Usein sanotaan, että Turku on Suomen Turku. Tämä pitää varmasti paikkansa. Mutta entä jos Turkuja olisikin kaksi? Usealle tämä ajatus aiheuttaa varmasti painajaisia, mutta totta se on: kalakukkojen ja yksisuuntaisten katujen pyhä kaupunki eli Kuopio on nimittäin keskustansa designiltä niin samanlainen kuin Suomen alkuperäinen pääkaupunki, että turkulainen voi Kuopiossa navigoida kuin kotonaan. Vain Aurajoki puuttuu.
Viime viikonloppuna oli Nekocon Kuopiossa, “Suomen paras con, jossa et koskaan ollut”. Onneksi tällä kertaa paikalle oli vaivautunut enemmän ihmisiä kuin viime kerralla; viralliset arviot liikkuivat paikkeilla 2000 ihmistä ensimmäisenä päivänä ja 1000 toisena. Tapahtuma oli siis lähestulkoon henkilökohtainen.
Sinänsä matka Nekoconiin oli tapaus jo itsessään; Bubulla kun oli perjantai-iltana työvuoro, ja pääsimme liikkeelle vasta sen jälkeen, eli joskus puoli kymmenen maissa. Seurauksena tästä oli 5,5 tunnin ajomatka Turusta Kuopioon keskellä yötä. Mutta mikäpä sen parempaa kuin auton kaiuttimista raikaava eurobeat ja Animetalin tuotanto järvisuomalaisissa kansallismaisemissa? Eipä juuri mikään.
Yksi Nekoconin valteista on on ehdottomasti Kuopion Musiikkitalo. Yhtä hyviä tiloja tämänkokoisen conin pitämiselle ei ainakaan Suomessa tähän asti nähdyillä budjeteilla juuri ole. Musiikkitalo on tarpeeksi iso, jotta ihmisille jää hengitys- ja hengaustilaa, mutta tarpeeksi pieni, jotta tapahtumasta löytää helposti myös ystävät, toverit ja irkkitutut. Kokonaisuutena järjestelyt toimivat ja vesipisteissäkin oli kuulemma koko ajan vettä – itse en poikkeuksellisesti niitä hyödyntänyt, ehkä siitä johtuen, että myös Nekoconin lämpötilat pysyivät kohtuullisina eikä hiki virrannut. Nekoconin aikataulu on myös sen verran harva, että koko ajan ei ole kiire jonnekin.
Aikataululla on tietysti kääntöpuolensa. Kuten kaksi vuotta sitten, nytkään ohjelmaa ei ollut erityisen paljoa; conin animeaiheinen ohjelma kun koostui Kempin luennosta (Kempin luento conissa on tietysti yhtä yllättävä kuin kännissä oleva pissaliisa steissillä perjantai-iltana, ts. kuuluu käsitteeseen jo sisäänrakennettuna) aiheesta poikien sarjat. Animeen ja mangaan liittyviä ohjelmanumeroita oli pari: itse pidin conin parhaan ohjelmanumeron tekijänoikeuksista animefandomissa, jota kukaan ei nähnyt (pistän sen myös Interwebiin lähiaikoina) Ehkä joku ihmeen cosplay-kilpailu välittömästi ohjelmanumeroni jälkeen verotti osallistujia (eivät raukat tienneet, että Nekoconissa pääsaliin mahtuvat kaikki halukkaat, myös cosplay-kilpailuun… tai sitten oikeustiede ei vain ole coniseksikäs aihe) ja Tsubasa piti luennon omakustanteiden julkaisemisesta (tunnettu myös nimellä “Tsubasan Photoshop 101”). Animen ja mangan oheisilmiöihin liittyviä ohjelmanumeroita olivat mm. Cosplay – se kaunistelematon aloittelijan opas (vetämässä Suomen cosplay-kuningattaret Iiris “Tissit” Rönkkö ja Mira Harju) sekä Kekon idoliluento “Seifuku tekee murron”.
No, ehkä animeaiheiseksi ohjelmaksi voidaan laskea myös yksi coniohjelmistojen vetonauloista eli Kyyniset Sedät a la Tzibu ja sidekickit Furinji ja Acolyte (löytyy myös YouTubesta viidessä osassa, ensimmäinen osa tässä. Kolmannesta osasta on mahdollista bongata Kuuti kuulohavaintona). Viimeiseksi sedättelyksi jäävä Joutsenlaulu oli ehdottomasti paras ja toimivin sedätys joka pysyi tiivisti kasassa alusta loppuun eikä päässyt tylsistymään missään vaiheessa. Ikimuistoisia olivat myös fanityttöjen kauhunhuudot Tzibun pistäessä Narutoa, Bleachia ja perunalastunsyöntianimea kirveellä kappaleiksi (ilmeisesti savolainen perinne tjsp); ne saivat housujeni etumuksen kostumaan kuin Hitlerillä tämän seuratessa juutalaisleirin toimintaa.
Kivana oivalluksena conissa oli myös cosplay-tanssishow, joka varsinkin musiikkitalossa on erittäin vaikuttava, äänentoisto ja valaistus kun on sattuneesta syystä siellä ihan omaa luokkaansa. Valitettavasti pari ryhmää oli feidannut ja esiintymässä oli vain yksi ryhmä, joka oli onneksi katsomisen arvoinen sekin. Cosplay-tanssishow on ehdottomasti kehittämisen arvoinen idea.
Mitä cosplayaamiseen tulee, voisi mainita pari huomita: 1) pukuilijoiden suhteellinen määrä alkaa ainakin omien havaintojeni mukaan laskea. Kyllä cosplay-asuja tietysti oli conissa paljon, mutta tuntuu, että yhä useammalla on päällään ihan normaalit vaatteet, ehkä pienillä animevaikutteilla (Naruto-otsapanta tai hmm, vaikkapa kissankorvat). 2) Cosplayn taso oli tässä conissa kovempi kuin aiemmissa. Varsinkin cosplay-kisan osallistujista näki, että ihmiset alkavat vihdoin sisäistää sitä cosplayn kultaista sääntöä, että voittoon tarvitaan näköä ja kokoa. Lavalla nähtiin niin parimetrisiä siipiä (niin mekaanisina kuin orgaanisinakin), parimetrisiä hattuja, parimetrisiä panssarintorjuntakiväärejä kuin alle puolimetrisiä Kingdom Hearts -cossaajiakin. Jatkakaa samaan malliin, niin sitä pitää! Itsellenihän pukuilu tarkoittaa yleensä Armania ja silkkisolmioita.
Hedelmällisintä antia conissa olivat ehkä kuitenkin yölliset tapahtumat, eli Kuopion baarien tarjonta. Vinkki kaikille yli 18-vuotiaille: coniyönä kannattaa kiertää lähialueen baarit ja muut menomestat. Kun Janne Kemppi alkaa kertoa elämäntarinaansa ja VHS-kopioiden tilailemisesta Kanadasta (joskaan tarinasta ei käynyt ilmi, tapahtuiko tämä dinosaurusten kuolemaa ennen vai jälkeen) samalla, kun itse juo La Trappe Dubbelia, eeppisyyden taso on yli 9000 (Kemppi on muuten havaintojeni mukaan lonkeromiehiä). Tässä lainaus:
“Mutta kyllä se on aika surullista, miten nykyfaneilta on tällaiset perinteiset kädentaidot kadonneet. Ennen nimittäin nää kymmeniä kertoja katsotut VHS-nauhat katkeilivat, mutta ei se ollut este: ruuvattiin kasetin kotelo ristipääruuvarilla auki ja kaivettiin katkennut kohta esiin. Sitten laitettiin Erikeeperiä katkenneen kohdan päiden väliin ja VAROVASTI työnnettiin päät yhteen. Sitten annettiin olla yön yli ja aamulla ruuvatiin kansi takaisin kiinni ja kasettihan oli ihan kuin uusi! Että joo, siis ei näitä kädentaitoja ole enää nykyfaneilla, että kyllä tän pohjalta voi sanoa että on tää kermaperseiseks mennyt!”
Kuten Internetissä sanotaan: I LOL’d. Näkemisen arvoista oli toki myös, miten Kekko siirtyi dynaamisesti pöydän alle nauramaan erään nimeltämainitsemattoman pöytäseurueeseen kuuluneen herrasmiehen kertoessaan retkestään jyväskyläläiseen kabareeseen ja kuinka hän oli keskustellut erään eroottisen tanssijattaren kanssa filosofeista ja kuinka hän oli huomannut, että kaikilla paikassa paikallaolleilla oli Mario-malliset tekoviikset. Illan aikana itselleni selvisi myös, ettei Pun_Cala ollutkaan noin 174-kiloinen, rasvalettinen, 4-leukainen hikikomori-otakusetä, vaan varsin miehekäs, lähestulkoon arjalainen ilmestys!
Ai niin. Luotettavien silminnäkijähavaintojen (tai oikeastaan korvinkuulijahavaintojen) mukaan Nekoconin naistenvessassa olisi harrastettu lisääntymisriittejä, kansankielisesti myös “pantu”. Mitäs minä sanoinkaan Suomen nuorisosta ja con-seksistä?
Pantiinko tässä vessassa? Emme ehkä koskaan saa tietää.
Kiitokset kaikille osallistuneille sekä fanitytöilleni (mm. Kiirikone, Willa + ne jotka puhuivat minusta luentoni jälkeen yläparvella. Kyllä, olin siinä teidän vieressänne ;>) että eritoten järjestäjille!
Btw – jotta olisin miehekäs, korotan panoksia. Desucon on tulossa (Lahdessa 15. – 16.11. 6.-7. kesäkuuta 2009). Käykääpä tutustumassa sivuihin, jos ette ole jo tutustuneet.
”vetämässä Suomen cosplay-kuningattaret Iiris “Tissit” Rönkkö ja Mira Harju”
Vastustan! Mira istui kiltisti katsomossa ja allekirjoittanut (E. Rimpiläinen) palloili mikin varressa puhumassa läpiä päähänsä. Jaksan ainakin toistaiseksi elää siinä harhaluulossa, ettemme Miran kanssa ole ihan niin helposti toisiimme sekoitettavissa.
Elina: Myönnän tappioni, kirjoitin tuon päästä ja täysin parin sekunnin muistikuvilla ohjelmalehtisestä. Teissä on kyllä se, että teitä – varsinkaan sinua – ei jostain kumman syystä conissa erota lainkaan, kun näytätte aina niin erilaisilta (kumma juttu tuo cosplay ;>) :D