin – mutta useimmiten näistä on syntynyt vain ulinaa siitä, että taas ne paukuttelee henkseleitä sen sijaan että yritettäisiin ymmärtää miksi on tehty niin kuin on tehty, tai että yritettäisiin katsoa, mikä on ollut se kantava ajatus ja miksi niin ehkä kannattaisi tehdä omassakin tapahtumassa. Mutta noh, kuten eräs viisas mies sanoi: kun osoitan kuuta, hullu katsoo sormea.
But fear not! Tarkoitus olisi, että kunhan conimeiningit saadaan pakettiin, alan vääntää Conconissakin kiertänyttä Desuconin parissa syntynyttä coninjärjestäjän muistilistaa artikkelimuotoon. Siinä on nimenomaan kasattuna Best Practices -tyylisiä huomioita: sen jälkeen kun ihmiset vielä omaksuisivat ne…
Nova: en sanoisi niinkään… Tuota ”parhaita johtajia ovat ne, jotka eivät halua johtajiksi”-ideaa korostetaan usein liikaa. Toki se on hienosti kiteytetty nyrkkisääntö, mutta valitettavasti se tuntuu useimmissa tapauksissa vetävän täysin väärään suuntaan: se antaa ymmärtää, että jos joku tahtoo johtajaksi, tämä ei luultavasti sovellu johtajaksi. Lähes aina asia on kuitenkin juuri toisin päin (vaikka on toki sellaisiakin ihmisiä, joihin tuo soveltuu). Useimmiten halukas johtaja on kuitenkin huomattavasti parempi kuin haluton johtaja.
Ropeconin coniteasta vaihtuu useimpina vuosina 1-2 ihmistä erilaisten syiden takia. Tähän asti tilalle on aina löydetty uudet ihmiset, vaikka se onkin usein vaatinut sen verran paljon vaivaa, ettei siihen kannata ryhtyä kovin herkästi. Ropeconin kannalta kokonaisuutena onkin usein pienempi paha, että joku osa-alue tehdään puolella teholla, kuin lähteä etsimään uutta vastaavaa muutama kuukausi ennen conia. Vähemmän vastuullisiin tehtäviin mentäessä tekijöiden löytyminen helpottuu. Järjestyksenvalvojista on toki aina pikkuisen pulaa, mutta muuta työvoimaa suorastaan tulvii ovista ja ikkunoista.
Suurin osa muusta kokemuksestani vapaaehtoistoiminnasta on opiskelijajärjestöistä, joissa vapaaehtoisten löytäminen on paljon vaikeampaa. Järjestöjä on valtavasti, tekemistä on siksi paljon suhteessa potentiaalisten aktiivien määrään ja useimmat tehtävät vaativat sitoutumista koko vuodeksi. Opiskelijajärjestön menestyksekäs johtaminen lähteekin yleensä sen tunnustamisesta, että tänä vuonna saatiin tällaiset ihmiset, joilla on kaikilla omat ongelmansa ja rajoitteensa, ja toiminnan suunnittelemisesta tästä lähtökohdasta.
Sen kokemusten perusteella, mikä minulla on ammattiliitoista, tieteellisistä järjestöistä ja muusta ”aikuisten ihmisten” vapaaehtoistoiminnasta, vaikuttaisi, että tilanne on siellä vielä paljon huonompi.
Anime- ja sf-skenejä en tunne, mutta lähtisin etsimään eroja samoista lähtökohdista. Mikä on harrastajien ikäjakauma ja kuinka paljon uusia harrastajia tulee vuosittain? Nuoret ovat innokkaita ja parin vuoden jälkeen usein myös osaavia, kun taas vanhemmilla harrastajilla on yleensä paljon enemmän muita sitoumuksia. Entä kuinka moni muu projekti tai järjestö kilpailee samojen ihmisten ajasta ja innosta vapaaehtoistoimintaan?
Jouni: toki, tuskinpa mitään tapahtumaa järjestävät TASAN samat ihmiset vuosia toiseen. Vaihduntaa pitääkin olla. Sen sijaan olen aika pitkälti eri mieltä siitä, pitääkö / voiko asioita tehdä puolella teholla: ei pidä. Tai sanotaan näin: ehkä Ropeconin kannalta puolella teholla tekeminen on pienempi paha, mutta väittäisin, että Ropeconin kävijän kannalta olisi parempi, että asiat tehtäisiin kunnolla kokonaan eikä puolittain.
Eri tehtävien vaatima osaamistaso on tietysti erilaista; taloudesta vastaavan henkilön ei tietenkään tarvitse olla perehtynyt koko roolipelaamisen historiaan jne.; riittää että hänellä on perustiedot skenestä ja siitä mitä asiat yleensä maksavat (ja mielellään mistä voi saada halvemmalla ;)). Sen sijaan ohjelmasta vastaavan pitää olla ajan tasalla uusimmista puheenaiheista jne.
Ja joo – varmasti muussa vapaaehtoistoiminnassa on vaikeampaa. Näissä on nimittäin yleensä rajoite, että ihmiset pitää saada tietyn seuran/järjestön piiristä. Ihmiset on siis rajattu valmiiksi, mikä on nimenomaan se, mitä tässä kirjoituksessa vastustin: missään nimessä ei kannata rajata coninjärjestäjiä niin, että conia pääsee järjestämään vain, jos asuu tietyllä maantieteellisellä alueella. Tällöin rajaa osaavaa ja oman conin järjestämiseen soveltuvaa porukkaa pois melko mielivaltaisilla rajauksilla.
Olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että ammattitaito, osaaminen ja vielä yleisemmin soveltuvuus ovat ensisijaisia tekijöitä, kun valitaan henkilöitä järjestämään asioita. Tällöin helpottaa kummasti, jos näitä ihmisiä voi valita ympäri maata eikä vain tietyltä alueelta/tietystä seurasta/jne.
@Kuuti
Halukkuus on yksi asia sinänsä, fiksaatio toinen. Tuo vanha loru viittaa lähinnä ihmisiin, joilla on mahdoton himo päästä johtajiksi. Kokemus toki osoittaa, että lähes aina kyseiset ihmiset ovat myös täysin sietämättömiä johtajia. Ja tällaisissa nörttiskenen vapaaehtoispiireissä he valikoituvat aivan liian usein hamuamiinsa tehtäviin. Oma kokemus airsoft-piireistä on aika pitkälti tämän kanssa linjassa; näissä porukoissa pyörii vaan ihan liikaa ihmisiä, joilla on pakkomielteinen halu näyttää ja päteä. Ensimmäisen polven airsoft-yhdistysaktiivit olivat suoraan sanoen läpeensä idioottia porukkaa, joiden todellisuudentaju ja kyky oikeasti toimia ihmisten kanssa on lapsen tasolla.
Ja ovat muuten edelleenkin, yksi syy miksi kyseinen harrastus ei enää niin jaksa koukuttaa.
Kuuti: Tarkoitin siis sitä, että coniteasta vaihtuu usein ihminen tai kaksi sen jälkeen, kun työskentely on aloitettu. Yleensä Ropeconin coniteasta noin kolmannes on uusia ihmisiä.
Vastaavan vaihtaminen kesken kaiken on koettu meillä ongelmalliseksi etenkin siksi, että se saattaa viedä yllättävänkin paljon pääjärjestäjien aikaa. Tämä taas näkyy lähes aina laiminlyönteinä jossain muualla, kun aika ei vain riitä kaikkeen. Siksi saattaakin olla pienempi paha antaa coniitin tehdä työnsä loppuun puolella teholla kuin lähteä etsimään uutta tilalle.
Jouni: ah, käsitin väärin. Kiitokset selvennyksestä.
Mutta tuota, ööh. Nyt täytyy kyllä vähän hämmentyä. Mitä ne pääjärjestäjät (joita Ropeconissa on ilmeisestikin useampia!) sitten oikein tekevät, jos tuollaiselle asialle ei jää aikaa? Ainakin minä näen pääjärjestäjän prioriteetteina varmistaa, että 1) conia on tekemässä toimiva tiimi, jonka 2) toimintaa he valvovat ja ohjaavat.
Minun mielestäni tuo kuulostaa nyt siltä, että joko johtaminen sössii tai sitten tehtävien jako on pielessä: jos pääjärjestäjä(t) eivät voi käyttää aikaansa tiimin kasaamiseen/koossapitämiseen ja sen valvomiseen, tämä kertoo siitä, että pääjärjestäjä(t) joutuvat tekemään tehtäviä, jotka ilmiselvästi kuuluisivat muille.
Itse ainakin näen asian niin, että mielummin pääjärjestäjä näkee enemmän vaivaa paremman vastaavan löytämiseksi kuin että kävijät joutuvat kärsimään puolella teholla tehdystä osa-alueesta.
Nova: juu, tottakai. Pointtini olikin, että usein tuota lorua käytetään väärin – jos joku edes inahtaakaan että ”no minä varmaan voisin sitten olla tässä johtajana”, melkein heti on joku huutamassa että ”PARHAITA JOHTAJIA OVAT SELLAISET, JOTKA EIVÄT HALUA OLLA JOHTAJIA!!” – ikäänkuin se, että johtamishalukkuudesta ilmaiseminen automaattisesti tekisi tästä katastrofaalisen huonon johtajan – ja näinhän ei ole.
Toki on sellaisiakin ihmisiä, jotka koko ajan toitottavat haluavansa johtajiksi koska tärkeän kuuloinen titteli etc., ja siitä olen ihan samaa mieltä että näitä ei pidä johtajiksi päästää, koska se harvoin tietää hyvää – näitä kun useimmiten kiinnostavat tittelit ja muodollisuudet (kuten kaiken maailman johtajaksi puhutteleminen etc), eivät niinkään sen asian edistäminen.
TL;DR loru on sinällään hyvä, mutta sitä ryöstöviljellään silloinkin kun ei pitäisi, ja useimmiten nimenomaan silloin kun ei tarvitsisi, vaikka sillä onkin paikkansa.
Kuuti: Ropeconin toimintakulttuuri lähtee ajatuksesta, että kysymys ei ole tapahtumasta, jonka järjestäjät järjestävät asiakkaille, vaan tapahtumasta, jonka harrastajat järjestävät toisilleen. Pääjärjestäjät valitsevat conitean, mutta sen jälkeen heidän ei ole tarkoitus niinkään johtaa kuin koordinoida conitean työskentelyä. Kun useita osa-alueita koskevia päätöksiä tarvitaan, ne tekee pääsääntöisesti conitea eivätkä pääjärjestäjät.
Käytännössä conitean työskentelytavat määrää pitkälti se, että tapahtuma järjestetään puolessa vuodessa (koska ihmiset haluavat tehdä syksyllä jotain muuta) ja osa-aluevastaavat toimivat itsenäisesti (koska puolessa vuodessa ei ehditä puida kovin monia asioita suuremmalla porukalla). Pääjärjestäjien tehtävä on tällaisessa organisaatiossa suurelta osin sisäistä viestintää ja projektinhallintaa. Seuraamme mm. kaikkea sähköpostiliikennettä, varmistamme, että asiat etenevät suunnilleen aikataulussa, ja yritämme pitää huolta siitä, että jokainen vastaava on perillä niistä asioista, jotka hänen tarvitsee tietää.
Lisäksi pääjärjestäjillä on usein muita tehtäviä syystä tai toisesta. Esimerkiksi itse olen tänä vuonna toinen rahoista vastaava henkilö, koska vastuun siirtäminen kerralla uudelle ihmiselle on koettu liian hankalaksi. Tilat ovat myös perinteisesti olleet jonkun pääjärjestäjän vastuulla, koska tila-asioiden koordinointi edellyttää niin monen osa-alueen seuraamista, että erillinen tilavastaava aiheuttaisi pääjärjestäjille enemmän työtä.
Kyllähän Ropeconin pääjärjestäjien tehtäviin myös johtamista kuuluu, mutta päätoiminen johtaja on tällaisessa organisaatiossa lähinnä kuollutta painoa, joka on parasta heittää heti alkuun laidan yli tapahtuman järjestämistä häiritsemästä. Ropecon ei ole pääjärjestäjien tai conitean tapahtuma, vaan se kuuluu kaikille, jotka kokevat sen omakseen. Conin voi toki järjestää muillakin tavoilla, mutta meille organisaatiomuodoksi on vakiintunut asiantuntijayhteisö – ehkäpä siksi, että huomattava osa coniteasta on perinteisesti työskennellyt IT-alalla tai tutkijoina.
Käytännössä siis vastaavan vaihtaminen uuteen vaatii perehdyttämisineen helposti kuukauden, mikä on aika iso osa Ropeconin järjestämiseen käytettävästä puolesta vuodesta. Tuon kuukauden aikana pääjärjestäjät saattavat joutua käyttämään suuren osan ajastaan vastaavan vaihtoon, mikä on aina pois jostain muualta. Lisäksi tuo kuukausi saattaa olla enemmän tai vähemmän menetettyä aikaa osa-alueen kannalta, jolloin puolitehoisen vastaavan vaihtamisessa ei ehkä ole mitään järkeä alkumetrien jälkeen.
Aika ikävältä kuulostaa kyllä tuollainen, että pääjärjestäjän tehtävä ei muka olisi johtamista vaan ”koordinointia” ja ”projektinhallintaa”. Mitä muuta johtaminen muka on? Paitsi tietysti motivoimista, kuulumistenkyselyä ja kokonaisuuden hallintaa – eli siis ylipäätään viestintää, joka sekään ei ilmeisesti näissä piireissä kuulu johtamiseen.
Inttitraumoistakohan tässä lienee kyse, jos koko sanalla on noin huono kaiku. Ei johtaminen ole käskytystä ja huutamista.
Ja en kyllä ihmettele enää miten vastaavan vaihtamisessa voi mennä kuukausia, jos kerran prosessit ovat niin byrokraattisia että edes pääjärjestäjällä ei ole oikeutta päättää yhden vastaavan korvaamisesta toisella, vaan ”conitean” pitää päättää asiasta. Miten, äänestämälläkö?
Luulisi että jos pääjärjestäjän tehtävä on kasata itselleen toimiva tiimi, hänellä pitäisi olla myös oikeus vaihtaa sen jäseniä jos hän näkee että homma kusee jostain kohtaa eikä valmista synny.
Tsubasa: Johtaminen jaetaan usein asioiden johtamiseen ja ihmisten johtamiseen, minkä lisäksi päätöksenteko voidaan vielä nähdä noista irrallisena johtamisen osa-alueena. Toisaalta johtaminen voidaan nähdä jatkumona, jonka ääripäät ovat koordinaattori ja toimitusjohtaja. Koordinaattori on puhdas asiajohtaja, joka ei tee päätöksiä tai ole muun henkilöstön yläpuolella, vaan lähinnä huolehtii käytännön asioista varsinaista työtä tekevien puolesta. Toimitusjohtaja taas on se perinteinen johtajatyyppi, joka on vastuussa kaikesta ja jonka alaisia muut ovat. Riippuu työn luonteesta, sen tekijöistä ja monesta muustakin asiasta, millainen johtaminen on organisaatiossa tehokkainta.
Otetaan esimerkiksi vaikka oma leipätyöni väitöskirjan parissa. Toimenkuvaani kuuluu sekä opetusta että tutkimusta, jotka edellyttävät organisaatiolta ja sen johtamiselta hyvin erilaisia asioita. Suuressa yliopistossa opetusjärjestelyt vaativat laajamittaista hallintoa, minkä takia opettajan roolissa minulla on yläpuolellani perinteinen organisaatio useine esimiesportaineen. Tutkijana taas en työskentele niinkään yliopistolle kuin itselleni, vaikka yliopisto minulle palkan maksaakin (minun ja ohjaajani ulkopuolisilta hankkimista rahoista). Työ tapahtuu projektikohtaisissa spontaanisti muodostuvissa ryhmissä, joiden muut jäsenet ovat usein toisten yliopistojen palveluksessa. Jos haluan jatkaa tutkijanuralla, minun odotetaan vaihtavan yliopistoa pari-kolme kertaa urani aikana ja jatkavan työtä aina siitä, minne edellisessä yliopistossa jäin. Niinpä olisikin vähintään naurettavaa ja luultavasti myös haitallista, jos yliopisto kuvittelisi, että sen kuuluisi jotenkin johtaa tutkimustyötäni.
Ropeconissa pääjärjestäjien rooli on viime vuosina ollut lähellä koordinaattoria, mutta takavuosina on nähty myös perinteisempiä ylhäältä johdettuja organisaatioita.