Pidän tällä hetkellä cosplaytaukoa, joten kaikkien muiden tehdessä sauhu päästä nousten Traconin asujaan, minulla on jopa aikaa kirjoittaa. Cosplaysta olen valittanut yleisesti vaikka mitä, mutta nyt mieleni minun tekevi aivoni ajattelevi pölistä vähän yksityiskohtaisemmin ja henkilökohtaisemmin pukuilun eri osa-alueista.
Peruukit tuottavat jossain vaiheessa varmaan ihan kaikille pukuilijoille päänvaivaa – varsinkin ensimmäiset peruukkisäädöt ovat yleensä monen mutkan kautta valmiita. Monien muiden tavoin oma suosikkipaikkani peruukkien ostoon on Ebay, jonka valikoimaa ja hintoja on vaikea päihittää. Cosplay.comin sivupulju Cosworx varsinkin tuntuu ebay-retkien jälkeen kalliilta, eikä valikoimakaan ole aina kovin hääppöinen: liian moni väri näyttää siellä aina loppuunmyytyä, kun tarvitsisin jotain tiettyä. Suomen peruukkivalikoimaa parjataan usein, mutta Punanaamion XTPRO-peruukit ovat ihan ok peruukkeja (joskin säätöremmejä niskassa niissä ei ole), osassa on ihan skin topitkin. Muut Punanaamion peruukit ovatkin sitten kiiltäviä, takkuuntuvia vappuihmeitä. Tosin niilläkin saattaa olla käyttötarkoituksensa!
Punanaamio-ihmeen uusi elämä siipipäisenä CLAMPperuukkina. Ompelin tosin sekaan hopeanväristä lisäkuitua, jota jäi edellisestä projektista.
Ebay-retkilläni suosin ennemmin vähän sitä halpispäätä kuin monien hehkuttamia myyjiä. Halvempien kiina/hongkong-peruukkimyyjien (suurin osa ebay-peruukkimyyjistä sijaitsee fyysisesti näissä Aasian kolkissa) peruukeissa on ihan sama laadukas kuitu kuin kalliimpienkin, mutta peruukit ovat usein vähän ohuempia. Itselleni tämä on pelkkää bonusta, sillä omat hiukseni ovat vyötärömittaiset ja aika paksut. Jos tämän omasta takaa löytyvän karvakasan päälle vielä lätkäisee toisen samanmoisen, pääni näyttää valtavalta avaruusoliopäältä ja peruukki näyttää ”leijuvan”, kun hiuksia on liikaa oman tukan jo kasvattaessa massaa, olkoonkin, että se on peruukkimyssyn alla. Oma tukka pään ympäri kiestaistuna kasvattaa silti pääni kokoa ison miehen pään kokoiseksi. Näin ollen olen ollut erittäin tyytväinen mm. sellaisen ebay-myyjän kuin cog_marc peruukkeihin, ohuenpuoleisia, mutta nättiä, helposti käsiteltävää kuitua.
Jos voin valita, käytän kuitenkin peruukkien sijaan omia hiuksiani. Pidän cosplayssa realismista, ja oikeat hiukset näyttävät yleensä omaan silmääni paremmilta kuin muoviperuukit – toki omien hiusten pitää näyttää hahmon hiuksilta värin ja mallin puolesta! Vaikka peruukki olisi kuinka hyvälaatuinen, se ei kuitenkaan koskaan näytä aidolta hiukselta. Tiedän oman mielipiteeni olevan tässä asiassa vähemmistöä, mutta oma cosplaymakuni ja -ideologiani on sellainen, että yritän tehdä hahmon kuin hän oikean elämän ihmisenä olisi, enkä yritä tuoda mahdotonta animefysiikkaa sellaisenaan oikeaan maailmaan. Niinpä sanon jyrkän EIn mm. kirkkaankeltaisille peruukeille (luonnollinen blondi parempi, ellei jotenkin ole perusteltavissa, että hahmolla ihan oikeasti olisi kirkkaankeltainen tukka). Jos nyt kuitenkin joudun hankkimaan peruukin, eli valitsemallani hahmolla ei ole vaaleaa, tiskivesiblondia tai hailakan vaaleanruskeaa pitkää tukkaa, yritän hankkia mahdollisimman realistisen oloisen. En siis osta karkkiväristä, vaan hillitymmän, murretumman sävyisen peruukin, ja lisäksi yritän vielä löytää sellaisen, jossa olisi useamman väristä kuitua sekaisin. Eihän oikeassa elämässäkään kenenkään hiukset ole täysin tasaväriset! Onnistuin löytämään yhtä cossia varten kaukaa tummanpunaiselta näyttävän peruukin, jonka kuidut ovat itseasiassa kirkkaanpunaista, liilaa ja tummanpinkkiä sekaisin, ja olin tosi iloinen.
Jotta ei ihan päästäisi rähjäämisen hyvästä tavasta pois, realismiin liittyen minua on alkanut ärsyttää eräs cosplaymaailman tukkatrendi. Japanista (?) on näköjään rantautunut tapa käyttää saparollisen hahmon peruukkina polkkapituista peruukkia, jossa on kaksi clip on -ponnarilisäkettä sivuilla. Tämä on alkanut oikeasti ärsyttää minua luvattoman paljon, koska tällaiset hiukset näyttävät takaa härskin epäaidoilta. Alla hieno selvitys, miksi.
Trendi ei ehkä ärsyttäisi ollenkaan niin paljon, jollei se olisi minun näkökulmastani myös osoitus laiskuudesta. Tavallisen peruukin nostaminen realistisesti poninhännille nimittäin vie aikaa ja vaivaa. Tiedän, koska olen tehnyt sen muutaman kerran! Päinvastoin yleistä harhaluuloa se ei kuitenkaan ole erityisen vaikeaa tai vaadi lisäkuitua; olen onnistunut hommassa jopa ohuen ebay-peruukin kanssa olemalla fiksu ja käyttämällä käytössä olevan kuidun viisaasti. Yksi ongelma poninhäntien modaamisessa realistisen näköisesti nimittäin on: ilman liimaa tai silikonia ei hommasta selviä, sillä poninhännät eivät pysy peruukissa nätteinä ilman, että ne oikeasti liimataan paikoilleen. Tämä tietysti tekee peruukista yhden hahmon ja yhden asun peruukin, ellei keksi muita poninhännällisiä hahmoja!
Otsatukka kuvissa vielä tekemättä, mutta tällaista jälkeä sain aikaan täysin ilman lisäkuitua!
Jos tätä sattuu lukemaan muita, joilla tukkaa löytyy omasta takaa ihan riittämiin, jaan pari vinkkiä, jotka itse olen joutunut kantapään kautta oppimaan. Yksi: aasiaperuukit eivät välttämättä sellaisenaan kerta kaikkiaan mahdu päähän. Olen joutunut mm. tekemään verkkoon huomaamattomia reikiä, katkomaan kuminauhat takaa ja silpomaan peruukkeja muilla härskeillä tavoilla, jotta saan peruukit mahtumaan päähäni. Toinen, hyödyllinen kikka on muokata peruukkipää oikean kokoiseksi. Oma peruukkipääni näyttää kuulemma aivosyöpäpotilaalta, sillä sen pään ympärillä on kerros sanomalehteä kuin iso side tai kipsi. Tämä siksi, että kerroksien kanssa peruukkipääni on oikeasti oman pääni kokoinen – helpottaa peruukkien stailaamista ja leikkelyä, kun sitä ei tarvitse tehdä omassa päässä. Lisäksi peruukkipääni päälle viritettynä hitusen liian pienet peruukit myös venyvät ajan kanssa niin, ettei niiden pitäminen enää aiheuta migreeniä, eikä minun tarvitse tuhota peruukkien jälleenmyyntiarvoa silpomalla niitä!
Miksi cossaajat eivät vaadi, että heidät otetaan huomioon? Esimerkiksi: proppisääntöihin vaikuttaa se, kuinka ahdasta tapahtumassa on. Jos tilaa on enemmän, voidaan proppien mukana pitämiseen suhtautua iisimmin kuin tungoksessa – tungoksessa kun on oikeasti vaara siitä, että jonkun siipi on jonkun silmässä. Cossajien etu olisi siis vaatia tapahtumiin lisää tilaa joko isompien tilojen muodossa tai kävijämäärää alentamalla (esimerkiksi tapahtuman hintaa korottamalla tai yksinkertaisesti myymällä rajoitettua määrää lippuja). Proppien hajoaminen on kieltämättä ikävää, mutta siihenkin vaikuttaa kävijöiden määrä. Sen lisäksi, jos cossaaja olisi aktiivinen ja kiinnostunut muidenkin cossajien asioista kuin omistaan, tämä voisi esimerkiksi ehdottaa, että coneihin järjestettäisiin vaikkapa cosplayasujen korjaushuone. Asussa matkustamiseen taas auttaa cosplay-pukuhuoneet – useimmissa paikoissa on olemassa jonkinlaisia tiloja, jonne pukuhuoneen saa järjestettyä. Cosplay-pukuhuoneeseen on toki myös hyvä laittaa peili, silityslauta ja -rauta sekä muuta härpäkettä, mitä cossaaja voi tarvita (esimerkiksi hiuslakkaa, hakaneuloja, jesaria, erivärisiä lankoja sekä neuloja, ehkä kuumaliimapyssy ja jopa ompelukone, jos oikein villeiksi ryhdytään).
Ja jos joskus jotain on saavutettukin ja tapahtumassa on kuin onkin cosplay-pukuhuone, niin raportti on tasoa ”Joo cosplaypukuhuone oli”. Mutta jos se seuraavasta tapahtumasta puuttuu, niin ketään ei kiinnosta. ”Jaa tällä kertaa ei ollu cosplaypukuhuonetta mikä oli vähän huono juttu”. Cossaajat, ei jumalauta! Jos te ette vaadi oikeuksia itsellenne, niin ei kukaan niitä tule teille antamaankaan! Ja jos ette pidä saavutetuista eduista kiinni kynsin ja hampain, niin ne lähtevät teiltä pois! Varsinkin tapahtumissa, joissa valta on ihmisillä, jotka eivät joko a) ymmärrä cosplaysta mitään tai b) suhtautuvat siihen nuivasti, eivät varmasti ota cossaajien etuja huomioon, jos se vain voidaan välttää. Cossaajille annetut tilat ovat nimittäin lähes poikkeuksetta pois jostain muusta. Sen takia cossaajien olisi tärkeää pitää ääntä, jotta heidät otettaisiin huomioon.
Sen lisäksi, että ajattelu pysähtyy useimmiten omaan napaan, cossaajat ovat myös suurelta osin kaksinaamaisia. Kukaan ei uskalla arvostella cossaajia tai cosplay-skenen tilannetta Suomessa julkisesti, mutta annas olla kun 4chanin /cgl/:ään ilmestyy Suomi-ketju, niin eiköhän siellä olla heti nauramassa ties kenelle. Kun kentän ääni kertoi, että Suomi kaipaa anonyymiä cossauslautaa, ja 
Olen parin vuoden blogaamisen aikana kirjoittanut useammankin aika provosoivan tekstin cossaamisesta, ja olen pari kertaa avannut sanaisen arkkuni aiheesta ihan julkisestikin coneissa, yhtä provosoivasti tietysti. Luennoidessa provosointi on hiukan käytännön pakko – en ole erityisen valovoimainen esiintyjä tai hah hah hauska, ja provoilla ihmiset pysyvät mukana eivätkä ainakaan tylsisty – mikään ei ole niin kamalaa kuin hajuton ja mauton esitys, josta kuuntelija ei osaa sanoa muuta kuin ”ihan kiva”, ja sitä olen ainakin halunnut välttää. Provosoimalla pystyy herättelemään keskustelua ja saahan sillä myös parit naurut ruudun tällä puolella ihmisten vetäessä palkokasveja nenään, mutta siinä on myös huonot puolensa: todellinen asia saattaa joskus hukkua lulzien ja railakkaiden sanankäänteiden sekaan.
Takaisin anomuumeihin. En tiedä onko kyse ollut suomalaisesta vaatimattomuudesta vai skenen käytännöistä, mutta itsensä ja työnsä esitteleminen ei ole ollut Suomen cosplayskenessä kovin suuressa huudossa, ainakaan galtsun ulkopuolella. Vain aniharvalla pukuilijalla on ollut jonkinlainen portfoliosivusto tai blogi, ja nekin harvat blogaajat (kuten minä) ovat lähinnä keskittyneet yleisen ilmapiirin ruotimiseen ja 
