Siitä onkin vähän aikaa, kun olen viimeksi turinoinut cosplaysta – viimeisimmät avautumiset aiheesta on vääntänyt Kuuti, jonka pukuilukokemus on hiukan vähemmän kattava kuin minulla, vaikka en voikaan kehuskella kulkeneeni conissa opiskelijaruokalasta raidattu muovipurkki päässä. Allekirjoittaneen päässä näkyy lähinnä pesupalloja.

Olen parin vuoden blogaamisen aikana kirjoittanut useammankin aika provosoivan tekstin cossaamisesta, ja olen pari kertaa avannut sanaisen arkkuni aiheesta ihan julkisestikin coneissa, yhtä provosoivasti tietysti. Luennoidessa provosointi on hiukan käytännön pakko – en ole erityisen valovoimainen esiintyjä tai hah hah hauska, ja provoilla ihmiset pysyvät mukana eivätkä ainakaan tylsisty –  mikään ei ole niin kamalaa kuin hajuton ja mauton esitys, josta kuuntelija ei osaa sanoa muuta kuin ”ihan kiva”, ja sitä olen ainakin halunnut välttää.  Provosoimalla pystyy herättelemään keskustelua ja saahan sillä myös parit naurut ruudun tällä puolella ihmisten vetäessä palkokasveja nenään, mutta siinä on myös huonot puolensa: todellinen asia saattaa joskus hukkua lulzien ja railakkaiden sanankäänteiden sekaan.

Pitkään Suomen blogiskenessä cosplaysta kirjoittelivat vain minä ja Konamin. Molempien ote kirjoituksissa on vähemmän henkilökohtainen ja enemmän yleistä tilannetta ja ilmiöitä analysoiva, vaikka minä en blogaakaan anonyymisti. Okei okei, jotkut ovat luulleet tätä Bubu-handlea jonkinlaiseksi anomuumiuden muodoksi, mutta se on oikeasti lähinnä dorka hellittelynimi, joka jotenkin pesiytyi myös tänne blogiin, enkä piilottele kirjoittavani tätä blogia – linkkaan tänne forumiallekirjoituksissanikin ja lähes missä tahansa, jos luulen sillä saavani enemmän pageviewejä. Krhm.

Takaisin anomuumeihin. En tiedä onko kyse ollut suomalaisesta vaatimattomuudesta vai skenen käytännöistä, mutta itsensä ja työnsä esitteleminen ei ole ollut Suomen cosplayskenessä kovin suuressa huudossa, ainakaan galtsun ulkopuolella. Vain aniharvalla pukuilijalla on ollut jonkinlainen portfoliosivusto tai blogi, ja nekin harvat blogaajat (kuten minä) ovat lähinnä keskittyneet yleisen ilmapiirin ruotimiseen ja valitt kritisointiin, sen kuuluisan pahan poliisin leikkimiseen. Sellaisia blogeja, joissa vähän kevyemmin esiteltäisiin vaikka valmistusvaiheen kuvia tai hölpötettäisiin vähän vähemmän naljailevasti asioista, ei ole ollut.

Jossain kuitenkin naksahti pari viikkoa sitten  ja yhtäkkiä näitä blogeja on ilmestynyt kasapäin. Todellisuuspakoa ompeluhuoneessa, Serious Business, Ilona Cosplay, Töitä sekä mielelle että käsille,  La Masquerade Infernale ja Tales of the Shapeshifter ovat ainakin ilmestyneet eetteriin vasta äskettäin, vähän vanhempi tuttavuus on Casualty Cosplay. Siinähän sitä riittää uutta tavaraa feedeissä ja luettavaa hetkeksi eteenpäin.

Cosplayskenen kannalta tämä on tietysti erittäin positiivinen asia, ainakin olettaen, että kaikki jaksavat päivitellä vielä blogaamisen alkuhuuman kaikottuakin. Mitä enemmän ihmiset jaksavat avautua cosplayprobleemistaan kaveriporukoidensa ulkopuolella, sitä enemmän se nostaa me-henkeä ja luo verkostoitumisen mahdollisuuksia. Lisäksi ketään ei varmaan haittaa saada lisää mielenkintoisia tekstejä luettavaksi luppoajalla!

Toinen mielenkiintoinen uudehko ilmiö on Suomi-/cgl/. Lauta on harmillisen hidas ja melkein kuollut, mikä on aika sääli. Pisteet kuitenkin hyvästä ideasta, tosin anonyymiys Suomen piireissä toimii hieman huonosti, sillä kaikki tuntevat toisensa kuitenkin jotain kautta tai vähintään tietävät naaman. ”Oikeassa” 4chanin /cgl/:ssä nähdyn suomiketjun mainingeissa syntynyt suomenkielinen cosplaylauta on vielä hieman arvoitus, kuoleeko se täysin vai innostuvatko ihmiset postaamaan kevään ja kesän conkauden alun myötä.

Ensi viikkoa voi pitää conkauden varaslähtönä. Silloin on Tampere Kuplii, ja kirjoitankin tätä tekstiä odotellessani paperimassan kuivumista, jotta pääsen maalaamaan omaa proppiani. Tänä vuonna ohjelmassa on todella vähän animumangaohjelmaa sen pakollisen cosplaykisan lisäksi, eikä paikalla edes ole disneysarjakuvaedustusta. Kun en länkkärisupersankarisarjiksista oikein perusta, ohjelma vaikuttaa minun silmääni hiukan yksipuoliselta. Mutta katsellaan ja toivottavasti yllätytään iloisesti, perinteiseen tapaan tapahtumarantti ilmestynee tänne viimeistään sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Tiedän, että te kyttäätte niitä, senkin juoruhaukat (rakastettavat lukijani) – jostain kumman syystä Bubukuutin kävijätilastoissa on aina piikki tapahtumien jälkeen.