Kategoria: Cosplay (Page 7 of 9)

Animeconiin, Suomen suurimpaan cosplaymiittiin, on alle viikko aikaa. Mikä olisi parempi hetki taas valittaa ja riehua cosplayharrastuksen tiimoilta? Tämähän on vakioaiheitani ylipäätään, mutta siitä on hetki, kun olen kirjoittanut aiheesta tänne – kanavoin suurimmat cosplayrageni Desuconin esitelmässä. Palautteen perusteella olen muuten helsinkiläinen elitisti narutocossaaja! Jos palaan esitelmääni pikkuisen, olen toki hiukan surullinen siitä, etten saanut pointtiani menemään selkeämmin perille ja tuli tuollaisia väärinkäsityksiä, joskin minulla olisi hiukset tehdä vaikka Deidara, ja Orochimaruun sopiva peruukkikin olisi!

Orochimarulla on tässä lähes sama ilme kun minulla, kun kohtaan narutocosplayta.

Takaisin asiaan. Animecon tuo  kaikki cosplayharrastuksen kummallisimmat puolet esille aina melkoisen rivolla tavalla. Alla on muutamia satunnaislainauksia Enfant Terriblen Animecon-ketjusta:

Aiheeseen Animecon: Tuonne luultavasti raahaan itseni suurimmaksi osaksi sen vuoksi, että tuttuja on aina kiva nähdä. Pakottava tarve päästä myös cossaamaan vaikken vielä ole oikein edes hahmoa keksinyt.

Nuo pääsymaksut ovat ainakin minusta aika ikävät, mutta toisinaan tarpeelliset. :< KAukaa tulevana voin sanoa ettei bensan ja ruuan jälkeen liikene rahaa mihinkään muuhun. Cossit ovat itsessään nielleet niin paljon rahaa, ettei ole toivoakaan myyntipöytien stalkkeroinnista, mutta kyllä se siitä. –;

Viime vuonna tuli jätettyä conit väliin kokonaan, ja nytkään tuskin vaivautuisin, jos acon ei olisi Helsingissä. Ohjelmaa ei ole tullut vilkaistuakaan, tulee lähinnä mentyä vain hengailemaan niinkuin kaikkina aiempinakin vuosina, jos en harrastaisi cosplayta niin coneissa tuskin tulisi käytyä ollenkaan.

Itse olen tulossa pukeudun näillä näkymin ensimmäistä kertaa ganguro/manba miksi lieneekään joksikin sinne päin :D Paneelit ei sinänsä ole tällä kertaa kovin kiintoisia paitsi yaoi ^^ Eikö coniin pitänyt tulla FFFight?

Olen tulossa sinne. En ole nyt niin kamalan ahkera anime ja manga fani, mutta nyt kun Helsinkiin mennään, niin kai siellä pitää käydä. Päälläni tulee olemaan musta pupu-kigurumi.

Ääh.

Näiden hienouksien lisäksi viimeisenä niittinä rageni arkkuun Desucon-palautteista löytyi melkoinen aivopieru, jossa palautteen antaja pyytää siirtämään conin ajankohtaa, jotta hänelle jää aikaa tehdä cossipuku, muuten kyseinen henkilö ei ole tulossa ensi kesänä. Cosplayharrastukselle on kuvaavaa, että sitä harrastavat kuvittelevat olevansa jonkinlaisia maailman napoja – harrastus vaatii jo lähtökohtaisesti tiettyä uskallusta ja huomiohuoran luonnetta, mutta hei, rajansa kaikella. Ihan varmasti siirretään Desuconin ajankohtaa, koska joku yksi henkilö ei ehdi tehdä sinne cossipukua. Samaa sarjaa ovat nämä älyttömyydet ”tein 300 eurolla cossipuvun, ja nyt minulla ei ole varaa enää mennä pääsymaksulliseen coniin”. Hei haloo, jos pystyy säästämään 300 euroa yhden viikonlopun kertakäyttöistä asua varten, ihan varmasti pystyy säästämään myös 320 euroa yhtä viikonloppua varten, se 20 euroa siihen päälle ei liene mahdoton puristaa jostain. Kyse onkin vain siitä, että pääsymaksua ei ylipäätään haluta maksaa, ja sitten keksitään joku tekosyy: ”en voi tulla kun kaikki rahat meni cosplaypukuun ;___;”. Kukaan yksittäinen cossari ei ole millekään tapahtumalle niin tärkeä, että alettaisiin tehdä jotain myönnytyksiä yhden ihmisen tähden, ei vaikka olisit kuka. Jostain syystä cosplayssa kuvattavana patsasteleminen ja se, että FFFightissa cossarille kiljutaan ja kohdellaan kuin rokkistaraa, tuntuu välillä sumentavan ihmisten ajattelukykyä.

Yllä olevat sitaatit kertovat omaa kieltään myös siitä, miten cosplay on Animeconin ainoa valtti. Ihmiset tulevat sinne cossaamaan ja näkemään cossipukuja, eikä millään muualla ole väliä. Minunkin syyni mennä Animeconiin on sama kuin kaikilla muilla, tapaamaan ihmisiä ja cossaamaan. Jos saan valita, valitsen mieluummin ohjelmantäyteisen conin kuin Animeconin kaltaisen hengausconin, mutta mitä ilmeisimmin tällainen hengailutapahtuma on se suosituin conittamisen muoto. Eri asia ja oman kirjoituksensa aihe onkin sitten, kiinnostaako ketään järjestää hengaustapahtumia.

Kuva Sorsapuistosta Animeconista ’08. Kuvasta on sensuroitu yaoipusupiirit.

Animeconin hengausluonteesta ja siitä, että sillä ei ole mitään muuta mielenkiintoista tarjottavaa kuin ihmismassat ja cosplay, juontuu myös liuta kaikenlaisia kummallisia harhaluuloja ja pakkomielteitä. ”Pakko tulla cosplayssa, vaikka en tiedä minkä puvun laittaisin” ja kigurumien ja manbojen massa-armeijat ovat näistä esimerkki. ANIMECONIIN ON PAKKO PUKEUTUA HASSUSTI KUN EI SIELLÄ MUUTAKAAN VOI TEHDÄ. Kigurumit nyt ovat joka tapauksessa syöpä ja söpöjä ehkä kahdella ihmisellä koko maailmassa, ja manban ja gyarun äkkinäinen suosio  j-piireissä naurattaa hiukan, lolitan kukoistuskauden hiivuttua. Nämä pakkopukeutujat ja jonkun kökön asun tai ruman kigurumin äkkiä kasaavat henkilöt ovat kuitenkin hakoteillä yhdessä asiassa.

Cosplay on huomiohuoraharrastus, siksi asuihin pukeudutaan coneihin, joissa asun näkee tuhansia ihmisiä, eikä vaikka siivotessa kotona omaa huonetta kun kukaan ei näe. Huomiota saa tekemällä hyvän ja näyttävän puvun suositusta sarjasta. Jos siis on pakko pukeutua hullusti ja erikoisesti coniin lähdettäessä, se kannattaa edes sitten tehdä hyvin, muuten hukkuu auttamatta massaan. Tämä ei koske vain cosplayta, vaan ehkä vieläkin enemmän jmuotia. Miksi kukaan haluaisi näyttää siltä, että pukeutui pimeässä, jos voi myös näyttää ihan hyvältä? Hyviä gyaruja coneissa ovat yleensä ne, jotka pukeutuvat muutenkin gyaruun, sama pätee myös lolitaan. Ei kannata syöksyä pukeutumaan johonkin tyyliin, josta ei tiedä tarpeeksi näyttääkseen siinä hyvältä. Kigurumit taasen ovat halpa massa-optio, jotka näyttävät harvoin hyviltä yhtään kenelläkään. Se, että Animeconin idea on nykyisin cosplay ja ernumiittaus, ei tarkoita, että coniin olisi jollain pakolla pukeuduttava rumasti, jos taidot eivät riitä muuhun – minä haluaisin nähdä coneissa mieluummin 200 hyvää ja vaivalla tehtyä cosplayta (tai mitä muuta tahansa asua) kuin 20 000 kigurumia, loimusametti-Kingdom Hearts-cossaajaa ja lakanakangasunivormuhetaliaa.

Ehkä liittyy, ehkä ei

Huoh, olen valittanut laatu vs. määrä -kysymyksestä aiemminkin, mutta toistoa näemmä tarvitaan joka asiassa. Ahdistuin nimittäin aika paljon kun kuulin, että tämän vuoden Animeconissa pukuhuoneet olisivat vain kisaajien käytössä – eikö tästäkin ole riehuttu jo aiemmin, että muutkin siellä conissa panostavat pukuunsa, useissa tapauksissa jopa enemmän kuin kisojen ensikertalaiset, ja kaipaavat pukkaria aivan yhtä paljon? Nyt sentään sivuille on ilmestynyt, että pukuhuoneita saavat käyttää halutessaan muutkin, mutta ”kisaajat ovat etusijalla”.

Cosplaysta on tullut conien arkea ja joillekin jopa pakko. Ehkä mielenkiintoisinta paisuneessa cossiskenessä ja cossarien yleisessä huomiohuorataipumuksessa HEI SIIRTÄKÄÄ CONIA ETTÄ MÄ PÄÄSEN / EN TUPUTTANUT NIMMARIA, JAOIN VAIN KOSKA PYYDETTIIN / KATTOKAA MUA OON TOSI TÄRKEE on se, että loppujen lopuksi ketään ei kuitenkaan kiinnosta. Jokaisessa conissa on niin paljon cosplayta, että suurinta osaa niistä ei noteraa oikein kukaan. Cosplay on huomiohuoraharrastus joo – miksi muuten ihmiset ottaisivat asuistaan kuvia ja osallistuisivat kisoihin – mutta loppujen lopuksi juttu on niin, että cosplaysta on tullut animetapahtumissa niin  itsestäänselvää, että kukaan ei enää ole OOH AHH VAUTSI VAU OOH yksittäisestä asusta, mikä on se reaktio, jota suurin osa cossareista varmaan haluaa. Joka conin asuista ehkä 5-10 kpl ovat niitä, joista oikeasti ja aidosti ollaan uuh aah ooh, ja muut hukkuvat massaan kenenkään kiinnostumatta, paljonko työtunteja ja rahaa paloi.

Ozy on aika kuuma, pisteet liilasta silmämeikistä!

Itsellenikin oli joskus tärkeää, paljonko minusta otettiin kuvia ja tunnistiko joku asun. Sitten kasvoin isoksi, hankin selkärangan ja huomasin, että tämä harrastus on mukavampi, jos sitä tekee vain itselleen ja siksi, että minusta on kivaa ommella ja leikkiä päivän verran jotain sarjakuvasankaria, ei siksi, että minusta otettaisiin paljon valokuvia tai että saisin kokea päivän olevani kaikkien ihailema tosi kuuma beibe. Teen asuni aina mahdollisimman hyvin, koska olen luonteeltani muutenkin perfektionisti ja haluan aina kehittyä harrastuksessani paremmaksi. Jotain samaa toivoisin myös koko skeneltä – sitä, että harrastus otettaisiin vakavasti muttei kuolemanvakavasti, ja että se huomiohuoraosuus ja conien pukupakko ei olisi harrastuksen ydin, vaan ihmiset pukuilisivat, koska se on hemmetin hauskaa. Terveisin joku, joka ghettocossasi yksissä bileissä Watchmenin Ozymandiasta kierien lattialla naurusta koko ajan (meillä oli ihan ryhmä, kuulkaas!).